Sibelius-Akatemia

Uusimmat julkaisut

  • Malve, Tuuli (2018)
    Tässä tutkimuksessa pyrin luomaan ymmärrystä siitä, miten musiikkikasvatuksessa voisi edistää turvallisuuden tunteen syntymistä ja sitä kautta avaamaan mahdollisuuksia luovuudelle. Musiikillisen keksimisen painoarvo on kasvanut Perusopetuksen perusteissa (POPS, 2014), jossa luovuuden vahvistamista opetuksessa vaaditaan. Luovuutta pidetään myös tärkeänä tulevaisuuden työelämän taitona. Valitsin tutkimuskohteekseni Kuule, minä sävellän! 2017 -sävellysprojektiin, ja tutkin kolmen siihen osallistuneen 10-12 –vuotiaan lapsen kokemuksia säveltämisestä, turvallisuuden tunteesta sekä vuorovaikutus- ja musiikkiliikunnallisista leikeistä. Tutkimuksen ote on fenomenologis-hermeneuttinen, johon kuuluu pyrkimys ymmärtää ja luoda kuvaa toisen kokemuksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla yksilöhaastatteluina. Kuule, minä sävellän! on vuosittainen muutaman kuukauden mittainen projekti, johon osallistuvat lapset saavat säveltää oman teoksen sinfoniaorkesterin soittimille. Sävellykset esitetään lopuksi Kuule Ensemblen soittamana Musiikkitalossa. Vuoden 2017 projektissa improvisaatioteatterin vuorovaikutusharjoitukset, ryhmäyttävät leikit sekä yhteiset luovuuteen ohjaavat harjoitukset olivat keskeisiä työskentelytapoja. Vuorovaikutus- ja musiikillisten leikkien lomassa käytiin myös keskustelua vuorovaikutuksen ilmiöistä, itsen ja toisten hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, mokaamisen lahjasta ja turhasta itsekriittisyydestä luopumisesta. Leikkejä tarkastellaan tutkimuksessa henkisen ja pedagogisen turvallisuuden luomisen väylinä sekä luovuuden ja musiikillisen oppimisen lisääjinä. Koulun musiikinopetuksen keskeisiin työskentelytapoihin kuten yhteismusisointiin ja laulamiseen kuuluu yhteistoiminnallisuutta, kehollista osallistumista ja vuorovaikutusta ryhmän kanssa. Osallistuminen yhteiseen tekemiseen, jossa oma toiminta usein kuullaan ja nähdään, edellyttää turvallisuuden tunnetta, jota myös Opetussuunnitelma (2014) vaatii opetukselta. Luovassa tekemisessä kuten säveltämisen opetuksessa turvallisuuden merkitys kasvaa entisestään, kun omia ajatuksia ja omaa itseä on uskallettava jakaa muille. Peruskäsitteitä tutkimuksen teoriassa ovat henkinen ja pedagoginen turvallisuuden tunne sekä luovuus. Turvallisuuden tarkastelussa sovelletaan Hurmeen ja Kyllösen (2014) turvallisuuden tunteen rakentumisen teoriaa sekä Konun (2002) Kouluhyvinvoinnin mallia. Luovuutta käsitellään Muhosen (2014), Sawyerin (2012) ja Keystonen (1981) teorioista käsin. Itsensä toteuttaminen ja luovuus voivat tapahtua vain, jos turvallisuuden tunne on saavutettu. Lasten haastatteluista keskeiseksi teemaksi nousi kokemus hyvästä yhteishengestä ja sen merkityksistä säveltämiseen ja muuhun tekemiseen projektissa. Tutkimuksessa yhteishenkeä tarkastellaan sosiaaliseen ja pedagogiseen turvallisuuteen liittyvänä elementtinä, johon myös vuorovaikutustaidot vahvasti liittyvät. Tutkimus esittää, että turvallisen ilmapiirin luominen on tärkeää säveltämiselle ja luovalle oppimiselle. Leikkien ja niiden lomassa käytyjen ohjattujen keskustelujen kautta voidaan opettaa vuorovaikutuksellisten ilmiöiden tiedostamista, opetella niihin liittyviä taitoja ja lopulta sitouttaa yhteisiin sääntöihin ja sitä kautta luoda ryhmään turvallisuuden tunnetta. Tutkimus luo uutta tietoa musiikkikasvatuksen kentällä käytävään keskusteluun turvallisuuden tunteen ja luovuuden merkityksistä, joita musiikinopettajat joutuvat pohtimaan uuden POPS:n (2014) myötä.
  • Kopra, Maiju (2018)
    Maisterin tutkielmassani tutkin oopperalaulajien kouluttajien käsityksiä kehollisuudesta oopperaroolin rakentamisessa. Tulkitsen kouluttajien puhetta ja käsityksiä Émile Jaques-Dalcrozen ja Konstantin Stani- lavskin menetelmien näkökulmista. Teoreettinen viitekehykseni keskittyy kehollisuuteen ja keholliseen oppimiseen. Lähestyn asiaa Maurice Merleau-Pontyn fenomenologisen filosofian pohjalta. Tarkastelen kehollisuutta yleisesti, musiikinoppi- misen ja näyttelijäntyön kannalta sekä oopperalaulajan työssä. Tarkastelen myös, miten se näyttäytyy Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun laulutaiteen, oopperalaulun ja näyttelijän- taiteen opetussuunnitelmissa. Teoreettisessa viitekehyksessäni perehdyn myös Émile Jaques-Dalcrozeen ja hänen musiikkikasvatukselliseen lähestymistapaansa sekä Konstantin Stanislavskiin ja hänen kehittä- määnsä metodinäyttelemiseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jossa tutkimusaineiston muodostaa kahdella teemahaastattelulla kerät- ty litteroitu aineisto. Teemahaastatteluissani perehdyin kahden oopperakouluttajan näkemyksiin keholli- suudesta osana oopperalaulajan roolinrakentamista. Tuloksissa analysoin heidän puheitaan kehollisuu- desta Dalcroze-pedagogiikan ja Stanislavskin metodinäyttelemisen kautta. Kokonaisvaltainen ja kehollinen näkökulma yhdistää näitä menetelmiä sekä haastateltavieni puheita.
  • Ljungberg, Sabrina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Tutkimuksen tarkoitus on kuvata naispuolisten musiikinjohtajien kertomuksia työstään sekä työn ja suku-puolen mahdollisesta yhteydestä. Tutkimuksen avulla pohdin vallitsevia kulttuurisia käsityksiä ja sosiaali-sia rakenteita suomalaisessa musiikkielämässä. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten vastaajat kuvailevat ammattiaan musiikinjohtajina? sekä Miten vastaajat kuvailevat ammatin ja sukupuolen välistä yhteyttä? Musiikinjohtamisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa taiteellista johtajuutta kuorojen, orkesterien sekä erilaisten vokaali- ja instrumenttiyhtyeiden yhteydessä. Musiikinjohtamista tarkastellaan sekä taiteellise-na että pedagogisena johtajuutena. Sukupuoli (gender) käsitetään sosiaalisesti rakentuvaksi, opituksi ja performatiiviseksi kokonaisuudeksi. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sukupuolentutkimuksen, feministisen pedagogiikan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kirjallisuutta. Tutkimusmenetelmä on mixed methods -tyyppinen, laadullista ja määrällistä tutkimusta yhdistelevä tutkimus. Tutkimus on toteu-tettu internetkyselynä, johon osallistui 21 taustoiltaan erilaista naispuolista musiikinjohtajaa. Tarkoituk-seni on tuoda esiin musiikinjohtajina työskentelevien naisten kokemuksia ja niiden taustalla vaikuttavia ilmiöitä tarkan yksittäisen henkilökuvauksen sijaan. Pohdintaluvussa tarkastelen teoreettisen kirjallisuu-den ja tutkimusaineistoni välistä yhteyttä, sekä esittelen tekemäni johtopäätökset ja tulevia tärkeitä tut-kimusaiheita. Musiikinjohtajalta edellytetään aineiston perusteella monipuolista musiikillista osaamista ja laaja-alaisia opintoja. Tämä heijastuu työnkuvaan: musiikinjohtajan ammatille on ominaista eräänlainen musiikin sekatyöläisyys. Musiikinjohtajien koulutuksessa ei aineiston perusteella huomioida tarpeeksi työn psy-kologista ja pedagogista luonnetta. Johtamistyön perustana koettiin hyvä vuorovaikutus, avoimuus ja turvallisen ilmapiirin luominen. Sukupuolen vaikutus musiikinjohtajan työhön ilmenee perhe-elämän ja työelämän yhdistämiseen liittyvinä haasteina, palkkaeroina, korkean profiilin johtotehtävien mieskeskei-syytenä, ennakkoluuloina ja eri tavoin ilmenevänä vähättelynä. Kasvatuksella koetaan olevan tärkeä roo-li sukupuolisen tasa-arvon muokkaajana. Tyttöjä ja naisia tulisi kannustaa musiikinjohtajan ammattiin tasa-arvoisesti poikiin ja miehiin nähden. Toiveena oli, että suomalaisessa musiikkikulttuurissa lopetet-taisiin jaottelu nais- ja miesjohtajiin, ja että sukupuoliin liittyvistä ennakkoluuloisista asenteista luovut-taisiin. Musiikinjohtaja on muusikko- ja taiteilijarooliensa lisäksi myös musiikkikasvattaja. Koulutuksen pohja-vireet tiedostettuine ja tiedostamattomine arvoineen vaikuttavat väistämättä toimintaamme. Purkaak-semme sukupuolittuneisuutta ja epätasa-arvoisia valtasuhteita ongelmat täytyy ensin tunnistaa. Keskus-telun herätteleminen naisten asemasta ja tuoreen naistiedon tuottaminen ovat oivia tapoja puuttua peliin. Toivon työni olevan itselleni ja lukijalle väline koulutuspoliittiseen keskusteluun osallistumiseksi, mu-siikkikoulutuksen ravistelemiseksi ja rakenteellisen eriarvoisuuden purkamiseksi.
