Julkaisuja/Tutkimuksia (1974-)

 

Uusimmat julkaisut

  • Vuorinen, Sami (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 184
  • Kinnunen, Aarne (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Publications of the National Research Institute of Legal Policy 185
  • Lehti, Martti; Aromaa, Kauko (2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 186
  • Valkama, Elisa; Muttilainen, Vesa; Tala, Jyrki (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 187
  • Kivivuori, Janne (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 188
  • Muttilainen, Vesa (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 189
  • Kouvonen, Anne (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 191
  • Marttunen, Matti; Takala, Jukka-Pekka (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 192
  • Lehti, Martti (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos/Tilastokeskus, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 194
  • Lappi-Seppälä, Tapio (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 195
  • Kivivuori, Janne; Kemppi, Sari; Smolej, Mirka (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 196
  • Ervasti, Kaijus (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 1998)
    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 154
  • Rantala, Kati; Tyni, Sasu; Koskenniemi, Lauri; Liimatainen, Anu; Kääriäinen, Henri (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2017)
    Tutkimuksia 4/2017
    Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksessa on tarkasteltu tutkintavankien oloja ja oikeuksien toteutumista. Analyysi perustuu tutkintavangeille suunnattuun lomakekyselyyn, joka toteutettiin syksyllä 2015. Suurin osa vastaajista oli yleisesti ottaen tyytyväisiä oloihinsa, oikeuksiensa toteutumiseen ja toimintamahdollisuuksiin tutkintavankilassa. Toisaalta vakaviakin puutteita ilmeni, eli tulosten mukaan tutkintavankien asemassa on runsaasti korjaamisen varaa. Moneen tutkimuksessa esille tulleeseen ongelmaan eduskunnan oikeusasiamies on jo puuttunut, toisinaan useita kertoja vuosien aikana. Olojen karuuteen poliisivankilassa on puuttunut useasti myös Euroopan neuvoston alainen Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun estämiseksi toimiva komitea. # Tie­don saan­nis­sa on on­gel­mia Tulosten perusteella tutkintavankien tiedonsaanti tutkintavankilassa ei ole tyydyttävällä tasolla yleisesti ottaen. Ongelmia ilmeni etenkin tutkintavankilaan saavuttaessa ja ensi kertaa vankilaan saapuvilla. Järjestyssäännöt ja tulo-oppaat eivät olleet kaikille tutkintavangeille tuttuja, vaikka päiväjärjestys tunnettiinkin melko hyvin. Puutteita ilmeni myös henkilökunnan alttiudessa neuvoa ja ohjeistaa sekä vastata kysymyksiin. Muut vangit ja tutkintavangit korostuivat tiedon lähteinä. # Tut­kin­ta­van­gin mah­dol­li­suuk­sis­sa pi­tää yh­teyt­tä asia­mie­heen on mer­kit­tä­viä puut­tei­ta Tutkintavangin mahdollisuudessa pitää yhteyttä asiamieheen sekä ylipäänsä että luottamuksellisesti ilmeni vakavia puutteita. Keskustelujen luottamuksellisuutta on vaikea taata, jos tutkintavanki joutuu soittamaan osaston yleisestä puhelimesta. Lisäksi rajalliset soittoajat ja soiton kalleus rajoittavat puheluja asiamiehen kanssa. Mahdollisuus luottamukselliseen puhelinyhteyteen korostuu etenkin, jos asiamiehen tapaamisille on esteitä, kuten pitkät välimatkat. Toisaalta myöskään tapaamistilat eivät aina mahdollistaneet luottamuksellista keskustelua. # Yh­tey­den­pi­to­ra­joi­tus­ten pe­rus­teis­sa on epä­sel­vyyt­tä tut­kin­ta­van­gin nä­kö­kul­mas­ta Yhteydenpitorajoituksia oli lähes joka kolmannella vastaajista, ja heistä vain joka toinen koki, että rajoitus oli annettu selkeästi tiedoksi. Kaikki eivät vastaustensa perusteella ymmärtäneet, miksi heillä oli yhteydenpitorajoitus. Osa oli turhautuneita siitä, että rajoitus koski läheisiä. Rajoitukset olivat odotetusti yhteydessä rikosprosessin vaiheeseen. Yhteydenpitorajoitteiden katsottiin vaikeuttavan sekä vapaa-ajan toimintoihin että vankityöhön ja koulutukseen osallistumista. # Toi­min­to­ja ei ole riit­tä­väs­ti, sa­moin nii­den