• 
  
  
  Ihmisvaikutusten arviointi hallituksen esityksissä : luokittelusta laatuun ja sen puutteisiin 

  Rantala, Kati; Alasuutari, Noora; Järvikangas, Inka; Saarenpää, Karolina (Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2019)

  Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Tutkimuksia ; 5/2017
• 
  
  
  
  Tutkintavankien olot ja oikeuksien toteutuminen 

  Rantala, Kati; Tyni, Sasu; Koskenniemi, Lauri; Liimatainen, Anu; Kääriäinen, Henri (Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2017)

  Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Tutkimuksia ; 4/2017

  Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksessa on tarkasteltu tutkintavankien oloja ja oikeuksien toteutumista. Analyysi perustuu tutkintavangeille suunnattuun lomakekyselyyn, joka toteutettiin syksyllä 2015. Suurin osa vastaajista oli yleisesti ottaen tyytyväisiä oloihinsa, oikeuksiensa toteutumiseen ja toimintamahdollisuuksiin tutkintavankilassa. Toisaalta vakaviakin puutteita ilmeni, eli tulosten mukaan tutkintavankien asemassa on runsaasti korjaamisen varaa. Moneen tutkimuksessa esille tulleeseen ongelmaan eduskunnan oikeusasiamies on jo puuttunut, toisinaan useita kertoja vuosien aikana. Olojen karuuteen poliisivankilassa on puuttunut useasti myös Euroopan neuvoston alainen Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun estämiseksi toimiva komitea. # Tie­don saan­nis­sa on on­gel­mia Tulosten perusteella tutkintavankien tiedonsaanti tutkintavankilassa ei ole tyydyttävällä tasolla yleisesti ottaen. Ongelmia ilmeni etenkin tutkintavankilaan saavuttaessa ja ensi kertaa vankilaan saapuvilla. Järjestyssäännöt ja tulo-oppaat eivät olleet kaikille tutkintavangeille tuttuja, vaikka päiväjärjestys tunnettiinkin melko hyvin. Puutteita ilmeni myös henkilökunnan alttiudessa neuvoa ja ohjeistaa sekä vastata kysymyksiin. Muut vangit ja tutkintavangit korostuivat tiedon lähteinä. # Tut­kin­ta­van­gin mah­dol­li­suuk­sis­sa pi­tää yh­teyt­tä asia­mie­heen on mer­kit­tä­viä puut­tei­ta Tutkintavangin mahdollisuudessa pitää yhteyttä asiamieheen sekä ylipäänsä että luottamuksellisesti ilmeni vakavia puutteita. Keskustelujen luottamuksellisuutta on vaikea taata, jos tutkintavanki joutuu soittamaan osaston yleisestä puhelimesta. Lisäksi rajalliset soittoajat ja soiton kalleus rajoittavat puheluja asiamiehen kanssa. Mahdollisuus luottamukselliseen puhelinyhteyteen korostuu etenkin, jos asiamiehen tapaamisille on esteitä, kuten pitkät välimatkat. Toisaalta myöskään tapaamistilat eivät aina mahdollistaneet luottamuksellista keskustelua. # Yh­tey­den­pi­to­ra­joi­tus­ten pe­rus­teis­sa on epä­sel­vyyt­tä tut­kin­ta­van­gin nä­kö­kul­mas­ta Yhteydenpitorajoituksia oli lähes joka kolmannella vastaajista, ja heistä vain joka toinen koki, että rajoitus oli annettu selkeästi tiedoksi. Kaikki eivät vastaustensa perusteella ymmärtäneet, miksi heillä oli yhteydenpitorajoitus. Osa oli turhautuneita siitä, että rajoitus koski läheisiä. Rajoitukset olivat odotetusti yhteydessä rikosprosessin vaiheeseen. Yhteydenpitorajoitteiden katsottiin vaikeuttavan sekä vapaa-ajan toimintoihin että vankityöhön ja koulutukseen osallistumista. # Toi­min­to­ja ei ole riit­tä­väs­ti, sa­moin nii­den käy­tös­sä on on­gel­mia Rikosseuraamuslaitoksella ei ole ollut riittävästi voimavaroja järjestää kaikille vankeusvangeille tarpeeksi vankitoimintoja. Tutkintavankien toimintoihin osallistuminen on siksi jo lähtökohtaisesti vähäisempää. Olikin odotettu tulos, että kolmannes vastaajista oli tyytymätön mahdollisuuksiin osallistua vankitoimintoihin kuten vankityöhön. Mahdollisuus vapaa-ajan toimintoihin oli kiitettävää, joskin kirjaston