Sibelius Academy

Recent Submissions

  • Plosila, Vera (2019)
    This research aims to study the usage and effects of singing as a tool for contemporary traverso pedagogy. It is also intended to shed light on the historical usage of singing tools in the professional-musician training from the 16th to the 18th century. The data was collected through a semi-structured expert interview, and the emerging themes analyzed through an epistemological framework, including theories of Deweyan pragmatism and tacit knowledge. Sources within Historically Informed Performance (HIP) were consulted to achieve an overview of the field and the historical use of singing tools in music education. The results suggest various advantages for singing in traverso tuition, such as improved intonation, togetherness and phrasing. A strong theme of “naturality” also emerged in conjunction with singing, which can be linked to the rhetorical practices of the pre-Romantic centuries. However, singing might also be experienced awkward, or some tools confusing, and thus be incorporated into the classroom with care.
  • Koskinen, Konsta (2019)
    Pianopedagogiikkaa on harjoitettu niin kauan kun on ollut pianomusiikkia. Perinteisen, klassisen pianopedagogiikan rinnalle on kehitetty viime vuosisadan aikana uusia pedagogisia näkökulmia. Vapaa säestys ja populaarimusiikin pedagogiikka eroavat perinteisestä pianopedagogiikasta monin tavoin, esimerkiksi oppimistapojen ja -tottumusten saralla. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin oppijalähtöisyyttä ja pianopedagogiikkaa oppijalähtöisyyden kontekstissa. Perehdyn erityisesti populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikkaan ja siihen, miten oppijalähtöisyyttä on toteutettu kyseisissä pedagogiikan muodoissa. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikkikasvattaja voi toteuttaa oppijalähtöisyyttä klassisen musiikin ja populaarimusiikin pianopedagogiikoissa? Tutkimukseni avartaa populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikan luonteita sekä tarjoaa näkökulmia niiden kehittämiseen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella klassisen musiikin soitonopetus ymmärretään usein ’treenauttamisena’ pikemmin kuin opetuksena, joka johtuu opetuksen painotuksen olevan teknisten elementtien kehittämisessä ja niiden soveltamisessa tulkintaan. Vapaan säestyksen pedagogiikan tavoitteena olla oppijalähtöistä, vaikka tiettyjen teknisten harjoitteiden osa on soitonopinnoissa huomattava. Tietyt systemaattiset harjoitteet saattavatkin rajoittaa oppijan omien musiikillisten näkemysten kehittymistä.
  • Nieminen, Linnea (2019)
    Tässä tutkielmassa perehdyn improvisaation ja luovan tuotannon opettamiseen pop/jazz -laulutunnilla. Tarkastelen aihetta oppijakeskeisyyden näkökulmasta. Olen etsinyt tietoa siitä, minkälaisia työtapoja improvisaation opettamisessa tyypillisesti käytetään ja näkökulmia siihen, millä tavoin opettaja voi tukea improvisaation oppimisen prosessia. Tutkielma on tetoutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin opettaja voi tukea improvisaatiotaitojen kehittymistä pop/jazz -laulupedagogiikassa oppijakeskeisesti? Tutkielmassa erittelen improvisaation moninaista käsitettä ja sen asemaa pop/jazz -laulun kontekstissa. Käyn läpi oppijakeskeisyyden periaatteita ja näiden soveltamista laulutunnilla sekä yksilöopetuksessa. Aihetta käsitellään opettajan näkökulmasta. Improvisaation opettamiseen on useita opetusmenetelmiä, joista kolme keskeisintä lienevät autiviivinen, teoreettinen ja instrumentaalinen menenelmä. Esittelen nämä kolme menetelmää tulosluvussa, jossa käyn läpi myös kunkin menetelmän haasteet ja joitakin käytännön esimerkkejä menetelmän hyödyntämisestä laulutunnilla. Tutkimukseni on argumentti improvisaation opettamisen puolesta, ja tutkielmasta välittynee myös oma kiinnostukseni lauluimprovisaatiota kohtaan. Improvisaatio on keskeinen osa kokonaisvaltaista musiikinopetuksessa, ja sen ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle musiikkikasvattajalle.
  • Mikkilä, Joonas (2019)
    Tutkimukseni tavoitteena on analysoida näkökulmia, joista yrittäjyyskasvatusta on tutkimuskirjallisuudessa käsitelty. Lisäksi tutkin musiikkikasvatuksessa vallalla olevien oppimiskäsitysten soveltumista yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan kontekstiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Miten yrittäjyyskasvatusta on käsitelty tutkimuskirjallisuudessa? 2) Miten suomalaisessa musiikkikasvatuksessa vallitsevat oppimiskäsitykset soveltuvat yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan lähtökohtiin? Tutkimuksessani syvennyn teoreettisen viitekehykseni pääkäsitteisiin, jotka ovat yrittäjämäinen toiminta sekä yrittäjyys. Sen lisäksi avaan musiikkikasvatuksen filosofista pohjaa ja vallalla olevia oppimiskäsityksiä. Lisäksi tutkin uusliberalismia käsitteen tasolla ja tarkastelen siihen liittyvää kritiikkiä. Tutkimustulosteni mukaan yrittäjyyskasvatusta lähestytään tutkimuskirjallisuudessa vaihtelevasti. Siinä missä kotimainen kirjallisuus painottuu pedagogisiin sisältöihin ja perusopetuksen näkökulmiin, on ulkomainen kirjallisuus useammin kirjoitettu taloustieteen ja liiketalouden näkökulmasta. Musiikkikasvatuksen oppimiskäsitysten ja yrittäjyyden sekä yrittäjämäisen toiminnan yhteisiä piirteitä ovat muun muassa toiminnallisuus, tekemällä oppiminen, informaali oppiminen sekä oppilaslähtöisyys. Sekä yrittäjyyskasvatuksen että musiikkikasvatuksen pedagogiikka on oppilaslähtöistä ja molemmissa korostuu tekemällä oppiminen. Musiikkikasvatuksen oppimisympäristö ja lähtökohdat saattavat näin tarjota mahdollisuuden yrittäjämäisen toiminnan tuomiseen osaksi musiikkikasvatusta. Yrittäjäkasvatuksen ja uusliberalismin yhteiskunnalliset ulottuvuudet sekä yrittäjäkasvatuksen empiirinen tutkiminen saattaisivat olla tutkimusaiheeseen liittyviä kiinnostavia jatkotutkimusaiheita.
  • Rauma, Johanna (2019)
    Tutkielman aiheena on kehollisuus laulunopetuksessa. Tutkimustehtävänä on selvittää ensinnäkin, mitä kehollisuus tarkoittaa laulunopettamisen kontekstissa, ja toiseksi miten laulunopettaja voi ohjata oppilasta keholliseen oppimiseen. Tutkielman teoreettisena vii-tekehyksenä on fenomenologia eli kehollisuuden filosofia, jossa korostetaan yksilön kehon ja mielen ykseyttä länsimaiselle filosofiselle perinteelle tyypillisen dualistisen keho–mieli -erottelun sijaan. Tutkielman tärkeimpänä tutkimustuloksena on, että laulaminen on kehon toimintaa. Siten kehollisuus on laulamisessa keskeisessä osassa, ja pelkkä kehollinen tietäminen ja taitaminen itsessään voi tehdä yksilöstä hyvän laulajan. Laulunopettaja voi vahvistaa kehollista oppimista ohjaamalla oppilasta kehittämään kehotietoisuuttaan. Tässä apuna toimivat kehollisiin kokemuksiin ohjaavat lämmittely- ja rentoutusharjoitukset. Myös imitointi on kehollisen oppimisen kannalta tehokas oppimistapa, vaikka sen suhteen tuleekin olla tietoinen imitointiin liittyvistä pedagogisista riskeistä. Lisäksi opettajan on hyvä olla tietoinen siitä, kuinka hänen ja oppilaan välinen vuorovaikutus vaikuttaa ke-hollisen oppimisen edellytyksiin. Turvallinen ja myönteinen oppimisilmapiiri on kehollisen oppimisen kannalta erityisen tärkeää. Laulupedagogiikan tutkimusalalla tämän tutkielman tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena siitä, mikä on teoreettisen fysiologisen tietämyksen rooli laulunopiskelus-sa suhteessa keholliseen tietämiseen ja taitamiseen. Laulunopettajan olisi hyvä pohtia tietoisesti, missä oppimisen vaiheessa kehollinen oppiminen ja toisaalta teoreettisen tie-don jakaminen on oppilaan kehittymisen kannalta optimaalista. Lisäksi laulunopettajan on syytä kiinnittää huomiota laulutuntien turvalliseen opiskeluilmapiiriin. Kehotietoisuuden herättämistä ja vuorovaikutustaitoja tulee sisällyttää myös laulunopettajien ammatillisiin opintoihin.
  • Sadeharju, Eetu (2019)
    Tutustun tutkielmassani vapaan säestyksen pedagogisiin ominaisuuksiin kirjallisuuden pohjalta ja tarkastelen näiden ominaisuuksien sopivuutta käytäntöön kyselyllä. Käytän tutkielman eri vaiheissa sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia pedagogisia ominaispiirteitä vapaalla säestyksellä on kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien perusteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta? 2. Ovatko musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajien käsitykset vapaan säestyksen ominaispiirteistä samankaltaiset kuin edellä mainitut? Tutkielman ensimmäisessä vaiheessa muodostan neljä ominaispiirrettä, jotka kokoavat vapaassa säestyksessä merkittäviä pedagogisia käsityksiä. Tutkimusote on laadullinen ja aineistona käytän vapaan säestyksen kirjallisuutta, opetussuunnitelmia ja kurssikuvauksia. Tarkastelen oppimista konstruktivistisen oppimiskäsityksen kautta. Syntyneet ominaispiirteet ovat oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen sekä käytännön muusikkous. Tutkielman toisessa vaiheessa selvitän kyselylomaketutkimuksella, mitä mieltä musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajat ovat ensimmäisessä vaiheessa muodostamistani vapaan säestyksen ominaispiirteistä. Tämä osa tutkielmaa on luonteeltaan määrällistä ja aineistona on 136 opettajan vastaukset kyselylomakkeeseen. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että pianonsoitonopettajat pitävät keskimäärin muodostamiani ominaispiirteitä vapaan säestyksen opetuksessa tärkeinä periaatteina. Niin oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen kuin käytännön muusikkouskin koettiin oppiainetta hyvin kuvaaviksi pedagogisiksi lähtökohdiksi. Ominaispiirteitä pidettiin kaikkein tärkeimpinä niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat saaneet paljon vapaan säestyksen koulutusta tai opettivat oppiainetta paljon. Tutkielmani auttaa määrittelemään vapaan säestyksen luonnetta ja tekee oppiaineesta ymmärrettävämmän ja helpommin lähestyttävän. Lisäksi se osoittaa, että kirjallisuuden luoma kuva vapaasta säestyksestä on jokseenkin samankaltainen kuin oppiaineen kanssa tekemisissä olevien opettajien käsitykset.
  • Helinheimo, Santeri (2019)
    Tutkimukseni tehtävänä on kartoittaa miten dialogisuuden, ryhmäkoheesion ja konfliktinratkaisutaitojen vuorovaikutusta voidaan tarkastella yhtyemusisoinnin kontekstissa. Tutkimuskysymys on: Miten ryhmäkoheesio ja dialogisuus yhtyesoittamisessa kehittävät konfliktinratkaisutaitoja? Lähestyn tutkimukseni aihetta koheesion ja dialogisuuden määritelmän kautta. Konfliktinratkaisutaidot sisältyvät pitkälti dialogisuuteen. Tarkastelen niiden piirteitä myös oikeuskäsittelyn tilalla käytettävän sovittelun kautta. Yhtyemusisointia tarkastelen hyvin yleisellä tasolla, lähinnä sosiaalisena tilanteena ja toimintaympäristönä. Dialogisuus parantaa koheesiota ja koheesio parantaa dialogia. Täten molemmat voivat opettaa taitoja, joilla voisi ratkaista myös konflikteja. Tutkimustuloksissa nostan käsitteiden rinnalle musiikin tunnemerkitykset ja musisoimiseen sisältyvät kommunikoinnin muodot ja tarkastelen näiden välistä vuorovaikutusta. Musiikin tunnemerkitykset voisivat toimia musiikinopetuksessa eräänlaisena työkaluna dialogisuuden ja koheesion synnyttämiselle ja lisäämiselle ja täten kehittää konfliktinratkaisutaitoja. Aiheen tutkiminen lisää musiikkikasvatuksen vaikuttavuutta ja tarpeellisuutta yhteiskunnassa.
  • Vaari, Veli-Pekka (2019)
    Tämä tutkielma selvittää, miten 1960-luvun musiikkikulttuurin muutos näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa esteettisen ja praksiaalisen musiikkikasvatuskäsityksen näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, mitä suomalaisen populaarimusiikin laulukoulutuksen alalla tapahtuu 2010-luvulla suhteessa 1960-lukuun. Tutkimuskirjallisuudelle esittämäni tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten populaarimusiikin laulutapa kehittyi 1960-luvun Suomessa? 2) Miten tämä kehitys näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa esitellään aiemmin aiheesta tehtyjä keskeisiä tutkimuksia ja pyritään antamaan kattava yleiskuva ilmiöstä aikaisempaan tutkimustietoon pohjautuen. Perusteena analysoitavan aineiston valitsemiselle on se, että valikoitu tutkimuskirjallisuus on tutkimukseni kannalta merkittävää. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen pop/jazz -laulunopetusta korkeakoulussa ja laulua populaarimusiikissa 1960-luvulla. 1960-luvulla Suomessa laulun kannalta merkittävimmät uudet tyylit olivat angloamerikkalainen pop, folk ja protestilaulu. Käsittelen laulajan tehtävää populaarimusiikissa sekä korkeakouluopetuksen tavoitteita. Merkittävimpänä muutoksena populaarimusiikin laulutavassa Suomessa 1960-luvulla oli irtautuminen pehmeästä ja täysvärähteisestä äänenkäyttötavasta. Suomalaisessa korkeakoulun pop/jazz -laulunopetuksessa populaarimusiikin murros näkyy ennen kaikkea siten, että korkeakoulun opetuskokonaisuuteen kuuluu monien 1960-luvulla Suomeen saapuneiden tyylilajien hallitseminen. Näihin tyylilajeihin sisältyy sellaisia lauluäänen käyttötapoja, joita Suomessa ei tunnettu ennen 1960-lukua. 1960-luvun murroksen jälkeen Suomessa oli sallivampi käsitys siitä, miten on hyväksyttyä laulaa. Jo 1960-luvun aikana tarve populaarimusiikin koulutukselle oli ilmeinen, sillä monen itseoppineen artistin ja yhtyeen taso oli heikko.