käy­tös­sä on on­gel­mia Rikosseuraamuslaitoksella ei ole ollut riittävästi voimavaroja järjestää kaikille vankeusvangeille tarpeeksi vankitoimintoja. Tutkintavankien toimintoihin osallistuminen on siksi jo lähtökohtaisesti vähäisempää. Olikin odotettu tulos, että kolmannes vastaajista oli tyytymätön mahdollisuuksiin osallistua vankitoimintoihin kuten vankityöhön. Mahdollisuus vapaa-ajan toimintoihin oli kiitettävää, joskin kirjaston käytössä ilmeni ongelmia, eikä tutkintavangin taloudellinen tilanne välttämättä mahdollista puheluja niiden kalleuden takia. Myös välttämättömien hygieniatarvikkeiden hankinta on osalle hankalaa vähäisten käyttövarojen vuoksi. Osa tutkintavangeista viettää lähes koko vuorokauden eristettynä. # Osa hen­ki­lö­kun­nas­ta ei koh­te­le tut­kin­ta­van­ke­ja asial­li­ses­ti Noin puolet vastaajista koki henkilökunnan toiminnan olevan selkeää, johdonmukaista ja ennustettavaa, mutta vastaava määrä ei kokenut siten. Vaikuttaa siltä, että vartijat olisivat tutkintavankien mielestä valtaosin asiallisia, mutta joukossa olisi myös henkilöitä, joiden toimintatapa koettiin asiattomaksi, osin jopa mielivaltaiseksi. Vastausten perusteella asiatonta käyttäytymistä ilmeni liittyen niin tiedon antamiseen, kurinpitoon (kokemukseen, että kurinpidollisten toimien perusteita ei välttämättä kerrota), syyllisenä kohteluun kuin muutoksenhausta tai kantelusta rankaisemiseen. # Tut­kin­ta­van­gin taus­ta vai­kut­taa ko­ke­muk­siin Ne tutkintavangit, joilla oli aikaisempaa kokemusta vankiloista, suhtautuivat myönteisimmin tiedonsaantiin sekä kantelu- ja oikaisumenettelyjen toimivuuteen. Ensi kertaa vankilaan saapuneet kokivat tiedonsaannin muita heikommaksi. He kuitenkin luottivat muita useammin henkilökuntaan sekä toiminnan oikeudenmukaisuuteen. Vastausten sisältämiä eroja selitti usein myös rikosprosessin vaihe: esitutkintavaiheessa tai syyteharkintavaiheessa olevat tutkintavangit antoivat yleisesti ottaen kriittisimpiä vastauksia. Lisäksi ulkomaalaistaustaiset on syytä mainita erityisenä ryhmänä. Tutkintavankien joukossa on henkilöitä, jotka puhuvat ja ymmärtävät vain omaa äidinkieltään. Erityisesti venäjän kieltä puhuvat raportoivat ymmärryksen puutteesta ja vaillinaisesta tiedonsaannista omalla äidinkielellään (lomake oli käännetty venäjäksi). Vaikka tutkintavanki puhuisi englantia, tiedonsaanti ei ole vastausten mukaan silloinkaan taattua. Yleinen tiedon puute ja kommunikoinnin vaikeus heijastuu ymmärrettävästi kokemukseen, että tietoa ei saa myöskään itseä koskevista ratkaisuista. Samoin valitusten ja kantelun tekeminen on vaikeaa ilman kielitaitoa, jos siihen ei saa apua. Vastausten mukaan vieraskielisten tutkintavankien joukossa vaikuttaa olevan henkilöitä, joiden on ylipäänsä vaikea ymmärtää syitä tutkintavankeudessa oloon. # Po­lii­si­van­ki­las­sa poik­keuk­sel­li­sen ka­rut olo­suh­teet Moni tutkintavanki aloittaa tutkintavankeutensa poliisivankilassa. Yksi esille tullut merkittävä ongelmakohta on poliisivankilan ankarat olot, joihin myös eduskunnan oikeusasiamies ja Euroopan neuvoston alainen Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun estämiseksi toimiva komitea ovat toistuvasti puuttuneet. # Ke­hit­tä­mi­seh­do­tuk­sia Rikosseuraamuslaitoksessa on käynnistetty useita toimenpiteitä, joilla on pyritty parantamaan vankien olosuhteita vankilassa. Samoin käynnissä on kehittämistoimia liittyen tutkintavankien oloihin poliisivankilassa. Nämä seikat huomioon ottaen tutkimuksessa esitetään seuraavia suosituksia: 1) tiedon saatavuuden parantaminen, 2) sähköisten viestintämahdollisuuksien lisääminen, 3) tietojärjestelmän kehittäminen, 4) puuttuminen henkilöstön epäasialliseen toimintaan, 5) yksittäisten käytännön järjestelyihin liittyvien epäkohtien korjaaminen, 6) lainsäädännön ja muun normiston kehittäminen, 7) syventäviä jatkotutkimuksia. Jo tiedon saannin parantaminen vähentäisi todennäköisesti koettuja ongelmia. Sähköisillä viestintämahdollisuuksilla voitaisiin puolestaan parantaa yhteydenpitoa asiamiehen kanssa sekä läheisiin, jos he asuvat kaukana eikä tutkintavangilla ole heihin yhteydenpitorajoituksia.
