Monisukupolvinen arki : Isovanhempien kokemuksia elämästä lastensa ja lastenlastensa kanssa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273090
Title: Monisukupolvinen arki : Isovanhempien kokemuksia elämästä lastensa ja lastenlastensa kanssa
Author: Koivisto, Ritva
Other contributor: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för socialvetenskaper
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2015
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273090
http://hdl.handle.net/10138/154577
Thesis level: master's thesis
Discipline: Social and Public Policy
Yhteiskuntapolitiikka
Samhällspolitik
Abstract: Tutkielman taustalla on kiinnostus siihen, miten perhesukupolvet tukevat ja auttavat toisiaan, millaiseksi he kokevat yhteytensä ja miten he uusintavat sosiaalisia suhteitaan. Pro gradu -työssä kysytään, miten isovanhemmat yhteiseen arkeen osallistuvat ja kuuluvat. Lisäksi tarkastellaan, miten eri perheyksiköt luovat ja pitävät yllä tunnetta keskinäisestä yhteenkuuluvuudesta. Viimeisenä kysymyksenä ovat strategiat, joita isovanhemmat valitsevat toteuttaessaan rooliaan ja sopeutuessaan muuttuvissa perhemuodostelmissa. Työn teoreettinen viitekehys on sosiologinen, sukupolvi- ja perhetutkimukseen perustuva. Siinä hyödynnetään näkökulmia myös sosiologi Vern Bengtsonin perhesukupolvien keskinäistä solidaarisuutta koskevasta mallista (family solidarity model). Malli perustuu kuuteen eri solidaarisuuden ulottuvuuteen, jotka on suomennettu seuraavasti: kiintymys, yhteydenpito, konsensus, toiminnallinen-, normatiivinen- sekä rakenteellinen solidaarisuus. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla 17 suomalaista suuriin ikäluokkiin kuuluvaa isovanhempaa. Haastatelluista 11 on isoäitejä ja 6 isoisiä. Aineiston keräsivät vuoden 2011 Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan oppiaineen tutkimusmenetelmä-kurssin opiskelijat. Aineisto on osa Helsingin yliopiston Gentrans-tutkimushankkeen aineistoja. Tutkielman aineistonanalyysi perustuu sisällönanalyysiin ja siinä teemoitteluun. Tulosten mukaan biologisilla ja sosiaalisilla isovanhemmilla on aktiivinen rooli lastensa ja heidän perheidensä arjessa. Normatiivisen solidaarisuuden, yhteydenpidon ja kiinteiden, lämpimien perhesuhteiden välillä on selkeä yhteys. Perheverkostojen myönteinen ilmapiiri lisää yhteydenpitoa itsessäänkin. Ne perheet jotka pitävät yhteyttä, usein myös auttavat toisiaan monipuolisesti. Tärkein motiivi isovanhempien antamalle tuelle on heidän tuntemansa rakkaus ja kiintymys, mutta myös velvollisuus ja vastuuntunto ovat merkityksellisiä tekijöitä huolenpidossa erityisesti alaikäisistä ja ikäihmisistä. Isovanhemmat ovat toisaalta melko yksimielisiä siitä, että heidän velvollisuutensa ei ole auttaa lapsiaan ja heidän perheitään esimerkiksi taloudellisesti tai lastenhoidossa. Suurten ikäluokkien sukupolvikokemukset lapsuus- ja nuoruusvuosiensa niukkuudesta ja pula-ajasta ovat vahvistaneet isovanhempien solidaarista motiivia: kaikki kuitenkin auttavat jollain tavoin jälkikasvuaan, sillä itsellä on nyt mahdollisuus siihen. Aineiston perusteella isoisyys näyttäytyy tasavertaisena roolina isoäitiyden rinnalla. Isovanhempien edustamassa vielä kantasuomalaisessa, pohjoismaisessa perhekulttuurissa kunnioitetaan perhepiirin jo monikulttuuristen sukupolvien ja -jäsenten autonomiaa ja kaikkien tasaväkisyyttä. Lapset kasvatetaan yksilöinä, jokaisen persoonallisuus huomioiden. Nykypäivän isovanhemmuus onkin toiminnallista niin, että lapsenlapsille keksitään erityistä tekemistä ja halutaan varata henkilökohtaista aikaa. Isovanhemmat ovat vahvasti konsensushakuisia ja tukevat lastensa perheitä taustalta, ollen apujoukkoina vain silloin kun tarvitaan ja apua pyydetään. Digitalisaatio on helpottanut yhteydenpitoa eri kanavin perheenjäsenten ja sukulaisten välillä. Perheissä on kuitenkin eroja, miten kiinteästi halutaan kuulua yhteen. Toisille sopii väljempi yhteydenpidon rytmi ja etäisemmät tunnesuhteet. Perhemuodostelmien muuttuessa isovanhemmat toimivat melko strategisesti: uuteen jäseneen tai tilanteeseen valmistaudutaan ja eläydytään. Ihmissuhteita myös rakennetaan tavoitteellisesti ja niistä keskustellaan ja sovitellaan monisukupolvisesti. Isovanhemmuus näyttäytyykin elämään iloa ja sisältöä tuovana vaiheena. Isovanhemmat ovat ylpeitä roolistaan ja arvostavat kaveruutta nuoremman polven kanssa. Tulokset tuovat kuitenkin esille, että olisi hyvä käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua isovanhempien omasta jaksamisesta. Aineiston ahkeroivat isoisät ja isoäidit herättävät pohtimaan tarkasti, missä kulkevat kokopäivä-isovanhemmuuden rajat.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Koivisto_Yhteiskuntapolitiikka.pdf 993.9Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record