Kuluttajatutkimuskeskus

Recent Submissions

  • Eriksson, Päivi; Koistinen, Katri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 11
    Julkaisussa tarkastellaan tapaustutkimusta, sen tavoitteita, suorittamista ja arviointia. Kutakin aihepiiriä käsitellään konkreettisen tutkimusesimerkin avulla. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa ”tapausta”, joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu on tapaustutkimuksen päämäärä. Johtolankana tapauksen ratkaisemisessa toimii tutkimuskysymys. Tämä on useimmiten aineistolähtöinen, mutta se saattaa myös olla aikaisemmasta teoriasta johdettu. Tapaus voi olla yksilö, ryhmä, ohjelma tai prosessi tai jokin ilmiö, ja tapauksen määrittely voi tapahtua ennen aineiston keruuta tai sen jälkeen. Tyypillistä tapaustutkimukselle on erilaisten aineistojen, niin laadullisten kuin määrällisten, rinnakkainen käyttö. Tapaustutkimukset pohjautuvat tutkimusalasta riippuen erilaisiin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin, teoreettisiin ja metodologisiin näkökulmiin sekä menetelmällisiin valintoihin. Tämän vuoksi tapaustutkimuksella voi olla hyvinkin erilaisia tavoitteita. Tavoitteena voi olla tapauksen ymmärtäminen, tiheän kuvauksen tuottaminen, monimutkaisten ilmiöiden ja tapahtumien selittäminen tai uusien teoreettisten ideoiden tai hypoteesien tuottaminen. Tapaustutkimukset voidaan jakaa intensiivisiin ja ekstensiivisiin tutkimuksiin. Intensiivisessä tapaustutkimuksessa on tavoitteena ainutlaatuisen ja juuri tästä syystä teoreettisesti mielenkiintoisen tapauksen tiheä kuvaus, tulkinta ja ymmärtäminen. Tapauksen kontekstin kuvaus on tärkeää, ja lisäksi tutkija saattaa olla kiinnostunut tutkimukseen osallistuvien tavasta jäsentää maailmaa. Ekstensiivisessä tapaustutkimuksessa etsitään yhteisiä ominaisuuksia, yleisiä malleja ja uusia teoreettisia ideoita ja käsitteitä usean tapauksen vertailun avulla. Tapauksia käytetään välineinä ilmiöiden tutkimisessa. Tapaustutkimuksen raportti voi olla rakenteeltaan monenlainen, esimerkiksi lineaarisanalyyttinen, vertaileva, kronologinen tai teoriaa kehittävä. Raportoinnissa on keskeisintä tutkimuksen juonen ja punaisen langan säilyttäminen.
  • Aalto, Kristiina (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Tutkimuksia ja selvityksiä 12
    Käsillä oleva kuluttajien tekstiilikierrätykseen liittyviä toimintatapoja tarkasteleva tutkimus on osa TEXJÄTE -hanketta, joka puolestaan on yksi Ympäristöministeriön rahoittamista Vihreänkasvun kokeiluhankkeista. TEXJÄTE -hanketta koordinoi SYKE. Tässä Kuluttajatutkimuskeskuksessa toteutetussa osatutkimuksessa on koottu tietoa kuluttajien toimintatavoista tekstiilien käyttövaiheessa aina tekstiilihankinnoista lähtien niiden poistamiseen käytöstä. Erityisesti on keskitytty selvittämään tekstiilien hylkäämiseen liittyviä syitä ja käytäntöjä sekä sitä, ovatko kuluttajat halukaita edistämään tekstiilien hyötykäyttöä. Aineisto koottiin avoimena sähköisenä kyselynä keväällä 2013. Vastaajia oli yhteensä 1060. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli tekstiilien hyötykäytöstä hyvin kiinnostuneita (930 henkilöä) ja loput olivat kierrätyksestä vähemmän kiinnostuneita (välinpitämättömät, 121 henkilöä). Vastaajat suosivat vaatteita, joita voi käyttää mahdollisimman pitkään ja useimmat pyrkivät vielä korjaamalla pidentämään vaatteiden käyttöikää. Myös hankinnoissaan suurin osa vastaajista toimi ympäristöä säästävällä tavalla: noin joka kolmas vastaajista hankki suuren osan vaatteistaan käytettynä (joka toinen vastaaja ei kuitenkaan toiminut niin), eikä muoti tai vaihtelunhalu ollut juuri kellään vastaajalla syynä uusien vaatteiden ostamiseen. Selvästi merkittävimmät syyt vaatteiden poistoon omasta käytöstä olivat rikkikuluminen ja sopimaton koko. Sukat ja alusvaatteet hylättiin keskimäärin 2–3 vuoden käytön jälkeen ja housut, hameet sekä puserot noin 5,5 vuoden ja ulkovaatteet noin 7,5 vuoden käytön jälkeen. Useimmat vastaajat pyrkivät käyttämään vaatteet loppuun omassa käytössään. Lisäksi moni hyödynsi rikkinäiset ja kuluneet vaatteet vielä esimerkiksi siivousluuttuina. Käyttökelpoiset tekstiilit saadaan melko hyvin kiertoon hyväntekeväisyysjärjestöjen ja kirpputorien kautta tai suoraan sukulaisten tai tuttavien käyttöön. Kiinnostuneet pyrkivät välinpitämättömiä tehokkaammin kierrättämään käyttökelpoisia tekstiilejään uudelleenkäyttöön ja käyttökelvottomia hyötykäyttöön. Käyttökelvottomille tekstiileille on toistaiseksi ainoastaan muutamilla paikkakunnilla keräyspisteitä, joten suurin osa niistä päätyy sekajätteeksi. Monet kuluttajat olisivat kuitenkin halukkaita lajittelemaan tekstiilinsä tarkemmin, jotta ne saataisiin tehokkaammin hyödynnettyä. He kuitenkin edellyttävät helposti saavutettavia keräyspisteitä ja varmuutta siitä, että rikkinäiset ja kuluneet tekstiilit todella päätyvät hyötykäyttöön. Sopivimpina keräyspaikkoina käyttökelvottomille tekstiileille pidettiin ekopisteitä, joihin voi viedä muitakin kierrätettäviä materiaaleja tai hyväntekeväisyysjärjestöjen käyttökelpoisten tekstiilikonttien yhteydessä olevia keräyskontteja.
  • Korvela, Pirkko; Tuomi-Gröhn, Terttu (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 9
  • Raijas, Anu; Wilska, Terhi-Anna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 104
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää perheen sisäistä tulonjakoa, kotitöiden jakamista, ajan ja rahan käyttöön liittyvää päätöksentekoa sekä taloudellisiin asenteisiin liittyvää kommunikaatiota ja dynamiikkaa. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus taloudellisten resurssien, kulutuksen ja ajankäytön epätasaisesta jakautumisesta perheissä. Aihetta on tutkittu sen sensitiivisyyden ja haasteellisen operationalisoinnin johdosta varsin vähän. Tutkimus tarkastelee perheenjäseniä sosiaalisina ja taloudellisina toimijoina perheen sisällä. Raportti esittelee marras-joulukuussa 2006 suomalaisille kahden huoltajan lapsiperheille kohdennetun kyselyn tuloksia. Internet-kyselyn noin 500 suomalaiselle lapsiperheelle toteutti InterQuest Oy. Vastaajista osa rekrytoitiin tutkimukseen internetin eri verkkosivustoilta ja osa puhelimitse. Kysely sisälsi erilliset lomakkeet perheen molemmille puolisoille ja lapsille. Aikuisten lomakkeet sisälsivät strukturoituja kysymyksiä ja mielipideväittämiä kolmesta teemasta: tulojen hallinnointi, kotitöiden tekeminen ja kulutus. Lisäksi vastaajilta kysyttiin heidän taustatietojaan, taloudellisia resursseja painottaen. Perheiden 11-17-vuotiailta lapsilta kysyttiin taskurahan määrää ja lähteitä, rahan käyttöä, heidän vaikutustaan kotitalouden kulutuspäätöksiin sekä yleisiä kulutusasenteita. Analysoitava aineisto sisälsi 833 aikuisen ja 402 lapsen vastaukset. Puolisoista vain toiselta kysyttiin koko perhettä koskevia kysymyksiä. Aikuisista 471 vastasi henkilökohtaisten kysymysten lisäksi koko perhettä koskeviin kysymyksiin ja 362 ainoastaan henkilökohtaisiin kysymyksiin. Tässä raportissa keskitytään pääosin suorin jakaumin kuvailemaan kyselyn keskeiset tulokset. Tutkimus osoitti, että enemmistö puolisoista halusi pitää rahansa erillään, mutta avioliitto ja yhteiset lapset lisäsivät varojen yhteisyyttä. Rahojen yhteisyys johti myös yhteiseen menojen maksamiseen. Yleisintä pariskunnilla oli joko sopia vastuut perheen yhteisistä menoista tai siirtää maksamisvastuu hänelle, jolla oli rahaa. Sovittu vastuunjako yhteisistä menoista oli yleisempää pidemmissä parisuhteissa, isoissa perheissä ja omistusasunnoissa asuvilla. Kiinteissä kuluissa, kuten asuminen ja lainat, vastuut olivat useimmiten selvästi jaetut. Sen sijaan pienissä huvittelumenoissa ei pidetty tärkeänä, kumpi menoja rahoitti. Miehet suurempituloisina rahoittivat naisia useammin perheen yhteisiä menoja, ja naiset puolestaan kantoivat suuremman vastuun lasten menoista. Taloudellinen päätöksenteko suomalaisissa lapsiperheissä näyttäisi olevan puolisoiden kesken yleisesti ottaen kuitenkin demokraattista, sillä merkittävissä hankinnoissa neuvottelu ja toisen mielipiteen huomioon ottaminen näytti olevan hyvin yleistä. Lasten mielipidettä kuunneltiin varsin paljon perheen ostopäätöksissä ja lasten vaikutusvalta lisääntyi iän myötä. Tosin lasten vaikutusvalta keskittyi enimmäkseen vapaa-aikaan liittyvään kulutukseen ja ruokaan isojen hankintojen ollessa edelleen vanhempien päätösvallassa. Koska vapaa-ajan toiminta on perheille yhä tärkeämpi menoerä ja myös ruokaan kuluu huomattava osa kotitalouden tuloista, lasten ja nuorten merkitystä perheiden kulutuspäätöksissä ei pidä vähätellä. Tutkimustulosten perusteella lapset ja nuoret olivat melko hyvin selvillä perheen rahankäytöstä. Vanhempien antama kuluttajakasvatus ja kommunikaation laatu oli selvästi yhteydessä nuorten kulutusasenteiden muokkautumisessa. Kotitöiden jakaminen suomalaisissa lapsiperheissä näytti tutkimuksen perusteella olevan perinteisen sukupuolittunutta. Tämä on johtanut siihen, että naiset kuormittuvat kotitöillä. Miehet olivat tähän työnjakoon tyytyväisiä, naiset eivät kaikilta osin.
  • Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina; Leskinen, Johanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2007
    Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa väestöllisesti yleistettävää tietoa markkinaperusteisten kotitalouspalvelujen kysynnän ennakoimiseksi ja kuluttajalähtöisten markkinoiden aikaansaamiseksi. Tutkimuksessa selvitetään elinvaiheeltaan erilaisten kuluttajaryhmien palvelujen tarvetta ja palvelujen käyttöä sekä identifioidaan palvelujen käyttäjäprofiileja. Lisäksi tuotetaan kuluttajapalautetta palvelujen laadun ja markkinoinnin kehittämiseen sekä palvelujen hinnoitteluun. Tutkimusta on ohjannut näkemys kotitalouspalvelumarkkinoiden kehittymisestä kuluttajalähtöisiksi julkisen sektorin, markkinoiden ja kotitalouksien kiinteässä vuorovaikutuksessa. Tutkimusaineisto hankittiin postikyselyllä, jonka otos muodostettiin 25 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Vastaajilta tiedusteltiin 33 kotitalouspalvelun käytöstä vuonna 2005. Kotitalouspalvelut määriteltiin palveluiksi, jotka korvaavat tavanomaisia kotitöitä. Aineisto käsittää 2 110 talouden vastaukset. Kotitalouspalveluille on tunnusomaista, että joitakin tarvitaan usein ja joitakin harvoin. Palvelumarkkinoiden koko määräytyy sen mukaan, miten moni talous ostaa palveluja, miten monia palveluja talous ostaa ja kuinka usein palveluja ostetaan. Tulokset osoittavat, että palvelujen käyttö on lisääntynyt, mutta se näyttää keskittyvän tietyille kotitalouksille. Kymmenesosa kotitalouksista ostaa yli puolet tutkimuksessa kysytyistä 33:sta palveluista. Keskittyminen on vielä suurempaa kodin perustehtäviä korvaavissa palveluissa (ruoka, siivous, pyykki, hoiva, pihatyöt), joista kymmenesosa talouksista osti lähes kolme neljännestä. Väestön demografinen kehitys, suotuisat asenteet ja elämäntyylitekijät ennakoivat kysynnän kasvua. Palveluja ostavat eniten lapsiperheet ja 75 vuotta täyttäneet parit ja yksinasuvat. Suhtautuminen palvelujen käyttöön yleisesti on varsin myönteistä, mutta omaan talouteen ostamiseen suhtaudutaan kriittisemmin. Palvelumyönteisyys lisääntyy talouden tulojen kasvaessa. Potentiaalisia tulevia palvelujen käyttäjiä ovat nuoret aikuiset ja lapsiperheet. Palvelujen saanti itselle sopivana aikana ja sovittujen aikataulujen pitävyys nousivat tärkeimmiksi laatutekijöiksi ammattitaidon lisäksi. Ammattitaitoon yhdistettiin laadukkaan työnjäljen lisäksi työntekijän rehellisyys, luotettavuus ja sosiaaliset taidot. Internetin käyttömahdollisuus sekä työntekijöiden suomen kielen taito identifioituivat myös laatutekijöinä. Internet onkin nousemassa tärkeimmäksi tietolähteeksi lehtien ja muiden painettujen tiedotteiden sekä tuttavien ja sukulaisten suositusten ohella. Edullisia hintoja pidetään tärkeinä. Useimmat maksaisivat vain noin puolet tai kolmasosan markkinahinnoista.
  • Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 107
  • Leskinen, Johanna; Aalto, Kristiina; Kytö, Hannu; Tuorila, Helena; Varjonen, Johanna; Väliniemi, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 7/2007
    "Palveluja kotiin verkosta" -tutkimuskokonaisuuden loppuraportti sisältää tiiviin yhteenvedon Kuluttajatutkimuskeskuksessa vuosina 2005-2007 toteutetusta Tekesin Serve-ohjelmaan kuuluvan tutkimushankkeen tuloksista ja palvelumarkkinoiden ja sähköisen tunnistamisen kehittämisehdotuksista. Hankkeen tavoitteena on ollut edistää kotien arkea tukevien palvelujen kehittämistä, tietotekniikan hyödyntämistä palveluprosesseissa sekä kuluttajien luottamuksen lisäämistä verkkopalveluihin ja verkossa asiointiin. Hankkeen taustalla on näkemys markkinoiden kehittymisestä kuluttajalähtöisiksi julkisen sektorin, yritysten ja kuluttajien kiinteässä vuorovaikutuksessa. Julkisen sektorin rooli korostuu Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, missä on totuttu kansalaisten arvostamaan julkiseen palvelutuotantoon. Kuluttajat ovat kotitalouspalvelujen ja verkossa asioinnin suurin potentiaalinen käyttäjäryhmä erilaisuudestaan ja yksilöllistymisestään huolimatta. Kuluttajat ovat näkemyksineen ja kokemuksineen avainasemassa kotitalouspalvelujen ja verkossa asioinnin kehittämisessä. Kotitalouspalvelut ovat erityislaatuisia. Ne tulevat kodin yksityisyyteen ja korvaavat kotikentällä tehtäviä töitä. Niiden tutkimisessa on otettava siten huomioon kodin arki herkkyystekijöineen. Ammattitaito, täsmällisyys, luotettavuus ja vuorovaikutustaidot ovat kuluttajien edellyttämiä palvelujen laatutekijöitä. Palvelujen markkinoinnissa on otettava huomioon kohderyhmä ja sen käyttämät markkinointikanavat. Ikääntyneet suosivat painettua sanaa ja henkilökohtaisia kontakteja, nuoret Internetiä. Internetin merkitys kasvaa ja Internetin kautta tapahtuvaan markkinointiin kannattaa panostaa. Palvelujen laadun ja hinnan vertailtavuutta tulee parantaa. Kotitalousvähennyksen laajentamista tietoteknisiin tukipalveluihin tulee harkita. Koulutuksessa on huomioitava ammatillisten valmiuksien ohella palvelujen käyttäjissä tapahtuvat muutokset. Tieto- ja viestintäteknisiin laitteisiin liittyvien tukipalvelujen tarve kasvaa. Kuluttajilla on verraten vähän kokemuksia maksullisista tukipalveluista, mutta niitä pidetään kalliina ja tasoltaan vaihtelevina. Sähköistä tunnistamista tarvitsevissa palveluissa suositaan pankkitunnuksia. Sekä yksityisillä että julkisilla verkkopalveluilla on runsaasti potentiaalista kysyntää. Luottamus verkossa asioinnin turvallisuuteen, jatkuva tiedottaminen ja kansantajuiset puhetavat ovat kynnyskysymyksiä verkossa asioinnin edistämisessä. Kotitalouspalveluja ostavat tällä hetkellä eniten lapsiperheet ja ikääntyneet kuluttajat. Jatkossa palvelujen käyttäjien väestöpohja laajenee ja monimuotoistuu. Kuluttajat eriytyvät myös saman segmentin sisällä ja toimivat aiempaa enemmän tilanne- ja elämäntyylipohjaisesti. Kotitalouspalvelumarkkinoilla asioivat ovat vuosi vuodelta vaativampia asiakkaita. Potentiaalisia, uusia käyttäjiä on kaikissa elinvaiheryhmissä. Nuoret lapsettomat aikuistaloudet ovat siirtymässä enenevästi kotitalouspalvelujen käyttäjiksi. Nykyisiä, 2000-luvun alun markkinoilla asioivia kuluttajia voidaan pitää innovaattoreina. Jatkuvaa seurantaa palvelujen kysynnän ja käyttäjäkunnan muutoksista tarvitaan toimivien markkinoiden aikaansaamiseksi tulevaisuudessa. Tavoitteeksi tulisi asettaa "kotitalouspalvelubarometri" ja sen myötä pohjoismaiset ja EU-maiden väliset vertailut. Väestöllisen tiedon ja ajantasaisen tilastotiedon rinnalla tarvitaan suppeampiin kuluttajaryhmiin kohdistuvia erillistutkimuksia. Toimivat palvelumarkkinat ja turvallinen verkkoympäristö ovat yhteiskunnan kaikkien toimijoiden yhteinen etu.
  • Tuorila, Helena; Aalto, Kristiina (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2007
    Tutkimuksessa selvitetään kansalaisten kohtaamia ongelmia tietokoneiden, digiboksien ja muiden teknisten laitteiden hankinnassa, käyttöönotossa ja käytössä sekä näihin tilanteisiin liittyvien palvelujen tarvetta. Lisäksi selvitetään, millaisia palveluja on tarjolla. Tukipalvelujen tarjoajille pyritään antamaan myös suosituksia hyvistä toimintakäytännöistä. Tietoteknisten laitteiden myyjien tehtävänä on auttaa asiakkaita ostotilanteessa, sillä aina ei voida olettaa asiakkaan tietävän täsmälleen, minkälaisen laitteen hän tarvitsee ja haluaa ostaa. Kuluttajien näkemyksen mukaan myyjillä ei kuitenkaan ole riittävästi asiantuntemusta, minkä lisäksi he puhuvat outoa kieltä. Asiakkaan tarpeiden huomioimisen sijaan monille myyjille on tärkeintä nimenomaan kauppojen tekeminen. Kuluttajat joutuvatkin usein toimimaan omina asiantuntijoinaan. Tieto- ja viestintäteknisten laitteiden käyttöönottoon ja käyttämiseen liittyy monenlaisia ongelmia laitteiden ja ohjelmien kehityksestä huolimatta. Lähitulevaisuudessa digitelevision käyttöönottoon tarvittavien tukipalvelujen tarve lisääntyy. Kuluttajilla on kuitenkin verraten vähän kokemuksia maksullisista tukipalveluista, sillä niitä pidetään kalliina ja saatavien neuvojen tasoa vaihtelevana. Tietokoneongelmista pyritään selviämään pääosin omatoimisesti perheenjäsenten tai sukulaisten ja tuttavien avulla. Tukipalvelujen vähäistä käyttöä edesauttaa se, ettei tiedetä, mistä palveluja voisi etsiä. Tietokoneista kiinnostuneet esittivät toiveita, että koneiden pitäisi kehittyä siihen suuntaan, että ongelmien ratkaisu onnistuisi helpommin. Tarvittaisiin hyviä ohjeita ja vian etsintäsysteemejä. Monia kuluttajia harmitti ja suorastaan ärsytti, että tehdään liian monimutkaisia ja nopeasti vanhenevia laitteita. Atk-tukipalvelujen käyttöä edistäisi, jos niistä saisi kotitalousvähennyksen. Tietoteknisten tukipalvelujen tarjoajat markkinoivat palvelujaan monin eri tavoin. Suosituin markkinointikanava on kuitenkin Internet. Useimmin kuluttajia autetaan, kun tietokoneiden ja niihin liittyvien oheislaitteiden toiminnassa ilmenee ongelmia. Toiseksi eniten ongelmia aiheuttavat virukset ja haittaohjelmat. Kolmanneksi eniten kysyntää tukipalveluille aiheuttavat ohjelmistojen ja laitteiden asennukset. Tukipalvelujen tarjoajien mielestä kullekin asiakkaalle tulee tarjota yksilöllistä, juuri hänen tarpeitaan parhaiten vastaavaa palvelua. Palvelun luotettavuus on tärkeää. Asiakkaiden luottamuksen herättämiseen nimetään kuusi tapaa: asiantunteva palvelu, oikeudenmukainen ja selkeä laskutus, rehellisyys, asiakkaan kuunteleminen, tasa-arvoinen kohtelu ja täsmällisyys.
  • Väänänen, Virpi; Mäkelä, Johanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 9/2007
  • Rüger, Yvonne; Varjonen, Johanna (National Consumer Research Centre, 2008)
    National Consumer Research Centre. Working papers 112
    Within this work the value of household production in Finland and Germany is analysed. The figures on household production of Finland and Germany provided by the particular Household Satellite Account Systems indicate a higher value of household production for Finland. The total output of household production amounts to 15 705 per capita. The German value ranges below the Finnish figure and amounts to only 13 438 per capita. Though, the analysis of the particular satellite account systems revealed differences in the underlying valuation concepts in both countries. The indicated values in the Household Satellite Accounts of Finland and Germany are consequently incommensurable. Within a recalculation of the values of household production, comparable results of both countries are generated. For this purpose a new and consistent valuation concept is defined. The defined concept thereby facilitates the presentation of household production in relation to market production. The resulting values of the recalculation present a conversely ratio of the Finnish and German value on household production compared to the original results. After the alignment of the calculation methods in the recalculation, Germany features the higher value of household production. Its value increased within the valuation process and ranges above the Finnish value. The recalculated total output in Germany accounts for 15 694 per capita. The Finnish value by contrast decreased and amounts to only 14 633 per capita. Hence, the modifications, introduced to the valuation concept in terms of the calculation of comparable results, caused changes in the values of household production in Finland and Germany. When household production is related to market production the values of Finland and Germany approximates. The so-called extended GDP, which comprises market and household production, is almost equal in Finland and Germany. This signifies a resembling value of productive capacity. However, the shares of household and market production in the entire production diverge. Germany features a higher share of household production and a lower share of market production. Finland, by contrast, offers the complementary ratio. It posses a higher value of market production and a smaller share of household production. This work proves the great impact of calculation methods on the resulting values of household production and verifies the benefits of an international consistent valuation.
  • Kytö, Hannu; Väliniemi, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2007
    Tutkimuksessa "Kauas kauppa karkaa - vai karkaako? - Päivittäistavarakaupan rakennemuutos Suomessa vuosina 2003-2005" tarkastellaan päivittäistavarakauppaverkostossa tapahtuneita muutoksia ja niiden taustatekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään miten päivittäistavarakaupan palveluiden tarjonta on muuttunut maan eri osissa ja onko jo syntynyt alueellisia palvelutyhjiöitä, joissa ei ole yhtään päivittäistavarakauppaa. Päivittäistavarakauppaverkoston rakennetta ja siinä tapahtuneita muutoksia vertaillaan etenkin väestörakenteeseen ja sen alueellisiin muutoksiin. Tutkimusajanjaksolla uusia päivittäistavarakauppoja syntyi koko maassa noin kolmesataa. Samaan aikaan lähes kaksisataa kauppaa lopetti toimintansa, joten myymälöiden lukumäärä kasvoi runsaalla sadalla myymälällä. Päivittäistavarakauppojen määrän kasvu keskittyi Etelä- ja Länsi-Suomen kaupunkeihin ja etenkin taajamien reuna-alueille. Myymälöiden nettolisäyksestä lähes puolet oli ns. liikennemyymälöitä. Päivittäistavarakauppojen määrä väheni hieman Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänein haja-asutusalueilla. Haja-asutusalueiden myymälöiden väheneminen on kuitenkin hidastunut selvästi verrattuna aiempaan kehitykseen. Päivittäistavarakauppojen lisäys kohdistui enimmäkseen pieniin alle 400 m2:n myymälöihin, joiden määrä kasvoi runsaalla sadalla. Pienten myymälöiden määrä kasvoi vain Etelä- ja Länsi-Suomen läänien kaupunkimaissa kunnissa. Yli 400 m2:n supermarketit vähenivät selvästi Etelä- Suomen läänissä, mutta lisääntyivät jonkin verran muualla maassa. Päivittäistavarakauppojen saatavuus on heikentynyt etenkin kaukana pääteistä sijaitsevilla haja-asutusalueilla. Kaupattomilla haja-asutusalueilla oli noin 227 000 asukasta kun sellaisissa