The long-term outcome of frozen shoulder

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-9657-80-3
Julkaisun nimi: The long-term outcome of frozen shoulder
Tekijä: Vastamäki, Heidi Anita
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: ABSTRACT Vastamäki, Heidi Anita The long-term outcome of frozen shoulder Helsinki: University of Helsinki, 2015, 77 p. Publications of the ORTON Research Institute, A:39 The purpose of the current study was to assess and report the long-term outcome of frozen shoulder. The 234 patients with 257 frozen shoulders were clinically followed up for a mean 9.7 years (range, 2-30). The study includes five peer-reviewed articles. The specific aims of this project were to study: 1) the long-term outcome of the natural course of idiopathic frozen shoulder, 2) the very long-term outcome of manipulation under anesthesia (MUA), 3) the incidence and long-term outcome of postoperative frozen shoulder, 4) any influence of timing on the outcome of MUA, and 5) the long-term outcome of diabetic frozen shoulder. In general, patients with frozen shoulder recovered spontaneously over a mean duration of 15 months. After 9 year follow-up, 94% of shoulders showed a range of motion (ROM) similar to that of the contralateral, non-affected shoulder; 51% were totally pain-free, and 43% had pain ≤3/10 on the Visual Analogue Scale (VAS). In the long-term follow-up, diabetic patients shoulder ROM remained inferior to that of non-diabetic individuals. However, diabetic individuals frozen shoulders recovered to the patients own contralateral level. The very long-term outcome of manipulation under anesthesia was slightly inferior to the outcome of spontaneous recovery i.e. the natural course. After a mean 23 years follow-up of MUA, 47% of the shoulders had no pain at all. Even though ROM deteriorated between the last two follow-ups (7 vs. 23 years after MUA) the once-manipulated shoulder did reach the ROM level of the contralateral shoulder. Timing of MUA was statistically significantly associated with the outcome after manipulation of the idiopathic frozen shoulder. Optimal timing for MUA may be between 6 and 9 months from the beginning of symptoms. However, this finding may not be clinically significant. Concerning postoperative frozen shoulder after an open rotator cuff repair (RCR), the incidence was 20%. Compared to patients with no postoperative stiffness in their shoulders, the delay to postoperative healing was 3-6 months. The external rotation resolved first. One year after the surgery, the abduction and the flexion corresponded to that of the control patients shoulders. Patient age during RCR and the condition of the biceps tendon were related to the postoperative stiffness. In conclusion, the long-term outcome of frozen shoulder is good.TIIVISTELMÄ Vastamäki, Heidi Anita The long-term outcome of frozen shoulder Jäätynyt olkanivel on työikäisten yleisin ei-traumaattisen, pitkäaikaisen olkakivun ja olkanivelen liikerajoituksen aiheuttaja. Ihmisen normaalisti liikkuvin nivel jäykistyy niin, että liikkeet etu- ja sivusuuntiin sekä ulko- ja sisäkiertoon alenevat huomattavasti, jopa lähes kokonaan. Tämä aiheuttaa suurta haittaa käden ja yläraajan käytölle, kun kättä ei juuri saa nostettua vaakatasoa ylemmäs. Päivittäinen liikelaajuuden vähenemisen ja kivun aiheuttama haitta potilaalle on suuri, sillä pienetkin jokapäiväiset toimet käyvät joko vaikeiksi tai mahdottomiksi alkaen syömisestä, pukeutumisesta ja hygienian hoitamisesta. Taudinkuvalle on ominaista vaikea-asteinen yökipu, joka saattaa kestää kuukausia. Jäätynyt olkanivel aiheuttaa usein myös työkyvyttömyyttä. Jäätyneen olkanivelen pitkäaikaisseurannan raportoidut lopputulokset ovat ristiriitaisia. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia jäätyneen olkanivelen luonnollisen kulun sekä sen yleisen hoitomuodon, manipulaatiohoidon, pitkäaikaistuloksia. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeisen jäätyneen olkanivelen esiintyvyys ja pitkäaikaistuloksia. Tämän takautuvan tutkimuksen tulosmuuttujina olivat ensisijaisesti olkanivelen liikelaajuus ja liikeratojen sekä toiminnan palautuminen ja säilyminen sekä olassa koetun kivun määrä. Tutkimuksessa käytettiin sekä potilaslähtöisiä, kyselylomakkeisiin perustuvia että tutkijalähtöisiä, eri testeihin perustuvia sekä radiologisia menetelmiä. Potilastiedostoista kerättiin tietoja sairauden alkuvaiheista, hoitotoimenpiteistä sekä hoitojen jälkeisistä tapahtumista. Kaikki väitöskirjaan kuuluvat potilaat on jälkitutkittu kliinisesti. Väitöskirjatyössä jälkitutkittiin yhteensä 234 jäätyneen olkanivelen sairastanutta potilasta. Jäätyneitä olkapäitä oli yhteensä 257. Keskimääräinen seuranta-aika oli 9.7 vuotta (2-30 vuotta). Väitöskirjatutkimus sisältää viisi osajulkaisua. Tulokset: I. Jäätyneen olkanivelen luonnollinen kulku Tutkimuksessa I tutkittiin kliinisesti 51 potilaan 52 jäätynyttä olkaa keskimäärin 9 vuoden seuranta-ajan jälkeen. Potilaat eivät olleet saaneet vaivaansa muuta hoitoa, kuin särkylääkkeitä, eli kyseessä on sairauden luonnollinen kulku ilman toimenpiteitä. Vaivan keskimääräinen kesto oli 15 kuukautta, mutta 14 %:lla potilaista vaiva kesti yli kaksi vuotta. Olkanivelen liikerata parani 94 prosentilla toisen, eli terveen olan tasolle. Myös potilaat, jotka olivat sairastaneet erityisen hankalan jäätyneen olkanivelen, paranivat yhtä hyvin. Kontrollipotilaina tutkimuksessa toimivat konservatiivista hoitoa tai manipulaatiohoitoa saaneet potilaat. Parhaan lopputuloksen saavuttivat luonnollisen kulun ryhmään kuuluneet potilaat. II. Jäätyneen olkanivelen anestesiamanipulaation pitkäaikaistulokset Tutkimuksessa II seurattiin 15 potilaan 16 jäätynyttä olkaa keskimäärin 23 vuotta anestesiamanipulaation jälkeen seuraavina ajankohtina: 1 kuukausi ennen hoitoa, 0-1 päivää ennen hoitoa sekä keskimäärin 6 päivää, 3 kuukautta, 7 vuotta ja 23 vuotta hoidon jälkeen. Todettiin, että liike parani useimmilla toista olkaa vastaavalle tasolle ja kipu hävisi. Pitkän seuranta-ajan aikana olkanivelen liikerata ehti huonontua mahdollisesti iän vaikutuksesta molemmissa olkapäissä, myös jäätymättömällä puolella. Voitiin todeta, että jäätyneen olkanivelen anestesiamanipulaation jälkeinen tulos säilyy vuosikymmeniä. III. Olkanivelen kiertäjäkalvosimen avoimen korjausleikkauksen jälkeinen jäykistynyt olkanivel. Tutkimuksessa III selvitettiin 56 potilaan olkanivelen kiertäjäkalvosimen repeämän avoimen korjausleikkauksen jälkeen jäätyneen olkanivelen toipuminen keskimäärin 8.7 vuoden kuluttua leikkauksesta. Avoimen kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeinen jäykkä olka oli varsin yleinen esiintyen joka viidennellä potilaalla yhteensä 416 leikatusta olasta. Vaiva hidasti leikkauksen jälkeistä olan liikkeiden palautumista 3-6 kuukaudella. Liikkeet kuitenkin paranivat 6-12 kuukauden aikana valtaosalla potilaista vastaamaan ei-jäätyneiden leikkauspotilaiden liikelaajuuksia. Korkeampi leikkauksenaikainen ikä sekä hauislihaksen jänteen eheys liittyivät lisääntyneeseen leikkauksenjälkeiseen jäätymiseen. Tutkimuspotilaiden tuloksia 6 viikkoa, 3 ja 6 kuukautta sekä 1 vuosi leikkauksen jälkeen verrattiin kontrolliryhmän potilaisiin, joilla ei ollut kiertäjäkalvosimen leikkauksen jälkeistä jäykistynyttä olkaniveltä. Olkanivelen keskimääräiset liikeradat potilasryhmissä eivät eronneet enää vuoden kohdalla toisistaan. IV. Onko anestesiamanipulaation ajankohta yhteydessä hoidon lopputulokseen? Tutkimuksessa IV seurattiin 57 potilaan 65 manipuloidun jäätyneen olkanivelen tuloksia keskimäärin 6 vuotta ja pyrittiin selvittämään, onko manipulaation suoritusajankohdalla yhteyttä hoidon lopputulokseen. Tilastollisessa analyysissä 6-9 kuukauden kuluessa oireiden alusta suoritettu anestesiamanipulaatio oli yhteydessä parempaan hoidon lopputulokseen kuin muina ajankohtina suoritettu manipulaatio. Kyseisen ryhmän potilailla oli jälkiseurannassa muita paremmat flexio-, ulkokierto-, lepokipu- ja Simple Shoulder Test- arvot. V. Diabeteksen vaikutus jäätyneen olan paranemiseen Tutkimuksessa V seurattiin 27 diabetespotilaan 29 jäätyneen olkanivelen paranemista keksimäärin 9.7 vuotta. Diabetespotilaiden tuloksia verrattiin 151 diabetesta sairastamattoman potilaan jäätyneen olkanivelen paranemistuloksiin. Todettiin, että diabetespotilaiden jäätynyt olka paranee muuten samalla tavoin kuin diabetesta sairastamattomien, mutta olkanivelen liikerata jää huonommaksi. Havaittiin, että diabetespotilaiden jäätyneen olan liikerata palasi kuitenkin samalle tasolle, kuin heidän toisen, eli terveen olkansa liikerata. Tämän väitöskirjatutkimuksen vahvuuksina voidaan pitää erittäin pitkiä seuranta-aikoja sekä sitä, että kaikki jäätynyt olkanivel -potilaat on jälkitutkittu kliinisesti. Väitöskirja sisältää suurimman tähän mennessä kliinisesti tutkitun ja julkaistun aineiston jäätyneen olkanivelen luonnollisesta kulusta ja pisimpään kliinisesti tutkitun ja julkaistun jäätyneen olkanivelen anestesiamanipulaation tulosseurannan. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että jäätynyt olkanivel paranee spontaanisti ilman hoitoa lähes kaikilla potilailla. Diabetespotilailla olkanivelen liikerajoitukset jäävät suuremmiksi kuin ei-diabeetikoilla, mutta näin käy myös diabetespotilaiden terveen olan liikeratojen suhteen. Olkanivelen kiertäjäkalvosimen repeämän avoimen korjausleikkauksen jälkeinen jäätynyt, jäykkä olkapää on yleinen ilmiö ja viivästyttää olan paranemista usealla kuukaudella, mutta paranee yleensä runsaan puolen vuoden sisällä.
URI: URN:ISBN:978-952-9657-80-3
http://hdl.handle.net/10138/154516
Päiväys: 2015-05-29
Avainsanat: lääketiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
THELONGT.pdf 914.6KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot