State Responsibility in International Law : From Paradigm to Periphery

Abstract

This thesis explores the law of state responsibility in international law from a critical standpoint. The main argument is that there are no longer justifications for holding state responsibility as the foremost responsibility system in international law. The importance of state responsibility has diminished; state responsibility has moved from a paradigm to the periphery in the international legal order. The thesis advances on two fronts to prove the veracity of the argument. First, it evaluates the law of state responsibility as adopted in the International Law Commission s 2001 Articles on State Responsibility in order to pinpoint problems in the general state responsibility rules. Second, the thesis explores how alternative constructions of responsibility, that is international liability and international criminal law, have overtaken portions of the state responsibility domain.

Functionality is presented as the most suitable appraisal framework for an analysis of how state responsibility rules respond to challenges such as globalization and its actors, the diversity of responsibility ideas, and the normative fragmentation of responsibility in international law. The thesis thus prioritizes the practical usefulness of a responsibility regime in international law rather than abstract system-building functions. The exploration into the functionality of rules for state responsibility is preceded by an excursion into the evolution of state responsibility. The historical outlook will reveal how the rules developed, what dilemmas have characterized the state responsibility project and how these tensions have affected the formation of the ILC state responsibility rules.

The critical appraisal of the general rules of state responsibility addresses a range of problems that relate to legal pluralization, form, function and implementation. It is argued that the state responsibility rules are unable to respond to the multi-actor and multi-issue world, to norm differentiation, and to the diversity of function, all of which contributes to the marginalization of the law of state responsibility. The thesis contends that the decision to create one all-embracing responsibility system for all kinds of violations of international law in order to build a credible international legal order actually led to lessened functionality. Real-world problems of crucial importance to the international community cannot be effectively handled under the state responsibility regime.

From the demerits of state responsibility, the thesis proceeds to explore particularized responsibility regimes that have developed and strengthened as alternatives to state responsibility. International liability and international criminal law rules are explored from specific points of functionality that state responsibility is ill-suited to handle, i.e. social control, collectivity and the signalling effect. It is submitted that their particularity is an asset that allows regimes to deal with real problems in flexible and creative ways. They have thus effectively contributed to the side-tracking of state responsibility.

Väitöskirjassa tarkastellaan valtiovastuuta kansainvälisen oikeuden rikkomuksissa kriittisestä näkökulmasta. Pääargumenttina esitetään, että valtiovastuun asema ensisijaisena vastuujärjestelmänä kansainvälisessä oikeudessa ei enää ole perusteltua: valtiovastuu on siirtynyt kansainvälisessä oikeusjärjestelmässä paradigmasta periferiaan. Väitöskirjassa edetään kahdella rintamalla argumentin paikkansapitävyyden todistamiseksi. Ensiksi arvioidaan YK:n Kansainvälisen oikeuden toimikunnan valtiovastuusäännöt vuodelta 2001 niissä ilmenevien ongelmien osoittamiseksi ja vastuun käsitteellistämiseksi. Toiseksi väitöskirjassa tarkastellaan, miten vaihtoehtoiset vastuujärjestelmät, kansainvälinen korvausvastuu (international liability) ja kansainvälinen rikosoikeus ovat täyttäneet osan valtiovastuun paikasta.

Valtiovastuun sääntöjen arviointiin väitöskirjassa sopivimmaksi kehykseksi esitetään toiminnallisuutta (functionality). Tästä lähtökohdasta arvioidaan, millä tavoin valtiovastuusäännöt vastaavat sellaisiin haasteisiin kuten globalisaatio ja sen toimijat, vastuukäsitteiden moninaisuuteen ja vastuun normatiiviseen sirpaloitumiseen. Väitöskirjassa asetetaan valtiovastuu käytännöllisyyden ja toimivuuden keskiöön, eikä siis aseta etusijalle abstrakteja toimintoja, jotka liittyvät eheän kansainvälisen oikeusjärjestelmän rakentamiseen. Valtiovastuun toimivuuden analyysia edeltää tutustuminen valtiovastuudoktriinin kehittymiseen. Historiallinen katsaus paljastaa, miten säännöt ovat kehittyneet, millaiset pulmat ovat olleet tunnusomaisia valtiovastuuprojektille ja millä tavoin jännitteet ovat vaikuttaneet yleisten sääntöjen muodostumiseen.

