Browsing Tutkimuksia ja selvityksiä by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 173
  • Leskinen, Johanna (National Consumer Research Centre, 2002)
    National Consumer Research Centre. Working papers 72
  • Järvelä, Katja; Isoniemi, Merja (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 129
  • Hyvönen, Kaarina; Pylvänäinen, Erja; Väliniemi-Laurson, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2012
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan VAV Asunnot Oy:n vuokratalojen asukkaiden suhtautumista uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön asuintalojen rakentamisessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa VAV Asunnot Oy:n rakennuttaman luonnonvaratasapainoisen vuokrakerrostalon suunnitteluun. Talo rakennetaan vuoden 2015 asuntomessualueelle Marja-Vantaalle. Asukkaiden näkemyksiä kerättiin sähköisen kyselyn avulla joulukuussa 2011. Kyselyyn vastasi 259 henkilöä. Tutkimukseen osallistujat suhtautuivat varsin myönteisesti uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön asuinrakentamisessa. Tutuiksi ja miellyttäviksi koetut materiaalit, kuten ristiinlaminoitu liimapuu tai kierrätyslasi, hyväksyttäisiin melko yleisesti omaankin asuintaloon. Sen sijaan vieraampiin materiaaleihin suhtauduttiin joko uteliaan kiinnostuneesti, epäillen, täysin kielteisesti tai niihin ei osattu ottaa kantaa lainkaan. Joitakin viehättivät tavanomaisista täysin poikkeavat ja joidenkin muiden outoina pitämät kierrätysmateriaalit, kuten käytetyt teräskontit, lentotuhkalevy tai kierrätysmuovi. Jotkut eivät hyväksyneet mitään uusio- ja kierrätysmateriaaleja asuinrakennusten materiaaleiksi. Uusio- ja kierrätysmateriaaleja käytettäisiin mieluiten sellaisissa paikoissa, jotka eivät jatkuvasti ole asukkaiden lähellä, kuten pihalaatoissa, julkisivussa, seinä-, katto- ja lattiarakenteiden eristeenä sekä talon rungossa. Uusio- ja kierrätysmateriaalien oletettuina myönteisinä ominaisuuksina ja hyväksyttävyyden perusteina pidettiin kierrätyksen ja sen arvostuksen lisääntymistä, materiaalien miellyttävää ulkonäköä ja asumisviihtyvyyden lisääntymistä, asumiskustannusten alenemista, asunnon toimivuuden ja asumismukavuuden paranemista sekä kotimaisia materiaaleja. Halukkuutta uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön puolestaan vähensivät epäilyt materiaalien haitallisista vaikutuksista asukkaiden arkeen. Eniten huolta aiheuttivat mahdolliset haitalliset terveysvaikutukset. Myös materiaalien toimivuus ja kestävyys sekä ulkonäkö mietityttivät useita vastaajia. Lopullisen hyväksyttävyyden kannalta oleellista on se, miten uusio- ja kierrätysmateriaalista rakennetut talot toimivat käytännössä. Onnistuneiden uusiotalohankkeiden uskottiin lisäävän näiden talojen ja asuinalueiden arvostusta sekä kannustavan uusien materiaalien käyttöön rakennustuotannossa. Luotettavan tiedon tarjonta uusioja kierrätysmateriaaleista ja niiden mahdollisista vaikutuksista asukkaiden arkeen nostettiin keskeisiksi edellytyksiksi materiaalien laajalle käytölle.
  • Peura-Kapanen, Liisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 121
  • Koistinen, Katri; Peura-Kapanen, Liisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 5/2009
  • Järvelä, Katja; Viinisalo, Mirja (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 9/2006
    Tutkimuksessa tarkasteltiin kuluttajien näkemyksiä porkkanan laadusta. Tavoitteena oli selvittää, mitä kuluttajat ymmärtävät porkkanan laadulla, millaiseksi he sen arvioivat ja millaisia odotuksia heillä on laadun kehittämiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin kuluttajien ryhmäkeskustelujen avulla. Seitsemään ryhmään osallistui yhteensä 47 pääkaupunkiseudulla asuvaa Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelistia, joista muodostettiin lähinnä iän ja perheen elinvaiheen mukaan kolmenlaisia ryhmiä: nk. kokeneet kuluttajat (yli 50 v.), lapsiperheiden vanhemmat (34-45 v., nuorin lapsi alle 13 v.) sekä nuoret aikuiset (alle 34 v., ei lapsia). Kuluttajaryhmien välillä oli selviä eroja porkkanan, ja yleensä vihannesten, käytössä. Selkeäksi erottelevaksi tekijäksi osoittautui se, syödäänkö porkkana kypsennettynä vai raakana. Kokeneet kuluttajat suosivat juureksia, joita hyödynnetään monipuolisesti ruoanvalmistuksessa. Lapsiperheissä vihanneksia syödään niin ikään monin tavoin ja heidän käyttämiensä vihannesten kirjo on laaja. Sekä kokeneet kuluttajat että lapsiperheiden vanhemmat kuvailivat porkkanaa säännöllisesti ostettavaksi peruselintarvikkeeksi, jota käytetään ruoanlaitossa ja leivonnassa sekä erityisesti lapsiperheissä napostellaan sellaisenaan. Nuorten aikuisten vihannesten käyttö painottuu tuorekäyttöön ja etenkin leivän päällä syötäviin vihanneksiin. Myös porkkana syödään enimmäkseen raakana. Heille porkkana on pikemminkin satunnainen heräteostos kuin peruselintarvike. Porkkanan syönnin perustelut olivat kuitenkin varsin yhteneväiset kaikissa kuluttajaryhmissä. Terveellisyys, monikäyttöisyys, hyvä saatavuus ja edullisuus nousivat päällimmäisiksi syiksi käyttää porkkanaa. Myös tottumus mainittiin usein yhtenä perusteluna. Porkkanan laatu on ensisijaisesti makeutta ja mehukkuutta. Tärkeitä laadun ulottuvuuksia ovat myös porkkanan kova, napakka rakenne sekä ulkoinen kauppakunto. Ulkoisen kauppakunnon nähtiin parantuneen, myös laadun vaihtelun vuoden mittaan katsottiin pienentyneen. Sen sijaan porkkanan makua moitittiin usein kitkeräksi ja porkkanoita kuiviksi sekä puumaisiksi. Hankalana koettiin sekin, että maussa on suuria eroja ostoskerrasta toiseen eikä hyvää makua ja mehukkuutta ole helppo ennakoida ostotilanteessa. Kuluttajat pyrkivät tunnistamaan hyvää laatua etenkin hankintapaikan (esim. suoramyynti, suuret marketit), myyntitavan (multa- ja irtoporkkana), koon (ei liian suuria), alkuperän (viljelijätieto, kotimaisuus) sekä esimerkiksi tuotantotavan avulla. Kuluttajat toivovat, että porkkanoiden makeutta ja mehukkuutta voitaisiin parantaa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että porkkanaa markkinoitaisiin perunan tavoin selvemmin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ongelmat ulkoisessa kauppakunnossa, kuten esim. mustumat ja halkeamat, liitettiin lähinnä pakattuun porkkanaan. Erityisesti pienten kauppojen toivottiin kiinnittävän enemmän huomiota porkkanan kiertonopeuteen kaupassa. Irtoporkkanaa pidettiinkin pääsääntöisesti parempana vaihtoehtona laadun takia, mutta myös siksi, että se antaa kuluttajalle mahdollisuuden valikoida haluamiaan porkkanoita itselleen sopivan määrän. Etenkin kokeneet kuluttajat arvostavat irtomyynnin lisäksi myös sitä, että porkkanat eivät ole pestyjä. Multa- ja irtoporkkanoiden saatavuutta tulisikin kuluttajien mielestä lisätä nykyisestään. Porkkanan imagoa pidettiin arkisena, jopa tylsänä. Porkkanan houkuttelevampi esillepano kaupassa voisi lisätä porkkanan kiinnostavuutta ja arvostusta kuluttajien silmissä. Kuluttajien mielestä tärkeää on myös se, millaisia makukokemuksia lapset ja nuoret saavat porkkanasta. Heidän mielestään suurtalouksien kuiva porkkanaraaste kaipaisi ehdottomasti tuotekehittelyä. Porkkanaa tuotteistamalla saatettaisiin saada lisää porkkanan syöjiä. Naposteluun tarkoitetut miniporkkanat olivat tuttuja kaikissa kuluttajaryhmissä. Mitä nuoremmasta kuluttajasta oli kyse, sitä todennäköisemmin naposteluporkkanoille oli myös löydetty sopiva käyttökonteksti. Kuluttajat uskoivatkin, että terveellisyyden ja helppouden yhdistävät välipalatyyppiset porkkanatuotteet voisivat menestyä myös jatkossa.
