Browsing Tutkimuksia ja selvityksiä by Publication Year

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 173
  • Heiskanen, Eva; Matschoss, Kaisa; Saastamoinen, Mika (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2012
    Hankkeessa on haettu vastauksia kysymykseen, millä tavoin osa sähköyhtiöiden asiakkaista pystytään aktivoimaan niin, että nämä tuottaisivat keskenään tai yhdessä sähköyhtiön kanssa lisäarvoa itselleen tai jollekin kolmannelle osapuolelle. Tavoitteena on ollut tunnistaa sekä asiakkaiden että muiden ulkopuolisten tahojen tarpeita ja edesauttaa sähköyhtiöitä ja mahdollisia yhteistyökumppaneita innovoimaan uusia palveluita. Palvelujen kehittäjät ja välittäjät ovat keskeisessä roolissa asiakastarpeiden konkretisoinnissa, joten myös heidän edustajiaan on haastateltu. Lisäksi on kartoitettu kansainvälisten ja tuoreiden kotimaisten pilottien tuloksia. Tutkimuksessa on keskitytty kotitalousasiakkaisiin. Hankkeessa on tunnistettu älykkääseen sähköverkkoon perustuvien palvelujen edelläkävijäkäyttäjiä eli sellaisia asiakkaita, joilla on tämän hetkisiä markkinoita edellä olevia tarpeita ja uusia ideoita tuotteiden ja palveluiden kehittämiseksi. Näiden edelläkävijäkäyttäjien integroiminen tuotteiden ja palveluiden kehitykseen kehitystyön alkuvaiheessa vaikuttaa positiivisesti uusien tuotteiden tai palveluiden hyväksyntään ja leviämiseen markkinoilla. Edelläkävijöiden sähkönkäyttö on muita suurempaa tai he ovat ympäristösyistä erityisen kiinnostuneita sähkön säästöstä. Lisäksi heillä on muita enemmän osaamista ja he seuraavat uuden tekniikan kehitystä sekä omaa sähkön käyttöään. Erityisesti uusia lämmitysjärjestelmiä tai taloautomaatiota asentaneet ovat kiinnostuneita myös älykkään sähköverkon palveluista. Edelläkävijäkäyttäjien palautetta ja kehittämisideoita älykkääseen sähköverkkoon perustuviin palvelukonsepteihin on hankkeessa koottu yhdeksässä ryhmäkeskustelussa. Keskustelujen avulla tunnistettiin kiinnostavimmat palvelukonseptit. Eniten mielenkiintoa herättivät edistyneet sähkön kulutusraportointiin ja -seurantaan liittyvät palvelut sekä uusiutuvan energian omatuotantoon liittyvät palvelut. Myös etähallintaan ja -ohjaukseen liittyvät palvelut kiinnostivat osaa osallistujista. Kysyntäjouston suhteen automaattiseen kuormanohjaukseen perustuva palvelu vaikuttaa hyväksyttävämmältä kuin sähkön pörssihinnan mukainen hinnoittelu. Sähkön varastointi sähköauton akkuun vaikutti osallistujista etäiseltä, mutta akut ja sähkön varastointi kiinnostivat kuitenkin joitakin edelläkävijäkäyttäjistä. Lisäksi saatiin ehdotuksia palvelujen kehittämiseen ja niiden markkinointiin. Uusia palveluideoita syntyi muun muassa palvelujen paketoinnista, tietyille kuluttajaryhmille suunnattavista palveluista, laitekohtaisesta kulutusraportoinnista sekä vanhojen talojen ja laitteiden päivittämisestä "älykkäämmiksi" seurannan ja ohjauksen avulla. Hankkeessa on tunnistettu potentiaalisimpia ensiaskeleita sähköyhtiöille. Se tuottaa tarpeellista lähtötietoa keskustelulle ja mahdollisille jatkohankkeille, joissa voidaan tarkentaa älyverkkoon liittyvien palvelujen ansaintalogiikkaa, eri palveluntarjoajien rooleja sekä sähköverkkoyhtiöiden mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimuksessa on luotu sähköyhtiöille työkaluja älyverkkoon liittyvien asiakastarpeiden tunnistamiseen ja ymmärtämiseen. Työkalut auttavat yhtiöitä pääsemään teknologiavisioista konkreettisiin palvelukonsepteihin asiakasrajapinnassa (1) priorisoimalla lupaavimpia seuraavia askelia, (2) tunnistamalla strategisia kehittämiskohteita, (3) varmistamalla viestinnän, markkinoinnin ja asiakasyhteistyön toimivuus sekä (4) tunnistamalla avoimia kysymyksiä ja kehittämiskohteita sähkömarkkinoiden sääntelyssä.
