Kohtuuden rajat? Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://hdl.handle.net/10138/136334

Tilaa julkaisu

Tilaa julkaisu
Julkaisun nimi: Kohtuuden rajat? Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki
Tekijä: Hirvilammi, T; Laakso, S; Lettenmeier, M
Kuuluu julkaisusarjaan: Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 132
ISSN: 1238-5050 (ISSN-L)
1238-5050 (painettu)
2323-7724 (verkkojulkaisu)
ISBN: 978-951-669-947-2 (nid.)
978-951-669-948-9 (pdf)
Tiivistelmä: Tutkimuksessa tarkastellaan haastatteluaineiston avulla 18 yksin asuvan perusturvan saajan elintason osatekijöitä ja luonnonvarojen kulutusta sekä hahmotellaan kohtuullisen eli sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän elintason rajoja. Tutkimuksessa kysytään, miten erilaiset elintason osatekijät ovat yhteydessä luonnonvarojen käyttöön, minkälaisen elintason haastateltavat kokevat kohtuullisena ja miten perusturvan saajien elintaso suhteutuu aiemmin määritettyihin kestävän elintason rajoihin. Analyysissa selvitetään Doyalin ja Goughin (1991) tarveteoriaan ja hyvinvointitutkimukseen kiinnittyen työmarkkinatuen tai takuueläkkeen saajien tuloja ja eri elintason osatekijöihin liittyviä kulutusmenoja sekä subjektiivisia kokemuksia elintason riittävyydestä. Elintason kohtuullisuuden arvioinnissa sovelletaan köyhyystutkimuksen ja perusturvan riittävyyden arvioinnin menetelmiä. Haastateltujen luonnonvarojen käyttö lasketaan materiaalijalanjälkenä. Se perustuu MIPS-menetelmään, jossa kuvataan, kuinka paljon luonnonvaroja on kulunut jonkin tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että perusturvan saajien elintaso on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kohtuuton. Perusturvan saajien elintaso ei ole sosiaalisesti kestävä, koska se ei mahdollista heille kohtuullisen minimin mukaista kulutustasoa eikä välttämättömäksi määriteltyjä hyödykkeitä ja palveluksia. Haastatteluaineiston analyysi tuo kuitenkin esiin, että elintaso koetaan kohtuullisena, jos se suhteutetaan itseään köyhempien elintasoon tai ekologisen kestävyyden tavoitteisiin. Vaikka yksin asuvat perusturvan saajat kuluttavat selvästi vähemmän luonnonvaroja kuin keskivertosuomalaiset, heidän materiaalijalanjälkensä ylittää arviot ekologisesti kestävästä tasosta vähintään puolitoistakertaisesti. Tutkimuksen johtopäätös onkin, että suomalaisessa yhteiskunnassa luonnonvarojen kulutusta ei voida vähentää kestävälle tasolle ainoastaan yksilöllisiä kulutustottumuksia muuttamalla, vaan se edellyttää institutionaalisia muutoksia infrastruktuurissa, tuotantotavoissa ja yhteiskunnallisissa palveluissa.
Kuvaus: 134 s.
URI: http://hdl.handle.net/10138/136334
Päiväys: 2014
Avainsanat: perusturva
työmarkkinatuki
takuueläke
tarpeet
kulutus
elintaso
sosiaalinen kestävyys
ekologinen kestävyys
luonnonvarat
materiaalijalanjälki
MIPS
yksineläjät
Tilaushinta: 25,00 euroa


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Tutkimuksia132.pdf 1.894MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot