Rethinking Monetary Policy : Towards Higher Inflation Expectations in the Aftermath of the Global Financial Crisis

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273069
Title: Rethinking Monetary Policy : Towards Higher Inflation Expectations in the Aftermath of the Global Financial Crisis
Author: Taipale, Tuukka
Other contributor: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic Studies
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för politik och ekonomi
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2015
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273069
http://hdl.handle.net/10138/153574
Thesis level: master's thesis
Discipline: Economics
Taloustiede
Ekonomi
Abstract: This thesis rethinks monetary policy dividing time into two review-contexts in relation to the recent global financial crisis. The thesis leans on three different theoretical and quantitative models which are applied in order to examine a central bank's possibilities to control or affect inflation. The first review-context covers time from post-WWII to the end of the period of Great Moderation, which preceded the crisis. The second review-context covers time from the eruption of the crisis in 2008 to the current day. The thesis is motivated by several questions. First of all, the thesis aims to examine the fundamental differences in monetary policy between the pre and the post-crisis periods, i.e. to examine the differences between conventional and unconventional monetary policies. Secondly, the thesis attempts to examine what possibilities are available to a central bank in controlling inflation in different schemes and within both contexts. Thirdly, as the inflation rate is persistently low in the eurozone this thesis endeavors to explain and provide suggestions to create higher inflation expectations and potential options to escape a liquidity trap situation. In the pre-crisis context it was found that the coordination of monetary and fiscal policies play a key role considering a central bank's possibilities to control or affect inflation. It was also found, whithin another model, that a central bank is able to control inflation (and expectations) by choosing and credibly following a policy rule. With the examination of the central and commercial banks' balance sheets and credit creation it was observed that deposits and reserves have a crucial role in the monetary system. In the post-crisis context it was found that, even if the zero lower bound on the nominal interest rate is binding and further causing conventional open market operations to be ineffective, the central bank may stimulate the economy via quantitative easing. By these unconventional open market operations the central bank extends credit to the economy, provides more liquid assets to the private sector in the form of reserves and government debt, and is able to show commitment to change to another monetary policy rule that is associated with higher inflation expectations. Evidence from the swap market data was found to support the claim that long-term asset purchases and thereby expanded central bank balance sheets succeeded in increasing inflation expectations in the USA and in the UK in the midst of the crisis. The thesis introduces also an unwelcome liquidity trap situation in monetary policy, where the nominal interest rate hits the (zero) lower bound and cannot be lowered further. Potential solutions to escape the trap are discussed.Denna avhandling närmar sig penningpolitiken genom att dela tiden i två observationsperioder i förhollande till den senaste globala finanskrisen. Dessa perspektiv harstöd av tre olika teoretiska och kvantitativa modeller som tillämpas för att undersöka en centralbanks möjligheter att styra eller påverka inflationen. Den första observationsperioden omfattar tiden från det andra världskriget till slutet av perioden som kallas 'Great Moderation', som föregicks krisen. Den andra observationsperioden omfattar tiden från utbrottet av krisen under 2008 till den aktuella dagen. Denna avhandling är motiverad av några frågor. Först, syftar avhandlingen till att undersöka de grundläggande skillnaderna i penningpolitiken mellan de två observationsperioderna, dvs att undersöka skillnaderna mellan konventionella och okonventionella penningpolitiker. För det andra, försöker avhandlingen att undersöka vilka möjligheter som finns tillgängliga för en centralbank att kontrollera inflationen i olika system och inom båda observationsperioderna. För det tredje, eftersom inflationen är ständigt låg i euroområdet strävar denna avhandling att förklara och ge förslag för att skapa högre inflationsförväntningar och potentiella möjligheter att undkomma en likviditetsfälla. I den första observationsperioden konstaterades att koordinationen av penning- och finanspolitiken har en nyckelroll med hänsyn till en centralbanks möjligheter att styra eller påverka inflationen. Man fann också, inom en annan modell, att en centralbank kan kontrollera inflationen (och förväntningar) genom att välja och trovärdigt följa en handlingsregel. Vid undersökningen av en central banks och kommersiella bankers balansräkningar och kredit skapande, observerades att insättningar och reserver har en avgörande roll i det monetära systemet. I den andra observationsperioden, efter krisen, uptäcktes att även om den nedre gränsen (noll) på den nominella räntan är bindande och ytterligare orsakar konventionella öppna marknadsoperationer för att vara ineffektiva, kan centralbanken stimulera ekonomin via kvantitativa lättnader. Via dessa okonventionella öppna marknadsoperationer ger centralbanken mer likvida tillgångar för den privata sektorn i form av reserver och statsskuld, och kan visa engagemang för förändring till en annan handlingsregel som är associerad med högre inflationsförväntningar. Bevis från swap-marknad-data hittades för att stödja påståendet att långsiktiga tillgångs inköp, och därigenom expanderade central bankernas balansräkningar, lyckats öka inflationsförväntningarna i USA och i Storbritannien mitt i krisen. Denna avhandling presenterar också en ovälkommen likviditetsfälla i penningpolitiken, där den nominella räntan träffar den nedre gränsen (noll) och kan inte sänkas vidare. Potentiella lösningar för att undkomma fällan diskuteras.Tutkielma tarkastelee rahapolitiikkaa globaalin finanssikriisin jälkimainingeissa jakaen ajan kahteen eri tarkastelujaksoon. Tutkielma nojaa kolmeen eri teoreettiseen ja kvantitatiiviseen malliin, joita sovelletaan pyrittäessä tutkimaan keskuspankin mahdollisuuksia kontrolloida inflaatiota tai vaikuttaa siihen. Ensimmäinen tarkastelujakso käsittää ajan Toisesta maailmansodasta 'Great Moderation' –nimellä kutsuttavan ajanjakson loppuun, joka edelsi kriisiä. Jälkimmäinen tarkastelujakso käsittää ajan kriisin puhkeamisesta vuonna 2008 nykypäivään. Tutkielman aihetta motivoivat seuraavat kysymykset. Ensinnäkin, tutkielma pyrkii selvittämään perustavanlaatuiset erot rahapolitiikassa kriisiä edeltävässä ja sen jälkeisessä ajanjaksossa; toisin sanoen selvittämään tavanomaisen ja epätavanomaisen rahapolitiikan erot. Toiseksi, tutkielma tarkastelee keskuspankin käytettävissä olevia mahdollisuuksia kontrolloida inflaatiota eri koordinaatiokehyksissä ja molemmissa ajanjaksoissa. Tämän lisäksi, inflaation ollessa sitkeästi alhaisella tasolla euroalueella, tutkielma pyrkii esittämään mahdollisuuksia luoda korkeampia inflaatio-odotuksia ja potentiaalisia vaihtoehtoja päästä pois nk. likviditeettiloukusta. Kriisiä edeltävässä tarkastelujaksossa raha- ja finanssipolitiikan kordinaatiolla havaittiin olevan keskeinen rooli ajatellen keskuspankkien mahdollisuuksia kontrolloida tai vaikuttaa inflaatioon. Todettiin myös, toisen mallin puitteissa, että keskuspankki pystyy kontrolloimaan inflaatiota (ja -odotuksia) valitsemalla politiikkasäännön, ja seuraamalla sitä uskottavasti. Keskus- ja liikepankkien tasetarkastelun sekä luotonlaajennuksen tarkastelun myötä huomattiin talletusten ja reservien keskeinen rooli rahajärjestelmässä. Kriisin jälkeisessä tarkastelujaksossa todettiin, että vaikka nimellisen koron alaraja (nolla) on sitova, aiheuttaen edelleen tavanomaisten avomarkkinaoperaatioiden olevan tehottomia, keskuspankki voi stimuloida taloutta määrällisellä elvytyksellä. Näillä epätavanomaisilla avomarkkinaoperaatiolla keskuspankki laajentaa luotonantoa, tarjoaa likvidimpiä varallisuusesineitä yksityiselle sektorille reservien ja julkisen velan muodossa sekä pystyy vaihtamaan politiikkasääntöön, joihin liittyy korkeammat inflaatio-odotukset. Swap-markkinadatan todettiin tukevan väitettä siitä, että pitkän maturiteetin varallisuusesineiden ostot, ja sitä myötä kasvaneet keskuspankkitaseet, onnistuivat nostamaan inflaatio-odotuksia Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa kriisin keskellä. Tutkielma esittelee myös epätoivotun rahapoliittisen tilanteen, likviditeettiloukun, jossa nimellinen korko saavuttaa alarajansa (nolla) eikä sitä voi laskea alemmaksi. Potentiaalisia vaihtoehtoja päästä pois likviditeettiloukusta esitetään.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
TaipaleTE_Taloustiede.pdf 1.397Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record