Väitöskirjat

 

Recent Submissions

  • Rask, Mikko (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 4
    Asiantuntijuuden laajentuminen tieteen ja teknologian hallinnassa Väitöskirja keskittyy asiantuntijuuden laajentumiseen tieteen ja teknologian hallinnassa. Ilmiöllä tarkoitetaan länsimaisissa yhteiskunnissa viime vuosikymmeninä tapahtunutta uusien toimijoiden mukaan tuloa tieteen ja teknologian sovelluksia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Koulutustason nousu ja uusien instituutioiden muodostuminen ovat antaneet aiempaa useammille toimijoille ja kansalaisryhmille mahdollisuuden osallistua ja kriittisesti arvioida asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat vain teknologian kehittäjien ja asiantuntijoiden vastuulle. Moderni bioteknologia on esimerkki alasta, jolla nämä ilmiöt ovat Suomessakin olleet viime vuosina keskeisessä roolissa. Tutkimuksellisesti asiantuntemuksen laajentuminen on kiinnostava ilmiö sekä yleisteoreettisesti että käytännölliseltä kannalta. Vaikka laajentumisen prosessi on tulkittavissa jo joidenkin olemassa olevien teoriakehysten avulla, samalla se tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia näiden kehysten uudistamiseen. On esimerkiksi kiinnostavaa, miten ja millä ehdoin asiantuntemuksen laajeneminen tapahtuu erilaisilla tiede- ja teknologiapäätöksenteon areenoilla ja eri kehitysvaiheissa olevissa yhteiskunnissa. Käytännölliseltä kannalta on ilmeistä, että asiantuntemuksen hallitsematon laajeneminen voi aiheuttaa haittaa sekä tieteen ja teknologian kehittämisen tehokkuudelle että niille osallistumaan joutuville tahoille, jotka eivät hyödy osallisuudestaan tai joille ei tarjoudu mahdollisuutta tai joilla ei ole edes kiinnostusta vaikuttaa kyseessä olevaan kehittämiseen. Tämän vuoksi asiantuntijuuden laajentumisen pohtiminen on myös käytännölliseltä kannalta tarpeellista. Väitöskirjan keskeinen argumentti on, että vaikka asiantuntemuksen laajentumiseen vaikuttavia tekijöitä on nostettu esiin aiemmissa tutkimuksissa, ilmiö nähdään edelleen liian riippumattomana kontekstistaan. Tällä tarkoitetaan sitä kenttää, jolla asiantuntijuuden laajentuminen tapahtuu. Tämän kontekstin kuvaamiseksi väitöskirjassa esitellään politiikka-areenan käsite. Yhdistämällä kaksi dikotomista ulottuvuutta, (toimijalähtöinen: vakaa/polarisoitunut ja institutionaalinen: hierarkkinen/osallistuva) tarkasteltavaksi tuodaan neljä erityyppistä politiikka-areenaa. Kehystä rakennetaan ja testaan teoreettisen, metodologisen ja empiirisen triangulaation avulla. Keskeinen havainto on, että kukin areenatyyppi suosii tietynlaista asiantuntijuutta sekä sen laajentamiseen liittyviä asetelmia ja konflikteja. Väitöskirjassa luodaan areenavaikutuksen (arena effect) käsite kuvaamaan erityyppisten areenoiden vaikutusta asiantuntijuuden laajentumiseen. Väitöskirja on tyypiltään artikkeliväitöskirja, jossa neljä julkaistua tieteellistä artikkelia sidotaan yhteen erillisen laajan johdantoluvun avulla. Johdantoluvussa kehitetään teoriaa asiantuntijuuden laajentumisesta ja kommentoidaan viimeaikaista keskustelua asiantuntijuuden normatiivisesta teoriasta (normative theory of expertise). Väitöskirjan neljä artikkelia luovat lisäksi uutta tietoa erityiskysymyksistä, jotka liittyvät kansalaisten osallistumiseen, riskien ennakkoarviointiin, ennakointitoimintaan ja tutkijakoulutukseen.
