Munasarja- ja munajohdinsyövän riski vaihdevuosihormonihoitoa käyttävillä naisilla

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0959-0
Title: Munasarja- ja munajohdinsyövän riski vaihdevuosihormonihoitoa käyttävillä naisilla
Author: Koskela-Niska, Virpi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of obstetric and gynecology
The Graduate School of Clinical Investigation/University of Helsinki Finnish Cancer Registry
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Both ovarian and tubal cancers are rare. Therefore only a few studies explored such postmenopausal hormone therapies (HT) as used in Finland, as a risk factor for these cancers. I compared the incidence of ovarian and tubal cancer in HT users with the incidences of these cancers in the background population in two nationwide cohort studies. To exclude a number of potential confounders I conducted two case-control studies to further elucidate HT use as a risk factor for these cancers. The cohort studies included all women aged 50 or older who had used HT-regimens for 6 months or longer in 1994-2008. These women were identified from the Finnish Medical Reimbursement Register. The ovarian cancer cohort study included 224,015 women using estradiol-progestin therapy (EPT), whereas in the primary fallopian tube carcinoma (PFTC) cohort study included altogether 365,601 women using EPT (n=247,781) or estradiol-only therapy (ET)(n=117,820). These women were followed from the first HT purchase to the diagnosis of ovarian or tubal cancer, death, emigration or to the end of the study period through the national Finnish Cancer Registry. Relative risks of these cancers in HT users were estimated by comparing the incidence of ovarian or tubal cancer in HT users to the age-matched comparable background population and calculating standardized incidence ratios (SIR) and their 95% confidence intervals (CI). In the case-control studies, all 50-year-old or older women with incident ovarian cancer (n=3,958) or PFTC (n= 360) during 1995-2007 were identified from the Cancer Registry. The Population Register provided control women, 3 per each case of ovarian cancer and 10 per each case of PFTC, and parity data. The controls had to be alive and without ovarian/primary fallopian tube cancer and they were matched for age (+/- one month) and place or residence. The controls with an oophorectomy (n=506) or a salpingectomy (n=158) were excluded leaving 11,325 and 3,442 controls, respectively. Odds ratios (OR) with 95% CIs for various HT regimens were estimated by using conditional logistic regression adjusted for parity, ages at deliveries, hysterectomy and sterilization. The use of any type of EPT for less than five years did not modify the overall risk of ovarian cancer. Instead, the use of sequential EPT for five years or longer was associated with an elevation in the overall risk of ovarian cancer (SIR 1.21, 95% CI 1.06-1.37). The risk rises were most marked for serous (1.56; 1.33-1.80) and mixed cancer (1.54; 1.22-1.91) whereas the risk for mucinous cancer was decreased (0.47; 0.22-0.86). The risk increase connected to EPT use did not depend on the progestin type, mode or route of administration of EPT. The use of ET for five years or longer was linked with an increase in the risk for serous ovarian cancer (OR 1.45, 95% CI 1.20-1.75) while the risk of mucinous cancer was decreased (0.35; 0.19-0.67). As a whole the use of ET was accompanied with borderline rise in overall ovarian cancer risk (1.15; 0.99-1.32). In the users of sequential EPT, the risk rise was similar for endometroid (1.88; 1.24-2.86) and serous (1.32; 1.01-1.71) cancers. The use of continuous EPT, tibolone or E+LNG-IUS did not modify the risk of ovarian cancer. The use of ET was not a risk factor for PFTC. However, the use of sequential EPT for five years or longer was accompanied with a risk elevation (SIR 2.15, 95% CI 1.66-2.72), which was further increased if the use of sequential EPT continued for 10 years or longer (3.36; 2.02-5.24). In contrast, the use of continuous EPT did not modify the risk for PFTC. The uses of E+LNG-IUS for five years or longer was associated with increased risks of PFTC (ORs 2.84, 95% CI 1.10-7.38 and 3.37; 2.23-5.08, respectively), but this finding was based