  • Saarikkomäki, Elsa (Institute of Criminology and Legal Policy, 2017)
    Research Report 3/2017
  • Liimatainen, Anu; Rantala, Kati; Mäkipää, Leena; Tyni, Sasu (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2017)
    Tutkimuksia 1/2017
    # Vankien rangaistusajan suunnitelmissa puutteita Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa tehdyssä tutkimuksessa on tarkasteltu rangaistusajan suunnitelman toimeenpanoa ja pyritty selvittämään, kuinka rangaistusajan suunnitelmien laadinnan, toteuttamisen ja seurannan käytännöt vastaavat lainvalmistelun ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon lähtökohtia ja tavoitteita. Tutkimusaineisto koostuu vankeja koskevista rekisteritiedoista, vankiloiden ja arviointikeskusten henkilökunnalle sekä vangeille suunnatuista kyselyistä ja haastatteluista. # Suunnitelmia laaditaan kattavasti, laadussa ongelmia Rangaistusajan suunnitelmia laadittiin lähes kaikille vankeusvangeille. Lain tavoitteiden vastaisesti suuri osa suunnitelmista laadittiin kuitenkin pelkän asiakirjamateriaalin perusteella, eli vankia ei haastateltu. Riski- ja tarvearvio tehtiin vain noin joka kymmenennelle vangille. Tätä selitti erityisesti suunnitelmien laadinnan resurssien puute: henkilöstö piti vangin kuulemista ja osallistamista keskeisenä, mutta siihen ei aina ollut aikaa. Suunnitelmien tavoitteet liittyivät yleisimmin riippuvuuksiin tai asenteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Konkreettiset tavoitteet, kuten koulutus, asuminen ja arkiselviytyminen, olivat harvinaisia. Vankilahenkilöstön mukaan suunnitelmat olivat toisinaan sisällöltään liian ylimalkaisia tai epärealistisia vankilan toimintaedellytyksiin nähden. # Suljetuissa vankiloissa liian vähän henkilöstöä ja toimintoja; seurannassa puutteita Suunnitelmien yksilöllinen toteuttaminen onnistui vankilahenkilöstön arvioiden perusteella melko hyvin avovankiloissa, mutta suljetuissa vankiloissa heikommin. Suunnitelmien toteuttamista hankaloittivat erityisesti henkilöstöresurssien ja toimintatarjonnan puutteet sekä haastaviin erityisvankiryhmiin liittyvä turvallisuustekijät. Suunnitelmien toteutumisen seuranta oli puutteellista. Käytännöt myös vaihtelivat sen suhteen, miten vankia koskevia asioita ja suunnitelman edistymistä seurattiin ja kirjattiin tietojärjestelmään. Tavoitteiden toteutumisen arvioinnille ei ollut yhtenäistä kriteeristöä. # Vangit halukkaita noudattamaan suunnitelmaa, osa henkilöstöstä priorisoisi rikoksettomuuteen motivoituneita Lähes kaikki vankikyselyn vastaajat katsoivat pyrkineensä omalla toiminnallaan edistämään rangaistusajan suunnitelman toteutumista. Suurelle osalle vastaajia motiivi oli avoimimpiin vankilaoloihin pääsy tai ”ikävien seurausten” välttäminen. Moni toivoi myös koulutusta ja muita valmiuksia vapautumista ja siviilielämässä pärjäämistä ajatellen sekä perhesuhteiden tukemista vankeusaikana. Yleisesti ottaen avovankiloiden vastaajat olivat jokseenkin tyytyväisiä ja suljettujen vankiloiden vangit tyytymättömiä suunnitelmien sisällön yksilöllisyyteen, toteutukseen ja rangaistusajan etenemisen johdonmukaisuuteen. Suurin osa vankila- ja arviointikeskushenkilöstön vastaajista katsoi, että vankilahenkilökunnan tulisi panostaa erityisesti rikoksettomaan elämään motivoituneiden vankien rangaistusajan suunnitelmien toteuttamiseen. Vastaavasti moni suhtautui kielteisesti siihen, jos vanki noudatti suunnitelmaa vain päästäkseen avolaitokseen. Vankien priorisointi suunnitelman noudattamisen motivaation (tai oletetun motivaation) perusteella on kuitenkin vastoin lain lähtökohtia: ajatuksena on ollut, että etuudet voivat toimia vangille kannustimena suunnitelman noudattamiseen.