  • Ryynänen, Toni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 5
    Muotoilun merkitys on kasvanut tasaisesti kulutusyhteiskunnissa. Muotoilusta puhutaan sekä siitä kirjoitetaan lisääntyvästi myös mediassa. Erityisesti teollisen muotoilun rooli on korostunut. Tarkastelen tutkimuksessani muotoilun mediajulkisuutta suomalaisessa talouslehdistössä 1980-luvun lopulta 2000-luvun ensivuosiin. Asettamani tutkimuskysymykset liittyvät siihen, kuinka suomalaista muotoilua esitetään talouslehdistössä eli millaisia asioita muotoilusta kirjoitettaessa nostetaan esiin ja mihin nämä muotoiluun liittyvät asiat yhdistyvät. Usein toistettu näkemys siitä, että muotoilu näkyy vain sanomalehdistön kulttuuripalstoilla ja korkeakulttuurisissa yhteyksissä, on väistymässä. Muotoilu liitetään yhä useammin kulutuskulttuurisiin yhteyksiin ja kuluttajien arkipäiväisiin kokemuksiin. Tutkimusaineisto on kerätty Suomessa ilmestyneistä talouslehdistä. Artikkelinäytteet keräsin Kauppalehdestä, Taloussanomista ja Talentumin julkaisemista talouslehdistä. Kartoitan ja kuvaan muotoilun esiintymistä seikkaperäisesti. Tutkimuksessa tavoitteenani on tuottaa tulkintaa muotoilusta ilmiönä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin tulkinnan avulla ymmärtämään muotoilun mediajulkisuuteen liittyviä olennaisia tekijöitä. Lisäksi kuvaan muotoiluun liittyviä erityispiirteitä suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Tutkimus perustuu tekstin tulkinnan perinteeseen ja tulkinnan kautta saavutettavan uuden ymmärryksen tuottamiseen. Tutkimukseni taustaoletukset perustuvat siten hermeneuttiseen tutkimusotteeseen. Sovellan Erving Goffmanin ajatteluun perustuvaa kehysanalyysia talouslehdistön tuottamien artikkelitekstien analysointiin. Aineistosta tulkitsemani kehykset piirtävät siten kuvaa muotoilun mediajulkisuudesta. Tutkimus avaa muotoilusta moniulotteisen kuvan. Aineiston analyysissä päädyin viiteen muotoilua erilaisista näkökulmista tarkastelevaan kehykseen. Yksityisessä kehyksessä muotoilu henkilöityy ja muotoilijoita kuvataan henkilökohtaisissa yhteyksissä. Nostan tarkasteluun kuvauksia teollisista, taideteollisista ja taidekäsityömuotoilijoista. Toinen tulkitsemistani kehyksistä liittyy muotoilutyön tekemiseen. Ammatinhallinnan kehyksessä kuvaan muotoilijoiden työtä eri näkökulmista. Muotoilutyön tekemistä tarkastellaan yksilön kannalta, yhteistyön ja eri sidosryhmien kannalta sekä muotoiluprosessin kontrolloinnin näkökulmasta. Kolmas kehys liittyy keskeisesti talouslehdistön alaan. Talouden ja markkinoiden kehyksessä tarkastelen muotoilua osana kansainvälistä kilpailukykyä, yritysten kilpailuetuna ja kuluttajille hyötyä tuottavana toimintana. Neljäs kehys liittyy muotoilua edistäviin toimijoihin. Yhteisöllisyyden kehyksessä talouslehdistö kuvaa tulkintani mukaan muotoilupolitiikkaa, muotoilun tutkimusta ja koulutusta sekä muita muotoilua yhteiskunnallisesti kehittäviä ja edistäviä aloja. Viimeinen tarkasteluun nostamistani kehyksistä liittyy muotoilun perinteisiin ja ennen kaikkea muutoksen tarkasteluun. Kulttuurin kehyksessä tarkastelen muotoilun perinteisiin liittyvää talouslehdistökirjoittelua sekä muotoilun kytkentää ensin teolliseen kulttuuriin ja edelleen kulutuskulttuurisiin teemoihin. Tulkinnalliset kehykset rakentavat muotoilun mediajulkisuutta erilaisista näkökulmista kuvaamalla muotoiluun liittyviä tilanteita, toimintaa ja toimijoita. Kehykset antavat mahdollisuuden ymmärtää muotoilusta annetun kuvan suhdetta kulttuuriin, jossa media esittää ja uusintaa muotoiluun liitettyjä merkityksiä. Muotoilun talouslehdistöstä tulkittua julkisuutta ja samalla omaleimaista muotoilun kulttuuria luonnehtii viisi keskeistä teemaa: henkilöityminen, professionalisoituminen, kaupallistuminen, yhteisöllistyminen sekä muotoilun kulttuurisen painopisteen siirtyminen muotoilun perinteistä kohti teollista kulttuuria ja kulutuskulttuuria. Näitä teemoja ohjaa tulkintani mukaan muotoilun medioituminen eli muotoiluilmiön määrittyminen osittain median tuottamien kuvausten mukaiseksi. Tutkimuksessa hahmoteltu muotoilun mediajulkisuus liittää siten yhteen sosiaalisesti rakentuvan ja rakenteellisesti jäsentyvän toiminnan. Ensimmäinen näistä liittyy ihmisten kokemuksiin, sosiaaliseen uusintamiseen ja muotoilutoiminnan kollektiiviseen kehittämiseen. Rakenteellisesti muotoilua kuvataan ammattiosaamisena, prosessina ja taloudellista hyötyä tuottavana toimintana. Median esittämät tapahtumat vaikuttavat siihen, kuinka koemme maailman, millaisia merkityksiä liitämme siihen ja kuinka suhtaudumme maailmaan. Vaikuttamalla kokemuksiimme media vaikuttaa epäsuorasti myös toimintaamme. Olemme tottuneet lukemaan mediatekstejä päivittäin, mutta emme niinkään tulkitsemaan niiden sisältämiä merkityksiä ja kehystämisen tapoja.