Valtiovastuusääntöjen kriittisessä arvioinnissa tarkastellaan ongelmia, jotka liittyvät oikeuden moniarvoistumiseen, muotoseikkoihin, toimintoihin sekä toimeenpanoon. Väitöskirjassa esitetään, että valtiovastuusäännöt eivät pysty vastaamaan toimijoiden ja asioiden moninaisuuteen, normien erilaistumiseen ja funktioiden monipuolisuuteen. Nämä seikat ovat osaltaan johtaneet valtiovastuun vähenevään merkitykseen. Päätös luoda yhtenevä säännöstö kaikille kansainvälisen oikeuden rikkomuksille aiheesta riippumatta liittyi uskottavan kansainvälisoikeudellisen järjestelmän rakentamiseen, mikä kuitenkin johti huonompaan toimivuuteen. Reaalimaailman ongelmia, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kansainväliselle yhteisölle, ei voida tehokkaasti käsitellä valtiovastuusäännöillä.

Valtiovastuun ongelmakohdista väitöskirjan analyysissa siirrytään tarkastelemaan spesifioituja vastuujärjestelmiä, jotka ovat kehittyneet ja vahvistuneet vaihtoehtoina valtiovastuulle. Kansainvälistä korvausvastuuta ympäristövahingoissa sekä kansainvälisen rikosoikeuden sääntöjä tarkastellaan sellaisen kolmen toimivuuteen liittyvän ulottuvuuden kautta, joita valtiovastuu ei pysty riittävästi käsittelemään. Näitä ovat sosiaalinen kontrolli, kollektiivisuus ja viestittävä vaikutus. Väitöskirjassa esitetään, että vaihtoehtoisten vastuujärjestelmien spesifisyys on etu, jonka avulla kyseiset järjestelmät pystyvät vastaamaan joustavasti ja luovasti todellisiin ongelmiin. Järjestelmät ovat täten tehokkaasti vaikuttaneet valtiovastuun sivuuttamiseen.

Avhandlingen granskar statsansvar för folkrättsliga förbrytelser ur ett kritiskt perspektiv. Dess huvudargument är att det inte längre är befogat att hålla regimen om statsansvar som det huvudsakliga ansvarssystemet i folkrätten. Dess betydelse har minskat och den är inte längre ett paradigm utan har en mindre central ställning i periferin av den internationella rättsordningen. Avhandlingen granskar sanningshalten av detta huvudargument på två olika fronter. Till att börja med utvärderar den de av FN:s Folkrättskommission år 2001antagna statsansvarsreglerna i syfte att påvisa problem i regelverket. För det andra hävdas i avhandlingen att alternativa ansvarskonstruktioner, närmare sagt internationellt skadeståndsansvar och internationell straffrätt, har tagit över delar av statsansvaret.

Avhandlingen för fram funktionalitet som den mest tillförlitliga evalueringsgrunden när det gäller en analys av hur statsansvarsreglerna kan svara på globaliseringen och dess aktörer, mångfalden av ansvarstänkande, och den normativa fragmenteringen av ansvar i folkrätten. Därmed betonas folkrättsnormers praktiska användbarhet framom abstrakta systemuppbyggande funktioner. Funktionalitetsanalysen av statsansvaret föregås av en granskning av statsansvarets utveckling. Den historiska överblicken avslöjar hur statsansvarsreglerna utvecklades, hurdana dilemman som kännetecknade statsansvarsprojektet och hur dessa spänningar påverkade formandet av de allmänna statsansvarsreglerna.

Den kritiska granskningen av de allmänna statsansvarsreglerna tar upp en mängd olika problem som härrör sig till rättslig pluralisering, form, funktion och implementering. I avhandlingen förs fram argument enligt vilka reglerna är oförmögna att svara på dagens mångfald av aktörer och sakfrågor, en differentiering av normer och en diversitet av funktioner. Alla dessa problem har bidragit till den minskade betydelsen av statsansvarsreglerna. Enligt avhandlingen kom statsansvarets funktionalitet att lida när man beslutade att skapa en heltäckande regim i syfte att stärka folkrätten som rättsordning. Problem som är av avgörande betydelse för det internationella samfundet kan lösas dåligt med hjälp av statsansvarsreglerna.