  • Tuorila, Helena; Järvelä, Katja (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 139
    Tutkimuksessa tarkastellaan, mitkä ovat ikääntyvien kuluttajien kriteerit hyvälle aterialle ja ateriapakkaukselle. Tutkimusaineistoina käytettiin eläytymismenetelmää sekä ryhmäkeskusteluja. Kaiken kaikkiaan 266 kuluttajaa antoi arvokkaat näkemyksensä hankkeen käyttöön. Kuluttajatutkimuksen perusteella kaupan valmisruokavaihtoehdot eivät vastaa ikääntyvien kuluttajien käsityksiä ateriasta. Lämmitettävän valmisruoan lisäksi ateriaan vaaditaan kasvislisäke kuten salaatti sekä leipä, ruokajuoma, jälkiruoka ja kahvi. Valmisruokien käytön suurimpina esteinä ovat ruokien epämiellyttävä maku, niiden sisältämät lisäaineet, epämääräinen ulkonäkö ja rakenne sekä korkea hinta. Valmisruokien käyttöä jarruttavat myös arvostukselliset tekijät. Ikääntyvät kuluttajat arvostavat ruoan itse tekemistä. Ruoan valmistaminen itse on myös merkittävä keino ylläpitää omaa toimintakykyään. Hyvä valmisruoka vastaa ikääntyvien makutottumuksia. Ikääntyville suunnatussa valmisruoassa tulisi huomioida ikääntyvien ravitsemukselliset erityistarpeet kuten riittävä proteiinin ja kuidun saanti. On tärkeää, että niin valmisruoan raaka-aineet ja niiden maku, ruoan rakenne kuin ulkonäkö ovat tunnistettavissa. Valmisruokien toivotaan sisältävän huomattavasti nykyistä enemmän kasviksia muodossa tai toisessa. Valmisruoan ei haluta olevan liian valmis. On hyvä, jos syöjälle jää jonkinasteinen vapaus esimerkiksi ruoan maustamiseen tai aterian eri osien yhdistämiseen. Mikroaterioiden lisäksi myös ruokapakasteet kiinnostavat niiden hyvän varastoitavuuden ja säilyvyyden takia, etenkin jos pakastamalla voidaan vähentää tai välttää lisäaineiden käyttöä. Kuluttajat eivät ole järin innostuneita erityisesti ikäihmisille suunnatuista valmisruoista. Sen sijaan ehdotetaan yleensä valmisruokatarjonnan selkeyttämistä. Valmisruoan kaikkinainen laadun parantaminen ei palvele vain ikääntyviä, vaan kaikkia kuluttajia. Myöskään kauppojen erilliset nk. senioriosastot eivät saaneet suurta kannatusta. Ikääntyvien tarpeiden huomioiminen kaupoissa koetaan tärkeäksi, mutta sen halutaan tapahtuvan mahdollisimman hienotunteisesti. Kotiin toimitettavien aterioiden suurimpina ongelmina pidettiin aterioiden lämpötilaa ja toimitusten sujumista. Myös raaka-aineiden laatua pitäisi parantaa ja pääraaka-aineen, kuten lihan tai kalan, osuutta tulisi lisätä annoksissa jo pelkästään annosten proteiinipitoisuuden nostamiseksi. Ruoka-annokset olisi hyvä varustaa selkeillä päiväysmerkinnöillä. Kuluttajat toivovat, että pelkän osoitteeseen toimittamisen sijaan palvelua voitaisiin jalostaa ihmiskeskeisemmäksi. Esimerkiksi se, että ruoan toimittaja huolehtisi ruokien oikeasta säilytyksestä ja joissakin tapauksissa myös niiden lämmityksestä, kohentaisi palvelua huomattavasti ja erityisesti muistisairaiden vanhusten ruokailua. Hyvä ateriapakkaus on helposti avattava, minkä lisäksi sitä voi hyödyntää ruoan lämmittämisessä. Ateriapakkauksissa ruoan eri osien erottelemista toisistaan pidetään tärkeänä, koska niiden ei haluta sekoittuvan keskenään. Tulevaisuuden aterioiden toivotaan olevan yksinkertaisesti pakattuja ja pakkausmateriaalien kierrätettäviä, jotta pakkausjätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Selkeästi ilmoitettujen tuotetietojen tulee löytyä pakkauksista ongelmitta. Esimerkiksi parasta ennen -päiväyksen ja viimeisen käyttöpäivän toivotaan löytyvän pakkauksesta vaivattomasti, koska ikääntyville on tärkeää arvioida ruoan tuoreutta niiden avulla.
  • Raijas, Anu; Uusitalo, Outi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 7
  • Koivunen, Tuija; Järvinen, Raija; Tuorila, Helena (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 141
  • Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 142
  • Peltoniemi, Ari; Yrjölä, Tapani (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 138
  • Peura-Kapanen, Liisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
  • Varjonen, Johanna; Peltoniemi, Ari (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2012
    Suomessa on vahva kodin ulkopuolella syömisen perinne, joka perustuu työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa tarjottuihin aterioihin. Vapaa-ajan ulkona syöminen on huomattavasti tuoreempi ilmiö, joka on yleistynyt talouden kasvun, kaupungistumisen ja palvelujen tarjonnan monipuolistumisen seurauksena. Ulkona syöminen jatkaa osaltaan kehitystä, jossa kotien ruoanvalmistuksen vaivaa pyritään vähentämään, mutta ulkona syömiseen liittyy myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet paljolti ruokapalvelujen tuottajien intressiin. Tässä tutkimuksessa kodin ulkopuolista ruokailua tarkastellaan kuluttajien näkökulmasta. Vastauksia etsitään kysymyksiin, miten ulkona syöminen asettuu arjen käytäntöihin, millaisiin ruokailutilanteisiin se liittyy, mikä sen asema on ruokailun kokonaisuudessa ja millaista kehitystä edellä mainituissa seikoissa on tapahtunut. Tutkimuksessa pohditaan lisäksi ulkona syömisen määrittelyä, sillä se nähdään ravintolaruokailua laajempana käsitteenä. Tutkimuksen empiirisessä osassa kodin ulkopuolista ruokailua tarkastellaan kolmen erityyppisen kvantitatiivisen aineiston avulla, jotka valottavat ulkona syömistä eri näkökulmista. Aineistoina käytettiin Tilastokeskuksen laatimien ajankäyttötutkimusten ja kulutustutkimusten sekä MaRan teettämien ravintolaruokailun trenditutkimusten aineistoja eri vuosilta. Tulokset osoittavat, että noin 40 % kaikista ulkona syödyistä aterioista liittyy työaikaan tai opiskeluun, jolloin ne ovat osa päivittäistä rutiinia. Vapaa-ajalla kodin ulkopuolella ruokailun yleisimpänä syynä ovat sosiaalinen kanssakäyminen eli ystävien tai perheen tapaaminen ja kestitys sekä lomamatkalla olo. Ravintoloiden suurkuluttajia ovat 25-35-vuotiaat lapsettomat parit ja yksin asuvat. Vastaavasti vähiten ulkona syövät yli 55-vuotiaat pariskunnat ja yksin asuvat. Nämä ovat kuitenkin viime vuosina lisänneet ulkona syömistä viikonloppuisin. Toisessa kotitaloudessa ruokailu näyttää olevan monille yhtä yleistä kuin ravintolassa ruokailu. Ruokailun rytmit ovat tasoittumassa. Lounasaika erottuu vielä selvästi arkisin, mutta ei viikonloppuisin. Silloin ei enää ole erotettavissa yhteistä lounas- tai päivällisaikaa vaan niiden väliin on kehittynyt "lunneri". Pääkaupunkiseudulla ravintoloissa ruokailu on noin kaksi kertaa yleisempää kuin muualla maassa viikonloppuisin. Viikolla ero on pienempi, mikä osoittaa työhön liittyvän ruokailun yleisyyttä koko maassa. Ravintoloissa, kahviloissa tai pubeissa seurustelun merkeissä vietetty aika on vuosikymmenten kuluessa tasaisesti vähentynyt. Ulkona syömiseen käytetyt kulutusmenot kasvavat kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukana. Suurin ero alimpien ja ylimpien tuloluokkien välillä on ruokaravintoloiden annoksiin käytetyissä kulutusmenoissa. Sen sijaan pizzerioihin ja hampurilaisravintoloihin käytetyissä rahamenoissa ei ole suuria eroja tuloluokkien välillä.
  • Lehto, Veera; Paloniemi, Riikka; Hyvönen, Kaarina; Saastamoinen, Mika; Repo, Petteri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 140
    Kansalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ovat osa toimivaa demokratiaa. Voidakseen osallistua kansalaiset tarvitsevat motivaatiota ja taitoja osallistua sekä sopivia osallistumiskanavia. Entisten kanavien rinnalle kehitetään parhaillaan uusia, sosiaalisen median välineitä hyödyntäviä sähköisiä osallistumiskanavia, joiden tarkoituksena on helpottaa kansalaisosallistumista, edistää eri toimijoiden välistä vuoropuhelua päätöksenteossa sekä lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Oikeusministeriön johdolla on kehitetty sähköistä Osallistumisympäristö-palvelua (Otakantaa.fi), joka tarjoaa kanavia kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, valtion ja kuntien päättäjien sekä julkishallinnon väliseen vuorovaikutukseen. Osallistumisympäristössä voidaan nostaa esille esimerkiksi ajankohtaisia suunnittelu- ja päätöksentekotilanteita, esitellä ja arkipäiväistää uusinta tutkimustietoa tai selvittää kansalaisten näkemyksiä verkkokyselyiden ja rajattujen ohjattujen keskusteluryhmien avulla. Palvelun kautta mahdollistuu myöhemmin myös sähköisten aloitteiden tekeminen ja seuraaminen sekä lausuntojen antaminen. Osallistumisympäristö-hanke on osa valtiovarainministeriön koordinoimaa Sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmaa (SADe-ohjelma). Kansalaisten näkemyksiä Osallistumisympäristön toimivuudesta ja hyväksyttävyydestä selvitettiin pilotoimalla Osallistumisympäristön demoversiota Ilmasto, ruoka ja politiikka -aiheisen verkkokeskustelun avulla. Pilotointi osoitti, että sähköiselle Osallistumisympäristölle on tarvetta, vaikka osa pilottiin osallistuneista kansalaisista suhtautui palvelun demoversioon suurin varauksin. Palvelussa todettiin olevan vielä paljon kehittämisen varaa, ennen kuin se pystyy vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin. Palvelun keskustelufoorumi ei pystynyt tukemaan riittävästi keskustelua, ja siksi keskusteluiden onnistuminen ja osallistujien aktiivisuus olivat paljolti keskustelun ohjaajan vastuulla. Nopeatempoinen verkkokeskustelu edellyttää selkeää ja sujuvaa keskusteluympäristöä, jotta se houkuttelisi kansalaisia osallistumaan ja jotta osallistujien välille syntyisi todellista vuorovaikutusta. Pilotoinnin mukaan kansalaisia näyttävät kiinnostavan monenlaiset verkko-osallistumisen tavat. Pilotoijat olivat halukkaita osallistumaan sähköisen Osallistumisympäristön kautta muun muassa omaa arkeaan koskettaviin keskusteluihin ja kyselyihin, kansalaisaloitteiden tekemiseen ja seuraamiseen sekä lausuntojen antamiseen. Osallistumismotivaation kannalta on tärkeää se, että kansalaisnäkemykset todella otetaan huomioon päätöksenteossa ja palvelussa annetaan palautetta osallistumisen vaikuttavuudesta. Lisäksi palvelua pitäisi olla helppo ja nopea käyttää ensimmäisestä kokeilukerrasta alkaen. Osallistumisympäristöstä ja siellä käynnistyvistä hankkeista tulisi myös saada vaivattomasti tietoa. Sähköisen demokratian kehittämishanke nosti esiin kysymyksen sähköisen osallistumispalvelun todellisista mahdollisuuksista lisätä demokratiaa Suomessa. Pystyykö palvelu houkuttelemaan laajasti kansalaisia mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan, vai käyttävätkö uutta sähköistä palvelua ainoastaan muutenkin aktiivisesti osallistuvat? On tärkeä miettiä myös sitä, miten voitaisiin tukea niiden kansalaisten osallistumista, joiden ääni ei nykyisin kuulu yhteiskunnassa. Osallistumisympäristö-palvelun pilotoinnin toteuttivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä keväällä 2012. Pilotointiin kutsutut kansalaiset kokeilivat ja arvioivat palvelun demoversiota osallistumalla Ilmasto, ruoka ja politiikka -keskusteluun viikon ajan. Palvelua arvioivat myös pilotoinnin toteuttajat eli tutkijat. Tuloksia hyödynnetään Osallistumisympäristön jatkokehittämisessä. Pilotoinnin tavoitteena oli lisäksi kehittää toimintamallia, jonka avulla voitaisiin seurata ja jäsentää verkkokeskustelua sekä hyödyntää keskustelun tuloksia tutkimuksessa ja valtionhallinnossa.
  • Hyvönen, Kaarina; Pylvänäinen, Erja; Väliniemi-Laurson, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2012
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan VAV Asunnot Oy:n vuokratalojen asukkaiden suhtautumista uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön asuintalojen rakentamisessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa VAV Asunnot Oy:n rakennuttaman luonnonvaratasapainoisen vuokrakerrostalon suunnitteluun. Talo rakennetaan vuoden 2015 asuntomessualueelle Marja-Vantaalle. Asukkaiden näkemyksiä kerättiin sähköisen kyselyn avulla joulukuussa 2011. Kyselyyn vastasi 259 henkilöä. Tutkimukseen osallistujat suhtautuivat varsin myönteisesti uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön asuinrakentamisessa. Tutuiksi ja miellyttäviksi koetut materiaalit, kuten ristiinlaminoitu liimapuu tai kierrätyslasi, hyväksyttäisiin melko yleisesti omaankin asuintaloon. Sen sijaan vieraampiin materiaaleihin suhtauduttiin joko uteliaan kiinnostuneesti, epäillen, täysin kielteisesti tai niihin ei osattu ottaa kantaa lainkaan. Joitakin viehättivät tavanomaisista täysin poikkeavat ja joidenkin muiden outoina pitämät kierrätysmateriaalit, kuten käytetyt teräskontit, lentotuhkalevy tai kierrätysmuovi. Jotkut eivät hyväksyneet mitään uusio- ja kierrätysmateriaaleja asuinrakennusten materiaaleiksi. Uusio- ja kierrätysmateriaaleja käytettäisiin mieluiten sellaisissa paikoissa, jotka eivät jatkuvasti ole asukkaiden lähellä, kuten pihalaatoissa, julkisivussa, seinä-, katto- ja lattiarakenteiden eristeenä sekä talon rungossa. Uusio- ja kierrätysmateriaalien oletettuina myönteisinä ominaisuuksina ja hyväksyttävyyden perusteina pidettiin kierrätyksen ja sen arvostuksen lisääntymistä, materiaalien miellyttävää ulkonäköä ja asumisviihtyvyyden lisääntymistä, asumiskustannusten alenemista, asunnon toimivuuden ja asumismukavuuden paranemista sekä kotimaisia materiaaleja. Halukkuutta uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön puolestaan vähensivät epäilyt materiaalien haitallisista vaikutuksista asukkaiden arkeen. Eniten huolta aiheuttivat mahdolliset haitalliset terveysvaikutukset. Myös materiaalien toimivuus ja kestävyys sekä ulkonäkö mietityttivät useita vastaajia. Lopullisen hyväksyttävyyden kannalta oleellista on se, miten uusio- ja kierrätysmateriaalista rakennetut talot toimivat käytännössä. Onnistuneiden uusiotalohankkeiden uskottiin lisäävän näiden talojen ja asuinalueiden arvostusta sekä kannustavan uusien materiaalien käyttöön rakennustuotannossa. Luotettavan tiedon tarjonta uusioja kierrätysmateriaaleista ja niiden mahdollisista vaikutuksista asukkaiden arkeen nostettiin keskeisiksi edellytyksiksi materiaalien laajalle käytölle.
  • Peltoniemi, Ari (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 137
    Suomessa on tullut viime vuosina voimaan uusia verolakeja ja lisäksi on tehty uusia päätöksiä tulevista verolaeista, joilla on suora vaikutus elintarvikemarkkinoihin ja elintarvikkeiden kuluttajahintoihin. Tämä tutkimus selvittää elintarvikkeiden kuluttajahintojen kehitystä suomalaisissa päivittäistavaramyymälöissä vuosien 2008-2011 lokakuiden välillä sekä arvioi samalla veromuutosten siirtymistä ruoan hintaan. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi elintarvikkeiden hintakehitystä ja hintatasoja Suomessa ja kansainvälisesti eri tilastotietojen avulla. Vuoden 2011 lokakuussa 73 tuotetta sisältänyt painotettu ruokakori maksoi noin 6 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin ja noin 4 prosenttia enemmän kuin vuoden 2008 lokakuussa. Elintarvikkeiden hintojen nousua Suomessa vauhditti erityisesti ruoan raaka-aineiden kallistuminen maailmanmarkkinoilla sekä makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien hintoihin vaikuttaneet valmisteveromuutokset. Lisäksi erityisesti useissa maitotaloustuotteissa hintoja nostivat kuluttajien kasvaneiden vaatimusten näkyminen tuotekehityksessä ja kulutustrendien muutokset. Tuotteittain tarkasteltuna 77 prosentissa (56 kpl) ruokakorin 73 tuotteesta keskimääräiset hinnat nousivat vuoden 2010 lokakuusta vuoden 2011 lokakuuhun ainakin jonkin verran. Hintojaan laskeneista tuotteista valtaosa kuului elintarvikkeiden raaka-aineiksi luokiteltaviin tuotteisiin. Lähinnä vihanneksilla, hedelmillä ja riisillä ostoskorinsa täyttävälle kuluttajalle saattoi koitua jopa säästöä, kun verrataan vuosien 2010 ja 2011 lokakuiden keskimääräisiä kuluttajahintoja. Edullisinta mahdollista ruokakoria tavoittelevan kuluttajan hiilijalanjälki olisi ollut suuri, sillä tuotteiden halvimmat ostospaikat vaihtelivat edellisvuoden tavoin Maarianhaminasta aina Rovaniemelle saakka. Halvimmillaan yhteensä 73 tuotetta sisältäneen painottamattoman ruokakorin sai vuoden 2011 lokakuussa hankittua noin 123 eurolla. Vastaavasti ruokakori, jonka kaikki tuotteet oli ostettu keskimääräisin hinnoin, maksoi 143 euroa. Tämän tutkimuksen ruokakoriin kuuluvissa tuotteissa näyttäisi, että kaupan omissa merkeissä hintojen laskut näkyvät lievempinä ja nousut vastaavasti voimakkaampina kuin elintarvikkeissa yleensä. Hintojen vaihteluvälit olivat brändituotteissa useimmiten suuremmat kuin kaupan omissa merkkituotteissa. Tuotteittain tarkasteltuna vihannesten ja maitotuotteiden hinnat vaihtelivat suhteellisesti eniten. Esimerkiksi perunan, kurkun, juuston ja jogurtin osalta kalleinta ostospaikkaa suosinut kuluttaja joutui maksamaan niistä kaksinkertaisen hinnan verrattuna kyseisten tuotteiden edullisimman ostospaikan löytäneeseen kuluttajaan. Palkansaajien ansiotaso on noussut Suomen EU-jäsenyyden aikana selvästi enemmän kuin elintarvikkeiden kuluttajahinnat. Kuluttajat ovat siten voineet siirtää osan aiemmin ruokaostoksiin käytetystä rahasta muihin kulutuskohteisiin.
  • Peltoniemi, Ari; Varjonen, Johanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2011
    Ruokapalveluiden arvonlisävero aleni Suomessa vuoden 2010 heinäkuussa 22 prosentista 13 prosenttiin. Tutkimus selvittää ravintoloiden ruokapalveluiden hintojen kehitystä vuoden 2010 toukokuusta syyskuuhun eri puolilta maata kootun hintaseuranta-aineiston avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten arvonlisäveron alennus siirtyi ruokapalveluiden kuluttajahintoihin. Lisäksi ravintoloiden toteutuneiden hintamuutosten perusteella esitetään laskennallisia arvioita arvonlisäveron muutoksen välittömistä vaikutuksista ruokapalveluiden kysyntään. Hintakeräykset osoittivat, että vuoden 2010 heinäkuussa voimaan tullut arvonlisäveron alennus laski ruokapalveluiden kuluttajahintoja koko toimialalla keskimäärin 4,1 prosenttia. Hintaseurannan mukaan Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n jäsenravintoloissa hinnat laskivat keskimäärin 5,7 prosenttia. Muissa eli järjestäytymättömissä ravintoloissa hinnat putosivat keskimäärin 1,8 prosenttia. Arvonlisäveron alennus siirtyi ravintoloiden kuluttajahintoihin parhaiten ketjuihin kuuluvissa kahviloissa, liikenneasemaravintoloissa ja ketjupizzerioissa. Hinnat laskivat ainakin jonkin verran kaikissa ravintolatyypeissä lukuun ottamatta järjestäytymättömiä ketjuihin kuulumattomia pizzeriatyyppisiä ravintoloita. Niissä arvonlisäveron alennuksen vaikutuksen näkymättömyys voi johtua ainakin osittain siitä, että informaatio arvonlisäveron alentamisesta ei tavoittanut yrittäjiä tarpeeksi hyvin tai sitten sitä ei osattu tulkita oikein. Eri ravintolatyypit veivät arvonlisäveron alennuksen hintoihin parhaiten niissä ravintola-annoksissa, jotka edustavat kunkin ravintolatyypin ominta toiminta-aluetta. Esimerkiksi ketjukahviloissa alv:n alennus siirtyi erityisen hyvin kahvin, erikoiskahvin ja suolaisen kahvileivän hintoihin. Arvonlisäveron yhdeksän prosenttiyksikön alennuksesta seurasi tutkimuksen hintaseurannan tuottamien tulosten perusteella keskimäärin 4,1 prosentin lasku ruokapalveluiden kuluttajahintoihin. Tämä merkitsee hintajouston perusteella 4,2 prosentin kasvua ruokapalveluiden kysyntään. Laskennallisesti välittöminä vaikutuksina ruokapalveluiden kokonaismyynti lisääntyy tällöin vähintään 150 miljoonalla eurolla ja vastaavasti ruokapalveluiden työpaikkojen kokonaismäärä kasvaa 2 000-2 200 kappaleella. Arvonlisäveron alennuksen lisäksi myös muut seikat vaikuttavat ravintola-alan myyntiin ja työllisyyteen myönteisesti. Tällaisia kodin ulkopuolella tapahtuvan syömisen osuutta ruoan kokonaiskulutuksesta lisääviä tekijöitä ovat ainakin ruokailutottumusten muutokset, nuorempien ikäluokkien ulkona ruokailun yleisyys sekä yleinen elintason nousu.
  • Järvelä, Katja; Koistinen, Laura; Latvala, Terhi; Peltoniemi, Ari; Yrjölä, Tapani (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 136
  • Heiskanen, Eva; Saastamoinen, Mika (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 134
  • Aalto, Kristiina; Heiskanen, Eva (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 130
  • Lehtinen, Anna-Riitta; Varjonen, Johanna; Raijas, Anu; Aalto, Kristiina (National Consumer Research Centre, 2011)
    National Consumer Research Centre. Working papers 132
  • Rajala, Arto (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 135
  • Kytö, Hannu; Väliniemi-Laurson, Jenni; Tuorila, Helena (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2011
    "Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen" -tutkimuksen tavoitteena on tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa lähiöiden yksityisten ja julkisten lähipalveluiden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi siten, että lähiöistä muodostuisi viihtyisiä ja kestävän yhdyskuntarakeen mukaisia asuinalueita. Tutkimusalueina ovat Soukan lähiö Espoossa sekä Koivukylä-Havukosken lähiö Vantaalla. Tutkimusaineistoja kerättiin Soukan ja Koivukylän asukkailta vuoden 2010 keväällä sekä posti- ja internetkyselyillä että asukkaille järjestetyillä ryhmäkeskusteluilla. Kyselyjen vastausprosentti oli Soukassa 51,8 prosenttia (425 kpl) ja Koivukylässä 39 prosenttia (508 kpl). Tutkimus on luonteeltaan sekä kuvaava että syy-yhteyksiä selvittävä. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia sekä korrelaatio- ja faktorianalyysejä että paikkatietomenetelmiä. Väestörakenteen muutosten myötä kummankin tutkimusalueen lähipalvelujen merkitys korostuu tulevaisuudessa. Väestön ikääntyessä lisääntyy terveyspalvelujen, palveluasumisen ja päivätoimintakeskusten kysyntä. Toisaalta asukaskierron luontainen kehitys lisää myös lapsiperheiden palvelutarpeita tulevaisuudessa. Lähiöiden asukkaat pitivät tärkeimpinä lähipalveluina päivittäistavarakauppaa, kirjastoa ja terveyskeskusta. Kohtuullisena asiointimatkana näihin palveluihin pidettiin enintään kilometrin kävelyetäisyyttä. Internetpalveluja olisi haluttu käyttää lääkärin ajanvarauksessa, vapaa-ajanpalvelujen aikavarauksissa ja taksin tai kuljetuksen tilaamisessa, jos palveluja olisi ollut saatavilla. Kotiin tulevista palveluista eniten kiinnostusta ilmaistiin korjaus- ja asennuspalveluihin, siivous- ja kodinhoitopalveluihin sekä kotisairaanhoitoon. Reilu kolmannes kummankin alueen vastaajista nimesi yhden tai useamman palvelun, jonka puuttuminen hankaloitti kotitalouden arkea. Yksittäisten palvelujen suurimmat ongelmat liittyivät terveyskeskusten toimintaan ja päivittäistavarakauppojen valikoimiin sekä hintoihin. Ongelmia ilmeni myös palveluympäristöjen esteettömyydessä. Koivukylässä noin kolmannes ja Soukassa noin neljännes oli harkinnut muuttamista seuraavan vuoden aikana. Tärkeimpinä muuton syinä mainittiin elämäntilanteiden muutokset ja niiden vaikutus tilantarpeeseen ja asumistoiveisiin. Muuttoaikeita lisäsivät myös asuinrakennusten peruskorjaustarve sekä hissien puute. Palvelujen osuus kaikista mainituista muuttosyistä oli kummallakin alueella noin 14 prosenttia. Lähiöiden asukkaiden viihtymistä ja kotiutumista asuinalueilla edistävät monipuoliset sosiaaliset suhteet, joita palvelut merkittävästi tukevat. Miellyttäviä kohtaamisia asukkaiden kesken syntyy erityisesti kaupoissa ja kirjastossa. Omaleimaisilla palveluilla ylläpidetään myös vahvaa paikallisidentiteettiä. Lähiöiden palvelujen kehittäminen edellyttää eri osapuolten toimivaa vuorovaikutusta, jonka avain on kaupunkien aktiivinen yhteydenpito sekä palvelujen tuottajiin että asukkaisiin. Jos nykyinen palvelutarjonta onnistutaan muokkaamaan sisällöltään ja palveluverkkorakenteeltaan joustavammaksi, on lähiöiden palvelutarjonta muutettavissa nopeasti ja taloudellisesti kulloistakin kysyntätilannetta vastaavaksi. Esimerkiksi julkisten ja kaupallisten palvelujen yhteistyön ja yhteisten tilojen lisääminen toisi synergiaetuja ja vähentäisi liikkumistarvetta. Lähiöiden suuret peruskorjaustarpeet ja täydennysrakentamispotentiaali tarjoavat kehitystyölle hyviä mahdollisuuksia.
  • Kilpiö, Eila (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Keskustelualoitteita 39