  • Niva, Mari (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 3
    Ruokaa koskevat käsitykset ja jäsennykset kertovat siitä sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä, jossa elämme. Modernia kulutusyhteiskuntaa luonnehtiva piirre on terveellisyyden näkyvyys ruokaa koskevassa keskustelussa. Terveellinen syöminen on vakioaihe tiedotusvälineissä, terveyden edistämisen kampanjoissa sekä keskeinen osa ruoan markkinoita ja markkinointia. 1990-luvulla markkinoille tulivat terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet, joiden kerrotaan edistävän terveyttä ja hyvinvointia tai vähentävän sairauden riskiä tavanomaisista elintarvikkeista poikkeavalla tavalla. Kuluttajien näkökulmasta terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kohdennetut vaikutukset edustavat siten uudenlaista, aikaisemmasta poikkeavaa terveellisyyttä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka kuluttajat ottavat terveysvaikutteiset elintarvikkeet haltuun yhtäältä käsitteellisesti, toisaalta käytännöllisesti. Teoreettisena lähtökohtana on materiaalisten objektien haltuunoton tutkimus, jonka kohteena ovat tuotteiden ja teknologioiden omaksumisen ja omaksi tekemisen prosessit. Tutkimuksessa terveysvaikutteisten elintarvikkeiden haltuunottoa analysoidaan kahdesta näkökulmasta. Käsitteellistä haltuunottoa lähestytään tarkastelemalla kuluttajien tulkintoja ja näkemyksiä tuotteista, käytännöllistä haltuunottoa tutkimalla sosiodemografisten ja ruokaan ja terveyteen liittyvien taustatekijöiden merkitystä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden käytössä. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Vuonna 2002 tehtiin tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna (CATI) toteutettu kysely, johon vastasi yhteensä 1210 suomalaista. Aineisto edusti väestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan suhteen. Kyselyn kohteena oli terveysvaikutteisten elintarvikkeiden hyväksyttävyys ja käyttö Suomessa. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu vuonna 2004 toteutetusta kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joihin osallistui 45 kolesterolia alentavien levitteiden käyttäjää. Ryhmäkeskustelujen avulla tarkasteltiin kuluttajien tulkintoja terveellisyydestä ja terveysvaikutteisista elintarvikkeista. Määrällisen ja laadullisen osion tulokset raportoidaan neljässä aikaisemmin julkaistussa englanninkielisessä artikkelissa sekä yhteenvedossa. Tulokset osoittavat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden haltuunoton olevan monitahoinen ilmiö. Käsitteelliseen haltuunottoon liittyvät kuluttajien tulkinnat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden suhteesta terveelliseen syömiseen ja luonnollisen ruoan ideaaliin sekä heidän luottamuksensa tuotteisiin, niiden valmistajiin, tutkimukseen ja valvontaan. Neljän erilaisen terveysvaikutteisena markkinoidun elintarvikkeen käytön analyysi osoitti, että käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä on eroja, jotka kytkeytyvät sekä sosiodemografisiin tekijöihin että kuluttajien ruokaan ja terveyteen liittyviin näkemyksiin ja käytäntöihin. Kuluttajien tavat ottaa haltuun terveysvaikutteisia elintarvikkeita muotoutuvat ruokaa, terveyttä ja syömisen kokonaisuutta koskevien käsitysten, ideoiden ja arjen käytäntöjen verkostossa. Tulokset osoittavat myös, että käsitteellinen ja käytännöllinen haltuunotto eivät välttämättä ole samanaikaisia tai yhteneviä prosesseja. Kuluttajat tulkitsevat terveellistä syömistä ja terveysvaikutteisia elintarvikkeita monista erilaisista näkökulmista ja tuotteiden käyttöä perustellaan monin tavoin. Haltuunottoon sisältyy monia keskenään ristiriitaisia ulottuvuuksia, hyviä kokemuksia ja epäilyjä, hyväksyntää ja kyseenalaistamista, vaatimuksia ja itsestäänselvyyksiä. Tällaiset ristiriidat ovat osa arkista kokemusmaailmaa, joka nousee esiin tutkittaessa haltuunottoa erilaisin lähestymistavoin, aineistoin ja menetelmin.
  • Berg, Annukka (National Consumer Research Centre, 2012)
    Dissertations of the National Consumer Research Centre 6
    This study discusses broad national sustainability programmes as multi-faceted and controversial hybrids. It concentrates on one pioneering case, the Finnish Programme to Promote Sustainable Consumption and Production (SCP) that was published in 2005. It is claimed that much-used effectiveness-focused analytical approaches fail to address some of the key characteristics of the Programme. Empirical analysis combined with a theory review reveals at least four different perspectives from which the Finnish SCP Programme can be fruitfully grasped, viewed and acted upon: the Bullet, Process, Ritual and Depiction perspectives. Together, these make up a multi-perspective analytical approach that outlines the programme profile and facilitates comparison of the differences between the acts, expectations and perceptions of various actors. (1) The Bullet perspective follows the traditional effectiveness approach based on the assumption that broad sustainability programmes have outputs and outcomes that are described in the programme document. (2) According to the Process perspective, the programme process has some effects but their exact form and direction cannot be predetermined due to the institutionally ambiguous context. (3) The Ritual perspective emphasises the symbolic dimension of action, and that the innermost meaning of programme making may go beyond its manifested goals. (4) Last but not least, the Depiction perspective reflects how the programme document and process construct, renew and silence some meaning structures, in this case about SCP. Analysed from these four perspectives, respectively, it turns out that Finland s SCP Programme: (1) has quite scarce outputs compared to the grand challenges and visions presented, the key ones including the establishment of a material-efficiency centre, a research programme and an initiative to green public procurement; (2) has raised awareness of SCP among major actors in the field, which has had various unprompted effects; (3) has had a strong ritual function in renewing Finnish participatory policy-making traditions and faith in the corporatist capabilities of meeting difficult challenges; and (4) reveals how key discursive conflicts in the field are related to contradictions between efficiency and sufficiency, economic growth and its opposing forces, and regulation versus the so-called new environmental policy instruments. Given their institutional ambiguity, sustainability programmes should be conducted in a more transparent and clearly externalised manner than is necessary in traditional Bullet-style programmes. The setting allows for creativity, flexibility and tailoring. However, neither the ambiguity of the programmes nor the availability of new policy instruments justify the outsourcing of policy-making to actors who do not possess the power or the ability to act on the challenges. Further, in order to find a balanced approach towards SCP, additional institutional support should be given to processes and experiments that develop the sufficiency and degrowth ideas. In its current form, criticism of growth only increases the uncertainty and complexity. This, in turn, supports the position of the dominant growth-bound policy narratives.
  • Wahlen, Stefan (National Consumer Research Centre, 2012)
    Dissertations of the National Consumer Research Centre 7
    Current societies face several challenges and it has been indicated that sustainability is a major problem. It appears vital to possess knowledge on how to govern problems associated with sustainable development in order to mitigate the challenges they bring about. In this frame of reference, sustainable consumption appears imperative for reaching sustainability. In accord, this dissertation elaborates on how consumption is governed by a variety of instances and hence contributes to consumer studies by progressing consumer policy as well as the everyday life of consumers in offering distinctive perspectives on governing consumption. Consumer policy attempts to govern consumption, however, predominantly focuses on market activities instead of everyday consumption. Respectively, consumption is here understood as everyday conduct in social practices so as to shed light on its routine and mundane character. The idea of government deployed in this dissertation is that of executing power over oneself or others in conduct of conduct. Hence it is possible to speak of the government of states, households, consumers, or the self. Regimes of practices governing consumption can then be found beyond and along the political and market spheres in the everyday. The idea of sustainable development pertains to political practices as well as to everyday routines governing consumption. In order to govern consumption towards a more sustainable form of conduct, practitioners in political, market and everyday spheres can be considered by an analytics of government. Thereby a nexus concatenating distinct features can be distinguished including modes of thought, technologies of government, visual representations and identities involved in government. These four features are considered in the analysis of the individual articles providing perspectives on how consumption is governed. On the one hand consumer policy is comparatively analysed considering first the historic development of consumer empowerment and second on the discursive construction of the consumer in policy documents. The other perspectives on governing consumption convey examples drawing on food consumption. First, a practice approach highlights routines governing consumption, and second, a policy intervention related to public catering is analysed. The results highlight the importance of a possible politico-theoretical alignment of the four features of an analytics of government by the respective practitioners in political, market and everyday spheres. The interplay between modes of thought, technologies of government, visual representations and identities plays a vital role in governing consumption. In order to achieve sustainability and especially sustainable consumption it has to be acknowledged that these four features mutually interact and influence each another.