Saksan kielen asema Euroopan unionin neuvostossa. Kielikiista Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella 1999

Abstract

Tutkimus käsittelee saksan kielen tulkkauksesta syntynyttä kielikiistaa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella syksyllä 1999. Kiista fokusoitui Suomessa järjestetyissä epävirallisissa ministerineuvostoissa käytettäviin työkielivalikoimiin. Laajemmin kyse oli saksan kielen asemasta työkielenä Euroopan unionin neuvostossa. Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä syitä Saksan tarpeelle nostaa kielikysymys esiin. Vaikuttimia Saksan toiminnalle pyritään löytämään ensisijaisesti kansallisen intressin lähtökohdista. Metodologisesti tutkimuksessa rinnastetaan kansallisten ja yhteisöllisten tavoitteiden merkitys maiden EU-toiminnassa. Tutkimus nojaa laajemmin eurooppalaisen yhteistyön tutkimusperinteen lähtökohtiin: suvereenien valtioiden pyrkimykseen säilyttää rauha, kansallisten etujen ristiriidoista huolimatta. Tutkimus tarkastelee Saksan ulko- ja EU-politiikassa tapahtunutta muutosta uuden, punavihreän liittohallituksen astuttua valtaan syksyllä 1998. Liittokansleri Schröderin hallitus näyttää irroittautuvan saksalaisesta, toisen maailmansodan jälkeen vallinneesta, maltillisuutta korostavasta ulkopoliittisesta lähestymistavasta. Kielikiista nähdään osoituksena Saksan kansallisten painotusten voimistumisesta. Tutkimuksessa analysoidaan kansallisten intressien vaikutusta kielikiistan syntymiseen. Kielikiista näyttäytyi Saksan ja puheenjohtajamaa Suomen välisenä kiistana. Käytännössä kyse oli kuitenkin kaikkia Euroopan unionin jäsenmaita koskevasta kielten tasa-arvon periaatteesta. Saksan ja Suomen näkemyserot EU:n neuvoston työkielikäytännöistä loivat kiista-asetelman perustan. EU:n neuvostossa työkielistä on muodostunut jäsenmaiden välinen arvovaltakysymys, jonka jännitteet purkautuivat näkyvästi Suomen puheenjohtajuuskaudella. Kielikiistalla oli näkyvä julkisuusarvo, lehdistössä asiasta kirjoitettiin vilkkaasti. Tutkimuksessa analysoidaan kiistauutisoinnin sisältöjä saksalaisessa ja suomalaisessa sanomalehdistössä ja verrataan julkisuudessa esiintynyttä kuvaa kiistasta siihen, millaisena se muun tutkimusaineiston valossa esittäytyy. Tutkimuksen keskeinen aineisto koostuu Suomen linjaa kielikiistassa luoneiden virkamiesten haastatteluista sekä Saksan Helsingin lähetystön päällikön haastattelusta, muutamien suurimpien saksalaisten ja suomalaisten sanomalehtien asiaa koskevasta uutisoinnista ja ulkoasiainministeriön lehdistökatsauksista.