  • Tuorila, Helena (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2009
    Tutkimuksessa tarkastellaan, mitkä ovat pääkaupunkiseudun sisällä, pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin ja muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuton lähtösyyt muuttajien näkökulmasta, miten fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset muutokset vaikuttavat kotitalouden toimintaan sekä miten pääkaupunkiseudun vetovoimaisuutta asuinympäristönä tulisi lähtömuuttajien mielestä kehittää. Tutkimusaineistona käytettiin 24 muuttajan teemahaastattelua. Uuden asuinpaikan valinnalle löytyy yhtä monta perustelua kuin on muuttajiakin. Toiveiden mukainen asunto, toimivat liikenneyhteydet, asuinalueen rauhallisuus ja luonnonläheisyys korostuvat muita perusteluja enemmän uuden asuinpaikan valinnassa. Lapsiperheet muuttavat kaupunkien keskustoista pientaloalueille tai maaseudulle paitsi asumistason nostamiseksi myös päästäkseen turvallisempaan ja lapsille parempaan kasvuympäristöön. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle muuttaminen lisää oman auton käyttöä. Yksityisautoilu ei näytä olevan itseisarvo, vaan välttämätön pakko nykytilanteessa. Toisaalta oman auton käyttöä perustellaan liikkumisen nopeudella ja sujuvuudella verrattuna julkisiin liikennevälineisiin. Tutkimuksessa ilmenee, että liikuttaessa mitataan enemmän aikaa kuin kilometrejä. Varsinkin yksityisautoilijoilla kilometrit ovat menettäneet merkitystään sekä tieverkoston, kulkuvälineiden että tekniikan kehittymisen myötä. Monelle unelmien asuinpaikka on pientalo rauhallisessa asuinympäristössä, mutta moni muuttaja suosii myös kerrostaloasumista. Henkilöt, jotka ovat voineet vaikuttaa oman kotinsa suunnitteluun ja rakentamiseen, kokevat asuvansa unelmiensa asunnossa. Pääkaupunkiseudun kuntien vetovoimaisuuden kehittämisessä korostuvat asuminen ja liikenne. Asumisen näkökulmasta pääkaupunkiseudun kuntien vetovoimaisuuden kehittämisessä korostuu hintatason kohtuullistaminen. Myös viheralueiden kehittäminen nähdään tärkeäksi asumisviihtyvyyttä lisääväksi tekijäksi, sillä luonto halutaan tuoda asukkaita lähemmäksi. Pääkaupunkiseudusta toivotaan myös rauhallisempaa ja turvallisempaa asuinpaikkaa. Turvallisuuteen panostaminen nähdään tärkeäksi tekijäksi, jolla pääkaupunkiseudun vetovoimaisuutta voidaan kehittää. Liikenteen kehittämisessä tärkeimmäksi ratkaistavaksi ongelmaksi nähdään liikenneruuhkista eroon pääseminen sekä joukkoliikenteen kehittäminen erityisesti poikittaissuuntaisessa itä-länsiliikenteessä. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöhön suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti. Yhteistyöltä odotetaan palvelujen tehostumista ja paranemista. Yhteistyön hyväksi puoleksi nähdään myös hallinnollisten kulujen karsiminen ja näiden rahojen siirtyminen palvelujen tarjontaan. Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen sen sijaan jakaa mielipiteitä.
  • Hyvönen, Kaarina; Järvelä, Katja; Piiroinen, Sanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2008
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuluttajien näkemyksiä ja kokemuksia elintarvikkeisiin liittyvästä verkkotiedosta sekä ruoan verkkokaupasta. Yhtenä erityisteemana selvitettiin elintarvikepakkausten roolia verkkokaupassa. Tutkimuksessa etsittiin mahdollisuuksia internetin nykyistä laajempaan hyödyntämiseen tiedon ja kaupankäynnin kanavana elintarvikealalla, erityisesti pk-yrityksissä. Tutkimusaineisto kerättiin kuluttajien ryhmäkeskustelujen avulla marraskuussa 2006. Tutkimukseen osallistui yhteensä 40 Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelistia Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seuduilta. Tutkimus on jatkoa aiemmin toteutetulle kyselytutkimukselle, jonka teemoja syvennettiin kerätyn laadullisen aineiston avulla. Tutkimukseen osallistujat olivat tottuneita etsimään tietoa verkosta. Etenkin yksittäisiä elintarvikkeita koskevat tiedot ja ruokaohjeet kiinnostivat. Tietoa oli etsitty erilaisista ruokavalioista ja syömisen valinnoista laajemminkin. Verkkotietoa pidettiin mielenkiintoisena ja ajankohtaisena. Tiedon ja tiedontuottajien runsaus tuottaa kuitenkin ongelmia tiedonhaussa ja pakottaa pohtimaan tiedon luotettavuutta. Ruoan verkkokaupasta tutkimukseen osallistujilla oli vain vähän kokemuksia. Verkkokaupalle ei koettu olevan tarvetta, koska perinteisiä ruokakauppoja on riittävästi tarjolla. Ostamisen esteinä pidettiin myös verkkokauppojen kalleutta sekä tuotetietojen vähäistä saatavuutta ja sen aiheuttamia ongelmia ostotilanteessa. Joillekin esteitä olivat verkkokauppojen tuotevalikoimien suppeus, sopimattomat maksu- ja toimitustavat tai verkkoruokakauppojen puute. Jotkut olivat kuitenkin ostaneet ruokaa verkosta joko entistä monipuolisempien tuotevalikoimien tai vaivattomamman ja nopeamman ostotavan houkuttelemana. Tutkimustulosten mukaan verkosta voisi kehittyä nykyistä merkittävämpi tiedon ja kaupankäynnin kanava elintarvikealalla. Edellytyksenä sille on verkkopalvelujen aktiivinen ja kuluttajalähtöinen kehittäminen. Verkkoon toivottiin etenkin yksityiskohtaista tietoa elintarvikkeista, kuten niiden alkuperästä ja tuotantotavasta. Paikallisten ja pienten valmistajien tuotteista ja niiden saatavuudesta haluttaisiin niin ikään tietoa verkkoon. Tiedon tulisi olla helposti löydettävissä. Konkreettisina mahdollisuuksina esitettiin linkkilistoja ja portaaleja kootusti eri aiheista. Verkko nähtäisiin mielellään nykyistä enemmän vuorovaikutteisena kanavana kuluttajien ja yritysten välillä: aktiiviset palautekanavat ovat yksi keino tässä. Verkkokauppoja kehitettäessä toivottiin kiinnitettävän huomiota ennen kaikkea tuotteiden hintojen kilpailukykyisyyteen, verkkosivustojen käytettävyyteen, toimivuuteen, luotettavuuteen ja miellyttävyyteen sekä tuotevalikoimien monipuolisuuteen ja kiinnostavuuteen. Kuluttajat odottavat verkkokaupalta myös sujuvia toimituskäytäntöjä sekä asiakaspalvelun toimivuutta kaikkinensa. Lisäksi verkkokaupan palveluja tulisi olla saatavilla nykyistä laajemmin eri puolilla Suomea. Kiinnostavina koettiin erityisesti kunkin asiakkaan tarpeisiin muokatut personoidut palvelut. Elintarvikepakkauksen rooli nähtiin hieman erilaisena verkkokaupassa kuin perinteisessä päivittäistavarakaupassa. Verkkopakkaus voisi olla materiaaleiltaan ja painatuksiltaan perinteistä pelkistetympi pakkaus, jonka keskeiset tehtävät olisivat tuotteen suojaaminen ja informatiivisuus. Markkinoinnillisen grafiikan vähentäminen pakkauksessa voisi parantaa lakisääteisten pakkausmerkintöjen luettavuutta. Paikallisten ja pienten valmistajien tuotteet kiinnostivat kuluttajia yhtenä verkkokaupan mahdollisuutena. Pienet, lähellä olevat toimijat koettiin luottamusta herättävinä. Palvelujen ja niiden tarjoajien luotettavuuden katsotaankin vaikuttavan oleellisesti kuluttajien halukkuuteen hyödyntää verkkopalveluja.
