Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Genetic control of flowering in the diploid strawberry Fragaria vesca

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
Koskela_Elli.pdf 749.7Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://hdl.handle.net/10138/14153
Vie RefWorksiin
Title: Genetic control of flowering in the diploid strawberry Fragaria vesca
Author: Koskela, Elli
Abstract: Strawberry (Fragaria × ananassa) is the most important berry crop cultivated in Finland. Due to the species' economic importance, there is a national breeding programme aimed at extending the cropping season from the current one month to up to three months. This could be achieved by growing cultivars which would initiate flowers throughout the summer months, without the requirement of a period of short days as is the case with currently grown cultivars. The cultivated strawberry is an octoploid and therefore has complex patterns of inheritance. It is desirable to study the genetic mechanisms of flowering in the closely related but diploid species F. vesca (L). In the diploid Fragaria, a mutation in a single locus, namely the SEASONAL FLOWERING LOCUS (Sfl), changes the flowering phenotype from seasonal to perpetual flowering. There is also an array of genetic tools available for F. vesca, which facilitate genetic studies at molecular level. Experiments described here aimed at elucidating the identity of the gene which confers perpetual flowering in F. vesca by exploring the flowering characteristics and genotypes of five F2 populations (crosses between seasonal × perpetual flowering cultivars). The study took advantage of a genetic map for diploid Fragaria, publicly available EST and genomic Fragaria sequences and a recently developed BAC library. Sequence information was used for designing gene–specific primers for a host of flowering–related candidate genes, which were subsequently mapped on the diploid Fragaria genetic map. BAC library was screened with molecular markers supposedly located close to the Sfl, with the aim of positionally cloning the Sfl. Segregation of flowering phenotypes in the five F2 populations showed, that the Sfl indeed controls flowering in all the tested cultivars. A genetic map was constructed of the chromosome with the Sfl, and a positional cloning attempt was initiated with the closest flanking markers. 45 gene–specific primers pairs were designed for 21 flowering–related genes, and eight genes were successfully mapped on the diploid Fragaria map. One of the mapped genes, namely PRR7, located very close to the Sfl, and is a potential candidate for the gene that has evaded identification so far.Mansikka (Fragaria × ananassa) on tärkein Suomessa viljelty marjakasvi. Nykyisin mansikan satokausi kestää vain noin kuukauden. Satokautta pidentämällä viljelijän olisi mahdollista tasata tuotantohuippuja ja saada sesongin ulkopuolisesta tuotteesta parempaa hintaa. Mansikalle onkin perustettu jalostusohjelma, joka tähtää jatkuvasatoisten, Suomen oloihin soveltuvien lajikkeiden jalostamiseen. Jatkuvasatoiset lajikkeet pystyvät muodostamaan kukka–aiheita läpi kesän, toisin kuin nykysin viljellyt lajikkeet, jotka tarvitsevat kukka–aiheiden muodostamiseen lyhyenpäivän oloja. Viljelty mansikka on oktoploidi, jonka periytyminen on monimutkaista. Tämän takia on kannattavaa tutkia kukkimisen geneettisiä mekanismeja lähisukuisessa diploidissa lajissa, ahomansikassa (F. vesca). Ahomansikassa yhden lokuksen, niin kutsutun SEASONAL FLOWERING–lokuksen (Sfl), mutaatio saa aikaan jatkuvan kukkimisen. Ahomansikkaa on tutkittu paljon ja lajille on kehitetty monia geneettisiä työkaluja, jotka mahdollistavat molekyylitason geneettisten tutkimusten teon. Tässä työssä pyrittiin selvittämään Sfl:ssa sijaitsevan geenin identitetti tutkimalla viiden ahomansikan F2–populaation kukintaa ja genotyyppejä. Tutkimus hyödynsi diploidille mansikalle kehitettyä geneettistä karttaa, julkisia EST– ja genomisia mansikan sekvenssejä sekä äskettäin kehitettyä BAC–kirjastoa. Sekvenssitietoja käytettiin tunnetuille kukintageeneille spesifisten alukeparien suunnitteluun. BAC–kirjastoa seulomalla yritettiin löytää klooni(t), jotka sisältäisivät Sfl:n. Kukintafenotyyppien segregaatio viidessä F2–populaatiossa osoitti, että Sfl kontrolloi kukintaa kaikissa kokeessa mukana olleissa lajikkeissa. Kromosomille, jossa Sfl sijaitsee, kehitettiin geneettinen kartta. Sfl:n lähelle sijoittuvien molekyylimerkkien avulla aloitettiin BAC–kirjaston seulonta, jonka tarkoituksena oli Sfl:n kloonaaminen. 21 kukintageenille suunniteltiin yhteensä 45 geenispesifistä alukeparia. Kokeessa onnistuttiin sijoittamaan kahdeksan kukintageeniä geneettiselle kartalle. Yksi kartalle sijoitetuista geeneistä, PRR7, on hyvin lähellä Sfl:a, ja on hyvä kandidaatti ahomansikan keskeiseksi kukintageeniksi.
Description: Soveltavan biologian laitos, Kasvinjalostus
URI: http://hdl.handle.net/10138/14153
Date: 2009-05
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account