Who receives parental help? : Parental financial support and practical help for adult children from the perspectives of givers and receivers

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9148-3
Julkaisun nimi: Who receives parental help? : Parental financial support and practical help for adult children from the perspectives of givers and receivers
Toissijainen nimi: Kuka saa vanhemmiltaan apua? : Tutkimus aikuisten lasten omita vanhemmiltaan saamasta taloudellisesta tuesta ja käytännön avusta sekä avun antajan että saajan näkökulmasta
Tekijä: Majamaa, Karoliina
Tekijän organisaatio: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, institutionen för socialvetenskaper
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2015-01-23
Kieli: eng
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9148-3
http://hdl.handle.net/10138/152713
Opinnäytteen taso: Artikkeliväitöskirja
Tiivistelmä: Parental help and its importance among young adults in a post-industrial, information society has not received much attention in the Finnish discourse of social policy. However, the intensified insecurity in the labour market in recent decades as well as the diminishing state support following the 1990s recession have compromised the economic independence of young adults. It seems that parents have stepped in and are giving more support to their adult children, especially during the transition phase to adulthood. The aim of this study was to extend the discourse to include parental help and its significance, and also to assess the implications if parents do not give any support to their adult children. In short, the study considers parental help from the perspectives of both the receivers and the givers. The purpose is thus to find answers to the question of who are the receivers of parental help. A further aim is to enhance understanding of intergenerational solidarity by focusing more closely on parental help as one form of intergenerational support. The study relies largely on two sets of survey data, which Statistics Finland drew up in 2007. The two sets of survey data covered two generations, the so-called Finnish baby boomers, and their adult children. The former sample comprised 1,998 randomly selected Finns born between 1945 and 1950, and the latter included 3,391 of their adult children born between 1962 and 1988. The respective response rates were 56 (n=1,115) and 42 (n=1,435) per cent. The results revealed that almost all the adult children received financial support or practical help from their parent(s), especially help with childcare, and almost all parents gave some kind of help to their adult child(ren). Help was given in particular to children with a low level of resources in a life phase when the need was most acute, such as following the birth of a grandchild. Furthermore, parents who were better off helped and supported their adult children more frequently than those with fewer resources. Comparisons among the givers and receivers of help revealed, most significantly, that a poor socio-economic position was associated positively with receiving and negatively with giving financial support. The picture was somewhat different with regard to practical help: there was interplay between the socio-economic variables and practical help given and received, but to a lesser extent than with financial support. Furthermore, there seemed to be a generational chain connecting the parents and their adult children. According to the results, intergenerational love and affection as well as need and lacking resources among the children combined with high parental resources appeared to be at the heart of the parental support. Most parents hope that their grown-up children will eventually stand on their own feed, and withholding financial support seemed to stem from this desire. However, the availability of parental support generates inequality in the life transitions of adult children, which will probably get worse given the diminishing levels of state support. Overall, it seems that most parents have stepped in and take on more responsibilities related to the welfare of their adult children. The results indicate that intergenerational solidarity will only strengthen as parents continue to provide for their children after they have moved out of the parental home. Nevertheless, the role of the welfare state remains significant, especially when parental resources (health and wealth) are scarce.Vanhempien lainmukainen elatusvelvollisuus päättyy lähes kaikilta osin lapsen täytettyä 18 vuotta, mutta käytännössä vanhempien antama apu ja tuki usein jatkuvat täysi-ikäisyyden ja kotoa poismuuton jälkeen. Vanhempien avun ja tuen merkitys on jäänyt vähälle huomiolle suomalaisessa sosiaalipoliittisessa keskustelussa, sillä se lomittuu pitkälti arkielämän tapahtumien kirjoon. Koulutuksen merkityksen korostuminen, kuten myös työmarkkinoiden epävarmuus ja tehostuminen ovat osaltaan lisänneet vanhemmilta saadun avun merkitystä. Kotoa poismuuttaneiden aikuisten lasten omilta vanhemmiltaan saamaa taloudellista tukea ja käytännön apua ja auttamiseen vaikuttavia tekijöitä on Suomessa tutkittu melko vähän, apua vaille jäämistä ei lankaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti vanhemman sosioekonomisen aseman yhteyttä avun antamiseen ja aikuisen lapsen sosioekonomisen aseman yhteyttä avun saamiseen. Tutkimusaineistot pohjautuivat pitkälti kahteen postikyselykyselyaineistoon, jotka Tilastokeskus keräsi Gentrans-projektin toimeksiannosta vuonna 2007. Kahden perhesukupolven vastaajat koostuivat vuosina 1945 50 syntyneistä suurten ikäluokkien edustajista (n=1 115) ja heidän aikuisista lapsistaan (n=1 435). Tulosten mukaan noin 90 prosenttia aikuisista lapsista sai taloudellista tukea tai käytännön apua, erityisesti lastenhoitoapua, omilta vanhemmiltaan. Suunnilleen yhtä suuri osa vanhemmista ilmoitti auttaneensa kotoa poismuuttanutta aikuista lastaan. Sekä tuen antajan että saajan sosioekonominen asema oli selkeästi yhteydessä aikuisille lapsille annettuun ja aikuisten lasten saamaan taloudelliseen tukeen. Erityisesti aikuisten lasten avun tarve, kuten matalat tulot opiskelujen aikana ennusti omilta vanhemmilta saatua taloudellista tukea, kun taas vanhemman hyvät tulot ja korkea koulutus ennakoivat taloudellisen tuen antamista. Sosioekonomisen aseman yhteys annettuun ja saatuun lastenhoitoapuun oli selvästi heikompi kuin taloudellista tukea tarkasteltaessa. Vilkas yhteydenpito sukupovien välillä oli vahvasti yhteydessä vanhempien antamaan apuun ja tukeen, erityisesti tarkasteltaessa käytännön apua. Pitkä maantieteellinen etäisyys sen sijaan loi käytännön esteistä arkipäivässä tapahtuvaan auttamiseen näyttäytyen muun muassa harvemmin annettuna lastenhoitoapuna. Vanhemmat odottavat aikuisten lasten seisovan jossain vaiheessa omilla jaloillaan ja avun antamattomuus näytti nousevan pitkälti tästä motiivista. Väestön ikääntymisestä ja Suomen kilpailukyvyn heikkenemisestä johtuva valtion budjettivaje heikentää hyvinvointivaltion rahoituspohjaa, ja vanhempien tuen merkitys itsenäistyvän nuoren elämässä vahvistunee. Useimmat vanhemmat auttavat aikuistuvia lapsiaan, mutta hyvinvointivaltion on tärkeä myös jatkossa pyrkiä turvaamaan riittävä perusturva nuorille, sillä kaikilla ei ole vanhempia jotka ovat halukkaita tai kykeneviä auttamaan. Tulokset antavat kuitenkin olettaa, että sukupolvien välinen auttamisen ketju jatkuu pääasiassa vahvana myös tulevaisuudessa.
Avainsanat: yhteiskuntapolitiikka
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
whorecei.pdf 1.467MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot