Sibelius-Akatemia

Recent Submissions

  • Perttilä, Päivi (2019)
    Tutkielmani käsittelee kontekstuaalista kirkkomusiikkia soveltaen kontekstuaalista teologiaa, joka on jo vuosikymmenien ajan ollut vakiintunut käsite. Kontekstuaalisuuden kirkon ydinsanoma pyritään tuomaan aikaan ja paikkaan sopivaksi. Ihmisen kanssa yhteydessä elävän Jumalan olemus on kristillisen teologian valossa yhtä aikaa nykyaikainen ja ikiaikainen. Pohdin, millä tavoin kirkko kohtaa musiikillaan tämän ajan suomalaisia yhteiskunnan monissa kerroksissa. Kohdistin aiheeni tarkastelua maallistuneen ihmisen näkökulmaan. Suomessa luterilaisen uskonnonharjoittamisen merkitys vähenee yksilöiden ja yhteisöjen elämässä. Kirkkoon kuuluvien jäsenten määrä vähenee. Kristillinen tapakulttuuri ohenee. Mielenkiintoni kohdistuu erityisesti ihmisiin, joille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon traditio on vieras, mutta joilla on kiinnostusta henkiseen ja hengelliseen ulottuvuuteen omassa elämässään. Kontekstuaalisella kirkkomusiikilla voidaan löytää keinoja tavoittaa maallistuneita ihmisiä. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki tuo välineitä tavoittavaan ja kohtaavaan työhön. Kulttuurien moninaisuus vaikuttaa paitsi maailmanlaajasti myös paikallisesti. Perinteet ovat luoneet kirkolle identiteetin, mutta nykyaika tarvitsee uusia tapoja sanoittaa ja säveltää evankeliumin sanoma ymmärrettäväksi. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki on seurakuntalaisen ja maallistuneen hengellisen etsijän kuuntelemista ja hänen kanssaan yhdessä laulamista ja soittamista.
  • Ilomäki, Julia (2019)
    Tässä kvalitatiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen musikaalisuuskäsitettä sekä erilaisia kirjallisuudessa esitettyjä musikaalisuuskäsityksiä, joiden näkökulmista tutkin musikaalisuutta periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena. Tutkimuksessani syvennyn myös näiden diskurssien heijastumiseen nykypäivän musiikkikasvatuksessa. Tutkimukseni pohjautuu erilaisiin kirjallisiin julkaisuihin ja artikkeleihin musikaalisuudesta, sen synnystä, musiikkikasvatuksesta, aktiivisesta opettamisesta sekä opetuksen oppilaslähtöisyydestä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten musikaalisuutta selitetään periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena? 2) Miten erilaiset musikaalisuuskäsitykset heijastuvat nykypäivän musiikkikasvatukseen? Tutkielmani pohjalta voidaan esittää musikaalisuuden olevan osittain periytyvää. Kuitenkin on vaikeaa määritellä tarkasti periytyvyyden geneettistä osuutta suhteessa ympäristötekijöihin. Musikaalisuus voidaan määritellä musiikilliseksi herkkyydeksi, joka on yhtä monitulkintaista kuin musiikki itsessään. Musiikkikasvattajan rooli musikaalisuuden kehityksessä on vahvistaa positiivisia musiikkikokemuksia, ohjata ja auttaa rakentamaan pohja kehittyvälle musikaalisuudelle ja musiikkisuhteelle.
  • Hyvönen, Sallamari (2019)
    Kirjallisessa työssäni kartoitan musiikkikasvatuksen roolia aikuiskuorotyössä haastattelemalla neljää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanttorin virassa olevaa kanttoria. Aikuiskuoroja ei kirkollisessa kontekstissa yleisesti ymmärretä musiikkikasvatukselliseksi ympäristöksi, vaan musiikkikasvatuksen ajatellaan liittyvän luontevimmin lapsi- ja nuorisotyöhön. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuorein linjaus musiikkikasvatuksen tavoitteista ja lähtökohdista Musiikkikasvatus seurakunnassa – kirkon musiikkikasvatuksen lähtökohdat ja tavoitteet on julkaistu vuonna 1989, eli 30 vuotta sitten. Tätä ennen kanttoreilla ei ole ollut piispainkokouksen hyväksymää linjausta musiikkikasvatuksen tavoitteiden toteutuksen suhteen, eikä sen jälkeen yhtä kattavaa julkaisua aiheesta ole tehty. Julkaisu ei ole merkittävästi vaikuttanut seurakuntien musiikkikasvatustyön suunnitteluun tai toteutukseen, jonka takia on kiinnostavaa peilata haastateltavien näkemyksiä julkaisuun. Tutkimustulosteni mukaan musiikkikasvatuksen rooli aikuiskuorotyössä koostuu monista osatekijöistä. Jotkut niistä ovat jossain määrin kanttoreiden kesken yhteisesti jaettuja kulttuurisia tapoja ja osa kanttoreiden omia persoonallisia painotuksia. Haastateltavien ajatukset kohtasivat Musiikkikasvatus seurakunnassa -julkaisun yleistavoitteen kanssa ja päätavoitteista suurin osa toteutui yhden tai useamman haastateltavan kohdalla. Tästä huolimatta kukaan ei kuitenkaan maininnut julkaisua tai sen merkitystä musiikkikasvatuksen rooliin aikuiskuorotyössä. Tutkimukseni herättää mielenkiinnon julkaisuun ja siitä nouseviin uusiin tutkimuskysymyksiin sekä tuo esille yhtenäistämisen ja päivittämisen tarpeen seurakuntien musiikkikasvatussuunnitelmien suhteen.
  • Piira, Taru (2019)
    Tutkimuksessani on oletuksena, että dialogin keinoin tuettu henkisesti turvallinen ilmapiiri vaikuttaa edistävästi oppijan musiikkisuhteeseen. Selvitän siis työssäni, miten kolme viulunsoitonopettajaa artikuloivat hyvän musiikkisuhteen ja turvallisuuden tunteen sisältöä ja ilmenemistä, sekä millaisia dialogisia keinoja opettajat kertovat käyttävänsä vaaliakseen oppijan henkistä turvallisuutta viulutunnilla. Henkinen turvallisuus on jaoteltu työssäni kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat pedagoginen-, psyykkinen- ja sosiaalinen turvallisuus. Sen sijaan dialogi toimii välineenä, jolla luodaan viulutunnille henkisesti turvallinen ilmapiiri. Haastateltavien kertomuksista ilmeni, että hyvä musiikkisuhde oli yhteydessä elämään rikastuttavana elementtinä, kun taas turvallisuuden tunne liitettiin muun muassa levolliseen ja vapautuneeseen olotilaan, jossa asiat ovat ennakoitavissa. Henkisesti turvallista ilmapiiriä viulutunnilla tuettiin dialogin keinoin esimerkiksi hyväksymisen vaalimisella, oppijan ihmisyyden, tarpeiden ja inhimillisyyden ymmärtämisellä sekä oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden huomioimisella. Oppijan turvallisuuden tunteen ja hyvän musiikkisuhteen voidaan ajatella olevan musiikkiharrastuksen lähtökohtia. Henkisen turvallisuuden tukeminen on tärkeä osa kasvattajan työtä, ja tutkimukseni antaa soitonopettajille käytännönläheisiä näkökulmia opettajien kertomusten kautta sen tukemisesta. Tutkimukseni on eettisesti ja kasvatuksellisesti tärkeä katsaus musiikkikasvatuksen merkityksellisistä teemoista, joille voitaisiin antaa jalansijaa vieläkin enemmän esimerkiksi opettajankoulutuksessa. Työni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineiston keräsin yksilöhaastatteluina. Lähestyn tutkimustani narratiivisesta tulokulmasta, joten haastateltavien kertomat tarinat ja niiden merkitykset ovat tutkimukseni kiinnostuksen kohteita. Tutkimukseni onkin uusi näkökulma siitä, että dialogin keinoin toteutettu henkisesti turvallisen ilmapiirin luominen soittotunnille voi toimia kanavana oppijan hyvän musiikkisuhteen edistämiselle.
  • Haukka, Anni-Kaisa (2019)
    Tutkimukseni tavoitteena on selvittää kolmen musiikkikasvatuksen opiskelijan opintojen aikaisen kuoroharrastuksen ja ammatillisen identiteetin välistä yhteyttä. Tutkimuskysymys on: Miten opintojen aikainen kuoroharrastus on yhteydessä musiikkikasvatuksen opiskelijan ammatillisen identiteetin rakentumiseen? Lisäksi selvitän eräiden musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kuoroharrastuksen syitä, eli sitä, miksi musiikkikasvatuksen opiskelija on mukana kuorotoiminnassa. Rakennan teoreettisen viitekehyksen identiteetin käsitteen määrittelyn sekä kuorotoiminnan ympärille. Ensimmäisessä teorialuvussa avaan identiteetin käsitettä ja luku päättyy musiikkikasvattajan ammatillisen identiteetin määrittelyyn tutkimuskirjallisuudessa. Toisessa teorialuvussa käsittelen kuorotoimintaa harrastuksen ja johtajuuden näkökulmista. Johdannossa luon katsauksen aiempiin tutkimuksiin sekä avaan lukijalle tutkimukseni kontekstia, Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmää. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineiston keräsin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelin kolmea opinnoissaan eri vaiheissa olevaa musiikkikasvatuksen opiskelijaa, joilla kaikilla oli opintojen aikainen kuoroharrastus. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja analysoin ne teoriasidonnaisen analyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksessa selvisi, että opintojen aikaisella kuoroharrastuksella ja ammatillisen identiteetin rakentumisella on selkeä yhteys. Haastateltavat kokevat kuoroharrastuksensa osana ammatillisen identiteettinsä rakentumista eräänlaisena ammatillisena kasvuna ja oppimisena. Tämä 'kolmas polku' on opintojen ja työkokemuksen ohella tärkeä osa-alue identiteetin rakentumisprosessissa. Syitä kuoroharrastukselle olivat niin itsensä kehittäminen ja ammatillinen kehittyminen kuin hauskanpito ja kuoron merkitys sosiaalisena yhteisönä.
