Association of job strain with sleep and psychophysiological recovery in shift working health care professionals

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-520-6
Title: Association of job strain with sleep and psychophysiological recovery in shift working health care professionals
Author: Karhula, Kati
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Finnish Institute of Occupational Health
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Belongs to series: People and Work Research Reports - URN:ISSN:1237-6183
Abstract: Health care personnel often have irregular working hours and stressful work characteristics, which may challenge employees possibilities to sleep and recover sufficiently. The aim of this study was to examine the association of stressful work characteristics, measured as job strain, with sleep and psychophysiological recovery in shift working health care professionals. As part of the Finnish Public Sector Study, 95 participants were recruited from hospital wards that belonged to the top (high job strain, HJS, n=42) or bottom quartiles on job strain (low job strain, LJS, n=53) as determined by the average job strain score among the employees of the ward. These participants experienced job strain at least as high (HJS group) or as low (LJS group) as the average on their ward. Measurements included a Trier Social Stress Test (TSST), and 3-week field measures of sleep-wake rhythm with sleep diary and actigraphy. The 3-week rosters included three pre-selected, circadian rhythm and recovery controlled measurement days, one morning shift, one night shift and a day off, and the following measurements: ratings of sleepiness (Karolinska Sleepiness Scale), Psychomotor Vigilance Test (PVT), 24h heart rate variability (HRV) measurements and saliva samples of stress biomarkers (cortisol and alpha-amylase). The rosters of the HJS group included more single days off and quick returns than the rosters of the LJS group. Severe sleepiness (KSS score of ≥7) was more common in the HJS group in quick returns. The HJS group reported poorer recovery from all work shifts and after morning shifts than the LJS group. High job strain was not associated with extended working hours. The HJS group had more difficulties in initiating sleep after evening shifts, more often reduced sleep efficiency before morning shifts, and took fewer and shorter naps before the first night shift than the LJS group. Additionally, the HJS group had more often lapses in the PVT during night shifts. Insufficient sleep (31%) and sleep complaints (often 68%) were common in shift workers regardless of the job strain group. The TSST resulted in, on average, a 2.27-fold increase in cortisol concentration in the HJS group and a 1.48-fold increase in the LJS group (non-significant group difference). The HJS group also had higher salivary alpha-amylase levels 30 minutes after awakening in the morning shift. Apart from that, the salivary cortisol and alpha-amylase levels, profiles and total secretion showed no statistically significant stress group differences. Heart rate and HRV, before and during sleep, were similar in both job strain groups. Shift work contributed to impaired sleep in both the high and low job strain groups, although the sleep impairments were more pronounced in the HJS group. Associations between job strain and psychophysiological stress-related reactions and recovery were modest. Intervention studies are needed to determine whether increasing recovery time by reducing the number of quick returns and single days off would also reduce job strain and improve sleep quality among shift workers. Emphasising the importance of sufficient sleep might promote shift workers´ recovery and well-being.Työkuormituksen ja palautumisen tutkiminen vuorotyöntekijöillä on tärkeää, sillä työajat ovat muuttuneet monimuotoisemmiksi ja epäsäännöllisemmiksi. Uudistettu Työturvallisuuslaki edellyttää työnantajilta työajoista aiheutuvien työturvallisuusriskien selvittämistä. Suomalaisten seurantatutkimusten mukaan työstressi on hieman vähentynyt viime vuosina, mutta sosiaali- ja terveysalalla työn henkinen kuormittavuus on säilynyt korkeana. Sekä työstressi, unen puute että yötyötä sisältävä vuorotyö on yhdistetty moniin terveysriskeihin ja sairauksiin. Tutkimukseen osallistui kolmivuorotyötä tekeviä hoitoalan ammattilaisia Kunta-alan seurantatutkimuksesta. Tutkittavat valittiin osaston keskimääräisen ja henkilön oman työstressin tason mukaan. Näiden molempien tuli sijoittua joko ylimpään tai alimpaan työstressin neljännekseen. Menetelminä käytettiin kyselyitä ja psykososiaalista stressitestiä laboratoriossa. Kolmen viikon työvuoro- ja vapaa-ajan mittauksien aikana kerättiin sylkinäytteitä stressin biologisista merkkiaineista sekä mitattiin autonomisen hermoston toimintaa kuvaavaa sykevälivaihtelua. Uni-valveryhmiä seurattiin unipäiväkirjan ja liikeanturin avulla ja väsymystä mitattiin vireystilatestillä. Nukahtamisvaikeudet iltavuoron jälkeen, heikompi unen laatu ennen aamuvuoroa, nokosten nukkuminen harvemmin ennen yövuoroa, alentunut vireys yövuorossa sekä voimakas väsymys aamuvuorossa heti iltavuoron jälkeen olivat yleisempiä niillä hoitajilla, joilla oli korkea työstressi kuin niillä, joilla työstressitaso oli matala. Unenaikainen fysiologinen palautuminen ei ollut yhteydessä työstressin tasoon. Stressaavaan tilanteeseen reagointi laboratoriossa erosi yksilöiden välillä suuresti, mutta tutkimuksessa havaittiin vain viitteitä stressihormoni kortisolin erityksen lisääntymisestä stressaavassa tilanteessa korkean työstressin hoitajilla. Korkean työstressin hoitajilla oli useammin nopeita paluita iltavuorosta aamuvuoroon ja yksittäisiä vapaapäiviä sekä kokemus heikoista mahdollisuuksista vaikuttaa omiin työaikoihinsa. Useista aikaisemmista tutkimuksista poiketen työstressi ei ollut yhteydessä korkeampaan työtuntien tai yövuorojen määrään. Tutkimuksen perusteella unen lyhentyminen ja lievät univaikeudet ovat hyvin yleisiä vuorotyötä tekevillä hoitoalan ammattilaisilla. Lisäksi korkea työstressi oli yhteydessä eri työvuoroihin liittyviin univaikeuksiin ja voimakkaaseen väsymykseen. Riittävä uni ja ergonominen työvuorosuunnittelu ja taaksepäin kiertävän vuorojärjestelmän välttäminen näyttäisivät edistävän hoitotyöntekijöiden työkuormituksesta selviytymistä. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että parantamalla vaikutusmahdollisuuksia työaikoihin ja työn sisältöön voidaan edesauttaa hoitoalan työntekijöiden työssä jaksamista.
URI: URN:ISBN:978-952-261-520-6
http://hdl.handle.net/10138/153231
Date: 2015-03-06
Subject: psykologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
associat.pdf 2.424Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record