käytössä ilmeni ongelmia, eikä tutkintavangin taloudellinen tilanne välttämättä mahdollista puheluja niiden kalleuden takia. Myös välttämättömien hygieniatarvikkeiden hankinta on osalle hankalaa vähäisten käyttövarojen vuoksi. Osa tutkintavangeista viettää lähes koko vuorokauden eristettynä. # Osa hen­ki­lö­kun­nas­ta ei koh­te­le tut­kin­ta­van­ke­ja asial­li­ses­ti Noin puolet vastaajista koki henkilökunnan toiminnan olevan selkeää, johdonmukaista ja ennustettavaa, mutta vastaava määrä ei kokenut siten. Vaikuttaa siltä, että vartijat olisivat tutkintavankien mielestä valtaosin asiallisia, mutta joukossa olisi myös henkilöitä, joiden toimintatapa koettiin asiattomaksi, osin jopa mielivaltaiseksi. Vastausten perusteella asiatonta käyttäytymistä ilmeni liittyen niin tiedon antamiseen, kurinpitoon (kokemukseen, että kurinpidollisten toimien perusteita ei välttämättä kerrota), syyllisenä kohteluun kuin muutoksenhausta tai kantelusta rankaisemiseen. # Tut­kin­ta­van­gin taus­ta vai­kut­taa ko­ke­muk­siin Ne tutkintavangit, joilla oli aikaisempaa kokemusta vankiloista, suhtautuivat myönteisimmin tiedonsaantiin sekä kantelu- ja oikaisumenettelyjen toimivuuteen. Ensi kertaa vankilaan saapuneet kokivat tiedonsaannin muita heikommaksi. He kuitenkin luottivat muita useammin henkilökuntaan sekä toiminnan oikeudenmukaisuuteen. Vastausten sisältämiä eroja selitti usein myös rikosprosessin vaihe: esitutkintavaiheessa tai syyteharkintavaiheessa olevat tutkintavangit antoivat yleisesti ottaen kriittisimpiä vastauksia. Lisäksi ulkomaalaistaustaiset on syytä mainita erityisenä ryhmänä. Tutkintavankien joukossa on henkilöitä, jotka puhuvat ja ymmärtävät vain omaa äidinkieltään. Erityisesti venäjän kieltä puhuvat raportoivat ymmärryksen puutteesta ja vaillinaisesta tiedonsaannista omalla äidinkielellään (lomake oli käännetty venäjäksi). Vaikka tutkintavanki puhuisi englantia, tiedonsaanti ei ole vastausten mukaan silloinkaan taattua. Yleinen tiedon puute ja kommunikoinnin vaikeus heijastuu ymmärrettävästi kokemukseen, että tietoa ei saa myöskään itseä koskevista ratkaisuista. Samoin valitusten ja kantelun tekeminen on vaikeaa ilman kielitaitoa, jos siihen ei saa apua. Vastausten mukaan vieraskielisten tutkintavankien joukossa vaikuttaa olevan henkilöitä, joiden on ylipäänsä vaikea ymmärtää syitä tutkintavankeudessa oloon. # Po­lii­si­van­ki­las­sa poik­keuk­sel­li­sen ka­rut olo­suh­teet Moni tutkintavanki aloittaa tutkintavankeutensa poliisivankilassa. Yksi esille tullut merkittävä ongelmakohta on poliisivankilan ankarat olot, joihin myös eduskunnan oikeusasiamies ja Euroopan neuvoston alainen Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun estämiseksi toimiva komitea ovat toistuvasti puuttuneet. # Ke­hit­tä­mi­seh­do­tuk­sia Rikosseuraamuslaitoksessa on käynnistetty useita toimenpiteitä, joilla on pyritty parantamaan vankien olosuhteita vankilassa. Samoin käynnissä on kehittämistoimia liittyen tutkintavankien oloihin poliisivankilassa. Nämä seikat huomioon ottaen tutkimuksessa esitetään seuraavia suosituksia: 1) tiedon saatavuuden parantaminen, 2) sähköisten viestintämahdollisuuksien lisääminen, 3) tietojärjestelmän kehittäminen, 4) puuttuminen henkilöstön epäasialliseen toimintaan, 5) yksittäisten käytännön järjestelyihin liittyvien epäkohtien korjaaminen, 6) lainsäädännön ja muun normiston kehittäminen, 7) syventäviä jatkotutkimuksia. Jo tiedon saannin parantaminen vähentäisi todennäköisesti koettuja ongelmia. Sähköisillä viestintämahdollisuuksilla voitaisiin puolestaan parantaa yhteydenpitoa asiamiehen kanssa sekä läheisiin, jos he asuvat kaukana eikä tutkintavangilla ole heihin yhteydenpitorajoituksia.
• 
  
