Code-switching in Greater Bilbao : A bilingual variety of colloquial Basque

Abstract

This doctoral dissertation examines the role of code-switching between Basque and Spanish linguistic elements in the metropolitan area of Greater Bilbao in the Basque Country. The study consists of four articles and a compilation article. The articles examine bilingual speech from different points of view: variation in grammatical code-switching patterns, the role of swearing, slang and code-switching in constructing an informal register of Basque, language ideologies that discourage and encourage code-switching, and conventionalization of semantic-pragmatic code-switching patterns.

The Basque context of language revitalization has created new divisions between speakers, as the formerly unidirectional bilingualism has turned into a situation where great numbers of Spanish speakers are learning Basque in adult acquisition programs or in Basque-medium education. Basque is still, however, a minority language in the Greater Bilbao area and the bilingual Basque speakers live scattered among the monolingual majority. The effect of these social structures on linguistic structures is examined in two sets of data that were collected for the purposes of this study. For the first set of data, 22 hours of naturally occurring peer-group conversations with 22 Basque-Spanish bilinguals were recorded, while the second set consists of 12 hours of metalinguistic conversations with 47 bilingual Basques.

The speakers use their bilingual repertoire in numerous creative and dynamic ways. Yet some tendencies can be detected. Colloquial Basque in Bilbao is a bilingual speech style that always includes some code-switching to Spanish. There is considerable variation in the individuals code-switching patterns. Some of the informants, particularly L1-speakers of Basque, use very intensive and syntactically intrusive code-switching, whereas others, especially L2-speakers of Basque, only engage in syntactically peripheral code-switching, such as Spanish interjections, discourse markers and tags. The L2-speakers purist tendencies seem to have two sources: firstly, the normative setting of acquisition where language mixing is discouraged, and secondly, the general interpretation of new speakers code-switching as lack of proficiency in the minority language. Some Spanish elements have become conventionalized throughout the speech community as the default option. All informants use Spanish discourse markers, and swear words and colloquialisms are always introduced in Spanish in otherwise Basque speech. Spanish discourse markers seem to have been automatized as conversational routines, whereas Spanish swear words and colloquialisms have become conventionalized because of the domains they are associated with, and because of the lack of these stylistic categories in standard Basque.

Koodinvaihto Suur-Bilbaossa: alueen puhekieleen kuuluu baskin ja espanjan sekoitus

Kaksikieliset puhetyylit saavat usein liikanimiä kuten Spanglish (Spanish + English) ja portuñol (português + español), ja niitä pidetään helposti huonona kielenkäyttönä, jota olisi syytä välttää. Sekakieli ärsyttää ja sen pelätään johtavan kielen rappioon. Kahden kielen sekoittaminen samassa puhetilanteessa on kuitenkin olennainen osa kaksikielisen ihmisen kommunikatiivista kompetenssia. Monikielisellä puhujalla on yksikieliseen puhujaan verrattuna käytössään moninkertainen ilmaisuvarasto, jota hyödyntämällä hänellä on laajemmat kielelliset resurssit kuin yksikielisellä.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastelen Baskimaan Suur-Bilbaon alueen kaksikielistä puhetta, josta käytetään kansankielistä nimitystä euskañol. Se on yhdistelmä sanoista euskara, baskin kieli , ja español, espanjan kieli . Espanjan siirryttyä Francon diktatuurista demokratiaan 1980-luvun taitteessa vähemmistökieliä syrjinyt kielipolitiikka muuttui. Baskimaassa alkoi voimakas kielenelvytys. Baskin kielellä on nykyään paljon puhujia, jotka puhuvat baskia toisena kielenään. Baskin kirjakieli euskara batua on päässyt leviämään eri kouluasteisiin opetuskieleksi, ja sitä käytetään monenlaisissa julkisissa konteksteissa sekä mediassa. Väitöskirjatutkimus kuitenkin osoittaa, että uutta kirjakieltä pidetään muodollisena ja keinotekoisena ja usein sitä pyritään muokkaamaan epämuodollisiin tilanteisiin sopivammaksi nimenomaan koodinvaihdolla, sekoittamalla baskia ja espanjaa. Toisin kuin usein kuvitellaan, koodinvaihto on siis jopa edullista vähemmistökielen käytölle, koska yksikielistä baskia pidetään liian muodollisena epävirallisiin tilanteisiin.

Baskimaassa kaikki baskinkieliset ovat kaksikielisiä ja puhuvat myös espanjaa. Espanjankielisten sanojen ja ilmausten käyttö muuten baskinkielisessä puheessa ei ole siis este ymmärtämiselle. Näin puhekielisestä baskista on käytännössä tullut kaksikielinen kielimuoto, joka sisältää aina jonkin verran koodinvaihtoa espanjaan. Esimerkiksi keskustelusanat, kiroilu ja slangi-ilmaukset sanotaan lähes aina espanjaksi muuten baskinkielisessä puheessa.

Tutkimuksesta ilmenee, että koodinvaihdon määrässä ja laadussa on kuitenkin eroja puhujan taustasta riippuen. Äidinkieleltään baskit käyttävät koodinvaihtoa monipuolisesti ja runsaasti. Koulussa kielen omaksuneet baskit taas käyttävät koodinvaihtoa vain vähän ja silloinkin se rajoittuu yleensä hyvin yleisiin espanjankielisiin ilmauksiin, kuten kirosanoihin. Tutkimuksen mukaan koodinvaihdossa ilmeneville eroille on kaksi kaksi syytä: 1) luokkahuoneen ilmapiiri ohjaa vahvasti yksikieliseen kielenkäyttöön ja 2) ei-äidinkielisten puhujien koodinvaihto tulkitaan usein kielitaidon puutteeksi. Näin puristiset asenteet ja yksikielisyysnormit rajoittavat kaksikielisyyden täyttä hyödyntämistä.