  • Plosila, Vera (2019)
    This research aims to study the usage and effects of singing as a tool for contemporary traverso pedagogy. It is also intended to shed light on the historical usage of singing tools in the professional-musician training from the 16th to the 18th century. The data was collected through a semi-structured expert interview, and the emerging themes analyzed through an epistemological framework, including theories of Deweyan pragmatism and tacit knowledge. Sources within Historically Informed Performance (HIP) were consulted to achieve an overview of the field and the historical use of singing tools in music education. The results suggest various advantages for singing in traverso tuition, such as improved intonation, togetherness and phrasing. A strong theme of “naturality” also emerged in conjunction with singing, which can be linked to the rhetorical practices of the pre-Romantic centuries. However, singing might also be experienced awkward, or some tools confusing, and thus be incorporated into the classroom with care.
  • Koskinen, Konsta (2019)
    Pianopedagogiikkaa on harjoitettu niin kauan kun on ollut pianomusiikkia. Perinteisen, klassisen pianopedagogiikan rinnalle on kehitetty viime vuosisadan aikana uusia pedagogisia näkökulmia. Vapaa säestys ja populaarimusiikin pedagogiikka eroavat perinteisestä pianopedagogiikasta monin tavoin, esimerkiksi oppimistapojen ja -tottumusten saralla. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin oppijalähtöisyyttä ja pianopedagogiikkaa oppijalähtöisyyden kontekstissa. Perehdyn erityisesti populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikkaan ja siihen, miten oppijalähtöisyyttä on toteutettu kyseisissä pedagogiikan muodoissa. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikkikasvattaja voi toteuttaa oppijalähtöisyyttä klassisen musiikin ja populaarimusiikin pianopedagogiikoissa? Tutkimukseni avartaa populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikan luonteita sekä tarjoaa näkökulmia niiden kehittämiseen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella klassisen musiikin soitonopetus ymmärretään usein ’treenauttamisena’ pikemmin kuin opetuksena, joka johtuu opetuksen painotuksen olevan teknisten elementtien kehittämisessä ja niiden soveltamisessa tulkintaan. Vapaan säestyksen pedagogiikan tavoitteena olla oppijalähtöistä, vaikka tiettyjen teknisten harjoitteiden osa on soitonopinnoissa huomattava. Tietyt systemaattiset harjoitteet saattavatkin rajoittaa oppijan omien musiikillisten näkemysten kehittymistä.
  • Nieminen, Linnea (2019)
    Tässä tutkielmassa perehdyn improvisaation ja luovan tuotannon opettamiseen pop/jazz -laulutunnilla. Tarkastelen aihetta oppijakeskeisyyden näkökulmasta. Olen etsinyt tietoa siitä, minkälaisia työtapoja improvisaation opettamisessa tyypillisesti käytetään ja näkökulmia siihen, millä tavoin opettaja voi tukea improvisaation oppimisen prosessia. Tutkielma on tetoutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin opettaja voi tukea improvisaatiotaitojen kehittymistä pop/jazz -laulupedagogiikassa oppijakeskeisesti? Tutkielmassa erittelen improvisaation moninaista käsitettä ja sen asemaa pop/jazz -laulun kontekstissa. Käyn läpi oppijakeskeisyyden periaatteita ja näiden soveltamista laulutunnilla sekä yksilöopetuksessa. Aihetta käsitellään opettajan näkökulmasta. Improvisaation opettamiseen on useita opetusmenetelmiä, joista kolme keskeisintä lienevät autiviivinen, teoreettinen ja instrumentaalinen menenelmä. Esittelen nämä kolme menetelmää tulosluvussa, jossa käyn läpi myös kunkin menetelmän haasteet ja joitakin käytännön esimerkkejä menetelmän hyödyntämisestä laulutunnilla. Tutkimukseni on argumentti improvisaation opettamisen puolesta, ja tutkielmasta välittynee myös oma kiinnostukseni lauluimprovisaatiota kohtaan. Improvisaatio on keskeinen osa kokonaisvaltaista musiikinopetuksessa, ja sen ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle musiikkikasvattajalle.
