Äidin päihdetaustan yhteys sosiaaliseen tukeen sekä vuorovaikutukseen vauvan kanssa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan äitien päihdetaustan yhteyttä koettuun sosiaaliseen tukeen sekä äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen laatuun ja laadun muutokseen. Lisäksi kartoitetaan sosiaalisen tuen lähteiden ja määrän eroavuuksia äitien välillä. Tutkimusaihe on ajankohtainen ja tärkeä muun muassa siksi, että yhteiskunnan taloudellisen taantuman myötä sosiaaliset ongelmat ja köyhyys koettelevat yhä useampia lapsiperheitä myös Suomessa. On kriittisen tärkeää saada ajantasaista tutkimustietoa sosiaalisen tuen puutteen ja päihteidenkäytön vaikutuksista lapsen varhaisvaiheeseen, jotta tukirakenteita ja ennaltaehkäisevää työtä voidaan kehittää vaikeimmissa oloissa elävien pikkulasten ja heidän vanhempiensa auttamiseksi. Valtion budjetissa tulisi myös taata raskaana olevien päihdeäitien palvelut syntyvien lasten terveysriskien minimoimiseksi.

Tutkimuksen aineisto perustuu Beltin ja työtovereiden (Belt ym., 2009; 2012) interventiotutkimukseen. Siinä päihdetaustaisille äideille tarjottiin mahdollisuus osallistua ryhmämuotoiseen psykoterapiaan (n = 26) tai saada yksilöllisesti suunnattua psykososiaalista tukea (n = 25). Kontrolliryhmä (n = 50) muodostettiin ei-päihdetaustaisista äideistä. Interventiotutkimuksessa sosiaalista tukea (Harter, 1985; Parkes, 1986) tarkasteltiin äitien odotusaikana toteutetulla lomaketutkimuksella, yksilön raportoiman koetun tuen kannalta. Vuorovaikutusta äidin ja lapsen välillä mitattiin Biringenin (2000; 2014) emotionaalisen saatavillaolon menetelmällä (Emotional Availability Scales, EAS) kahtena ajankohtana, vauvan ikävaiheissa 4 kk ja 12 kk. Päihteidenkäytön osalta tutkimuksessa tarkasteltiin sekä huumeiden että alkoholin käyttöä. Tutkimukseen osallistuneet äidit (n = 101) raportoivat laittomien huumeiden käyttöään kahdeksasta eri huumeesta. Alkoholinkäytöstään äidit vastasivat seitsemään osioon standardoidusta AUDIT–kyselystä (Alcohol Use Disorders Identification Test, Saunders ym., 1993).

Tässä tutkimuksessa keskitytään selvittämään äitien päihteidenkäyttötaustan yhteyttä koettuun sosiaaliseen tukeen sekä äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen laatuun. Lisäksi tarkastellaan sosiaalisen tuen määrää ja laatua eri osallistujaryhmien keskuudessa sekä vuorovaikutuksen laadun muutosta kahden mittauskerran välillä. Tulosten perusteella äitien päihdetaustalla on yhteys sosiaaliseen tukeen. Päihdetaustaiset äidit raportoivat kontrolliryhmää vähemmän sosiaalista tukea kunkin tuen lähteen (perhe, ystävät, tärkeät ihmiset) osalta erikseen sekä kokonaisuutena. Äidin päihdetausta ennustaa vähäisempää raskausaikaista sosiaalista tukea. Tulosten perusteella äitien päihdetausta vaikuttaa myös vuorovaikutuksen laatuun vauvan kanssa.

Tämä näkyy äidin alempina vuorovaikutuspistemäärinä emotionaalisen saatavillaolon skaaloilla (EAS). Muutos päihdetaustaisten äitien osalta kahden mittauksen välillä oli kuitenkin positiivinen ja lapsen kannalta suotuisa: äitien vuorovaikutuksen EAS-kokonaispisteet olivat korkeammat jälkimmäisellä mittauskerralla. Myönteinen muutos voi liittyä intervention vaikutukseen. Saadut tulokset tukevat aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyä johtopäätöstä siitä, että riskitekijät kuormittavat varhaista vuorovaikutusta ja sosiaalisia suhteita. Tulokset viittaavat myös siihen, että interventioilla voi olla myönteinen vaikutus lapsen ja äidin vuorovaikutussuhteeseen.