Silminnäkijätunnistamisen näyttöarvo

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-855-344-4
Title: Silminnäkijätunnistamisen näyttöarvo
Author: Stanikic, Teija
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Suomalainen lakimiesyhdistys ry.
Date: 2015-03-27
Language: fi
Belongs to series: Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen A-sarja - URN:ISSN:0356-7206
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-855-344-4
http://hdl.handle.net/10138/153552
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The aim of this thesis is to analyze the process in which the court assesses what kind of evidential value eyewitness identification should have in an individual criminal case in court. The attention is on special features of national procedural law and on witness psychological research connected to this process. Since the stages of the criminal proceeding preceding the evaluation of evidence also have an impact on this process, the following questions have been set for this research: (1) on which factors should the evidence be gathered in cases in which an identification is made; (2) which special features are connected with the process of presenting evidence that applies to the reliability of the identification in court; and (3) how should the reliability of the eyewitness identification be analyzed in the court. The first question is partly discussed in the form of a literature review. The results of witness psychological studies conducted on the sources of errors affecting identification as the crime occurs (estimator variables) are discussed, and conclusions are made of the applicability of those experimental rules in legal settings. For instance, observation distance, exposure time, the perpetrator of the crime having masked themselves, eyewitness age and ethnic origin can influence the reliability of the identification. Secondly, the factors affecting the reliability of the identification in the police investigation (system variables) are discussed. These include, for instance, the possible use of a show-up or a lineup with fillers or the presentation of the suspect to the eyewitness in person or in a photograph. Experimental rules for the system variables have also been included into the Finnish procedural regulation of police investigations. The focus of this research is also to study that regulation using the research method of the interpretation and systematization of legal rules. In addition to this, propositions for the developing of legislation de lege ferenda are made based on witness psychological research and practical points. An important result in this part of the study is that the valid regulation mainly corresponds to the results of witness psychological research. However, development needs have been detected. The regulation is partially contradictory and insufficient, and the terminology used in it is partly unsettled and not accurate. Another problem is that the rules have been deconcentrated in different levels of legal regulation. For this reason the regulation includes overlapping rules and several rules that refer to other rules. How to interpret the latter is questionable. For instance, the legal rules for the method of identification in which a single suspect is shown to a witness by the police remain unclear. Thus, through the interpretation of the regulation this study also clarifies which procedural regulation should be followed when identification is put into practice in different ways for example, as a show-up, a lineup or a photograph or video identification. In addition, the experimental results of witness psychological research support some specific new procedural rules being included into the legislation. These are also presented in this study. In answer to the first research question, the objective of gathering the evidence in its entirety is the error sources in identification and the other factors affecting reliability. In addition to this, collecting evidence of the eyewitness confidence and the time used for identification is recommended. When evaluating evidence, the level of confidence, however, should be taken into consideration only under specific conditions mentioned in the research. The second question is considered in the light of the rules and principles for the legal procedure of the presentation of evidence. Interpretation and systematization is used as the method, and witness psychological research results are considered. The study showed that the rules and other principles for the legal procedure together with the principle of the free presentation of evidence facilitate the presentation of the evidence applying to the identification error sources per se. Procedural principles, however, must be interpreted in a way that allows the use of the police identification report and police identification video as evidence in the trial. When gathering and presenting the evidence, the objectivity principle has an essential importance as well as the witness psychological expertise of the prosecutor and suspect's assistant. Further, the court should find out, on the basis of its duty to lead the process and with specific preconditions that have been specified in this study, what factors have influenced the reliability of the identification. For the most part, the use of expert witnesses is advisable only in connection with the identification of criminals suspected of serious crimes. The third question focuses on the evaluation of eyewitness identification evidence on the basis of the argumentation presented in the theories of evaluating evidence. The analysis model of identification reliability is represented as a solution to the question of how the reliability of eyewitness identification should be analyzed in court. It is essential in this model that when the principle of the free evaluation of evidence is dominant, the reliability of the identification is analyzed utilizing witness psychological rules by specifying them, yet always considering their probable value. When applying experimental rules in a single case, the circumstances and characteristics of the case must be taken into consideration, as well. The frequency-based theories of juror decision-making are rejected as not suitable for the analysis. Certain preconditions are also set for the use of the Story Model and the method based on falsification of hypotheses by Christian Diesen. The importance of a sufficient account for the factors affecting the reliability of the identification is emphasized as a part of the analysis, and evaluating the sufficiency separately is recommended. Categorization of the identification error sources is suggested for helping the analyzing process. This categorization should be made of the factors affecting the reliability before and during the investigation. The research also outlines how evidence relating to the identity of the perpetrator other than eyewitness identification and the gravity of the crime affect the analysis. In its entirety the analysis is different in each case, and the judge's intuition has a significant importance in applying the experimental rules of witness psychological research, especially in assessing the joint influence of the different factors affecting the reliability of the identification. Case material is also utilized in the study. Practical information based on the material is provided about the evaluation of eyewitness identification evidence in court a few points are also made about the identification procedures of the police. In the future, it is of great importance that the results of witness psychological studies are taken into consideration in the regulation of identification proceedings and in its interpretation as well as in the development of the quality of the analysis in individual cases in court.Tutkimuksen tavoite Rikoksen silminnäkijää pyydetään usein tunnistamaan rikoksentekijä esitutkinnassa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tunnistamiselle annetaan tuomioistuimessa usein liian suuri näyttöarvo epäillyn syyllisyyttä osoittavana todisteena. Väärät tunnistamiset ovat johtaneet jopa syyttömien tuomitsemiseen. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää sitä prosessia, jossa tuomioistuin määrittää silminnäkijätunnistamiselle näyttöarvon. Monitieteisyys Tunnistamistilaisuuksien järjestäminen esitutkinnassa ja tunnistamisten luotettavuuden arviointi tuomioistuimessa edellyttää monitieteistä asiantuntemusta. Poliisien ja lakimiesten tulee pystyä soveltamaan todistajanpsykologista tutkimustietoa. Suomessa ei ole juurikaan tehty oikeustieteen alalla tutkimusta, jossa olisi hyödynnetty oikeus- tai todistajanpsykologista tutkimustietoa. Tutkimusaihetta käsitellään tarkastelemalla yhtä aikaa kansallisen rikosprosessioikeuden erityispiirteitä ja todistajanpsykologian tutkimuksen tuloksia. Näytön kerääminen tunnistamistapauksissa Jo rikoksen esitutkinnassa tulisi hyödyntää todistajanpsykologista tutkimustietoa keräämällä näyttöä tunnistamisen luotettavuuteen vaikuttaneista seikoista. Kyseiset seikat - etenkin tunnistamisen virhelähteet - ovat olleet kansainvälisesti laajan todistajanpsykologian kokeellisen tutkimuksen kohteena. Tutkimuksessa tuodaan esiin tunnistamisen virhelähteitä kuten havainnointietäisyyden ja -ajan, silminnäkijän iän ja etnisen taustan sekä rikoksentekijän naamioitumisen vaikutuksia tunnistamisen luotettavuuteen. Lisäksi käsitellään rikoksen esitutkinnassa tunnistamisen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä, joita ovat muun muassa se, käytetäänkö tunnistamistilaisuudessa vertailuhenkilöitä ja esitetäänkö epäilty tunnistajalle luonnossa vai valokuvasta. Näiden lisäksi näyttöä olisi suositeltavaa kerätä tunnistajan varmuudesta ja tunnistamiseen käytetystä ajasta. Tutkimuksessa käsitellään myös voimassa olevaa tunnistamisten järjestämistä koskevaa sääntelyä. Sääntely vastaa suurelta osin todistajanpsykologisen tutkimuksen tuloksia, mutta sisältää muutamia ristiriitaisuuksia ja puutteellisuuksia ja siinä käytetty terminologia on osin vakiintumatonta ja epätäsmällistä. Tutkimuksessa sääntelyä tulkitaan perinteisten oikeuslähteiden ohella todistajanpsykologista tutkimusta hyödyntäen. Ongelmana on myös, että sääntely on hajautettu lakiteknisesti eritasoisiin säädöksiin, mistä syystä sääntely sisältää päällekkäisyyksiä ja useita viittaussäännöksiä, jotka tekevät sen soveltamisalasta tulkinnanvaraista. Todistajanpsykologiset tutkimustulokset myös puoltavat tietynsisältöisten uusien menettelysääntöjen sisällyttämistä lainsäädäntöön. Tunnistamista koskevan näytön esittäminen Tunnistamisen luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä on myös voitava esittää todistelua tuomioistuimessa. Vaikka oikeudenkäynnin menettelyperiaatteet ja sääntely yhdessä vapaan todistusteorian kanssa mahdollistavat näytön esittämisen esitutkinnassa tehdystä tunnistamisesta, esimerkiksi tunnistamispöytäkirjan ja -videon esittäminen todisteena on sallittava ilman rajoituksia, jotta tunnistamisen luotettavuuteen vaikuttavia seikkoja saadaan nostettua todistelussa esiin optimaalisesti. Myös tuomioistuimen tulee ottaa prosessinjohtovelvollisuutensa nojalla selvää tunnistamisen luotettavuuteen vaikuttaneista tekijöistä tietyin tutkimuksessa määritellyin edellytyksin. Asiantuntijatodistajia on suositeltavaa käyttää tunnistamistapauksissa pääsääntöisesti vain vakavien rikosten yhteydessä. Tunnistamista koskevan näytön esittämisessä myös syyttäjän ja epäillyn avustajan todistajanpsykologisella asiantuntemuksella on suuri merkitys. Tunnistamisen luotettavuusanalyysi Tutkimuksen lopuksi kehitellään tunnistamisen luotettavuuden analyysimalli, jonka tarkoituksena on toimia apuna tunnistamisen näyttöarvoa määritettäessä. Kokonaisuudessaan analyysin laatu on tapauskohtaista, ja tuomarin intuitiolla on siinä oleellinen merkitys. Analyysimallissa on keskeistä, että myös vapaan todistusteorian vallitessa tunnistamisen luotettavuus analysoidaan eritellysti todistajanpsykologisia tutkimustuloksia hyödyntäen. Sovellettaessa kyseisiä tutkimustuloksia yksittäistapauksissa on otettava huomioon myös tapauksen konkreettiset ja yksilölliset olosuhteet. Analyysiä varten on myös oltava riittävästi selvitystä tunnistamisen luotettavuuteen vaikuttaneista seikoista. Analysoinnin avuksi ehdotetaan tunnistamisen virhelähteiden kategorisointia ennen esitutkintaa ja esitutkinnan aikana luotettavuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimuksessa hahmotetaan myös muun tekijän identiteettiä koskevan näytön ja rikoksen vakavuuden vaikutuksia analyysin laatuun. Käytännöt Tutkimuksessa tuodaan esiin myös tietoja siitä, kuinka tuomioistuimet ovat käytännössä analysoineet tunnistamisten luotettavuutta. Myös joitain tietoja esitutkinnan tunnistamismenettelyistä nostetaan esiin. Todistajanpsykologisen tutkimustiedon hyödyntäminen tunnistamisten luotettavuuden arvioinnissa on aineiston perusteella vaihtelevaa. Aineisto viittaa myös siihen, että esitutkinnan tunnistamisjärjestelyt ovat vakiintumattomia, eikä tunnistamista toteuteta useinkaan siten, että epäilty ja vertailuhenkilöt esitettäisiin tunnistajalle luonnossa, vaikka tämä on ollut selkeästi tavoitteena sääntelyssä. Lopuksi Tutkimuksessa ajantasainen tunnistamisten arvioinnissa ja niiden järjestämisessä tarvittava todistajanpsykologinen tutkimustieto saatetaan rikosprosessin käytännön toimijoiden kuten tuomareiden, syyttäjien, asianajajien ja poliisien saataville unohtamatta nostaa esiin sen soveltamiseen vaikuttavia kansallisen rikosprosessioikeuden erityispiirteitä. Myös tulevaisuudessa todistajanpsykologisen tutkimuksen tuloksia tulisi ottaa huomioon sääntelyssä ja sen tulkinnassa. Myös yksittäistapauksissa rikosprosessien eri toimijoilta on edellytettävä todistajanpsykologista asiantuntemusta.
Subject: oikeustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record