on low number of cases and controls. Postmenopausal hormone therapy use modifies the risks of both ovarian and fallopian tube cancers. The risk of serous and endometroid ovarian cancer rises but the risk of mucinous cancer decreases. The use of sequential EPT regimen is characterized with the highest risk elevations. In absolute terms, in 10,000 women using sequential EPT for five years or longer, there would be four extra cases of ovarian cancer and two extra cases of PFTC after follow-up of five years. These data should be incorporated into modern guidelines for the optimal use of HT.Munasarjasyöpä ja erityisesti munajohdinsyöpä ovat harvinaisia sairauksia, joiden ilmaantuvuus lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Selvitimme munasarja- ja munajohdinsyöpien riskiä eri vaihdevuosihormonihoitoja käyttävillä naisilla rekisteritietoihin perustuvilla tutkimuksilla. Hormonihoitojen käyttäjät haimme kansaneläkelaitoksen reseptitiedostosta. Munasarja- ja munajohdinsyöpäriskiä heillä verrattiin näiden syöpien riskiin kaikilla saman ikäisillä suomalaisilla naisilla. Mukaan otettiin yli 50-vuotiaat naiset (yhteensä 365, 601 naista), jotka olivat ostaneet hormonihoitoa vähintään kuuden kuukauden ajan vuosina 1994‒2008. Näistä naisista 602:lla todettiin munasarjasyöpä ja 160:lla munajohdinsyöpä seuranta-aikana Syöpärekisteriin tehtyjen ilmoitusten perusteella. Kaksi osatyötä pohjautuu tähän hormonihoitoa käyttävien kohorttiin. Kohorttitutkimuksissani ei ollut mahdollista huomioida sekoittavia tekijöitä kuten lapsilukua ja synnytysikää, joten siksi kolmannessa ja neljännessä osatyössä käytettiin tapaus-verrokki asetelmaa. Syöpätapaukset haettiin Syöpärekisteristä (3,958 munasarjasyöpää ja 360 munajohdinsyöpää) ja verrokit ja tiedot synnytyksistä sekä asuinpaikasta saatiin väestörekisteristä. Lisäksi tiedot kohdun, munasarjojen ja munajohtimien poistoleikkauksista sekä sterilisaatioista saatiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekistä. Munasarjasyövän tai munajohdinsyövän riski ei noussut, jos hormonihoitoa käytettiin alle viisi vuotta. Munasarjasyövän osalta estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmä lisäsi munasarjasyövän riskiä yli 5 vuoden käytön jälkeen 21 %; erityisesti vuodollinen hoito (jaksoittainen estrogeeni-keltarauhashormoni yhdistelmä) lisäsi riskiä. Hormonien annostelumuodolla (tabletti, laastari tai geeli) tai keltarauhashormoni-valmisteella ei ollut merkitystä. Lisäksi havaitsin eri hormonivalmisteiden vaikuttavan eri tavalla histologiselta tyypiltään erilaisten munasarjasyöpien riskeihin: pelkkä estrogeenihoito lisäsi seroosin, mutta vähensi musinoottisen syövän vaaraa. Tiboloni ja estrogeenin ja hormonikierukan yhdistelmä eivät lisänneet munasarjasyövän riskiä. Munajohdinsyövän osalta löydöksenä oli munajohdinsyövän riskin kaksinkertaistuminen yhdistetyn estrogeeni-keltarauhashormonihoidon kestettyä yli 5 vuotta ja kolminkertaistuminen hoidon kestettyä yli 10 vuotta. Pelkkä estrogeenihoito ei lisännyt munajohdinsyövän riskiä. Lisäksi havaitsin estrogeenihormonikierukan yhdistelmään sekä vuodolliseen hoitoon (jaksoittainen estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmä) käyttöön liittyvän lisääntyneen munajohdinsyöpäriskin. Kohdunpoisto tai sterilisaatio ei näyttänyt suojaavan munajohdinsyövältä. Tulosteni pohjalta voidaan sanoa, että vaihdevuosioireiden hormonihoito vaikuttaa sekä munasarjasyövän että munajohdinsyövän riskiin. Suurin riskin nousu molempien syöpien osalta näyttää liittyvän yli viisi vuotta kestävään vuodolliseen hoitoon eli jaksoittaisen estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmän käyttöön. Näiden syöpien harvinaisuudesta johtuen riski on kokonaisuudessaan silti pieni. Mikäli 10,000 naista käyttää jaksoittaista estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmää yli viisi vuotta, ilmaantuu heille 4 ylimääräistä munasarjasyöpää ja kaksi munajohdinsyöpää viiden vuoden seurannan aikana. Nämä tulokset olisi suositeltavaa liittää osaksi vaihdevuosihormonihoidon hoitosuosituksia.
URI: URN:ISBN:978-951-51-0959-0
http://hdl.handle.net/10138/153810
Date: 2015-04-10
Subject: kliininen lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Postmeno.pdf 1006.Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record