Mitä eläminen maksaa? - Kohtuullisen minimin viitebudjetit

Show simple item record

dc.contributor.author Lehtinen, Anna-Riitta fi
dc.contributor.author Varjonen, Johanna fi
dc.contributor.author Raijas, Anu fi
dc.contributor.author Aalto, Kristiina fi
dc.contributor.author Pakoma, Riepu fi
dc.date.accessioned 2014-12-19T08:43:13Z
dc.date.available 2014-12-19T08:43:13Z
dc.date.issued 2010 fi
dc.identifier.isbn 978-951-698-227-7 (PDF) fi
dc.identifier.issn 0788-5415 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/152360
dc.description.abstract Suomen perustuslaissa turvataan jokaiselle kansalaiselle oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon silloinkin, kun omat tulot eivät siihen riitä. Viime vuosina on julkisessa keskustelussa toistuvasti tuotu esiin, että erityisesti perusturvan taso on riittämätön ja sen varassa olevien tulot ovat jääneet selvästi jälkeen muun väestön tuloihin verrattuna. Käytännössä tämä koskee toimeentulo- ja asumistukea. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän päivän Suomessa. Toisin sanoen, mitä tavaroita ja palveluja elämiseen tarvitaan, miten paljon ja minkä laatuisia ne ovat ja mitä nämä hyödykkeet maksavat. Tarvittavia hyödykkeitä kuvaamaan on rakennettu kohtuullisen minimin viitebudjetit. Viitebudjetti on nimensä mukaisesti viitteellinen. Se ei pyri osoittamaan, miten tietyt tulot tulee kuluttaa. Sen sijaan se osoittaa, paljonko rahaa tarvitaan arjen sujumiselle välttämättömien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen tietyllä aikavälillä, esimerkiksi kuukauden aikana. Budjetit laadittiin neljälle kotitaloustyypille: nuorelle ja iäkkäälle yksin asuvalle, keski-ikäiselle pariskunnalle ja kahden huoltajan lapsiperheelle, jossa on kaksi lasta. Viitebudjetit laadittiin käyttäen konsensuaalista menetelmää. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monen ääni kuuluviin sen määrittämisessä, mitkä hyödykkeet ovat välttämättömiä elämiselle ja yhteiskunnassa toimimiselle. Laatimisprosessiin osallistui tutkijaryhmän lisäksi 49 kuluttajaa, jotka edustivat erilaisia taloustyyppejä, elämäntilanteita ja maan eri alueita. Kaikki kuluttajat osallistuivat kolmeen ryhmäkeskusteluun ja tekivät kotitehtäviä. Lisäksi kahdeksan neuvonta-aloja ja tutkimusta edustavaa asiantuntijaa arvioi luonnosvaiheessa olevien hyödykelistojen sisältöä. Hyödykelistojen valmistumisen jälkeen hyödykkeet hinnoiteltiin. Budjetit sisältävät seuraavat kulutusmenoryhmät: ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, informaatio, vapaa-aika, terveys ja hygienia sekä asuminen ja liikkuminen. Liikkuminen ja asuminen ovat viitebudjetissa erillisenä menoryhmänä, joten menot voidaan laskea asuinpaikan ja tarjolla olevien liikennevaihtoehtojen mukaan. Yli vuoden kestäville tavaroille laskettiin kestoiän mukaan vuotuisen kulumisen arvo, ja vain tämä erä otettiin mukaan viitebudjetteihin. Ruokamenot perustuvat ryhmäkeskustelujen lisäksi tutkimukseen osallistuneiden kuluttajien pitämiin ruokapäiväkirjoihin ja voimassa oleviin ravitsemussuosituksiin. Viitebudjetit tuottivat jonkin verran korkeammat kulutusmenot kuin toimeentulotuki ja velkajärjestelynormi ovat. Ruokakustannukset ylittävät kotitaloustyypeillä tilapäiseksi tarkoitetun toimeentulotuen. Tietoliikennemenot ovat viitebudjetissa lapsiperheillä huomattavasti alhaisemmat kuin toimeentulonormissa tai velkajärjestelynormissa, vaikka niihin sisältyvät samat menoerät (sanomalehti, tv-lupa ja matkapuhelin) ja viitebudjetissa edellisten lisäksi vielä laajakaistamaksu. Selkein ero budjettien ja normien välillä on, että viitebudjetissa hyödykkeet on yksilöity, hinnoiteltu ja niiden aiheuttamat kulut on yksilöity, toimeentulotuki sisältää vain karkean kulutusmenojaottelun. Viitebudjetteja voidaan hyödyntää yhteiskunnan eri aloilla: pankkien lainaneuvotteluissa, eri alojen oppilaitoksissa taloustiedon opetuksessa ja viranomaistyöskentelyssä toimeentuloturvan tason määrittämisessä. Talous- ja velkaneuvonnassa niitä voidaan käyttää toimeentulon suunnitteluun ja seurantaan. Myös tavalliset kansalaiset voivat hyödyntää tietoja oman taloutensa hallintapyrkimyksissä. Viitebudjetit ja niiden laadintamenetelmä antavat aineksia keskusteluun toimeentulotuen sisällön määrittelystä ja siihen vaikuttavista tekijät, lähestymistavoista ja siitä, kuka tason ja sisällön määrittelee. fi
dc.format.extent 74 s. fi
dc.language.iso fi fi
dc.publisher Kuluttajatutkimuskeskus fi
dc.relation.ispartofseries Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2010 fi
dc.subject kulutus fi
dc.subject kulutusmenot fi
dc.subject toimeentulo fi
dc.subject toimeentuloturva fi
dc.subject perusturva fi
dc.subject laskelmat fi
dc.title Mitä eläminen maksaa? - Kohtuullisen minimin viitebudjetit fi
dc.type Kirja fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Mita_elaminen_maksaa.pdf 1.604Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record