”Uinuvat metsävaramme käytön piiriin” : Valtionmetsien käytön suuri murros 1939-1970

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9134-6
Title: ”Uinuvat metsävaramme käytön piiriin” : Valtionmetsien käytön suuri murros 1939-1970
Author: Parpola, Antti
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Economic and Political Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2014-11-29
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9134-6
http://hdl.handle.net/10138/136478
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The use of Finland s national forests changed with World War II. During the 1940s and 1950s, the total cut tripled in relation to the area managed for timber production, and the area clear-cut increased six-fold. These new intensive logging practices became standard in the remote forests of eastern and northern Finland. This study explains how and why the agency governing the Finnish national forests, Metsähallitus, changed its operations during the years 1939 1970. These questions are answered in the vein of classical public administration theory by placing Metsähallitus in its social and governmental context and by analyzing the way in which Metsähallitus and its leaders interpreted expectations regarding national forest use. The starting point of the study is the social crisis created by the war, which in turn influenced expectations regarding the national forests and their use. The economic policy of the age emphasized the intensification of national resource use, and discourses on public administration favored effective and independent decision-making. Adhering to these paradigms, the foresters and officials of Metsähallitus changed the agency s operating model to facilitate intensified logging practices. The key figures in this change were Metsähallitus chief N.A. Osara and Forestry Professor Vilho Lihtonen. The new operating model for the national forests stressed maximizing the cut, but ignored the task of regenerating growth in the newly logged areas. As a result, both the volume and the growth of national forests plummeted during the 1950s. The subsequent regeneration of the northern and eastern national forests required a costly and protracted effort spanning the 1960s and 1970s. These changes in the agency s operating model constituted a narrowing of national forest use. Before World War II, the national forests had remained a largely untapped resource, which could serve multiple ends. The new operating model regarded the national forests primarily as a harvestable raw material for use by the pulp and paper industries. Reverting to a more diverse operating model proved difficult, as demonstrated by numerous conflicts with conservation groups during the 1970s and 1980s.Suomen valtionmetsien käyttö muuttui merkittävästi toisen maailmansodan seurauksena. 1940- ja 1950-lukujen aikana hakkuupoistuma suhteessa talouskäytössä olevan metsän määrään kolminkertaistui ja avohakkuilla käsitelty ala kuusinkertaistui. Uudet hakkuut sijoittuivat syrjäseuduille Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään, miten ja miksi valtionmetsiä hallinnoinut metsähallitus muutti toimintaansa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen vuosina 1939 1970. Tutkimuskysymyksiin vastataan hallinto-opillisen lähestymistavan hengessä sijoittamalla metsähallitus yleiseen yhteiskunnalliseen ja valtionhallinnolliseen kontekstiin ja analysoimalla metsähallituksen johdon tekemää tulkintaa valtionmetsien käytön tavoitteista. Tutkimuksen lähtöpisteenä on toisen maailmansodan synnyttämän yhteiskunnallisen kriisin vaikutus valtionmetsiin kohdistuneisiin odotuksiin. Tarkasteluajan talouspolitiikka painotti resurssien käytön tehostamista, mikä julkisessa keskustelussa johti luonnonvarojen tehokkaampaa käyttöä painottavan resurssipuheen syntyyn. Hallinto-opillisessa keskustelussa vallinnut tendenssi korostaa laajoja toimintavaltuuksia vaikutti samaan suuntaan. Näissä puitteissa metsähallituksen keskeiset metsänhoitajat omaehtoisesti muuttivat keskusviraston toimintaa puunkorjuun tehostamisen suuntaan. Keskeisiä toimijoita olivat metsänhoitajat N.A. Osara ja Vilho Lihtonen. Valtionmetsien uudessa toimintamallissa hakatun metsän uudistuminen jäi toissijaiseksi tavoitteeksi. Valtionmetsien tilavuus ja kasvu pienenivät merkittävästi 1950-luvun kuluessa, ja pohjoisimpiin ja itäisimpiin valtionmetsiin syntyi mittava uudistusongelma, jonka korjaamiseen metsähallituksen resurssit kuluivat 1960- ja 1970-luvuilla. Toisen maailmansodan jälkeen valtionmetsien käytössä tapahtunut muutos merkitsi ennen kaikkea valtionmetsien käytön yksipuolistumista. Ennen sotaa valtionmetsät olivat olleet suurelta osin käyttämätön resurssi, jota oli mahdollista käyttää joustavasti yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Sodan myötä valtionmetsiä alettiin käyttää lähes yksinomaan teolliseen puunhankinnan tarpeita silmällä pitäen. Valtionmetsien palauttamisesta toisenlaiseen käyttöön tuli vaikeaa, kuten 1970-ja 1980-luvuilla puhjenneet suojelukiistat osoittivat.
Subject: talous- ja sosiaalihistoria
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
uinuvatm.pdf 2.724Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record