  • Niva, Mari; Mäkelä, Johanna; Kujala, Jouni (National Consumer Research Centre, 2004)
    National Consumer Research Centre. Working papers 83
  • Tuorila, Helena (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2006
    Tutkimuksessa selvitetään, minkälainen suhde asuinympäristön ja elämäntavan välillä on. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 27:ää vuosina 2000-2004 maaseudulle muuttanutta henkilöä. Tutkimuspaikkakuntina olivat Nurmo, Vesilahti, Laukaa, Pohja, Mäntyharju, Rautavaara ja Valtimo. Tutkimustulosten perusteella ihmisten elämäntapa ja arvot vaikuttavat ensisijaisesti asuinympäristön valintaan, mutta tämän jälkeen asuinympäristö vaikuttaa elämäntapaan sekä elämässä tärkeiksi koettuihin asioihin. Elämäntapa ja asuinympäristö ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Elämäntapa ilmenee ensin ajatuksellisella tasolla, itselle tärkeiden arvojen tiedostamisena ja mielikuvina paremmasta elämästä. Ajatuksellisen tason jälkeen tulee toiminnallinen taso. Tässä se ilmenee maaseudulle muuttoon liittyvänä tiedonhankintana ja muuttona toiveiden asuinpaikkaan. Toiminnalliseen tasoon sisältyy jokapäiväinen elämä, jota tärkeät elämänarvot muokkaavat. Maaseudulle muuton jälkeen onnistuneet asumiskokemukset vahvistavat alun perin maaseudulle muuttoon johtanutta elämäntapaa. Hyvät ihmissuhteet ja terveys ovat maaseudulle muuttaneille henkilöille tärkeimpiä elämänarvoja. Haastateltujen henkilöiden tärkeiksi kokemat arvot viittaavat siihen, etteivät maaseudulle muuta ainoastaan perinteisiin arvoihin tukeutuvat henkilöt, vaan se tarjoaa toivotun asuinympäristön myös modernit arvot omikseen kokeville henkilöille. Haastateltavien kertomukset ajankäytön muuttumisesta maaseudulle muuton jälkeen osoittavat ajankäytön muuttuneen selvästi laadullisesti parempaan suuntaan. Asuinympäristön muutoksen myötä myös elämänlaadun koetaan parantuneen. Maaseudulla ei ole samanlaista ahdistavaa kiireen ilmapiiriä kuin kaupungeissa. Hyvä asuinpaikka on rauhallinen, turvallinen ja lähellä luontoa. Rauhallisuus merkitsee mahdollisuutta irrottautua muista ihmisistä. Maaseudulla korostuu ihmisten ja luonnon välinen suhde. Maaseutu tarjoaa sellaisia elämyksiä, jotka kaupunkiympäristössä eivät ole mahdollisia. Maaseudun elämyksellisyyden vahvuus löytyy arkisuudesta ja tavanomaisuudesta. Elämysten saaminen ei edellytä ennakkovalmistautumista. Maaseudun sosiaalisuus ilmenee niin yksilö-, asuinympäristö- kuin yhteisötasolla. Sosiaalisuuden toimivuus kaikilla tasoilla on tärkeää, sillä se vaikuttaa ratkaisevasti uudessa asuinpaikassa viihtymiseen. Fyysisten tekijöiden toimivuus, kuten hyvä asunto, ei korvaa sosiaalisessa elämässä ilmeneviä ongelmia. Ihmiset muuttavat maaseudulle muiden tekijöiden kuin monipuolisten palvelujen vuoksi. Asuinpaikkaa valittaessa kiinnitetään enemmän huomiota esimerkiksi rauhalliseen ympäristöön kuin palvelujen läheisyyteen. Palvelujen mahdollisesti heikko saatavuus ei aiheuta vaikeuksia, sillä siitä ollaan jo muuttovaiheessa tietoisia. Suppeaan palvelutarjontaan osataan varautua ennalta. Haastatellut henkilöt suosittelevat maaseudulle muuttamista omien kokemustensa perusteella. Muuttaessa ei kuitenkaan saa lähteä liian idealistisesti liikkeelle. Uudesta asuinpaikasta ja sen tarjoamista palveluista kannattaa ottaa selvää riittävän monipuolisesti. Mitä realistisempi kuva maaseudulle muuttavalla henkilöllä on uudesta asuinympäristöstään, sitä paremmat edellytykset hänellä on sopeutua uuteen asuinympäristöönsä ja viihtyä siellä.