  • Mönkkönen, Konsta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään musiikillisen narratiivisuuden ilmenemistä posttonaalisessa musiikissa ja sitä, miten musiikin kertovuuden teoriaa voidaan hyödyntää posttonaalisen teoksen analyysissa. Tutkielma keskittyi kuubalaisen säveltäjän Leo Brouwerin viidenteen kitarakonserttoon, jolla on lisänimi ’Concerto di Helsinki’. Musiikillista narratiiviisuutta on tutkinut muiden muassa Byron Almén, jonka tutkimukset keskittyvät pääasiassa tonaaliseen musiikkiin. Alménin teoriaa on laajentanut posttonaalista musiikkia koskevaksi Michael L. Klein. Alménin narratiivisuuden perusperiaatteet toimivat analyysin metatason teoriana ja pintatason analyysissa hyödynnettiin Kleinin ajatuksia. Posttonaalinen musiikki on monimuotoisuudessaan musiikkianalyysin näkökulmasta haastavaa. Ei ole olemassa yhtä analyysimenetelmää, joka toimisi jokaiseen posttonaaliseen teokseen. Tonaalisessa musiikissa konventionalisoituneet hierarkiaerot esimerkiksi toonikan ja dominantin välillä näkyvät useimmissa tonaalisissa teoksissa, mutta posttonaalinen musiikki luo itse oman syntaksinsa ja hierarkkisuutensa. Tätä monimuotoisuutta Klein on narratiivisuuden näkökulmasta pyrkinyt selventämään jaolla seuraaviin neljään narratiivisuuden alaluokkaan: narratiivinen, uusnarratiivinen, ei-narratiivinen ja antinarratiivinen. Jokainen posttonaalinen teos voidaan sijoittaa johonkin alaluokkaan tai joidenkin alaluokkien välille. Brouwerin konserton sävelkieli on hierarkkista, mutta posttonaalista. Siinä on eklektisiä viittauksia useihin musiikkityyleihin. Muiden muassa tämän moninaisuuden vuoksi musiikillinen kertovuus voisi olla kyvykäs analyysikeino Brouwerin musiikkiin, koska narratiivisuus on musiikkianalyysin menetelmä, joka pohjautuu erilaisiin musiikillisiin elementteihin ja niiden dialogeihin. Näiden dialogien kautta pyritään hahmottamaan teoksen kerronnallisuutta. Dialogien perusteella sekä teoksen osista että konsertosta kokonaisuutena pystyttiin löytämään musiikillisen kertovuuden kehitys ja sitomaan yhteen aiheiden erilaisuudet yhdeksi kokonaisuudeksi. Konserton sisäinen aiheiden toisto osien välillä luo tunteen jatkuvuudesta ja elementtien muuttuminen teoksen edetessä vahvistaa musiikillisen kertovuuden tunnetta.
  • Tuladhar, Riju (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Nepal, a heterogeneous country with more than 120 ethnic groups, carries the label of being one of the most gender unequal countries in South Asia. Music plays an important role in the native ethnic group of Kathmandu valley, the Newar community, incorporating practices that are also often divided along gender lines. Although It is a broad group consisting of various ethnic, racial, caste and religious communities, older men in the family often hold the responsibility for making important decisions. The majority of Newari women are excluded from household and communal decision making, and as such, lack opportunities for active decision making concerning their own lives. In this research report, I outline the findings of a case study of Newari women participating in a Dapha/Bhajan ensemble, which is usually reserved for men. The focus of this study was on how participation in such an ensemble as affected the social capital of members of a women-only ensemble in Nepal. Through focusing on their participation in two public events outside their community surroundings, this research attends to changes in the womens’ self confidence, musical and social horizons, social support, and political and social participation. The findings suggest that participation in music-making can be seen as a vehicle to female empowerment and should be taken into consideration when thinking about future music education in Nepal. Music making and participation could have a potential for more equal society.
  • Karki, Kushal (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    With music lessons absent from many school curricula, and private tuition often out of financial reach for many families, many Nepali children and young people access music education through projects led by voluntary teachers. In this research report, I communicate the findings of a case study on Nepali music teachers volunteering their time and skills to work in extracurricular music programs. For the purpose of this study, I understood these teachers’ work as a form of activism. Teaching artists discussed in this study volunteer their time to teach music to the children. In collaboration with the school, project described in this study also negotiated free tuition to the students that are in need. Music thus served as a bridge creating opportunities for children not just to learn music but have access on education. The data of this study consists of teacher interviews. The reflections of the researcher, who has been also part of the project, are included in the data as well. The data revealed various challenges along with possible solutions that the teachers experienced. Several things affected on the motivation of the teachers: instrument unavailability and challenges in making short and long term plans were some of the main problems that stood out from the interviews. Almost none of the teachers is formally trained, but started to work after having experience as a musician. They felt discouraged, while lessons would not give the desired results. However these issues encouraged teachers apply new approaches to the music lessons. The unavailability of instruments supported teacher’s creativity. Also the approaches established during the process, gave more room for children to work with each other. In other words, when teachers faced unexpected situations, it drove them to learn something new themselves. The study has given direction towards how teachers belief in teaching could foster the wellbeing of self and make an impact on the society outside classrooms. The profession of a teacher is a commitment and teacher training is a necessity in the majority world like ours. Still, very few consider teaching as a profession. The values that teaching produces is neglected as understanding of the core values of teaching is still greatly lacking. Applying creative approaches to make sense of teaching is a key to professionalism. Therefore, training of teachers who are capable of working creatively in various learning environments is crucial considering the impact that they make in the society.