taajamissa, joissa ei ollut yhtään päivittäistavarakauppaa asui vuonna 2005 noin 5 200 asukasta. Kaupattomilla alueilla asuvien kokonaismäärä kasvoi tutkimusajanjakson aikana noin 15 prosentilla. Päivittäistavarakauppaverkostoa ja sinä tapahtuneita muutoksia voidaan kuvata väestö- ja aluerakenteessa tapahtuneilla muutoksilla. Kuntien väestö- ja työpaikkamäärät, ostovoima- ja verotulokertymät sekä kuntien sisäinen muuttoliike sekä pendelöinti kuvasivat parhaiten päivittäistavarakauppojen määriä ja pinta-aloja sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Mitä suurempi kunta oli ja mitä nopeammin sen väestö keskittyi taajamiin sitä enemmän siellä oli päivittäistavarakauppoja ja sitä nopeammin niiden määrä kasvoi. Suuri työpaikkaomavaraisuus ja sen myötä vähäinen pendelöinti naapurikuntiin paransivat kaupan toimintamahdollisuuksia. Myös kesäasutus vaikutti myönteisesti haja-asutusalueiden kauppojen toimintaedellytysten säilymiseen. Myymälämäärät eivät kuitenkaan aina muuttuneet samassa suhteessa kuin väestömäärät. Päivittäistavarakauppojen määrät kasvoivat eniten suurien ja nopeasti kasvavien kaupunkiseutujen keskuskunnissa. Kaupunkiseutujen kehyskuntien väestö kasvoi sen sijaan suhteellisesti nopeammin kuin päivittäistavarakauppojen määrä. Päivittäistavarakauppojen määrä väheni maaseutumaisissa kunnissa suhteellisesti enemmän kuin väestö. Päivittäistavarakauppojen määrä pieneni etenkin Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänien haja-asutusalueilla nopeammin kuin väestömäärä. Nykyiset aukiolorajoitukset sunnuntaipäivinä näyttäisivät toimivan päivittäistavarakauppojen saatavuuden ja saavutettavuuden kannalta myönteisesti. Aukiololailla pyrittiin vahvistamaan pienten kauppojen kilpailuasema suhteessa suuriin myymälöihin sekä kioskeihin ja huoltoasemamyymälöihin. Myös haja-asutusalueiden kyläkauppojen toiminnan turvaamiseksi vuosina 2004-2006 jaettu investointituki on osaltaan jarruttanut päivittäistavarakaupan keskittymiskehitystä.
  • Peura-Kapanen, Liisa; Nenonen, Sanna; Järvinen, Raija; Kivistö-Rahnasto, Jouni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 8/2007
    Tutkimus käsittelee kuluttajien riskikäsityksiä ja riskeihin hallintaa. Erityisesti tutkimuksessa selvitetään kuluttajien arjen huolenaiheita, turvattomuuden kokemuksia sekä niihin varautumista turvavälineiden käytön, turvallisuutta edistävien toimintatapojen sekä vakuutusten avulla. Tutkimus on osa sähköisten vakuutuspalveluiden kehittämiseen liittyvää eInsurance -hanketta, johon liittyen tutkimuksessa selvitetään myös kuluttajien suhtautumista sähköisiin vakuutuspalveluihin. Tutkimuksen aineisto koottiin Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelisteille suunnatulla postikyselyllä, johon vastasi 770 panelistia. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä väestötasolla. Tutkimus osoittaa, että kuluttajien kokemat subjektiiviset riskit ja toteutuneet, objektiiviset riskit eivät vastaa läheskään aina toisiaan. Kuluttajat kokevat suurimmiksi riskeiksi liikenteen vaaratilanteet sekä oman tai läheistensä sairastumisen, mutta eivät ole huolissaan vaaratilanteista kodeissa. Yleisinä uhkakuvina vastaajat pitivät yhteiskunnan sosiaalisia ongelmia ja ympäristön tilaa. Riskitietoisuus ja turvattomuuden tunne lisääntyvät vastaajille sattuneiden vaaratilanteiden myötä. Naiset ja iäkkäät kokevat riskejä ja turvattomuutta arjessaan muita yleisemmin. Riskien hallinnassa kuluttajat pitävät turvavälineitä, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja myös vakuutuksia sinällään tärkeinä. Erityisesti kotona turvavälineet ym. toimintatavat eivät kuitenkaan ole aina aktiivisesti käytössä. Kuluttajat ovat hankkineet esinevakuutuksia yleisemmin kuin henkilövakuutuksia. Vakuuttamisen esteinä ovat vakuutusten kalleus ja isot omavastuut. Yli puolet vastaajista on valmis hankkimaan vakuutuksen verkosta. Verkkovakuutuspalveluilta kuluttajat odottavat ennen muuta vertailtavuutta, esimerkkejä korvauskäytännöistä sekä hintalaskureita. Tutkimuksessa vastaajat ryhmiteltiin neljään ryhmään riskikäsitysten ja riskeihin varautumisen perusteella. Vastaajien enemmistö kuului 'vakuutusmyönteisiin' tai 'turvallisuustietoisiin', jotka pitivät tärkeinä turvallisuutta edistäviä toimintatapoja ja vakuutuksia. Riskitietoutta tulisi lisätä erityisesti 'turvattomille' joilta näyttäisi puuttuvan tietoa, motivaatiota ja taloudellisia resursseja hallita arkipäivän riskejä sekä 'huolettomille', jotka uskovat hallitsevansa riskit eivätkä pidä riskeihin varautumista sen vuoksi erityisen tärkeänä.
  • Koistinen, Katri; Väliniemi, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2007
    Tutkimus käsittelee päivittäistavarakaupan fyysistä saavutettavuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia Turun, Lahden ja Mikkelin kaupunkiseutujen taajama-alueilla vuosina 1995-2003. Tutkimuksessa selvitetään, miten päivittäistavarakaupan palvelut ovat kävellen saavutettavissa taajama-alueilla. Lisäksi tarkastellaan päivittäistavarapalveluiden tarjontaa ja siinä tapahtuneita muutoksia alueilla, joilla asuu paljon eläkeläistalouksia, aikuistalouksia tai lapsitalouksia. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu myymälöiden saavutettavuutta taajama-alueilla erilaisten kotitalouksien näkökulmasta. Tutkimus perustuu Kuluttajatutkimuskeskuksen paikkatietojärjestelmässä oleviin A.C. Nielsen Finland Oy:n myymälärekisterin toimipaikkakohtaisiin tietoihin ja Tilastokeskuksen sosiodemografisia tietoja sisältäviin ruututietokantoihin tutkituilta kaupunkiseuduilta. Kaikilla tutkimusalueilla päivittäistavarakaupan palveluverkko on harventunut taajama-alueilla ja päivittäistavarakaupan palvelut keskittyneet yhä suppeammille alueille kaupunkien keskustoihin sekä muihin suuriin taajamiin, kuten kuntakeskuksiin. Yhä harvemmalla asukkaalla on päivittäistavarakauppa kävelymatkan etäisyydellä kodistaan. Vuonna 1995 tutkimusalueiden taajamaväestöstä asui 39-44 prosenttia enintään 500 metrin etäisyydellä myymälästä. Vuonna 2003 enintään 500 metrin etäisyydellä myymälästä asui enää 31-39 prosenttia taajamaväestöstä. Laajennettaessa tarkastelua enintään kilometrin etäisyydellä myymälästä asuviin kehitys on ollut samankaltaista. Taajaman koko toimii eräänlaisena "puskurina" päivittäistavarakaupan palveluiden saavutettavuudelle, sillä mitä pienempi taajama on, sitä todennäköisemmin päivittäistavarakaupan palvelut puuttuvat. Eläkeläistaloudet ja aikuistaloudet hakeutuvat asuinalueille, joilla päivittäistavarapalvelut ovat kävelyetäisyydellä. Taajamien eläkeläistalouksista asui 48-59 prosenttia enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä vuonna 1995. Vuoteen 2003 tultaessa osuus väheni lähes kymmenen prosenttiyksikköä, mutta edelleen tutkituista kotitaloustyypeistä eläkeläistalouksien osuus oli suurin kävelyetäisyydellä myymälöistä. Vuonna 2003 Turun ja Mikkelin seuduilla noin puolet taajamien eläkeläistalouksista asui enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä ja Lahden seudulla osuus oli 41,6 prosenttia. Taajamien aikuistalouksien osuus kävelyetäisyydellä päivittäistavaramyymälöistä väheni 1990-luvun lopulla, mutta kääntyi kasvuun kaikilla tutkimusalueilla vuosien 1999-2003 aikana. Turun seudulla puolet taajamien aikuistalouksista, Mikkelin seudulla 41,4 prosenttia ja Lahden seudulla 38,2 prosenttia asui enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä vuonna 2003. Lapsitaloudet suosivat taajamien laidoilla sijaitsevia pientaloalueita, missä ei yleensä ole kaupan palveluita. Kun vuonna 1995 tutkimusalueiden taajamien lapsitalouksista noin kolmannes asui enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä, niin vuoteen 2003 tultaessa osuus väheni entisestään ollen Turun seudulla 29,1 prosenttia, Mikkelin seudulla 28,2 ja Lahden seudulla vain 24,8 prosenttia. Suomen väestön ikääntyessä ja pienten kotitalouksien määrän kasvaessa päivittäistavarapalveluiden kävellen saavutettavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Hyvä yhdyskuntarakenne antaa kuluttajalle mahdollisuuden valita asiointitapansa tilanteen ja tarpeiden mukaan.
  • Järvinen, Raija; Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 115
  • Isoniemi, Merja; Paananen, Jaana (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 113