  • Raijas, Anu (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 110
  • Heiskanen, Eva; Matschoss, Kaisa; Saastamoinen, Mika (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2012
    Hankkeessa on haettu vastauksia kysymykseen, millä tavoin osa sähköyhtiöiden asiakkaista pystytään aktivoimaan niin, että nämä tuottaisivat keskenään tai yhdessä sähköyhtiön kanssa lisäarvoa itselleen tai jollekin kolmannelle osapuolelle. Tavoitteena on ollut tunnistaa sekä asiakkaiden että muiden ulkopuolisten tahojen tarpeita ja edesauttaa sähköyhtiöitä ja mahdollisia yhteistyökumppaneita innovoimaan uusia palveluita. Palvelujen kehittäjät ja välittäjät ovat keskeisessä roolissa asiakastarpeiden konkretisoinnissa, joten myös heidän edustajiaan on haastateltu. Lisäksi on kartoitettu kansainvälisten ja tuoreiden kotimaisten pilottien tuloksia. Tutkimuksessa on keskitytty kotitalousasiakkaisiin. Hankkeessa on tunnistettu älykkääseen sähköverkkoon perustuvien palvelujen edelläkävijäkäyttäjiä eli sellaisia asiakkaita, joilla on tämän hetkisiä markkinoita edellä olevia tarpeita ja uusia ideoita tuotteiden ja palveluiden kehittämiseksi. Näiden edelläkävijäkäyttäjien integroiminen tuotteiden ja palveluiden kehitykseen kehitystyön alkuvaiheessa vaikuttaa positiivisesti uusien tuotteiden tai palveluiden hyväksyntään ja leviämiseen markkinoilla. Edelläkävijöiden sähkönkäyttö on muita suurempaa tai he ovat ympäristösyistä erityisen kiinnostuneita sähkön säästöstä. Lisäksi heillä on muita enemmän osaamista ja he seuraavat uuden tekniikan kehitystä sekä omaa sähkön käyttöään. Erityisesti uusia lämmitysjärjestelmiä tai taloautomaatiota asentaneet ovat kiinnostuneita myös älykkään sähköverkon palveluista. Edelläkävijäkäyttäjien palautetta ja kehittämisideoita älykkääseen sähköverkkoon perustuviin palvelukonsepteihin on hankkeessa koottu yhdeksässä ryhmäkeskustelussa. Keskustelujen avulla tunnistettiin kiinnostavimmat palvelukonseptit. Eniten mielenkiintoa herättivät edistyneet sähkön kulutusraportointiin ja -seurantaan liittyvät palvelut sekä uusiutuvan energian omatuotantoon liittyvät palvelut. Myös etähallintaan ja -ohjaukseen liittyvät palvelut kiinnostivat osaa osallistujista. Kysyntäjouston suhteen automaattiseen kuormanohjaukseen perustuva palvelu vaikuttaa hyväksyttävämmältä kuin sähkön pörssihinnan mukainen hinnoittelu. Sähkön varastointi sähköauton akkuun vaikutti osallistujista etäiseltä, mutta akut ja sähkön varastointi kiinnostivat kuitenkin joitakin edelläkävijäkäyttäjistä. Lisäksi saatiin ehdotuksia palvelujen kehittämiseen ja niiden markkinointiin. Uusia palveluideoita syntyi muun muassa palvelujen paketoinnista, tietyille kuluttajaryhmille suunnattavista palveluista, laitekohtaisesta kulutusraportoinnista sekä vanhojen talojen ja laitteiden päivittämisestä "älykkäämmiksi" seurannan ja ohjauksen avulla. Hankkeessa on tunnistettu potentiaalisimpia ensiaskeleita sähköyhtiöille. Se tuottaa tarpeellista lähtötietoa keskustelulle ja mahdollisille jatkohankkeille, joissa voidaan tarkentaa älyverkkoon liittyvien palvelujen ansaintalogiikkaa, eri palveluntarjoajien rooleja sekä sähköverkkoyhtiöiden mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimuksessa on luotu sähköyhtiöille työkaluja älyverkkoon liittyvien asiakastarpeiden tunnistamiseen ja ymmärtämiseen. Työkalut auttavat yhtiöitä pääsemään teknologiavisioista konkreettisiin palvelukonsepteihin asiakasrajapinnassa (1) priorisoimalla lupaavimpia seuraavia askelia, (2) tunnistamalla strategisia kehittämiskohteita, (3) varmistamalla viestinnän, markkinoinnin ja asiakasyhteistyön toimivuus sekä (4) tunnistamalla avoimia kysymyksiä ja kehittämiskohteita sähkömarkkinoiden sääntelyssä.
  • Kytö, Hannu; Kral-Leszczynska, Monika; Tuorila, Helena; Kiuru, Juho (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 2/2014
    Erityisesti pääkaupunkiseudulla esikaupunkialueet muodostavat valtaosan tulevaisuuden asuinympäristöstä. Täydennysrakentamisen, kehittämisen ja osittaisen uudisrakentamisen tulisi sekä vahvistaa esikaupunkien kykyä sopeutua tuleviin muutoksiin että lisätä asuinalueiden käyttöarvoa ja elinkaarikestävyyttä. "Asuinalueiden elinkaarikestävyys pääkaupunkiseudulla" -tutkimuksen tavoitteena on tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa pääkaupunkiseudun asuinalueiden elinkaarikestävyyteen vaikuttavista sosioekonomisista sekä alue- ja palvelurakenteellisista tekijöistä ja niiden muutoksista. Asuinalueen elinkaarikestävyyttä tarkastellaan sekä olemassa olevien tilastoaineistojen että asukkaiden näkemysten perusteella. Tutkimuskohteena ovat pääkaupunkiseudun tilastollisista pienalueista muodostetut asuinalueet. Tutkimuksen syventävinä kohteina ovat Helsingin Kannelmäki ja Oulunkylä, Espoon Karakallio ja Matinkylä-Olari sekä Vantaan Mikkola ja Kaivoksela. Pääkaupunkiseudun asuinalueiden erilaistuminen on ollut 30 viime vuoden aikana erittäin voimakasta ja siinä on erotettavissa useita ulottuvuuksia, joista osa on myönteisiä ja osa kielteisiä. Uudet tai täydennysrakentamisen ansiosta nopeasti kasvaneet alueet muuttuivat elinkaarikestävyyden näkökulmasta parempaan suuntaan. Kaupunkimaisimmista alueista suurin osa muodosti Helsingin kantakaupungista lähtevien pääliikenneväylien varsille levittäytyvän sormimallin. Näiden asuinalueiden liikenteellisesti edullinen asema tukee useimmiten myös niiden elinkaarikestävyyttä. Osassa näistä, etenkin itäisen Helsingin, Espoon keskiosien ja Vantaan itäosien asuinalueista, väestön taloudellisen huoltosuhteen ja samalla alueiden sosioekonomisten resurssien kehitys kuitenkin heikensi asuinalueiden elinkaarikestävyyttä. Näillä alueilla tarvittaisiin etenkin työvoima- ja koulutuspoliittisia kehittämistoimia. Sosioekonomisten rakenteiden lisäksi myös fyysinen ympäristö ja sen tarjoamat kehittämismahdollisuudet luovat pohjan asuinalueiden elinkaarikestävyyden tukemiselle. Asuinalueiden elinkaaren rakennetun ympäristön tarjoamista tukivaihtoehdoista tärkeimpiä ovat täydennysrakentamisen mahdollistava rakennusmaavaranto sekä vanhan rakennuskannan saneeraus- ja muunneltavuusmahdollisuudet. Pääkaupunkiseudun kaavoitettujen alueiden laskennallinen käyttämätön rakennusoikeus vuonna 2011 mahdollistaisi parhaimmillaan noin 42 000 uuden kerrostaloasukkaan ja 97 000 pientaloasukkaan tulon alueelle. Täydennysrakentamisella voidaan monipuolistaa asuntotarjontaa sekä sitä kautta oikaista alueen väestön vinoutunutta ikä- ja sosioekonomista rakennetta. Tiivistäminen tukee myös alueen palveluiden pysyvyyttä ja monipuolistaa palvelukysyntää. Lisäksi täydennysrakentamisella voidaan rahoittaa vanhojen rakennusten peruskorjauksia. Myös ilmastopoliittiset tekijät puoltavat yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja toisaalta energiatehottomien lähiökerrostalojen korjaamista. Yhtenäisimmät energiatehottomat alueet sijaitsevat Helsingin itä- ja länsiosissa, erityisesti metroradan varressa ja kantakaupungin koillisrajan tuntumassa, Vantaan keskiosissa Helsinki-Vantaan lentokentän eteläpuoleisilla asuinalueilla sekä Espoon itä- ja keskiosissa. Asukkaiden suhtautuminen täydennysrakentamiseen vaihtelee asuinkunnan, asuinalueen ja talotyypin mukaan. Helsinkiläiset hyväksyivät asuinalueiden tiivistämisen yleisemmin kuin espoolaiset, vantaalaiset tai muiden kaupunkiseutujen asukkaat. Pääkaupunkiseudun asukkaat näkivät palvelujen säilyttämisen ja kehittämisen tärkeimmäksi asuinalueiden elinkaarikestävyyttä vahvistavaksi tekijäksi. Esimerkiksi julkisten ja kaupallisten palvelujen yhteistyön ja yhteisten tilojen lisääminen toisi synergiaetuja ja vähentäisi liikkumistarvetta. Asuinalueiden elinkaarikestävyyden tukeminen edellyttääkin eri osapuolten toimivaa vuorovaikutusta, jonka avain on kaupunkien aktiivinen yhteydenpito sekä palvelujen tuottajiin että asukkaisiin.
  • Väliniemi, Jenni; Rask, Mikko; Timonen, Päivi; Uotinen, Sanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2009
    Urbaanin asumisen tulevaisuuden konseptit -hanke URBA tuo tarkasteluun uusia asumisen malleja ja liiketoiminnan tapoja. Kuluttajatutkimuskeskuksen osuutena kolmivuotisessa, vuonna 2007 käynnistyneessä hankkeessa oli toteuttaa Yhteiskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen asumisen asiantuntijoiden tunnistamien kansainvälisten asumiskonseptien arviointi. Konseptien arviointiin osallistui Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelisteja, pääkaupunkiseudun kaupunkisuunnittelijoita ja asuntorakennuttajien edustajia. Verstastyöskentelyyn valitut konseptit korostavat hyvin erityyppisiä ulottuvuuksia asuntosuunnittelussa, mukaan lukien rakentamistapa (ryhmärakentaminen), talotyyppi (kaupunkipientalo), asuntoon kytketyt palvelut (James), suunnittelutapa (omaehtoisesti joustava asunto) ja erityisryhmälle suunnattu asunto (kotiutumisasunto). Työskentely konseptiverstaissa järjestettiin Kuluttajatutkimuskeskuksessa kahdessa kierroksessa loka-marraskuun aikana 2008. Ensimmäinen kierros käsitti kolme pienryhmätyöpajakertaa, jossa jokaisessa oli mukana noin 10 hengen ryhmä kuluttajapanelisteja sekä kaupunkien ja rakennuttajien edustajia. Jokaisena kolmena kertana käsiteltiin konseptien hyväksyttävyyttä, kansainvälisten ideoiden kotiuttamista sekä uskottavuutta ja sopivuutta pääkaupunkiseudun asuntotuotantoon. Toinen kierros käsitti kolmen edellä mainitun pienryhmän yhtäaikaisen kokoontumisen. Silloin kokoonnuttiin keskustelemaan yhdessä ensimmäisellä kierroksella esiin nousseista ongelmista ja jännitteiden ratkaisemisesta. Konseptiverstaiden perusteella asumiskonsepteista tutuimmat olivat helpoimmin yleisesti hyväksyttäviä. Kaupunkipientalo ja kotiutumisasunto arvioitiin positiivisimmin niin hyväksyttävyyden, toteutusmahdollisuuksien kuin kaupaksi käynnin osalta. Radikaaleimmiksi konsepteiksi konseptiverstaissa arvioitiin omaehtoisesti joustava asunto- ja James konsepti. Myös nykypäivän ryhmärakentaminen koettiin vieraaksi. Konseptiverstaissa asumiskonsepteilta toivottiin erityisesti monikäyttöisyyttä ja muunneltavuutta, minkä puitteissa kuluttajat voivat toteuttaa itse omien tarpeidensa mukaisia ratkaisuja. Arvioituihin konsepteihin eri toimijat pitivät suosituimpana asuinympäristön rakenteena ekologisesti tiivistä, mutta laajempia viheralueita ympärilleen jättävää ja luontokokemuksia mahdollistavaa mallia. Kuluttajat pitivät tärkeänä myös, että alueet ja asunnot tarjoaisivat sopivaa yksityisyyttä muutoin tiiviissä ja yhteistiloja sisältävissä asumispuitteissa. Arkitalous näyttäytyy konseptiverstaiden perusteella tärkeänä osana asumiskonseptien kehitystyötä. Taloudellisessa ajattelussa olisi hyvä huomioida koko asumisen aikainen taloudellinen elinkaari, ei ainoastaan rakentamiskustannuksia. Yhteistoiminnallinen kehittäminen osoitti, että asiantuntijuutta voidaan rakentaa uudella yhdenvertaisella tavalla ja samalla päästä asumiskonseptien kehitystyössä tiedonvaihtoon ja uusien ideoiden kehittelyyn ilman vastakkainasetteluasetelman syntymistä toimijoiden välille.
  • Väliniemi, Jenni; Rask, Mikko; Timonen, Päivi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2008
    Asumisen tarjontakatsaus on avaus asumistutkimukseen tarjoten kuluttajalähtöisen näkökulman pääkaupunkiseudun asuntotarjontaan ja asumisen konseptien kehittämiseen. Tarjontakatsauksessa analysoidaan asumisen uudistuotannon rakennetta ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia suunnitteluun rakennusyritysten markkinoinnin kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan liikevaihdoltaan suurimpien, pääkaupunkiseudulla toimivien rakennusyritysten Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle kohdentamia uusia asumiskonsepteja. Lisäksi selvitetään kuluttajien antaman palautteen vaikutusta rakennusyritysten asumisen kehittämiseen ja sitä kenelle tarjolla olevat konseptit on suunnattu. Näin voidaan myös arvioida minkälaiseksi asumistarjonta kaupungeissa on kehittymässä. Aineistoltaan tutkimus perustuu 11 pääkaupunkiseudulla toimivan rakennusyrityksen internetsivuihin ja vuosikertomuksiin sekä viiden rakennusyrityksen ja kolmen kaupungin edustajan haastatteluun. Vertailuaineistona käytettiin ympäristöministeriön koerakentamista vuosina 1995-2005 kuvaavaa aineistoa. Konsepteina käsitetään rakennusyritysten erikseen esille nostamat liiketoiminnalliset tuotekuvaukset taloista ja alueista. Konsepteja on tarkasteltu tavoitteita sisältävinä, kuluttajille suunnattuina asumisen ratkaisuina. Asuntokonsepteja löytyi aineistosta 14 kappaletta. Konseptointi keskittyi omistus- ja kerrostaloasuntoihin. Keskeisimpiä sisältöjä konsepteissa olivat asuntoihin liittyvät lisätuotteet ja palvelut, kuten sisustusratkaisut, erikoisvarustelu, rahoitusjärjestelyt sekä hoivapalvelut. Asuntojen erilaistaminen perustui maksullisiin muutostöihin ennalta määrätyistä vaihtoehdoista, eikä se ollut suunnittelun lähtökohta. Yksilöllisten asumiskonseptien kehittämisen esteinä näyttäytyivät mm. yritysten kokemat liiketoiminnalliset riskit sekä alan konservatiivisuus. Perinteisten kerros- ja pientalojen lisäksi esille tulivat muuntojoustoa parviratkaisuin tarjoava uusloft sekä BoKlok-pienkerrostalokonsepti. Tutkittuihin konsepteihin sisältyi myös muutamia aluetavoitteita kuten turvallisuus sekä keskeinen sijainti. Alueelliset tavoitteet vaikuttivat kuitenkin osin vaikeasti todennettavilta eivätkä ne aina näyttäneet kohtaavan asuntoihin liittyviä tavoitteita, kuten esteettömyyttä. Selkeitä puutteita pääkaupunkiseudun uudistuotannon konsepteissa ovat ekologiset ja kuluttajien kannalta asumisen elinkaaritaloudellisuutta parantavat ratkaisut, mikä tuli esille koerakentamisen kehittämistavoitteita koskevassa vertailussa. Myös ulkomaisten konseptien hyödyntämisessä rakennusyritykset olivat varovaisia. Kuluttajien vaikutusmahdollisuudet asuntojen suunnitteluprosessiin vaikuttavat aineiston pohjalta melko rajallisilta. Rakennusyritysten keskeisimmät lähestymistavat kuluttajatietoon ovat asiakassegmentointi sekä tuote- ja palvelutyytyväisyyden mittaaminen. Tämä luo kuluttajalle roolin pikemminkin rakennusyritysten myyntiorganisaation ja palveluprosessien kehittäjänä kuin asuntotuotannon aktiivisena tuotekehittäjänä. Asumisen tarjontakatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että asumiskonsepteihin olisi tarvetta kehittää erityisesti kuluttajalähtöisyyttä sekä yksilöllisiä alueellisia ja ekologis-taloudellisia ratkaisuja. Keinoja tähän olisivat esimerkiksi asukkaiden omaehtoisen suunnittelun ja rakentamisen mahdollisuuksien lisääminen sekä alue- ja asuntosuunnittelutasojen lähentäminen rakennuttajien ja kaavoittajien yhteistyötä kehittämällä.
  • Saarinen, Paavo (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 117
  • Ahde, Petra (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 98
  • Aalto, Kristiina; Varjonen, Johanna (National Consumer Research Centre, 2006)
    National Consumer Research Centre. Working papers 95
    Intra-family distribution of resources is an important factor of family well-being. Different equivalence scales (e.g. consumer units) have been produced and used to adjust the economic resources of households with different characteristics. However, these studies ignore time as an intra-family resource. Time use as an element of household production can be examined taking into account the household size. In this paper we will explore the economies of scales in domestic work time. The paper examines how the total domestic work time of the family is affected by the size and structure of the family, and what kind of economies of scale can be found. Particularly we focus on childcare, food preparation, laundry and cleaning. Additionally, we examine how family size affects the mother's, father's and children's share of domestic work time. We analyse the Finnish time use data collected by Statistics Finland (1999-2000). For our study the individual-based data were reorganized into household based-data as the sum of the time use of family members. The results indicate, firstly, that the time for domestic work increases with family size, yet, in general, it decreases per family member. However, the couples offer an interesting exception. They use more time per person to domestic work than singles. Secondly, the mother's and father's share of housework time decreases with family size. Thirdly, the changes in time use vary by household task. Biggest benefits are gained in childcare and laundry. Finally, we will discuss the importance of family size when analysing domestic work and its intra-family allocation.
  • Tarkka, Minna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2003)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 77
  • Tarkka, Minna (National Consumer Research Centre, 2003)
    National Consumer Research Centre. Discussion papers 34
    This report publishes results - papers, findings and proposals - from the Nordic seminar on digital television, Tórshavn September 12-14, 2002 which approached digital television development in the Nordic countries from the point of view of consumers, users and citizens. Organised by the Nordic Advisory Committee on Consumer Affairs, the seminar aimed at initiating a dialogue between consumer organisations and researchers in order to map out research problems and approaches for consumer-led digital television development. The seminar presentations surveyed changes of media consumption in domestic and community contexts, the uses of audience research and insight in programme development, and the need for user-orientation in regulation and policy-making.