Microcosm-Macrocosm Analogy in Rasail Ikhwan as-Safa and Certain Related Texts

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0239-3
Title: Microcosm-Macrocosm Analogy in Rasail Ikhwan as-Safa and Certain Related Texts
Author: Nokso-Koivisto, Inka
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of World Cultures
Date: 2014-10-24
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0239-3
http://hdl.handle.net/10138/136006
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The microcosm-macrocosm analogy – the idea of man as a miniature of the surrounding reality or part of it – is a prevailing theme in Rasail Ikhwan as-Safa. This study examines the analogy primarily in this encyclopaedia completed during the tenth century and compares the views presented in it to those in certain other texts from the ninth to the thirteenth centuries: Sirr al-khaliqa, some texts attributed to Jabir ibn Hayyan, some Sufi writings of al-Ghazali (d. 1111), Suhrawardi (d. 1191) and Ibn Arabi (d. 1240), and al-Qazwini’s (d. 1283) Ajaib al-makhluqat. The aim is to explore the influence of microcosmism on the idea of man in these texts and to define the position of the Rasail in the development of the topic in mediaeval Islamic thought. Rudolf Allers’s classification of microcosmism is used as the main conceptual framework in this analysis. All Allers’s six varieties of the analogy receive various interpretations in the Islamic tradition. This study also proposes a threefold approach to the examination of microcosmism. Firstly, the analogy appears as a human-specific feature defining the cosmological position of the human species. In this form, microcosmism is used in all of the studied texts and often the role of the human being as an intermediate being in the universe is in focus. Secondly, attitudes towards the corporeal aspect of man are approached through the use of the analogy. In this form, the idea is closely related to the scientific worldview and sometimes the meaning given to the analogy can only be understood within the frames of a scientific theory. Thirdly, the normative aspect is included in the analogy and it is used in descriptions of epistemological and ethical ideals. Especially Sufi thinkers elaborate this form of the analogy and it is also in the key position of microcosmism in the Rasail. Microcosmism in the Rasail is a synthesis of various forms of the analogy developed earlier in the Islamic tradition and it anticipates many ideas that only become central in the later texts. Obvious thematic similarities between the texts can be found, but transmission of particular elements of microcosmism is possible to trace in only a few cases. For instance, some comparisons of the Rasail between the human body and the surrounding reality seem to be transmitted – directly or indirectly – even to the latest texts of the corpus.Tarkastelen väitöskirjassani ihmistä mikrokosmoksena keskiaikaisessa islamilaisessa traditiossa. Mikrokosmosajatuksella tai mikrokosmos-makrokosmos-analogialla tarkoitetaan tapaa esittää ihminen häntä ympäröivän todellisuuden – universumin tai sen osan, kuten kaupungin tai eläinkunnan – pienoismallina. Mikrokosmosajatus on keskeinen erityisesti 800–900-luvuilla kirjoitetussa ensyklopedisessa teoksessa Rasail Ikhwan as-Safa. Väitöskirjassani analysoin analogian käyttöä ja merkitystä Rasailin ihmiskuvassa sekä tutkin teoksen asemaa islamilaisen mikrokosmosajatuksen kehityksessä verraten sitä eräisiin 800–1200-lukujen teoksiin. Käsitteellisenä viitekehyksenä käytän Rudolf Allersin mikrokosmosajatuksen luokittelua. Allersin kuusiosaisen luokittelun lisäksi tarkastelen mikrokosmos-makrokosmos-analogiaa kehittämäni kolmiosaisen jaottelun pohjalta: lajityypillisenä, normatiivisena sekä ruumiillisena käsitteenä. Lajityypillinen mikrokosmosajatus esiintyy kaikissa tutkimuskorpuksen teoksissa. Siinä mikrokosmosolemus liittyy ihmisen kosmologiseen asemaan ja ihmislaji esitetään universumin yhdistävänä väliolentona. Lajityypillisen analogian yhteydessä tarkastellaan myös ihmisen suhdetta muihin luotuihin olentoihin kuten eläimiin. Normatiivinen mikrokosmosajatus keskittyy ihmisyksilön kehitykseen, ja sen avulla selitetään eettisiä ja tietoteoreettisia ihanteita. Kun lajityypillinen analogia tarkastelee ihmisen aktuaalista tilaa mikrokosmoksena – sitä, kuinka ihminen on mikrokosmos – normatiivisessa analogiassa on kyse ihmisen mahdollisuudesta tulla mikrokosmokseksi. Tällöin mikrokosmoksen muodostaa ihmissielu, ja sielun kykyjä kuvataan esimerkiksi kaupunkivaltion asukkaina. Mikrokosmosajatusta käytetään myös ihmisruumiin kuvailussa. Teksteissä esiintyy kuvauksia esimerkiksi ihmisruumiin ja kaupungin tai sisäelinten ja taivaankappaleiden välisistä vastaavuuksista. Ruumiillinen analogia liittyy usein aikansa muuhun tieteelliseen ajatteluun ja vertausten merkitys selittyy osana laajempaa tieteellistä maailmankuvaa. Tutkimuskorpuksen tekstien välillä on selviä temaattisia yhtäläisyyksiä, mutta tarkempia vaikutussuhteita on mahdollista todistaa vain harvoissa tapauksissa. Niitä ovat jotkin ruumiilliset vertaukset, jotka ovat välittyneet Rasailista jopa tutkimuskorpuksen myöhäisimpiin teoksiin. Rasaililla on tärkeä asema islamilaisen mikrokosmosajatuksen kehityksessä ja tutkimus tuo uuden näkökulman teoksen ihmiskuvaan.
Subject: arabian kielen ja islamin tutkimus
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
microcos.pdf 1.534Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record