  • Obstbaum-Federley, Yaira (Institute of Criminology and Legal Policy, 2016)
    Research Report 2/2017
    Tutkimuksessa analysoitiin sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja vankilan välisen työnjaon muutosta vuosina 1985 2006 tarkasteltaessa päihteiden käytöstä johtuvien haittojen käsittelyä laitoksissa sekä vankien päihdeongelmien muutosta samalla ajanjaksolla. Lisäksi analysoitiin vankilan nykyisiä käytäntöjä päihdeongelmien arvioinnissa ja käsittelyssä vuosina 2006 ja 2011. Aineistoina käytettiin sosiaali- ja terveydenhuollon, vankilan ja poliisin rekistereitä yhdistettynä vuosina 1985, 1992 ja 2006 suoritettuihin lääketieteellisiin otantatutkimuksiin suomalaisten vankien terveydestä. Viranomaisten välinen työnjako päihteisiin liittyvien laitosvuorokausien käsittelyssä muuttui vuosien 1985 ja 2006 välillä. Ennen Suomen 1990-luvulle ajoittuvaa talouslamaa huomattavaa oli kuntouttavan päihdehuollon osuuden lisääntyminen ja laman jälkeen päihdeongelmaisten vankien suhteellisesti korkea määrä. Vankien päihteiden käyttö lisääntyi oleellisesti samalla ajanjaksolla. Sekä alkoholiriippuvuus että huumeriippuvuus lisääntyi, mutta huumeriippuvuus huomattavasti enemmän. Nykyajattelun mukaan vangin päihdeongelma on kriminogeeninen riskitekijä, johon olisi pyrittävä puuttumaan vankeusaikana rikosuusimistodennäköisyyden alentamiselle. Tutkimuksessa selvitettiin missä määrin vankien päihdeongelmat havaitaan vankiloiden rangaistusajan suunnitelmissa ja riski- ja tarvearvioissa, vertaamalla niitä 510 vangin osalta heille vuonna 2006 riippumattomassa terveystutkimuksessa tehtyihin diagnooseihin. Lisäksi analysoitiin missä määrin ne vangit, joiden kohdalla vankilassa todettiin päihdeongelma, johon vankeusaikana tulisi vaikuttaa, saivat tukea ongelman käsittelyyn analysoimalla vuonna 2011 vapautuneiden vankien otosta (N=3798). Lyhytaikaisvangit ovat tutkimuksen mukaan huomattavan huonossa asemassa sekä tarkasteltaessa vankilalaitoksen todennäköisyyttä havaita heidän päihdeongelmiaan että ongelmiin puuttumisen todennäköisyyttä. Tämä on ongelmallista, mm. koska tiedetään päihdeongelmien olevan vahvassa yhteydessä lyhytaikaisvankien rikosuusimiseen. Vankeinhoidon käytäntöjen kehittämisessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota lyhytaikaisvankeihin ja heidän päihdeongelmiensa havaitsemiseen ja tuen tarjoamiseen. Jos interventioita ei voida tarjota vankeuden aikana, on suunnattava voimia vapautumisvaiheeseen, edellyttäen eri viranomaisten välistä yhteistyötä.
  • Janne Kivivuori (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2007)
    OPTL:n julkaisuja 227 / Scandinavian Research Council for Criminology
  • Granath, Sven; Hagstedt, Johanna; Kivivuori, Janne; Lehti, Martti; Ganpat, Soenita; Liem, Marieke; Nieuwbeerta, Paul (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2011)
    OPTL:n tutkimuksia 259
  • Vesa Muttilainen; Elisa Valkama (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2003)
    OPTL:n julkaisuja 198
  • Tuntematon tekijä (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2002)
    OPTL:n julkaisuja 190

Näytä lisää