  • Keskinen, Olli (2019)
    Laskennallinen optimointi on merkittävä paradigma monimutkaisten teknisten ongelmien ratkaisuun. Tämä maisterin opinnäytetyö tutkii optimoinnin soveltamista audiosignaalinkäsittelyyn. Työssä tutkitaan differentiaalievoluutiomenetelmän käyttämistä taajuusvariantin ikkunointifunktion muodostamiseen spektrianalyysin tarpeisiin. Työ esittelee teknisen taustan taajuusvarianteille ikkunointifunktiolle ja tarkastelee äänisignaalin prosessointiin liittyvän optimointiongelman haasteita. Työssä määritellään taajuusvariantin ikkunointifunktion optimoimisen edellyttämä optimointiongelma ja arvioidaan optimoitavan funktion suppenemista sekä saatuja tuloksia. Työn lopuksi käsitellään työn pohjalta esiin nousseita jatkotutkimuskohteita.
  • Delhom, Claire (2019)
    This qualitative research explores the evolution from sponsorship towards more collaborative partnerships in the festival context. It provides insights on the specificities of the relationship between festival organisations and their business partners. The primary data consists of seven in-depth semi-structured interviews with experts from the festival field, festival managers and business partners. The analysis focuses on the content of the interviews and identifies the main aspects of the new phenomenon. The research reveals that the nature of the relationship between a festival and its partners has evolved towards a more co-creative model characterised by a continuous interactivity, a shared purpose and the co-creation of value. The implementation of this approach requires from festival organisations to re-think their partnership strategies. This thesis offers suggestions to set the path towards successful collaborative partnerships.
  • Kanerva, Juho (2019)
    Seminaarityössä tutkittiin erityislahjakkaiden motivaatiota ja opettajan vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi selvitettiin musiikkioppilaitosten ja opetussuunnitelmien uudistumisten vaikutusta lahjakkaisiin oppilaihin. Tutkimus tehtiin erityisesti harmonikansoitonopiskelun lähtökohdista koskien kouluikäisiä harmonikansoiton harrastajia. Kirjallisuusosiossa käsiteltiin lahjakkuutta niin historiallisesta, musiikillisesta kuin lahjakkaiden opetuksenkin näkökulmasta. Motivaation osalta käytiin läpi keskeisimpiä motivaatioteorioita sekä sitä koskevia musiikillisia erityispiirteitä. Myös uudet (2017) perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet selvitettiin erityislahjakkuuden osalta. Empiiristä osiota varten haastateltiin kahta harmonikansoiton opettajaa, Seppo Valkeajokea ja Heidi Velamoa. Näiden teemahaastattelujen avulla saatiin niin kirjallisuutta täydentävää kuin täysin uuttakin tietoa. Keskeisimpinä tuloksina nousi esiin muun muassa motivaation suuri merkitys jokaiselle oppilaalle. Yksilöopetuksen merkitystä musiikkiopistoissa korostettiin yksilöllisen kehityksen kannalta. Erityislahjakkaiden oppilaiden harrastamisen tavoitteellisuuden lisäksi mainittiin myös oppilaan henkilökohtaisen musiikkisuhteen luominen. Sosiaalisten tekijöiden huomioimista myös lahjakkaiden oppilaiden kohdalla pidettiin tärkeänä.
  • Antman, Patricia (2019)
    I denna pro gradu-avhandling undersöks musikens roll i den lilla skolan idag. Tyngdpunkten ligger på hur man i små skolor lyckas lösa följande två utmaningar, dels att ämnet bland klasslärare är opopulärt att undervisa, och dels för att det är svårt att skapa ämneslärartjänster då musikens timantal är så litet. I den första delen av den teoretiska referensramen ges bakgrundsinformation om den lilla skolan i Finland, vilket ofta är en byskola. Här behandlas byskollärarens roll, samt fördelar och nackdelar med att upprätthålla de små skolorna. I den teoretiska referensramens andra del granskas musiken som läroämne. Även musiklärarens roll och dagens krav på musiksal behandlas. Genom att individuellt intervjua fyra musiklärare jämförs musikundervisningen på dessa fyra lärares arbetsplatser. Två av lärarna är klasslärare och undervisar i små skolor (vilket i denna forskning är skolor med ungefär 60 elever). En av lärarna är klasslärare och undervisar i en stor skola (vilket i denna forskning är skolor med 160–180 elever). Den fjärde läraren är inte utbildad musiklärare, men jobbar som musiklärare i flera små och en stor skola. Utifrån de fyra lärarnas erfarenheter av och tankar om musikundervisning läggs avhandlingens analysdel upp. I sammanfattningen jämförs intervjumaterialet med teorin. Arbetets viktigaste konklusion är att musikämnet skall betraktas både som en prioriterings- och jämlikhetsfråga. De som sitter på pengarna i en skola bestämmer vart de går, vilket betyder att personliga intressen har betydelse. Materialet musikläraren har tillgång till påverkar direkt på hurdan musikundervisning läraren kan förverkliga. Tillgången till material är idag kanske det största problemet i musikundervisningen i våra små skolor, men även lärarens ämneskunskap är en utmaning. Varje elev har rätt till läroplansenlig undervisning, men i musikämnets fall är det inte ovanligt att musikundervisningen inte är läroplansenlig.
  • Häkkänen, Iida (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin inkluusion toteutumista musiikkikasvatuksessa. Tarkoituksena oli selvittää, miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa sekä pohtia inklusiivisia käytänteitä musiikkikasvatuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa? 2) Miten inklusiivisia käytänteitä voidaan toteuttaa musiikkikasvatuksessa? Tutkimus suoritettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja sillä oli laadullinen painotus. Aineistona käytin tieteellisiä kirjoja sekä vertaisarvioituja artikkeleita. Eettisestä näkökulmasta tutkimukseni aihe on merkittävä, sillä tasa-arvo on ajankohtainen muustakin kuin pedagogisesta näkökulmasta. Tutkimustulokset kertoivat siitä, että nykyinen musiikinopettajankoulutus tarvitsisi päivitystä ja laajennusta, jotta kaikilla opettajilla olisi mahdollisuudet inklusiiviseen musiikkikasvatukseen. Suurimpana haasteena ilmenivät kuitenkin asenteet erilaisia oppijoita kohtaan. Asenteita pitäisi saada muutettua, jotta tasa-arvoinen oppiminen ja sitä kautta inkluusion toteutuminen olisi todella mahdollista. Musiikkikasvatuksella on mahdollisuudet vaikuttaa asenteisiin ja erilaisuuden hyväksymiseen sekä yksilöllisellä tasolla että yhteiskunnallisesti. Musiikkikasvattajien ja musiikkikasvattajien kouluttajien on laajennettava ajatteluaan niin, että totuttujen toimintatapojen sijaan pystyttäisiin luomaan uusia pedagogisia toimintamalleja.
  • Lazareva, Tamara (2019)
    Tutkielmani käsittelee aikuisiän musiikkikasvatusta viulunsoiton alkeisopetuksen kontekstissa. Pyrkimykseni oli tarkastella, millainen aikuinen on oppijana sekä min-kälainen rooli opettajalla on aikuisten opettamisessa. Tutkimuskysymykseni on: - Miten viulunsoiton opettaja voi tukea aikuista oppijaa alkeisopetuksen kontekstis-sa? Väestön ikääntyminen todetaan nykypäivänä globaalina ilmiönä. Ihmiset pysyvät yhä pidempään terveinä ja toimintakykyisinä, ja tämän seurauksena elinikäisen oppimisen merkitys vahvistuu. Aikuiskasvatus on yleistyvä ilmiö myös musiikkikasvatuksen kentällä. Tilastokeskuksen raportin mukaan 25–64 -vuotiaiden soittoharrastaminen on lisääntynyt vuosina 2002–2017. Nykyään moni aikuinen aloittaa musiikkiharrastuksen, eikä viulunsoiton aloittaminenkaan aikuisiässä ole enää niin harvinaista. Laadukasta ja tavoitteellista musiikkikasvatusta on tarjottavaa oppijan iästä riippu-matta. Soitonopettajien koulutuksen pääpaino on kuitenkin edelleen lasten ja nuorten opetuksessa, ja aikuiskasvatuksen teema on verrattain vähän tutkittu musiikkikasvatus-alalla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu seuraavista käsitteistä: oppijakeskei-syys, itseohjautuvuus, minäpystyvyys. Käsitteet liittyvät tutkimukseni teemaan, ai-kuiskasvatukseen. Tutkielmani on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Olen hyödyntänyt kasvatus-, musiikkikasvatus- sekä psykologia-alan tieteellisiä luotettavia lähteitä. Va-litsin tutkimusaineistoa kriittisesti arvioiden tutkimusaiheeni kannalta. Tutkimukseni tulosten pohjalla totesin, että aikuisten soitonopetuksessa oppijalähtöi-nen ja vastavuoroinen oppimisympäristö luo parhaat oppimismahdollisuudet, ja opet-taja on avainasemassa tällaisen oppimisympäristön luomisessa. Myös totesin tarpeen kehittää musiikkikasvattajien koulutusta vastaamaan nykypäivän laadukkaan aikuis-kasvatuksen vaatimuksia.
  • Kiviniemi, Valtteri (2019)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka opettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä sekä pedagogista tahdikkuutta on tutkittu. Lisäksi pohdin, kuinka musiikinopettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä voi tarkastella näitä käsitteitä käyttäen. Tutkimuskysymyksekseni rajautui: • Millaista on musiikinopettajan tahdikas äänenkäyttö puheviestinnässä? Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen keskeisimmät käsitteet ovat Van Manenin teoria pedagogisesta tahdikkuudesta ja opettajan äänenkäyttö puheviestinnässä, jossa painotan intonaatiota, artikulaatiota, äänensävyjä sekä opettajan äänenkäyttöstrategioita. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustulosten pääkohdat olivat seuraavat: tahdikkaassa äänenkäytössä keskeistä on vastuullisuus äänenkäyttäjänä, sillä oppijat ovat jatkuvasti alttiita opettajan äänen sisältämille tunneviesteille. Tahdikas puhuja ymmärtää välittämänsä tunneviestit. Tahdikkaalla äänenkäytöllä opettaja kykenee luomaan yhteyden oppijoihin, mutta vain, mikäli opettaja puheellaan asemoi itsensä samalle tasolle oppijoiden kanssa. Yhteyden syntyessä negatiivisuudelle ei ole tarvetta luokkahuoneessa. Tahdikas äänenkäyttö on aina tilannesidonnaista, eikä sitä voi tavoittaa vain harjoitelluilla sananparsilla. Hiljaisuuden hyödyntäminen tulee sisällyttää tärkeäksi osaksi tahdikasta äänenkäyttöä - tahdikasta puhetta on sellainen puhe, joka myös taukoaa ajoittain. Musiikinopettajien riski altistua äänihäiriöille on korkea (Sinclair, 2010). Musiikinopettajat äänenkäytön ammattilaisena kohtaavat todennäköisesti suurempia haasteita äänenkäytössään kuin muut opettajat, sillä musiikinopettajan tulee käyttää ääntään hyvin monipuolisesti haastavissa olosuhteissa. Tahdikkaan puheen perusajatusten ymmärtäminen voisi olla musiikinopettajan äänenkäyttöä tukeva tekijä: tahdikkaan puheen luoma oppimisilmapiiri, jossa ylimääräiselle kurinpidolle ja rangaistuksille ei ole tarvetta, voisi suojella opettajan ääntä.
  • Kanninen, Linda (2019)
    Tässä tutkielmassa esittelen musiikkikasvatuksen keinoja vaikuttaa yhdenvertaistavasti maahanmuuttajaoppilaan sosiaaliseen todellisuuteen kriittisen pedagogiikan ja moninaisten identiteettien tukemisen näkökulmasta. Tarkastelen, kuinka kriittinen musiikkikasvattaja voi moninaisia identiteettejä tukemalla vahvistaa maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta ja sitä kautta toimijuuden kokemusta sekä kotoutumista. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikkikasvattaja voi edistää maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta moninaisten identiteettien tukemisen ja kriittisen pedagogiikan näkökulmasta? Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat monikulttuurisuus, sosiaalinen yhdenvertaisuus ja moninaiset identiteetit. Teorialuvussa selitän käyttämääni käsitteistöä sekä kerron lyhyesti maahanmuuttajuuden historiasta ja nykytilanteesta Pohjoismaissa. Esittelen myös tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, kriittisen pedagogiikan, ja sen suhteen musiikkikasvatuksen käytäntöön. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Olen kerännyt ja analysoinut olemassa olevaa kirjallisuutta, johon perustan tutkimukseni tulokset ja johtopäätökset. Esitän lähdeaineistoon perustuen ehdotuksia siitä, miten musiikkikasvatuksen käytäntöä ja tutkimusta tulisi kehittää, jotta se olisi kulttuurisesti sensitiivistä, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja vastaisi tarkoituksenmukaisella tavalla kasvatuksen kentän globalisoitumisen haasteisiin. Kriittinen musiikkikasvattaja voi edistää maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta tukemalla oppilaan moninaisia identiteettejä siten, että opetuksen keskiössä on oppilaan oman äänen kuunteleminen ja toimijuuden vahvistaminen. Musiikkikasvatuksella on erityisiä mahdollisuuksia emansipatoristen tavoitteiden toteuttamisessa, sillä musiikin keinoin voidaan luoda vaihtoehtoisia kertomuksia eletystä todellisuudesta ja merkityksellistää kokemuksia uudella tavalla. Keskeistä on pyrkiä kertomaan maahanmuuttajaoppilaan moninaiset ja muutoksen tilassa olevat identiteetit osaksi eheää elämäntarinaa. Kriittiseen käytänteeseen kuuluu vastuun ja vapauden palauttaminen oppilaalle itselleen näissä merkityksellistämisen prosesseissa.
  • Hakala, Emmi (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin sitä, missä määrin mielikuvia voidaan käyttää laulupedagogiikan apuvälineenä ja kuinka niihin liittyviä väärinkäsityksiä olisi mahdollista välttää. Asiantuntevan laulupedagogiikan asemaa on tarpeen parantaa sekä sen keinovalikoimaa kehittää ja tutkia, jotta äänenkäytön ongelmilta vältyttäisiin ja äänihygienian edistäminen saisi ansaitsemaansa jalansijaa koulutuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Laulamiseen liittyvät toiminnot tapahtuvat suurilta osin näkymättömissä kehon sisällä ja ovat samalla usein henkilökohtaisia, koska instrumenttina toimii laulajan oma keho. Sanallista palautetta ei usein voida laulupedagogiikassa antaa pelkästään tekniseen terminologiaan tukeutuen, koska termien taustalla olevista kehotuntemuksista pitää ensin tulla tietoiseksi. Siksi mielikuvien käytöllä on perusteltu asema. Tahdoin kuitenkin selvittää sitä, kuinka paljon mielikuviin kannattaa tukeutua ja miten oppilaslähtöisen palautteen antamista laulupedagogisessa tilanteessa on ylipäänsä aiemmin tutkittu. Käytin teoreettisena viitekehyksenäni oppilaslähtöisyyttä, koska se tarjosi näkökulmana mahdollisuuden tarkastella oppilaskohtaisiin eroavaisuuksiin suhtautumista ja niiden huomioimista opetuksessa. Tutkimukseni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tutkimuskysymykseni oli: Millainen on mielikuvien ja fysiologisten termien suhde oppilaslähtöisessä palautteessa laulupedagogiikan kontekstissa? Laulupedagogiikan monimutkaisuus tuli esiin jo käsiteluvussa, jossa määrittelin muutamia keskeisimpiä lauluteknisiä käsitteitä. Lähdekirjallisuudessa teknisistä termeistä kirjoitettiin monenlaisista näkökulmista erilaisia mielikuvia hyödyntäen, mikä osoitti niiden moniselitteisyyden. Jonkun mielikuvan ollessa toiselle oppilaalle toimiva, ei sama mielikuva toimi toiselle välttämättä lainkaan. Tutkimukseni mukaan rakentava palautetilanne sisältää opeteltavan asian havainnollistamista sekä mielikuvin että auditiivisin esimerkein. Mielikuvia tulisi sijoittaa oppilaalle jo tutun kokemusympäristön piiriin. Havainnollistamisen lisäksi opeteltavan toiminnon voi liittää tekniseen termistöön, mikäli se koetaan oppimista edistäväksi. Laulupedagogin on myös tärkeää kannustaa asioiden itsenäiseen havainnoimiseen ja toisaalta myös vertaisoppimisyhteisöjen pariin. Rento ilmapiiri ja oppilaan osallistaminen opetuksen suunnitteluun myös lisäävät palautetilanteen sujuvuutta.
  • Kopperi, Roope (2019)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen teorian ja käytännön suhdetta musiikkikasvatuksen tieteenalalla, keskittyen musiikkioppilaitoksissa opetettaviin musiikin hahmotustaitoihin. Pääasiallisena tutkimuskohteenani on musiikin teorian ja käytännön musisoinnin suhde musiikin hahmotustaitojen oppitunneilla. Tutkimuksellani haluan osoittaa, että musiikin hahmotustaitojen oppimateriaalien ja opetustapojen irrallisuus käytännön musisoinnista aiheuttaa kielteisiä asenteita musiikin teoriaa kohtaan. Tutkimusmenetelmänäni oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus, ja tutkimuskysymykseni muotoutuivat seuraavasti: 1. Millä tavoin teorian ja käytännön suhdetta on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa? 2. Millä tavoin musiikin teorian konsepteja voitaisiin yhdistää instrumenttiopintoihin käytännössä? Tutkielmani teoreettinen viitekehys käsittää musiikin teorian lisäksi pragmatistisen ja oppilaslähtöisen näkökulman musiikin hahmotustaitojen opettamiseen. Kyseiset näkökulmat musiikin hahmotustaitojen opetuksessa painottavat musiikinteoreettisten konseptien käytännön hyödynnettävyyttä ja opiskelijan tarpeita sekä opiskeluaikana että musiikin ammattilaisena toimiessa. Tutkimustulokseni käsittävät erilaisia ratkaisumalleja musiikin teorian opetuksen tuomisesta lähemmäs käytäntöä. Keskeisiksi ehdotuksiksi käytännönläheisyyden edistämiseksi nousivat sekä klassisen musiikin että populaarimusiikin esimerkkien kokonaisvaltaisempi hyödyntäminen, luova tuottaminen ja pianonsoiton sisällyttäminen musiikin hahmotustaitojen oppitunteihin. Tutkimukseni varmistaa musiikkikasvatuksen tieteenalan tutkijoiden olevan yhtä mieltä musiikin hahmotustaitojen opetuksessa vallitsevasta teorian ja käytännön irrallisuudesta sekä musiikin hahmotustaitojen opetuksen kehityssuunnasta. Tutkimukseni on myös vastaväite musiikkioppilaitoksissa käytävästä keskustelusta, joka ohjaa musiikin hahmotustaitojen opetusta pois varsinaisilta musiikin hahmotustaitojen oppitunneilta osaksi opiskelijoiden omien instrumenttien henkilökohtaista opetusta.
  • Lajunen, Juuso (2019)
    Onko opettajan mahdollista luoda yhdenvertaisia musiikkiesityskokemuksia oppilaille? Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millä tavoilla musiikkikasvattaja voi tukea ja edistää yhdenvertaisuutta ja toimijuuden kokemuksia koulussa ja koulun musiikkiesityksissä. Tavoitteenani oli myös löytää tapoja, joilla opettaja voi huomata ja mahdollisesti myös korjata oppilaiden toimijuutta ja yhdenvertaisuutta rajoittavia tekijöitä sekä välttää näitä rajoittavia tekijöitä omassa päätöksenteossaan. Tutkimukseni keskeiset käsitteet olivat musiikin esittäminen, toimijuus ja yhdenvertaisuus. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Millä tavoin musiikkikasvatuksen tutkimuksessa on käsitelty opettajan roolia oppilaiden toimijuuden tukemisessa? 2) Millä tavoin opettaja voi tukea oppilaiden toimijuutta ja yhdenvertaisuutta musiikkiesitystä valmisteltaessa ja esiintymistilanteissa? Tutkimustulosteni mukaan oppilaille tulisi muun muassa kehittää toimivia oppimis- ja työskentely-ympäristöjä, joissa toimijuuden kokemuksia olisi mahdollista saavuttaa. Oppilaat tulisi ottaa mukaan aktiivisiksi toimijoiksi juhlien ja esitysten suunnitteluun ja luovaan toimintaan kuten säveltämiseen ja sovittamiseen. Muovaamalla opetussuunnitelmaa oppilaiden mielenkiinnon kohteiden mukaan (esimerkiksi sisällyttämällä ohjelmistoon oppilaille tärkeää musiikkia) opettaja voi ehkäistä eriarvoistavien rakenteiden syntymistä. Mielestäni musiikkikasvatuksessa tulisi panostaa musiikkiesityksen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen esimerkiksi Christopher Smallin (1999) musicking-käsitteen pohjalta. Kun lähtökohtana on musiikkiesitykseen osallistumisen moninaiset mahdollisuudet, oppilailla on yhdenvertaisemmat mahdollisuudet osallistua esityksiin. Yhdenvertaisuuden teema on sekä ajankohtainen että yhteiskunnallinen. Tutkielmani aihevalintaa ohjasi pyrkimys oikeudenmukaisempaan musiikkikasvatukseen.
  • Haapanen, Leevi (2019)
    Tutkin informaalia musiikinoppimista musiikkikasvatuksessa. Tarkastelen, kuinka in- formaalia oppimista on tutkittu teoreettisesti ja empiirisesti musiikkikasvatuksen kon- tekstissa. Analysoin ja pohdin erilaisista oppimisteoreettisista näkökulmista, kuinka musiikkikasvattaja voi tukea oppilaiden informaalia oppimista. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin musiikinopettaja voi toimia itsenäisen ja yhteisöllisen informaalin oppi- misen mahdollistajana? Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat informaali oppiminen, yhteisöllinen oppiminen sekä oppilaan toimijuus ja identiteetin muodostuminen. Toisessa luvussa käsittelen näiden aiheiden teoreettista ja empiiristä tutkimusta. Tutkimukseni on teoreettinen tutkimus, jolla on laadullinen painotus ja se on toteutet- tu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksenani on analysoida ja tulkita olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta ja tuottaa tietoa musiikkikasvatuksen alan ke- hityksestä syventäen samalla käsitystäni informaalin oppimisen menetelmistä. Musiikinopettaja voi lähestyä informaalia oppimista luokassaan erilaisten kuuntelu- ja kopiointitehtävien avulla, sekä vahvistamalla yhteisöllistä oppimista ryhmätöillä. Mu- siikinopettajan on hyvä reflektoida omaa rooliaan opetustilanteessa, ja pohtia mahdol- listaako se informaalin oppimisen. Oppisen voidaan ajatella vapaasti asettuvan for- maalin ja informaalin välille sen mukaan, kuinka paljon oppilailla on vapautta vaikut- taa opetusmateriaaliin ja oppimismenetelmiin. Informaali oppiminen on tärkeä tutkimuskohde, sillä se voi tarjota uusia ratkaisuja opetuksen uudistamiseen ja esimerkiksi keskittymisongelmien lieventämiseen. Aihe onkin hyvin ajankohtainen keskustelunaihe kasvatustieteiden kentällä.

View more