  
  Trust in public and private policing : young people’s encounters with the police and private security guards 

  Saarikkomäki, Elsa (University of Helsinki, Institute of Criminology and Legal Policy, 2017)

  Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Tutkimuksia ; 3/2017
• 
  
  
  
  Porkkanaa ja keppiä : rangaistusajan suunnitelmat osana vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa 

  Liimatainen, Anu; Rantala, Kati; Mäkipää, Leena; Tyni, Sasu (Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2017)

  Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Tutkimuksia ; 1/2017

  # Vankien rangaistusajan suunnitelmissa puutteita Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa tehdyssä tutkimuksessa on tarkasteltu rangaistusajan suunnitelman toimeenpanoa ja pyritty selvittämään, kuinka rangaistusajan suunnitelmien laadinnan, toteuttamisen ja seurannan käytännöt vastaavat lainvalmistelun ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon lähtökohtia ja tavoitteita. Tutkimusaineisto koostuu vankeja koskevista rekisteritiedoista, vankiloiden ja arviointikeskusten henkilökunnalle sekä vangeille suunnatuista kyselyistä ja haastatteluista. # Suunnitelmia laaditaan kattavasti, laadussa ongelmia Rangaistusajan suunnitelmia laadittiin lähes kaikille vankeusvangeille. Lain tavoitteiden vastaisesti suuri osa suunnitelmista laadittiin kuitenkin pelkän asiakirjamateriaalin perusteella, eli vankia ei haastateltu. Riski- ja tarvearvio tehtiin vain noin joka kymmenennelle vangille. Tätä selitti erityisesti suunnitelmien laadinnan resurssien puute: henkilöstö piti vangin kuulemista ja osallistamista keskeisenä, mutta siihen ei aina ollut aikaa. Suunnitelmien tavoitteet liittyivät yleisimmin riippuvuuksiin tai asenteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Konkreettiset tavoitteet, kuten koulutus, asuminen ja arkiselviytyminen, olivat harvinaisia. Vankilahenkilöstön mukaan suunnitelmat olivat toisinaan sisällöltään liian ylimalkaisia tai epärealistisia vankilan toimintaedellytyksiin nähden. # Suljetuissa vankiloissa liian vähän henkilöstöä ja toimintoja; seurannassa puutteita Suunnitelmien yksilöllinen toteuttaminen onnistui vankilahenkilöstön arvioiden perusteella melko hyvin avovankiloissa, mutta suljetuissa vankiloissa heikommin. Suunnitelmien toteuttamista hankaloittivat erityisesti henkilöstöresurssien ja toimintatarjonnan puutteet sekä haastaviin erityisvankiryhmiin liittyvä turvallisuustekijät. Suunnitelmien toteutumisen seuranta oli puutteellista. Käytännöt myös vaihtelivat sen suhteen, miten vankia koskevia asioita ja suunnitelman edistymistä seurattiin ja kirjattiin tietojärjestelmään. Tavoitteiden toteutumisen arvioinnille ei ollut yhtenäistä kriteeristöä. # Vangit halukkaita noudattamaan suunnitelmaa, osa henkilöstöstä priorisoisi rikoksettomuuteen motivoituneita Lähes kaikki vankikyselyn vastaajat katsoivat pyrkineensä omalla toiminnallaan edistämään rangaistusajan suunnitelman toteutumista. Suurelle osalle vastaajia motiivi oli avoimimpiin vankilaoloihin pääsy tai ”ikävien seurausten” välttäminen. Moni toivoi myös koulutusta ja muita valmiuksia vapautumista ja siviilielämässä pärjäämistä ajatellen sekä perhesuhteiden tukemista vankeusaikana. Yleisesti ottaen avovankiloiden vastaajat olivat jokseenkin tyytyväisiä ja suljettujen vankiloiden vangit tyytymättömiä suunnitelmien sisällön yksilöllisyyteen, toteutukseen ja rangaistusajan etenemisen johdonmukaisuuteen. Suurin osa vankila- ja arviointikeskushenkilöstön vastaajista katsoi, että vankilahenkilökunnan tulisi panostaa erityisesti rikoksettomaan elämään motivoituneiden vankien rangaistusajan suunnitelmien toteuttamiseen. Vastaavasti moni suhtautui kielteisesti siihen, jos vanki noudatti suunnitelmaa vain päästäkseen avolaitokseen. Vankien priorisointi suunnitelman noudattamisen motivaation (tai oletetun motivaation) perusteella on kuitenkin vastoin lain lähtökohtia: ajatuksena on ollut, että etuudet voivat toimia vangille kannustimena suunnitelman noudattamiseen.
• 
  
