Humanistinen tiedekunta

Uusimmat julkaisut

  • Schwanck, Inna (University of Helsinki, 2015)
    Tutkielmani tarkoituksena on kirjoittaa esiin hahmoa, jota olen pitkään etsinyt eri kuvastoista. Näin tuon hetkellisen hahmon 1800-luvun Englannissa vaikuttaneen prerafaeliittiveljeskunnan maalauksissa, sekä 1990-luvun alkupuolella muotilehdet ja -mainokset vallanneen heroin chic -tyylin valokuvissa. Koska etsimästäni hahmosta on vaikea saada otetta, käytin sen esiin kirjoittamiseksi teoreettisena taustana psykoanalyytikko Julia Kristevan teoriaa abjektista. Abjekti määrittyy samalla tavalla hetkellisenä kuin etsimäni hahmo, jonka paikallistin katoavaisuuden ja häilyvyyden kautta nuoreen, teini-ikäiseen tyttöön. Hahmo vaikuttaa tulevan näkyväksi vain erilaisilla rajapinnoilla ja hahmottuvan väliaikaisuudessa, minkä vuoksi siitä on vaikea saada kiinni. Kahden kuvaston lukeminen rinnakkain mahdollistaa hahmon sisältämien ominaisuuksien esiin tuomisen eri näkökulmissa. Työni rakentuu teemoille, joihin liitän yhden kuvaparin kuhunkin. Yhteensä käsittelen kuutta kuvaa. Tutkin ensimmäistä kuvaparia niiden ja niissä esiintyvien naisten saaman aikalaisvastaanoton kautta. Kriitikoiden käyttämä inhon sanasto määrittelee etsimäni hahmon abjektiksi. Tarkastelen myös suhteita ja rajoja kuvaajien ja heidän malliensa välillä, sekä mallien ja heidän esittämiensä hahmojen välillä. Seuraavissa kuvissa tutkin nuoruuteen ja hetkellisyyteen liittyvää iteriittoisuutta ja Kristevan kuvaavan symbolisen järjestyksen rajalla liikkuvaa teini-ikäistä tyttöä. Viimeisessä kuvaparissa paikallistan abjektin hahmon käsittelemieni kuvastojen usein anorektisina nähtyihin ruumiisiin. Yhdistän syömättömyyden ja tietoisen kieltäymyksen paastoamiseen ja uskonnolliseen abjektiin ja kirjoitan sen ilmentäjänä 1500-luvulla eläneestä pyhimyksestä Avilan Teresasta. Kuvastoissa esiintyvät mallit ja heidän kuvaajansa tuntuvat tahtovan jäädä nuoruuteen ja sen mahdollistamaan unien ja tarujen maailmaan. Kun he kasvavat aikuisiksi, joutuvat he kohtaamaan kulttuurisen, symbolisen järjestyksen, jolloin ainoa mahdollisuus abjektin säilyttämiselle on asettua tietoisesti kulttuurin ulkopuolelle. Aikaisemmin eteerisinä näyttäytyvät hahmot muuttuvat noidiksi ja meduusoiksi sekä kuvaajansa ja katsojansa ahmaiseviksi vampyyreiksi. Vaikka en ota lähtökohdakseni hahmoni muodostavaa kulttuuria, kulkevat ajat aiheeni mukana. Abjekti hahmo muotoutuu sen piiristään poistavan kulttuurin ja järjestyksen kautta, sen sääntöjen takaa löytyvänä. Työni löysi oikeutuksensa, kun huomasin etsimäni hahmon tulleen uudelleen näkyväiseksi, elokuvissa, valokuvissa ja maalauksissa, mutta ennen kaikkea nuorten tyttöjen itsensä raottaessa häilyväistä maailmaansa Internetissä, kuvaamalla itseään ja toisiaan.
  • Riikonen, Alma (University of Helsinki, 2014)
    Käsittelen tässä tutkielmassa arkkitehti Else Aropaltion 1930–1950-lukujen asuntoarkkitehtuuria Helsingin Lauttasaaressa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mikä on ollut Aropaltion rooli Lauttasaaren rakennetun ympäristön muotoutumisessa kyseisenä ajankohtana. Tutkielman aineistona on käytetty aikakauden arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua käsittelevän kirjallisuuden lisäksi Aropaltion Lauttasaareen suunnittelemia rakennuskokonaisuuksia sekä Lauttasaaren 1900-luvun alkupuolen rakennussuunnitelmia. Lauttasaarta alettiin kehittää asuinalueena maailmansotien välisenä aikana, jolloin Aropaltio aloitteli uraansa arkkitehtina. Rakentaminen alueella pääsi vauhtiin, kun saaren kantakaupunkiin yhdistävä silta valmistui 1930-luvun lopulla. Lauttasaaren rakentamista ohjailleet rakennussuunnitelmat ja määräykset olivat tuolloin väljiä ja suuntaa-antavia, mikä antoi saareen kerrostaloja suunnitelleille arkkitehdeille melko vapaat kädet. Rakentamista alettiin säädellä Lauttasaaressa vasta 1950-luvulla, jolloin alueen asemakaava astui voimaan. Tässä tutkielmassa tarkasteltavat vuosikymmenet Aropaltion uralla osuvat aikaan, jolloin funktionalismin periaatteet löivät itsensä läpi ja vakiinnuttivat paikkansa suomalaisessa asuntoarkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa. Sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen rakentamista hankaloitti pula materiaaleista. Jälleenrakennuskaudella funktionalismille ominainen tehokkuusajattelu ja suuri asuntotarve veivät asuntosuunnittelua yksilöllisyyden sijaan kohti standardointia. Samalla asuntopulaa helpottamaan luotu aravajärjestelmä asetti tiukat ehdot rakentamiselle. Aropaltion 1930–1950-lukujen aikana suunnittelemissa rakennuksissa voi nähdä asuntoarkkitehtuurissa tapahtuneet muutokset funktionalismille tyypillisistä tilojen eriyttämisvaatimuksista pula-ajan niukkuuden kautta 1950-luvun minimiasuntoihin. Rakennusten asettelussa taas voi havaita muutoksen funktionalismin terveellisen ja tehokkaan asumisen ihanteesta sodanjälkeisen ajan vapaampaan ja luontoon entistä paremmin istuvaan kaupunkisuunnitteluun. Aropaltion arkkitehtuurissa näkyy aikakauden pyrkimys parempien asuntojen ja asuinalueiden luomiseen. Aropaltion uran alkuaikoina naisarkkitehdit työskentelivät usein vielä avustavissa tehtävissä vailla suurempia etenemismahdollisuuksia. Aropaltion kohdalla oma arkkitehtitoimisto ja mahdollisuus suunnitella itsenäisesti kokonaisia asuinalueita oli seurausta yhteistyöstä rakennusliikkeen omistaneen aviomiehen kanssa. Aropaltiolla on ollut eniten vaikutusmahdollisuuksia Lauttasaaren ilmeeseen uransa alkuaikoina, jolloin rakentamista ei vielä juurikaan ohjailtu saarella. Myöhemmin rakennusten ilmeeseen, pohjaratkaisuihin ja asetteluun vaikuttivat jälleenrakennuskauden aravasäännöt sekä asemakaava. Aropaltion vaikutus Lauttasaaren rakennettuun ympäristöön liittyy hänen suunnittelemiensa rakennusten suureen määrään. Ne erottuvat kaupunkikuvassa yhtenäisinä rakennusryhminä saaren muutoin hajanaisessa rakennetusta ympäristöstä.
  • Andersson, Christina (1963)
  • Keto, Jaakko William (1908)

Näytä lisää