Sijaissynnytys ja vanhemmuuden normalisointi. Lisääntymisoikeuksien rajaaminen lainsäädäntöaineistossa.

Show full item record

Permalink

http://hdl.handle.net/10138/153295
Title: Sijaissynnytys ja vanhemmuuden normalisointi. Lisääntymisoikeuksien rajaaminen lainsäädäntöaineistossa.
Author: Kivipuro, Kaisa
Contributor: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos
Thesis level:
Abstract: Tutkielmassa tarkastellaan sijaissynnytystä uutena lisääntymisen muotona. Sijaissynnytysjärjestely mahdollistaa perheellistymisen naisille, joilta puuttuu kohtu tai joita muut avusteiset lapsettomuushoidot eivät ole auttaneet. Lisäksi esimerkiksi miesparit voisivat saada lapsen sijaissynnytyksen avulla, koska heillä ei ole mahdollisuutta lisääntyä ilman kolmannen osapuolen avustusta. Koeput- kihedelmöitykseen perustuvat sijaissynnytykset ovat olleet Suomessa kiellettyjä siitä asti, kun hedelmöityshoitolaki astui voimaan vuonna 2007. Oikeusministeriössä selvitettiin vuosina 2010–2013, tulisiko sijaissynnytys sallia Suomessa. Tätä varten oikeusmi- nisteriö lähetti lausuntopyynnön sijaissynnytyksen oikeudellisesta säätelystä viranomaisille ja järjestöille syksyllä 2012. Annetut lausunnot muodostavat tutkielman aineiston. Tutkielmassa vastataan seuraavaan kysymykseen: Miten sijaissynnytyskeskustelussa on pyritty rajaamaan oikeudellista vanhem- muutta? Kysymykseen vastataan soveltamalla Bruno Latourin vakiinnuttamisen ja Michel Foucault’n normaalin käsitteitä sijaissyn- nytyshoitojen sääntelyä koskevan keskustelun analyysissä. Latourin toimijaverkkoteoria tarjoaa näkökulman, joka auttaa hah- mottamaan todellisuuden moninaisia aineksia, joiden liike, kohtaamiset ja kamppailut vaikuttavat siihen, millaisena sijaissynnytys ja sen avulla muodostuva vanhemmuus käsitetään. Sijaissynnytyksen verkostossa tapahtuva vakiinnuttaminen muotoilee sen, mil- laista ruumista, lisääntymistapaa ja vanhemmuutta pidetään normaalina. Aineistossa muotoillaan monia erilaisia tulkintoja normaa- lista vanhemmuudesta, joiden välillä käydään kiistaa, millainen vanhemmuus tulisi tunnustaa myös oikeudellisesti. Tutkielman perusteella lapsettomuuden lääketieteellisten ja sosiaalisten syiden välinen ero kytkeytyy osaksi lisääntymisoikeuksia ja vanhemmuutta koskevaa neuvottelua. Ruumiin puutteellisuus lisääntyä tulkitaan sukupuolinormatiivisesti. Tällöin vain naisen ruumis nähdään oikealla tavalla puutteellisena ja oikeutetaan saamaan apua lisääntymiseen. Tämä kiteytyy nimenomaan sijais- synnytysjärjestelyiden kohdalla, koska sen avulla myös yksin elävien miesten ja miesparien olisi mahdollista perheellistyä. Oletus heterosuhteeseen perustuvasta lisääntymisestä toimii lausunnoissa taustana, joka on joko oletus asioiden normaalista tilasta tai jonka välttämättömyys halutaan kiistää. Lisääntymisen heteronormatiivisuus ei kuitenkaan tarkoita, että oikeudellinen vanhem- muus perustuisi geneettiseen siteeseen. Olennaisimpana oikeudellisen vanhemmuuden määrittäjänä toimii äidin kohdalla ruumiilli- nen ja isän kohdalla sosiaalinen side lapseen. Tämän voi nähdä ristiriitaisena vallitsevaan käsitykseen biogeneettisen sukulaisuu- den ensisijaisuudesta. Sijaissynnytyksellä muodostuva vanhemmuus problematisoituu erityisesti äidin kohdalla. Normaali äitiys kytketään aineistossa läh- tökohtaisesti ruumiilliseen äitiyteen. Synnyttävän naisen ja syntyvän lapsen erottaminen toisistaan aiheuttaa huolta, joka korostaa ruumiiseen ja biologiaan (ei geeneihin) perustuvan siteen ensisijaisuutta äitiyden muotoutumisessa. Aineiston perusteella näyttää siltä, että biologis-psykologinen ulottuvuus ylittää tärkeydessään geneettisen ulottuvuuden, kun on kyse äitiyden oikeudellisesta määräytymisestä. Lausunnoissa ilmaistu huoli koskee ensisijaisesti sijaissynnyttäjän – ei syntyvän lapsen – hyvinvointia. Lapsen etu nousee esiin pohdittaessa, että perustuuko avusteinen lisääntyminen aikuisten vai lapsen edun toteutumiselle. Lapsen etu on kuitenkin kaikkien intressi. Niissäkin lausunnoissa, joissa pyritään korostamaan lapsettoman parin oikeutta perheeseen, lapsen etu integroidaan osaksi sijaissynnytysjärjestelyä. Oikeudellisessa vanhemmuudessa on samalla kyse siitä, mitä pidetään normaalina vanhemmuutena. Vaikka lainsäädännön tehtä- vä on ensisijaisesti määrittää juridinen vanhemmuus, sillä on vaikutuksia myös muiden kuin oikeudellisten vanhemmuusulottuvuuk- sien käytännöissä. Lainsäädännöllä voidaan auttaa, tukea ja suojella perheen asemaa ja hyvinvointia. Vastaavasti kieltämällä tie- tynlaiselta vanhemmuudelta oikeudellisen statuksen, saatetaan vaikeuttaa perheen ja lapsen hyvinvoinnin toteutumista. Vanhem- muuden kontekstissa säädöksillä on suuri merkitys, koska ne vaikuttavat millaisia keinoja ja kenellä on mahdollisuus lisääntyä. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan pystytä kokonaan kieltämään esimerkiksi koti-inseminaatioon perustuvia tai ulkomailla tapahtuvia sijaissynnytyksiä. Kieltämällä sijaissynnytykset Suomessa, päättäjät jättävät ulkomaisiin sijaissynnytyksiin liittyvien ongelmien arvi- oinnin yksilöille.
URI: http://hdl.handle.net/10138/153295
Date: 2015-02-11
Discipline: Sosiologia: Yleinen sosiologia


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Kivipuro Sijais ... emmuuden normalisointi.pdf 3.611Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record