  
  
  From the social sector to selective individualized prison practices? : a study on substance abuse among prisoners and its treatment 

  Obstbaum-Federley, Yaira (University of Helsinki, Institute of Criminology and Legal Policy, 2016)

  Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Tutkimuksia ; 2/2017

  This doctoral dissertation study analyzed changes in the division of labor between the main societal institutions that handle substance-abuse-related harm, the changes in substance-abuse problems among prisoners that occurred between 1985 and 2006, as well as current prison practices in the assessment and treatment of these problems. The study materials included registers from the social and health authorities, the police and the prisons, along with nationally representative medical studies - Finnish Prisoner Health investigations conducted in 1985, 1992 and 2006. The study shows that substance-abuse-related harm handled within institutions increasingly became a matter for the prison rather than the social-welfare institutions between 1985 and 2006. The number of prisoners with substance-abuse problems in Finnish prisons grew substantially between 1985 and 2006. Addiction to both alcohol and drugs increased. Drug dependence increased to a higher degree and drugs have heavily supplemented alcohol among prisoners. Substance abuse is currently seen as a risk factor that should be tackled in prison in order to reduce reoffending. The study further investigated the degree to which substance-abuse problems are recognized in prisons, comparing the prisoner s sentence plans and risk and need assessments to the independent prisoner health study of 2006. Furthermore the study analyzed interventions given to prisoners whose sentence plans or risk and needs assessments recognized problems related to intoxicant abuse, focusing on prisoners released in 2011 (N=3798). The study shows that longer sentences allow more thorough recognition of problems and leave time for interventions, whereas short sentences seem to warrant both less thorough recognition of problems and fewer interventions. This is a cause for concern given the prominent link between substance abuse and repeat offending among prisoners who receive short sentences. The study suggest that efforts should be made to notice misuse problems in prison and to provide support during the re-entry phase via the providers of social and other services if there is not time during the sentence.
• 
  
  
  Delinquent Behaviour in Nordic Capital Cities 

  Kivivuori, Janne (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2007)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 227
• 
  
  
  Rikollisuustilanne 2001 

  Unknown author (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 190
• 
  
  
  Rikollisuustilanne 1999 

  Unknown author (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2000)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia ; 175
• 
  
  
  Rikollisuustilanne 2000 

  Unknown author (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2001)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 183
• 
  
  
  Nuorisoprosessi 

  Marttunen, Matti (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia ; 193
• 
  
  
  Homicide in Finland, the Netherlands and Sweden 

  Granath, Sven; Hagstedt, Johanna; Kivivuori, Janne; Lehti, Martti; Ganpat, Soenita; Liem, Marieke; Nieuwbeerta, Paul (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2011)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia ; 259
• 
  
  
  Oikeusolot 2000 

  Tala, Jyrki; Litmala, Marjukka; Ervasti, Kaijus; Härmälä, Sanna; Jaakkola, Risto; Muttilainen, Vesa; Saarnilehto, Ari; Teittinen, Sampo (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2000)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 173
• 
  
  
  Velkajärjestelyn jälkeen 

  Muttilainen, Vesa; Valkama, Elisa (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2003)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 198
• 
  
  
  Rikollisuustilanne 2010 

  Unknown author (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2011)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia ; 258
• 
  
  
  Velkaneuvonta 2000-luvun alussa 

  Valkama, Elisa (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2004)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 208
• 
  
  
  Helsingin nuoret rikosten uhreina ja tekijöinä 

  Kivivuori, Janne; Savolainen, Jukka (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2003)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia ; 204
• 
  
  
  Uuden julkisuuslainsäädännön toimivuus valtionhallinnossa 

  Salovaara, Christa; Tala, Jyrki (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2003)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 199
• 
  
  
  Oikeudenkäyntimenettelyiden ongelmat ja prosessisäännösten soveltaminen 

  Ervasti, Kaijus; Kallioinen, Hertta (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2003)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 202
• 
  
  
  Pahoinpitelyrikokset 1995 ja 1999 

  Sirén, Reino; Tuominen, Martti (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2003)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja ; 197
• 
  
  
  Rikollisuus kunnissa 

  Heiskanen, Markku; Sirén, Reino; Roivainen, Outi (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2003)

  Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia ; 203

View more