  • Mikkilä, Joonas (2019)
    Tutkimukseni tavoitteena on analysoida näkökulmia, joista yrittäjyyskasvatusta on tutkimuskirjallisuudessa käsitelty. Lisäksi tutkin musiikkikasvatuksessa vallalla olevien oppimiskäsitysten soveltumista yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan kontekstiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Miten yrittäjyyskasvatusta on käsitelty tutkimuskirjallisuudessa? 2) Miten suomalaisessa musiikkikasvatuksessa vallitsevat oppimiskäsitykset soveltuvat yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan lähtökohtiin? Tutkimuksessani syvennyn teoreettisen viitekehykseni pääkäsitteisiin, jotka ovat yrittäjämäinen toiminta sekä yrittäjyys. Sen lisäksi avaan musiikkikasvatuksen filosofista pohjaa ja vallalla olevia oppimiskäsityksiä. Lisäksi tutkin uusliberalismia käsitteen tasolla ja tarkastelen siihen liittyvää kritiikkiä. Tutkimustulosteni mukaan yrittäjyyskasvatusta lähestytään tutkimuskirjallisuudessa vaihtelevasti. Siinä missä kotimainen kirjallisuus painottuu pedagogisiin sisältöihin ja perusopetuksen näkökulmiin, on ulkomainen kirjallisuus useammin kirjoitettu taloustieteen ja liiketalouden näkökulmasta. Musiikkikasvatuksen oppimiskäsitysten ja yrittäjyyden sekä yrittäjämäisen toiminnan yhteisiä piirteitä ovat muun muassa toiminnallisuus, tekemällä oppiminen, informaali oppiminen sekä oppilaslähtöisyys. Sekä yrittäjyyskasvatuksen että musiikkikasvatuksen pedagogiikka on oppilaslähtöistä ja molemmissa korostuu tekemällä oppiminen. Musiikkikasvatuksen oppimisympäristö ja lähtökohdat saattavat näin tarjota mahdollisuuden yrittäjämäisen toiminnan tuomiseen osaksi musiikkikasvatusta. Yrittäjäkasvatuksen ja uusliberalismin yhteiskunnalliset ulottuvuudet sekä yrittäjäkasvatuksen empiirinen tutkiminen saattaisivat olla tutkimusaiheeseen liittyviä kiinnostavia jatkotutkimusaiheita.
  • Rauma, Johanna (2019)
    Tutkielman aiheena on kehollisuus laulunopetuksessa. Tutkimustehtävänä on selvittää ensinnäkin, mitä kehollisuus tarkoittaa laulunopettamisen kontekstissa, ja toiseksi miten laulunopettaja voi ohjata oppilasta keholliseen oppimiseen. Tutkielman teoreettisena vii-tekehyksenä on fenomenologia eli kehollisuuden filosofia, jossa korostetaan yksilön kehon ja mielen ykseyttä länsimaiselle filosofiselle perinteelle tyypillisen dualistisen keho–mieli -erottelun sijaan. Tutkielman tärkeimpänä tutkimustuloksena on, että laulaminen on kehon toimintaa. Siten kehollisuus on laulamisessa keskeisessä osassa, ja pelkkä kehollinen tietäminen ja taitaminen itsessään voi tehdä yksilöstä hyvän laulajan. Laulunopettaja voi vahvistaa kehollista oppimista ohjaamalla oppilasta kehittämään kehotietoisuuttaan. Tässä apuna toimivat kehollisiin kokemuksiin ohjaavat lämmittely- ja rentoutusharjoitukset. Myös imitointi on kehollisen oppimisen kannalta tehokas oppimistapa, vaikka sen suhteen tuleekin olla tietoinen imitointiin liittyvistä pedagogisista riskeistä. Lisäksi opettajan on hyvä olla tietoinen siitä, kuinka hänen ja oppilaan välinen vuorovaikutus vaikuttaa ke-hollisen oppimisen edellytyksiin. Turvallinen ja myönteinen oppimisilmapiiri on kehollisen oppimisen kannalta erityisen tärkeää. Laulupedagogiikan tutkimusalalla tämän tutkielman tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena siitä, mikä on teoreettisen fysiologisen tietämyksen rooli laulunopiskelus-sa suhteessa keholliseen tietämiseen ja taitamiseen. Laulunopettajan olisi hyvä pohtia tietoisesti, missä oppimisen vaiheessa kehollinen oppiminen ja toisaalta teoreettisen tie-don jakaminen on oppilaan kehittymisen kannalta optimaalista. Lisäksi laulunopettajan on syytä kiinnittää huomiota laulutuntien turvalliseen opiskeluilmapiiriin. Kehotietoisuuden herättämistä ja vuorovaikutustaitoja tulee sisällyttää myös laulunopettajien ammatillisiin opintoihin.
  • Sadeharju, Eetu (2019)
    Tutustun tutkielmassani vapaan säestyksen pedagogisiin ominaisuuksiin kirjallisuuden pohjalta ja tarkastelen näiden ominaisuuksien sopivuutta käytäntöön kyselyllä. Käytän tutkielman eri vaiheissa sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia pedagogisia ominaispiirteitä vapaalla säestyksellä on kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien perusteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta? 2. Ovatko musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajien käsitykset vapaan säestyksen ominaispiirteistä samankaltaiset kuin edellä mainitut? Tutkielman ensimmäisessä vaiheessa muodostan neljä ominaispiirrettä, jotka kokoavat vapaassa säestyksessä merkittäviä pedagogisia käsityksiä. Tutkimusote on laadullinen ja aineistona käytän vapaan säestyksen kirjallisuutta, opetussuunnitelmia ja kurssikuvauksia. Tarkastelen oppimista konstruktivistisen oppimiskäsityksen kautta. Syntyneet ominaispiirteet ovat oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen sekä käytännön muusikkous. Tutkielman toisessa vaiheessa selvitän kyselylomaketutkimuksella, mitä mieltä musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajat ovat ensimmäisessä vaiheessa muodostamistani vapaan säestyksen ominaispiirteistä. Tämä osa tutkielmaa on luonteeltaan määrällistä ja aineistona on 136 opettajan vastaukset kyselylomakkeeseen. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että pianonsoitonopettajat pitävät keskimäärin muodostamiani ominaispiirteitä vapaan säestyksen opetuksessa tärkeinä periaatteina. Niin oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen kuin käytännön muusikkouskin koettiin oppiainetta hyvin kuvaaviksi pedagogisiksi lähtökohdiksi. Ominaispiirteitä pidettiin kaikkein tärkeimpinä niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat saaneet paljon vapaan säestyksen koulutusta tai opettivat oppiainetta paljon. Tutkielmani auttaa määrittelemään vapaan säestyksen luonnetta ja tekee oppiaineesta ymmärrettävämmän ja helpommin lähestyttävän. Lisäksi se osoittaa, että kirjallisuuden luoma kuva vapaasta säestyksestä on jokseenkin samankaltainen kuin oppiaineen kanssa tekemisissä olevien opettajien käsitykset.
  • Helinheimo, Santeri (2019)
    Tutkimukseni tehtävänä on kartoittaa miten dialogisuuden, ryhmäkoheesion ja konfliktinratkaisutaitojen vuorovaikutusta voidaan tarkastella yhtyemusisoinnin kontekstissa. Tutkimuskysymys on: Miten ryhmäkoheesio ja dialogisuus yhtyesoittamisessa kehittävät konfliktinratkaisutaitoja? Lähestyn tutkimukseni aihetta koheesion ja dialogisuuden määritelmän kautta. Konfliktinratkaisutaidot sisältyvät pitkälti dialogisuuteen. Tarkastelen niiden piirteitä myös oikeuskäsittelyn tilalla käytettävän sovittelun kautta. Yhtyemusisointia tarkastelen hyvin yleisellä tasolla, lähinnä sosiaalisena tilanteena ja toimintaympäristönä. Dialogisuus parantaa koheesiota ja koheesio parantaa dialogia. Täten molemmat voivat opettaa taitoja, joilla voisi ratkaista myös konflikteja. Tutkimustuloksissa nostan käsitteiden rinnalle musiikin tunnemerkitykset ja musisoimiseen sisältyvät kommunikoinnin muodot ja tarkastelen näiden välistä vuorovaikutusta. Musiikin tunnemerkitykset voisivat toimia musiikinopetuksessa eräänlaisena työkaluna dialogisuuden ja koheesion synnyttämiselle ja lisäämiselle ja täten kehittää konfliktinratkaisutaitoja. Aiheen tutkiminen lisää musiikkikasvatuksen vaikuttavuutta ja tarpeellisuutta yhteiskunnassa.
  • Vaari, Veli-Pekka (2019)
    Tämä tutkielma selvittää, miten 1960-luvun musiikkikulttuurin muutos näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa esteettisen ja praksiaalisen musiikkikasvatuskäsityksen näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, mitä suomalaisen populaarimusiikin laulukoulutuksen alalla tapahtuu 2010-luvulla suhteessa 1960-lukuun. Tutkimuskirjallisuudelle esittämäni tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten populaarimusiikin laulutapa kehittyi 1960-luvun Suomessa? 2) Miten tämä kehitys näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa esitellään aiemmin aiheesta tehtyjä keskeisiä tutkimuksia ja pyritään antamaan kattava yleiskuva ilmiöstä aikaisempaan tutkimustietoon pohjautuen. Perusteena analysoitavan aineiston valitsemiselle on se, että valikoitu tutkimuskirjallisuus on tutkimukseni kannalta merkittävää. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen pop/jazz -laulunopetusta korkeakoulussa ja laulua populaarimusiikissa 1960-luvulla. 1960-luvulla Suomessa laulun kannalta merkittävimmät uudet tyylit olivat angloamerikkalainen pop, folk ja protestilaulu. Käsittelen laulajan tehtävää populaarimusiikissa sekä korkeakouluopetuksen tavoitteita. Merkittävimpänä muutoksena populaarimusiikin laulutavassa Suomessa 1960-luvulla oli irtautuminen pehmeästä ja täysvärähteisestä äänenkäyttötavasta. Suomalaisessa korkeakoulun pop/jazz -laulunopetuksessa populaarimusiikin murros näkyy ennen kaikkea siten, että korkeakoulun opetuskokonaisuuteen kuuluu monien 1960-luvulla Suomeen saapuneiden tyylilajien hallitseminen. Näihin tyylilajeihin sisältyy sellaisia lauluäänen käyttötapoja, joita Suomessa ei tunnettu ennen 1960-lukua. 1960-luvun murroksen jälkeen Suomessa oli sallivampi käsitys siitä, miten on hyväksyttyä laulaa. Jo 1960-luvun aikana tarve populaarimusiikin koulutukselle oli ilmeinen, sillä monen itseoppineen artistin ja yhtyeen taso oli heikko.
  • Keskinen, Olli (2019)
    Laskennallinen optimointi on merkittävä paradigma monimutkaisten teknisten ongelmien ratkaisuun. Tämä maisterin opinnäytetyö tutkii optimoinnin soveltamista audiosignaalinkäsittelyyn. Työssä tutkitaan differentiaalievoluutiomenetelmän käyttämistä taajuusvariantin ikkunointifunktion muodostamiseen spektrianalyysin tarpeisiin. Työ esittelee teknisen taustan taajuusvarianteille ikkunointifunktiolle ja tarkastelee äänisignaalin prosessointiin liittyvän optimointiongelman haasteita. Työssä määritellään taajuusvariantin ikkunointifunktion optimoimisen edellyttämä optimointiongelma ja arvioidaan optimoitavan funktion suppenemista sekä saatuja tuloksia. Työn lopuksi käsitellään työn pohjalta esiin nousseita jatkotutkimuskohteita.
  • Delhom, Claire (2019)
    This qualitative research explores the evolution from sponsorship towards more collaborative partnerships in the festival context. It provides insights on the specificities of the relationship between festival organisations and their business partners. The primary data consists of seven in-depth semi-structured interviews with experts from the festival field, festival managers and business partners. The analysis focuses on the content of the interviews and identifies the main aspects of the new phenomenon. The research reveals that the nature of the relationship between a festival and its partners has evolved towards a more co-creative model characterised by a continuous interactivity, a shared purpose and the co-creation of value. The implementation of this approach requires from festival organisations to re-think their partnership strategies. This thesis offers suggestions to set the path towards successful collaborative partnerships.
  • Kanerva, Juho (2019)
    Seminaarityössä tutkittiin erityislahjakkaiden motivaatiota ja opettajan vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi selvitettiin musiikkioppilaitosten ja opetussuunnitelmien uudistumisten vaikutusta lahjakkaisiin oppilaihin. Tutkimus tehtiin erityisesti harmonikansoitonopiskelun lähtökohdista koskien kouluikäisiä harmonikansoiton harrastajia. Kirjallisuusosiossa käsiteltiin lahjakkuutta niin historiallisesta, musiikillisesta kuin lahjakkaiden opetuksenkin näkökulmasta. Motivaation osalta käytiin läpi keskeisimpiä motivaatioteorioita sekä sitä koskevia musiikillisia erityispiirteitä. Myös uudet (2017) perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet selvitettiin erityislahjakkuuden osalta. Empiiristä osiota varten haastateltiin kahta harmonikansoiton opettajaa, Seppo Valkeajokea ja Heidi Velamoa. Näiden teemahaastattelujen avulla saatiin niin kirjallisuutta täydentävää kuin täysin uuttakin tietoa. Keskeisimpinä tuloksina nousi esiin muun muassa motivaation suuri merkitys jokaiselle oppilaalle. Yksilöopetuksen merkitystä musiikkiopistoissa korostettiin yksilöllisen kehityksen kannalta. Erityislahjakkaiden oppilaiden harrastamisen tavoitteellisuuden lisäksi mainittiin myös oppilaan henkilökohtaisen musiikkisuhteen luominen. Sosiaalisten tekijöiden huomioimista myös lahjakkaiden oppilaiden kohdalla pidettiin tärkeänä.
  • Antman, Patricia (2019)
    I denna pro gradu-avhandling undersöks musikens roll i den lilla skolan idag. Tyngdpunkten ligger på hur man i små skolor lyckas lösa följande två utmaningar, dels att ämnet bland klasslärare är opopulärt att undervisa, och dels för att det är svårt att skapa ämneslärartjänster då musikens timantal är så litet. I den första delen av den teoretiska referensramen ges bakgrundsinformation om den lilla skolan i Finland, vilket ofta är en byskola. Här behandlas byskollärarens roll, samt fördelar och nackdelar med att upprätthålla de små skolorna. I den teoretiska referensramens andra del granskas musiken som läroämne. Även musiklärarens roll och dagens krav på musiksal behandlas. Genom att individuellt intervjua fyra musiklärare jämförs musikundervisningen på dessa fyra lärares arbetsplatser. Två av lärarna är klasslärare och undervisar i små skolor (vilket i denna forskning är skolor med ungefär 60 elever). En av lärarna är klasslärare och undervisar i en stor skola (vilket i denna forskning är skolor med 160–180 elever). Den fjärde läraren är inte utbildad musiklärare, men jobbar som musiklärare i flera små och en stor skola. Utifrån de fyra lärarnas erfarenheter av och tankar om musikundervisning läggs avhandlingens analysdel upp. I sammanfattningen jämförs intervjumaterialet med teorin. Arbetets viktigaste konklusion är att musikämnet skall betraktas både som en prioriterings- och jämlikhetsfråga. De som sitter på pengarna i en skola bestämmer vart de går, vilket betyder att personliga intressen har betydelse. Materialet musikläraren har tillgång till påverkar direkt på hurdan musikundervisning läraren kan förverkliga. Tillgången till material är idag kanske det största problemet i musikundervisningen i våra små skolor, men även lärarens ämneskunskap är en utmaning. Varje elev har rätt till läroplansenlig undervisning, men i musikämnets fall är det inte ovanligt att musikundervisningen inte är läroplansenlig.
  • Häkkänen, Iida (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin inkluusion toteutumista musiikkikasvatuksessa. Tarkoituksena oli selvittää, miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa sekä pohtia inklusiivisia käytänteitä musiikkikasvatuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa? 2) Miten inklusiivisia käytänteitä voidaan toteuttaa musiikkikasvatuksessa? Tutkimus suoritettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja sillä oli laadullinen painotus. Aineistona käytin tieteellisiä kirjoja sekä vertaisarvioituja artikkeleita. Eettisestä näkökulmasta tutkimukseni aihe on merkittävä, sillä tasa-arvo on ajankohtainen muustakin kuin pedagogisesta näkökulmasta. Tutkimustulokset kertoivat siitä, että nykyinen musiikinopettajankoulutus tarvitsisi päivitystä ja laajennusta, jotta kaikilla opettajilla olisi mahdollisuudet inklusiiviseen musiikkikasvatukseen. Suurimpana haasteena ilmenivät kuitenkin asenteet erilaisia oppijoita kohtaan. Asenteita pitäisi saada muutettua, jotta tasa-arvoinen oppiminen ja sitä kautta inkluusion toteutuminen olisi todella mahdollista. Musiikkikasvatuksella on mahdollisuudet vaikuttaa asenteisiin ja erilaisuuden hyväksymiseen sekä yksilöllisellä tasolla että yhteiskunnallisesti. Musiikkikasvattajien ja musiikkikasvattajien kouluttajien on laajennettava ajatteluaan niin, että totuttujen toimintatapojen sijaan pystyttäisiin luomaan uusia pedagogisia toimintamalleja.
