Riskitieto kuntapäätöksenteossa : Tapauksena saastunut maaperä Helsingissä

Abstract

As a result of soil pollution, five hundred people had to move away from their homes in Alakiventie at the end of the 20th century. This area of Alakiventie had been built on an old waste dump in Myllypuro in the 1970s. Examination of the case showed that the area had been built according to the legislation and practices typical of that time. No mistakes had been made, and in consequence, the administration of the city interpreted the case as a rare single accident. This raised the question: when and how is polluted soil constructed as an environmental problem?

In the doctoral dissertation, polluted soil is examined as a phenomenon that exists in a certain time span and space. The circumstances of society must be taken into account in order to understand polluted soil as an environmental problem. The definition of the environmental problem and its relation to risk management are in focus. The definition of the problem as well as the solution is dependent on knowledge. Knowledge is historically constructed, originating in action, and transformed from one actor to another. Furthermore, risk knowledge is related to the process in which an environmental problem and risk are defined.

The research problem asks how knowledge production promotes or restricts the ability of local decision makers to remedy environmental problems. The problem is answered by the four articles and three sub-questions. The research is a case study. The practices of local governance are analysed over several decades. The studied case addresses local governance in a risk society. The interviews, the official documents of the city, the publications of the administrative bodies, and the minutes of the city board are combined as research material.

Knowledge production about polluted soil seems to be disorganized and random. The knowledge produced does not accumulate, and the general view is invisible to decision makers. The silos in the administration, in legislation and in science hamper knowledge production in a way that hides solutions to wicked problems.

Sosiaalipolitiikan perinteisiä tehtäviä on ihmisten turvaaminen erilaisia riskejä vastaan. Sosiaalivakuutuksella on helpotettu sairaudesta, työttömyydestä tai vanhuudesta seuranneita tulonmenetyksiä, vähennetty epävarmuutta. Perinteistä sosiaalipolitiikkaa haastavat globaalit ja paikalliset ympäristöongelmat. Ne pakottavat tarkastelemaan, miten yhteiskunta kykenee selviytymään ympäristöongelmista ja niitä seuraavasta epävarmuudesta.

Epävarmuutta pyritään hallitsemaan riskienhallinnalla. Ennen ympäristöriskin määrittelyä täytyy ympäristöongelma tunnistaa ja tunnustaa. Vasta tämän jälkeen pystytään ongelmalle etsimään sellaista teknis-taloudellista ratkaisua, jonka myötä se voi päästä päätöksenteon agendalle. Ympäristöongelman määrittelyyn vaikuttaa se, ketkä siihen saavat osallistua, minkälaista tietoa on käytettävissä ja miten olemassa olevaa tietoa hyödynnetään. Ongelman määrittely puolestaan ohjaa sitä, miten siihen liittyvät riskit hahmotetaan. Näin ympäristöongelman määrittely ja ratkaisuyritykset kiinnittyvät tiiviisti toisiinsa.

Väitöskirjan tutkimusongelma on: Miten tiedon tuotanto edistää ja rajoittaa kuntapäätöksenteon mahdollisuuksia korjata ympäristöongelmia? Ongelmaan vastataan kolmen tutkimuskysymyksen ja neljän artikkelin tuella. Tapaustutkimusasetelmassa tutkimuksen kohteena ovat saastuneen maan hallintakäytännöt eri vuosikymmeninä Helsingissä ja tutkittava tapaus on paikallinen hallintatapa riskiyhteiskunnassa.

Tutkimuksen tuloksena esitetään, että tiedon tuotanto saastuneesta maaperästä ympäristöongelmana ja -riskinä on sattumanvaraista. Kokonaiskuvaa ei synny, eikä tieto kumuloidu päätöksenteossa tai päätöksentekoa varten. Kuntahallinnon siilot, lainsäädäntö ja tieteenalojen raja-aidat haittaavat ympäristöongelmien ymmärtämistä ja niiden korjaamista. Kaupunkia ei kyetä hahmottamaan osana ympäristön kiertokulkua. Nykyiset tiedon tuotannon tavat sopivat huonosti niin sanottujen ilkeiden ongelmien ratkaisuun. Ilkeiden ongelmien ratkaiseminen tai lieventäminen edellyttäisi modernistisesta maailmankuvasta luopumista. Käytännössä ilkeiden ongelmien ympärille pitäisi koota erilaista asiantuntemusta omaavia henkilöitä sen sijaan, että ilkeät ongelmat keinotekoisesti pilkotaan ensin hallinnon siiloihin sopiviksi ja sitten taloudellisiksi suureiksi päätöksentekoon.