  • Shah, Iman Bikram (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Music Technology (MT) has been an effective tool in music education by providing helpful means that can guide students to develop a better understanding of music. MT is mostly used in notating, arranging and composing music which in turn lets students understand how music is created. The new high school music course in Technical and Vocational Stream of Education implemented in 2016 in Nepal, has put MT as a compulsory subject and this study was carried out in Nepal’s first music school of this kind. The overall aim of this study was to investigate how music teachers can promote equality in their classrooms. This was investigated through two research questions: 1. How have these two girls experienced inequality in the music technology class? 2. How can the teacher work to enhance equality in the music technology classroom? The findings of this study indicated that the access to technology is the most important factor which influences how students learn and use technology in their music studies. Keywords: Equality, Music Education, Music Technology, Nepal, Practitioner Research
  • Shrestha, John (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    It has been stated that peer learning can be a continuous part of a learning process and in many contexts it has been used as a strategy in which participants from different ages and levels help each other to learn from each other. Hence, the aim is to develop collaborative learning and cooperation. In this presentation I will explore this phenomenon from the perspective of a Nepali rock band, of which I am a member. Teaching and learning in Nepal can be very stratified. For example, it is common to have a graded status levels in society which builds hierarchies in educational contexts. Moreover, the existing power relations between teachers and students create inequality. Such societal hierarchical boundaries in Nepal are deeply rooted in everyday activities. Consequently, a rock band provides a particularly interesting case for music education in Nepal, suggesting how these broader inequalities in teaching and learning can be addressed. This presentation investigates peer teaching and learning in one Nepali rock band, and its potentials for providing models for site of formal education. The main features of the study highlight the diversity in musical interactions among band members through formal and informal teaching/learning situations. The data collection included interviews based on the band members’ past and present experiences as musicians and their working methods in the group. The findings suggest that among the important features in peer learning are originality, teaching and learning within the band, individual responsibility and contribution and leadership.The study discloses various circumstances where both formal and informal learning was present. As a conclusion, new ways of musical learning can be developed through combining the features and qualities of both formal settings and informal practices. Among such features are collaborative learning exercises, such as peer review, peer teaching, group interactions and collaborative composing through shared musical ideas which lead to insights in how band members develop shared repertoires of musical communication and understanding . Furthermore, the findings show how individual expertise can benefit the team as a whole. Thus, peer teaching and learning in various ensemble settings where group learning and sharing ideas are more prominent opens new conceptual horizons for music education. In a broader sense, this promotes active learning, reinforces learning by instructing others, and allows greater understanding among each other. In this way, the rock band setting can provide future paths for the wider field of music education.
  • Ndale, Megan (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Finding the balance between working collaboratively as part of a community, and exploring one’s own, individual creative instincts and abilities can be difficult in artistic and educational settings. Could the arts be a key to unlock the flow of individual creativities and expression, specifically amidst the conditioning of the Tanzanian Secondary School system? In this paper the author explores the concepts of creativities and the community arts through a reflection of the pedagogical project “Camp for Creativity” conducted with seven Tanzanian youth. Aiming to develop creative skills, the camp consisted of day workshops exploring various creative skills, such as rhythmic compositional creativity, dance, drama, and making instruments out of everyday items. The camp ended in a video-recorded performance open to the public. After five days of workshops, this project confirmed the author’s speculations on how these activities affect the participant’s personal creativities in various situations, during interviews the participants mentioned that confidence and self worth were the main things they took away, as well as a newfound sense of discovery in themselves and the world around them. This project establishes the importance of similar projects in the future as a way to kick-start individual creativity and confidence in participants.
  • Li, Zhenqi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    This thesis discusses some of the ensemble techniques necessary for string players to be able to practice more effectively and to perform string quartet repertoire more convincingly: what to prepare for the rehearsal; how important it is to train harmonic intonation; how to perform dotted and syncopated rhythms more accurately; how to improve bowing and vibrato techniques; how to achieve good sound balance and benefit from reading from full scores as opposed to individual parts. This study also presents a phrase rhythm analysis of the first movement of Haydn’s String Quartet in D minor, Op. 42. The study is intended for undergraduate students who major in string instrument performance and specialize in string quartet chamber music. Some of the techniques discussed here also apply to repertoire from other style periods such as Romantic and contemporary string-quartet literature. The purpose of this study is to help string-performance majors not only to enhance their ensemble skills but also to prepare them for a career in music performance.
  • Keränen, Liisa (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Kirjallisessa työssä etsitään tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita tapoja urkuohjelmiston harjoitteluun erilaisten urkujensoiton oppaiden analyysin kautta sekä kartoitetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikki ja urut -aine¬ryhmän opiskelijoiden harjoittelutottumuksia kyselyn avulla. Tutkimuksessa keskitytään vain musiikkiteoksen tekniseen haltuunottoon. Esittämistä koskevat tulkinta- ja tyylikysymykset on rajattu työn ulkopuolelle. Työn kirjallisia lähteitä ovat Mats Åbergin Orgelskola, Vidas Pinkeviciuksen urkujenharjoittelun verkkojulkaisu Secrets of Organ Playing ja Elaine Groverin Keyboard Practice Skills. Näiden lisäksi työssä on hyödynnetty myös muita urkukouluja, urkupedagogista kirjallisuutta ja Sibelius-Akatemian verkkosivuilla olevia yleisiä harjoitteluohjeita. Tutkimuskirjallisuuden mukaan teoksen rakenteen analyysi, stemmakohtainen harjoittelu sekä lyhyet mentaaliharjoitukset ovat keskeisiä tekijöitä harjoittelutuokion parhaan tehon saavuttamiseksi. Kyselystä käy ilmi, että opiskelijat soveltavat melko paljon stemmakohtaista harjoittelua, mutta analyysin, mentaaliharjoittelun sekä vaikeiden paikkojen opetteluun luotujen harjoitusmetodien käyttöaste on alhaisempi. Työn liitteenä on sivun mittainen harjoitteluopas.
  • Saari, Olli (2018)
    Työssä on tutkittu, miten Dieterich Buxtehuden koraalifantasian Te Deum Laudamus, BuxWV 218 satsi suhteutuu modaaliseen teoriaan. Taustateorian muodostamiseen on käytetty seuraavia teoksia: Gioseffo Zarlinon Le Istitutioni Harmoniche: Part IV, On the Modes (1558/1983) ja Bernhard Meierin modaalisuuden yleisteos The Modes of Classical Vocal Polyphony (1974/1988). Tärkeimpiä löydöksiä ovat ambitusten jaksottaminen kadenssein sekä erilaisten modaalisten kadenssityyppien hyödyntäminen paikallisten kontekstien muodostamisessa.
  • Hannikainen, Tuomas (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2018)
    Tutkielmani Neito tornissa – Sibelius näyttämöllä käsittelee Jean Sibeliuksen varhaista näyttämömusiikkia ja keskittyy erityisesti teokseen Jungfrun i tornet (Neito tornissa; Maid in the Tower) (JS101, 1896). Verrattuna sinfoniseen tuotantoon Sibeliuksen mittavaa näyttämömusiikkituotantoa on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Olen kerännyt tutkielmaani Jungfrunin perustiedot sekä laajahkon otoksen teosta käsitteleviä kirjoituksia 1800-luvun lopusta nykyaikaan asti. Niistä on luettavissa paitsi näkökantojen monipuolistuminen ja arvostuksen lisääntyminen, myös joidenkin vanhojen ja kyseenalaisten luonnehdintojen lähes sanatarkka toistuvuus meidän päiviimme saakka. Katson, että Jungfrunin maine on kärsinyt epäselvästä kategorisoinnista. Alkuperäisnuottien, kirjeenvaihdon ja aikalaislehtien perusteella Sibelius oli itsekin epävarma teoksensa lajityypistä. Hän sävelsi Jungfrunin Allegri-arpajaisiin, Helsingin Filharmonisen Seuran varainkeruutilaisuuteen, jonka tiesi olevan keveähkö, vaikkakin merkittävä seurapiiritilaisuus. Niin ohjelmakirjassa kuin aikalaislehdistössäkin teosta kutsuttiin ”dramatisoiduksi suomalaiseksi ballaadiksi”. Teoksen arvioiminen täyspätöisenä oopperana sivuuttaa sen syntyhistorian ja erityisluonteen. Jungfrun jatkaa pikemminkin aikanaan suosittua ja Sibeliukselle tuttua kuvaelmaperinnettä. Valaisen tutkielmassani teoksen esitystilannetta ja sen yhteiskunnallisia motiiveja libretisti Rafael Hertzbergin kirjoitusten sekä muiden aikalaistekstien avulla. Jungfrunin voi lukutavasta riippuen katsoa kommentoivan niin venäläisten sortotoimia, suomalaisten ja ruotsalaisten kieliriitaa kuin naisasiaakin. Peilaan Jungfrunia osana 1900-luvun vaihteen taidekäsityksen muutosta ja vertaan sitä Sibeliukselle läheisiin kuvataiteisiin ja kirjallisuuteen. Käsittelen teosta myös suhteessa säveltäjän muuhun varhaiseen näyttämömusiikkiin ja hänen sävelkielensä muutosvaiheeseen. Päiväkirjamerkintöihin ja alkuperäisnuotteihin perustuen valaisen Jungfrunin läheisiä yhteyksiä erityisesti Kullervoon sekä Sibeliuksen suunnitelmaa yhdistää nämä kaksi teosta. Käsittelen muutamin esimerkein Jungfrunin Wagner-vaikutteita, asiaa, joista tutkijoilla on ollut toisistaan poikkeavia käsityksiä. Tutkielmani tekee selkoa libreton epäselvästä syntyhistoriasta ja osoittaa sen perustuvan Johannes Häyhän tallentamaan ja Rafael Hertzbergin ruotsintamaan, muinaiskarjalaiseen perinneleikkiin, "Neito istuu kammiossa", joka Hertzbergin mukaan oli "vanhin tunnettu suomalainen draama – tai paremminkin ooppera, koska esitettiin laulamalla". Pohdin, miksei Sibelius ryhtynyt muokkaamaan Jungfrunia, sekä sitä, miten hän halusi rajoittaa teoksen esittämistä. Lisäksi käsittelen Sibeliuksen suhdetta oopperaan sekä tekstiin laajemminkin. Pohdintani tukeutuvat päiväkirjamerkintöihin, aikalaiskirjeenvaihtoon ja -kommentteihin. Menemättä yksityiskohtiin totean, että saatavilla olevat nuottimateriaalit sisältävät huomattavan määrän virheitä ja poistoja. Jungfrunin ominaispiirteet ja asema Sibeliuksen kokonaistuotannossa osoittavat teoksen tärkeäksi askeleeksi tekijänsä säveltäjäpolulla. Jos Jungfrun olisi saanut syntyä ja varttua onnellisemmissa merkeissä, olisi se voinut olennaisesti vaikuttaa Sibeliuksen Sibeliuksen tulevaan tyyliin sekä taiteilijauran suuntaan. Eräistä puutteistaan huolimatta Jungfrun i tornet kuuluu mielestäni Sibeliuksen huipputeosten joukkoon. Laadussaan ja laajuudessaan se ylittää useimmat Sibeliuksen varhaiset orkesteriteokset ja vertautuu Kullervoon, En sagaan sekä Lemminkäis-sarjaan.
  • Larrañaga, Lore Amenabar (2018)
    Students´ musical agency is a musical process whereby students act and interact. Musical agency plays an important role in a culturally diverse classroom; but how do educators foster student agency in such diverse settings? What repertoire and class activities do they use? To address these questions, three experienced music teachers from Vantaa, Espoo and Helsinki were interviewed. This paper is based on the concepts of Musical Agency (Karlsen, 2014; Klemenčič, 2015) and Democracy (Dewey, 2016; Karlsen & Westerlund, 2010). Findings show that pupils are more interested in working with pop songs than music from their own culture and that teachers tend to choose easy repertoire for pupils whose musical knowledge is not well developed and their talent not yet realised.
  • Li, Mingwei (2018)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin kirjallisen itsereflektion käyttöä soiton harjoittelussa. Työssä tarkasteltiin kirjalliseen itsereflektioon liittyvää kirjallisuutta ja itsereflektion eri rooleja oppimisessa ja harjoittelussa. Kirjallisuuden perusteella kävi ilmi, että kirjallista itsereflektiota voi pitää osana itseohjautuvaa oppimista. Saatiin selville, että se voi parantaa välittömästi oppimista tai suoritusta, mutta tämä edellytti tietyn määrän edeltävää konkreettista toimintaa, kuten oppimisyrityksiä. Lisäksi tavoitteiden valinta ja asettaminen vaikuttivat suoraan sekä oppimiseen että sitä koskevan itsereflektion tekoon. Tutkimusosassa toteutettiin sähköinen kyselytutkimus. Kävi ilmi, että noin puolet vastanneista opiskelijoista (n=25) kirjoitti pääinstrumenttinsa harjoittelua koskevia pohdintoja, mutta muistiinpanojen kirjoittaminen oli yleisempää. Opastusta pohdintojen tekoon oli saanut yli puolet opiskelijoista. Kuitenkin näiden taitojen konkreettinen hyödyntäminen ja hyödyntämistapa näytti riippuvan opiskelijasta itsestään. Joillakin oli useita kirjallisia keinoja käytössä, kun taas toisilla vain pari. Lopuksi todettiin, että kirjalliset itsereflektion keinot olivat hitaita verrattuna muihin reflektion muotoihin, eikä niitä pystynyt käyttämään toiminnan aikana. Ne ovat kuitenkin järkeviä työkaluja soittamisen harjoittelun lomassa käytettäväksi.
  • Korkiainen, Tiina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkielma avaa viiden naisopiskelijan kokemuksia laulun opiskelusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa (TeaK). Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yksilöteemahaastatteluilla. Aihetta lähestytään kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) miten haastateltavat kokevat näyttelijäntyön koulutuksen aikaisen laulunopetuksen antavan valmiuksia laulamiseen osana näyttelijän työtä, ja 2) millä tavoin laulunopetus integroituu näyttelijäntyön koulutusohjelmaan kuuluviin äänenkäytön opintoihin haastateltavien kokemuksen mukaan. Tutkielmani teoreettinen osuus tarkastelee laulun opiskelun osa-alueita sekä TeaKin näyttelijäntyön koulutusohjelman tarjoamia äänenkäyttöön liittyviä opintoja, eli laulun- ja musiikinopetusta sekä puheopetusta. Ääntään ammatikseen käyttämään pyrkivän laulun opiskelu on pitkä prosessi ja siihen liittyvät osa-alueet linkittyvät tiiviisti yhteen. Laulua opiskelevan tavoitteisiin vaikuttaa pitkälti se, mitä musiikin ajatellaan olevan; on siis syytä tutustua kahteen vallitsevaan musiikkinäkemykseen. Ääni-instrumentin toiminnan perusteiden hahmottaminen auttaa käsittämään erilaisille laulutyyleille, kuten klassiselle ja rytmimusiikille, ominaista äänenkäyttötapaa ja niiden eroavaisuuksia. Laulunopetuksessa yleisesti käytettävät menetelmät itsenäisen harjoittelun työtapojen lisäksi avaavat laulua opiskelevan arkea. Kunkin haastateltavan laulun opiskeluun liittyvät kokemukset vaihtelevat yksilöllisesti, mutta kaikki haastateltavat haluaisivat käyttää laulutaitoaan ammatissaan tavalla tai toisella. Haastateltavat kokevat hyötyneensä lauluopinnoistaan vaihtelevasti esimerkiksi äänialansa laajentumisen myötä, ymmärtämällä ja hallitsemalla ääntään paremmin sekä pystymällä hyödyntämään laulunopettajan neuvoja esiintyessään laulaen. Näyttelijän työn kannalta useimmat haastateltavat kokevat laulunopetuksessa olevan kuitenkin kehittämisen varaa. Muutostoiveiden keskiössä vaikuttaisi olevan opetuksen painopisteen siirtyminen pois klassisesta laulusta, sillä yhtä lukuun ottamatta haastateltavat kokevat tyylin poikkeavan teatterilavalla yleisesti käytettävästä lauluäänestä ja vaikeuttavan näyttelijälle käytännöllisen monipuolisen äänenkäytön opiskelua. Kaikki haastateltavat kokevat lisäksi rytmimusiikin kiinnostavan itseään enemmän. Toinen monen haastateltavan mainitsema kehityskohde on opetuksen yksilöllisyys, johon vaikuttaisivat haastateltavien mielestä niin laulutyylin valikoituminen kuin opetusmenetelmien vaihteleminen opiskelijan mukaan. Laulunopetus on haastateltavien mukaan erillään musiikin- ja puheopetuksesta ja useimmat haastateltavat toivoisivat, että ne kommunikoisivat enemmän keskenään. Tutkimustulosten perusteella esitän, että puhelaulu ja rytmimusiikki voisivat soveltua näyttelijäntyön opiskelijoiden laulunopetuksen tyyliksi.
  • Jagt, Kari (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella taiteen ylijäämän ilmiötä ja pohtia ehdotettuja "ylijäämätaiteen" ja "taidehävikin" käsitteitä. Taidemaailmaa lähestytään hävikkiajattelun näkökulmasta: taidetta tuotetaan enemmän kuin kulutetaan. Laadullisen tapaustutkimuksen kohteina oli neljä taiteen lajia: kuvataide, kirjallisuus, musiikki ja teatteri. Aineisto koostui 12 kulttuurialan järjestön edustajan asiantuntijahaastattelusta. Tutkimuskysymyksinä oli: Minkälaista ylijäämää eri taiteen aloilla syntyy ja miten sitä voidaan hyödyntää? Miten ylijäämän ja hävikin käsitteet voisivat määrittyä osana taidemaailman toimintaympäristöä? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin estetiikan, kulttuurintutkimuksen ja taidesosiologian kirjallisuutta. Taidehallinnon osalta tarkasteluun otettiin erityisesti kulttuuriteollisuuden näkökulmat taiteesta kulutettavina kulttuurituotteina. Ehdotetut käsitteet (taidehävikki ja ylijäämätaide) kohtasivat varauksellisen ja kielteisen vastaanoton. Toisaalta hävikin hyödyntämisen uusiin mahdollisuuksiin suhtauduttiin innostuneen myönteisesti. Tutkimusprosessin aikana uudet termit (ylijäämätaide ja taidehävikki) saivat tarkemman määrittelyn soveltuakseen osaksi taidemaailman keskustelua. Ylijäämätaide on taidetta, jota ei koskaan lopulta tuoteta taideteokseksi eli aseteta arvostamisen kohteeksi. Taidehävikkiä on toteutumaton osa taidetuotteelle tavoitellusta vastaanottamisen laajuudesta. Asiantuntijahaastateltavat näkivät taiteen ylitarjonnan luonnollisena ja taidealaan kuuluvana hyväksyttävänä asiana, jonka syntymistä kuitenkin mieluummin estettäisiin, jos se vain olisi mahdollista. Taidehävikin syntyä ehkäistään ennalta muun muassa uusien sovellusten kautta, joilla yleisöä pyritään tehokkaammin ohjaamaan taide-elämysten äärelle. Taiteen ylijäämään on tartuttu muun muassa omakustantamisen mahdollistavissa itsejulkaisupalveluissa. Haastateltavat suhtautuivat myönteisesti taidehävikin hyödyntämiseen esimerkiksi jakeluna vähävaraisille. Pohdittavaksi jää, voisiko jokin rakenne ottaa taidehävikin hyödyntämisen ja jakelun vastattavakseen ja kuinka silloin saadaan toteutumaan sekä yhdenvertaisuuden periaate että taiteilijan ansainta tekijänoikeuksineen.
  • Isotalo, Ella (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    The aim of this thesis was to carry out research into the traditional Tanzanian fiddle, or Zeze as it is called in Tanzania. The researcher investigates building and playing techniques, as well as some of the musical traditions connected to the instrument. I, Ella Isotalo, am a folk musician, and my main instruments are violin and jouhikko (the Finnish bowed lyre). I became interested in the Tanzanian zeze during my first stay in Tanzania as an exchange student in 2012. During my second trip, in 2014, I focused on collecting detailed information on the instrument, which is presented in this paper. The paper is divided into four main areas of focus: 1. The musical history of Tanzania. This begins with an overview of the country and then focuses on the distinctive characteristics of specific musical areas of Tanzania. This overview includes observations about the diversity of Tanzania's musical history, which has been influenced by many different peoples, including the Arabic slave traders and the Christian missionaries. 2. A brief presentation of various African one-string fiddles, followed by more detailed information on the zezes of two Tanzanian ethic groups, namely the Wagogo and Waha people. There are numerous differences between the various types of zezes, including the materials they are made from, the number of the strings and the structure of the bow. Tanzania is a vast country and materials vary greatly in different parts of the country, which also has an affect on the instruments. The Wagogo people's bow is traditionally a stick, whereas the Waha people make their bow from a bent stick with sisal fiber hair, for example. 3. A step-by-step instruction manual, including pictures documenting the process of building one variety of Tanzanian four-string zeze. This is based on a model by renowned Tanzanian musician, Hukwe Zawose. (1940-2003). 4. This section includes information on playing techniques, tunings and examples of the music of the Wagogo and Waha ethnic groups, with attached photographs, audio and video examples. The world is changing rapidly and Tanzania cannot help but be part of this change. Everyday life is very different from what it was just some years ago. This thing called progress has profound affects on music and the role of traditional instruments. Playing music is not an integral part of life anymore, at least not in the way it used to be, and the function of the instruments has changed dramatically. For example, the zeze is no longer used by a shepherd as a solo instrument solely for his own entertainment, but can nowadays be played together with other instruments and be a part of an ensemble.
  • Raasakka, Ville (Sibelius-Akatemia, 2010)
    Kirjallinen lopputyö käsittelee Helmut Lachenmannin artikkelia 'Uuden musiikin äänityypit' vuodelta 1966 sekä pianokonserttoa Ausklang vuodelta 1985. Esittelen aluksi Lachenmannia säveltäjänä sekä hänen musiikkiinsa käytettyä termiä konkreettinen instrumentaalimusiikki. Käyn Lachenmannin artikkelin 'Uuden musiikin äänityypit' käsitteitä läpi artikkelissa esiteltyjen esimerkkien avulla. Esittelen kaksi pääkategoriaa ääni olotilana ja ääni kulkuna, ja käyn läpi niiden alakategorioita eli äänityyppejä yksi kerrallaan. Sovellan kahden pääkategorian ja niihin kuuluvien äänityyppien käsitteitä Lachenmannin teoksen Ausklang tarkasteluun. Teoksesta kirjoitettuja lähteitä käyttäen johdatan lukijaa ensin teoksen maailmaan yleisellä tasolla. Analysoin teoksesta valitsemani katkelman äänityyppien avulla ja esitän partituuriesimerkkien alle kirjatuilla merkinnöillä kunkin äänityypin esiintymisiä. Pyrin perinpohjaiseen ja kerrokselliseen analyysiin, ja olen käyttänyt verrattain lyhyttä katkelmaa teoksesta tämän saavuttamiseksi. Lopuksi käyn uudestaan läpi tekemääni analyysia. Tarkastelen kriittisesti ensin yksittäisiä analyyttisia havaintojani, ja pohdin vaihtoehtoisia tulkintoja partituurin analyysiin. Tämän jälkeen pohdin yleisesti äänityyppien ja kahden pääkategorian soveltuvuutta tämän teoksen tarkasteluun. Käyn Lachenmannin artikkelin käsitteenmäärittelyä yleisellä tasolla läpi, ja tarjoan lisähuomioita tekstiin. Lopuksi tarjoan lukijalle lisää viitteitä kirjallisuuteen, jonka avulla Lachenmannin teoksiin voi tutustua tarkemmin.
  • Kortesharju, Jaakko ([J. Kortesharju], 2014)
    Työssä kartoitetaan tietynlaisten musiikkikoosteiden kirjastoluettelointiin vaikuttavia tekijöitä ja erilaisia mahdollisuuksia soveltaa nykyisiä alan käsitemalleja ja standardeja niiden luettelointiin. Käsiteltäviä koosteita kutsutaan työssä "yhden säveltäjän koostesävellyksiksi". Termillä tarkoitetaan yhden säveltäjän teoksista koottua (usein sovitettua) musiikillista kokonaisuutta, jonka kokoaja ei ole sama henkilö kuin alkuperäinen säveltäjä. Esimerkkejä yhden säveltäjän koostesävellyksistä ovat Sibeliuksen Petite suite ja Glazunovin Chopiniana. Työssäni esitellään aluksi luetteloinnin perusteita keskittyen pian käyttöön otettavaan RDA-luettelointisäännöstöön. Musiikin luetteloinnin kohteita ylipäätään ja erityisesti yhden säveltäjän koostesävellyksiä tarkastellaan sekä informaatioalan kirjallisuuden että eräiden musiikkiontologisten näkemysten pohjalta. Erityisesti keskitytään teoksen ja tekijyyden käsitteisiin sekä aineistokokonaisuuksien ja niiden osien välisiin suhteisiin. Yhden säveltäjän koostesävellysten käsitteellistä mallintamista tarkastellaan informaatioalan FRBR-mallin kontekstissa. Erilaisia ehdotuksia yhden säveltäjän koostesävellysten luetteloimiseksi muodostetaan RDA-luettelointisääntöjen ja MARC 21 -formaatin pohjalta. Jotkut ehdotuksista olisivat melko käytännöllisiä toteuttaa eivätkä välttämättä vaatisi muutoksia sääntöihin tai formaattiin, toisissa ehdotuksissa taas esiintyy yhden säveltäjän koostesävellyksiä koskevaan pohdintaan perustuvia muutosehdotuksia. Yhden säveltäjän koostesävellykset osoittautuvat vaikeasti rajattavaksi entiteettijoukoksi, ja niiden ontologia, tekijyys ja attribuutio voidaan ymmärtää eri tavoilla eri lähtökohdista. Yksittäiset yhden säveltäjän koostesävellykset voivat poiketa toisistaan luonteeltaan ja julkaisukäytännöiltään. Tässä työssä esitettävillä mallinnus- ja luettelointiratkaisuilla voitaisiin mahdollisesti kuvata yhden säveltäjän koostesävellyksiä täsmällisesti ja hyödyllisesti kirjastotietokannoissa. Jotta mallinnusta ja luettelointia voitaisiin kehittää johdonmukaisemmaksi, perustavanlaatuisia kysymyksiä koostesävellysten luonteesta olisi kuitenkin ratkaistava yleisellä tasolla ja yksittäisten aineistojen kohdalla. Esimerkiksi rajanveto alkuperäisteoksen sovituksiksi tulkittavien musiikkientiteettien ja alkuperäisteokseen perustuvien johdannaisteosten välillä voi vaikuttaa moniin yhden säveltäjän koostesävellysten mallintamis- ja luettelointiratkaisuihin. Tällaisiin ongelmiin voitaisiin tarttua muun muassa tutkimalla yhden säveltäjän koosteaineistoja ja niitä muistuttavia aineistoja itseään, niiden käyttöä ja yhden säveltäjän koostesävellyksiä osana musiikkikulttuuria ja musiikinhistoriaa.

Näytä lisää