  • Lazareva, Tamara (2019)
    Tutkielmani käsittelee aikuisiän musiikkikasvatusta viulunsoiton alkeisopetuksen kontekstissa. Pyrkimykseni oli tarkastella, millainen aikuinen on oppijana sekä min-kälainen rooli opettajalla on aikuisten opettamisessa. Tutkimuskysymykseni on: - Miten viulunsoiton opettaja voi tukea aikuista oppijaa alkeisopetuksen kontekstis-sa? Väestön ikääntyminen todetaan nykypäivänä globaalina ilmiönä. Ihmiset pysyvät yhä pidempään terveinä ja toimintakykyisinä, ja tämän seurauksena elinikäisen oppimisen merkitys vahvistuu. Aikuiskasvatus on yleistyvä ilmiö myös musiikkikasvatuksen kentällä. Tilastokeskuksen raportin mukaan 25–64 -vuotiaiden soittoharrastaminen on lisääntynyt vuosina 2002–2017. Nykyään moni aikuinen aloittaa musiikkiharrastuksen, eikä viulunsoiton aloittaminenkaan aikuisiässä ole enää niin harvinaista. Laadukasta ja tavoitteellista musiikkikasvatusta on tarjottavaa oppijan iästä riippu-matta. Soitonopettajien koulutuksen pääpaino on kuitenkin edelleen lasten ja nuorten opetuksessa, ja aikuiskasvatuksen teema on verrattain vähän tutkittu musiikkikasvatus-alalla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu seuraavista käsitteistä: oppijakeskei-syys, itseohjautuvuus, minäpystyvyys. Käsitteet liittyvät tutkimukseni teemaan, ai-kuiskasvatukseen. Tutkielmani on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Olen hyödyntänyt kasvatus-, musiikkikasvatus- sekä psykologia-alan tieteellisiä luotettavia lähteitä. Va-litsin tutkimusaineistoa kriittisesti arvioiden tutkimusaiheeni kannalta. Tutkimukseni tulosten pohjalla totesin, että aikuisten soitonopetuksessa oppijalähtöi-nen ja vastavuoroinen oppimisympäristö luo parhaat oppimismahdollisuudet, ja opet-taja on avainasemassa tällaisen oppimisympäristön luomisessa. Myös totesin tarpeen kehittää musiikkikasvattajien koulutusta vastaamaan nykypäivän laadukkaan aikuis-kasvatuksen vaatimuksia.
  • Kiviniemi, Valtteri (2019)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka opettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä sekä pedagogista tahdikkuutta on tutkittu. Lisäksi pohdin, kuinka musiikinopettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä voi tarkastella näitä käsitteitä käyttäen. Tutkimuskysymyksekseni rajautui: • Millaista on musiikinopettajan tahdikas äänenkäyttö puheviestinnässä? Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen keskeisimmät käsitteet ovat Van Manenin teoria pedagogisesta tahdikkuudesta ja opettajan äänenkäyttö puheviestinnässä, jossa painotan intonaatiota, artikulaatiota, äänensävyjä sekä opettajan äänenkäyttöstrategioita. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustulosten pääkohdat olivat seuraavat: tahdikkaassa äänenkäytössä keskeistä on vastuullisuus äänenkäyttäjänä, sillä oppijat ovat jatkuvasti alttiita opettajan äänen sisältämille tunneviesteille. Tahdikas puhuja ymmärtää välittämänsä tunneviestit. Tahdikkaalla äänenkäytöllä opettaja kykenee luomaan yhteyden oppijoihin, mutta vain, mikäli opettaja puheellaan asemoi itsensä samalle tasolle oppijoiden kanssa. Yhteyden syntyessä negatiivisuudelle ei ole tarvetta luokkahuoneessa. Tahdikas äänenkäyttö on aina tilannesidonnaista, eikä sitä voi tavoittaa vain harjoitelluilla sananparsilla. Hiljaisuuden hyödyntäminen tulee sisällyttää tärkeäksi osaksi tahdikasta äänenkäyttöä - tahdikasta puhetta on sellainen puhe, joka myös taukoaa ajoittain. Musiikinopettajien riski altistua äänihäiriöille on korkea (Sinclair, 2010). Musiikinopettajat äänenkäytön ammattilaisena kohtaavat todennäköisesti suurempia haasteita äänenkäytössään kuin muut opettajat, sillä musiikinopettajan tulee käyttää ääntään hyvin monipuolisesti haastavissa olosuhteissa. Tahdikkaan puheen perusajatusten ymmärtäminen voisi olla musiikinopettajan äänenkäyttöä tukeva tekijä: tahdikkaan puheen luoma oppimisilmapiiri, jossa ylimääräiselle kurinpidolle ja rangaistuksille ei ole tarvetta, voisi suojella opettajan ääntä.

View more