GOD IS LOVE BUT LOVE IS NOT GOD : Studies on C. S. Lewis's Theology of Love

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1408-2
Title: GOD IS LOVE BUT LOVE IS NOT GOD : Studies on C. S. Lewis's Theology of Love
Author: Lepojärvi, Jason
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology, Systematic Theology, Dogmatics
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2015-08-12
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1408-2
http://hdl.handle.net/10138/155676
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: C. S. Lewis (1898-1963) was one of the most influential Christian thinkers of the twentieth century with continuing relevance into the twenty-first. Despite growing academic interest in Lewis, many fields of inquiry remain largely unmapped in Lewis scholarship today. This compilation dissertation, consisting of an introductory overview together with four stand-alone but connected essays, extends critical understanding of Lewis's contribution to the theology of love. In three of the four essays, Lewis's theology of love is compared to and contrasted with that of Anders Nygren (1890-1978); and in one, that of Augustine of Hippo. Using systematic textual analysis, the essays evaluate Lewis's key concepts, argumentation, and presuppositions. Nygren, the Swedish Lutheran theologian and bishop of Lund, has virtually dominated modern theological discussion of love. His antithesis between selfless and gratuitous Christian love and self-seeking and needful Pagan love, or agape and eros respectively, became enormously influential in twentieth century theology. Lewis was initially shaken up by Nygren's work, and it took him decades to formulate his own model, above all in Surprised by Joy (1955) and The Four Loves (1960). It is shown that Lewis constructed not only his theology of love, but also his theology of spiritual desire as a form of love, in conscious opposition to Nygren. Lewis's theology of love challenges the denigration of eros and its separation from agape. Nygren's predestinarianism is also rejected. Lewis devises his own vocabulary, avoids the use of eros and agape in Nygren's sense, and hardly ever mentions Nygren by name. All this suggests a deliberate apologetic strategy to bypass certain defences of his readers and to avoid Nygren-dependency. Despite their incommensurate love-taxonomies, Lewis's need-love/gift-love and Nygren's eros/agape have often been treated as parallels. This longstanding assumption is shown to be in need of greater nuance. The study demonstrates that Lewis's concept of spiritual longing, which he calls Joy, is relevant to the Nygren debate and serves as a potent variant for Nygren's eros. However, no one thing in Lewis's mental repertoire can serve as a perfect translation of Nygren's eros, because for Lewis it is an abstract caricature cut off from real life. In Lewis's theological vision, contra Nygren, spiritual longing, far from obfuscating the Gospel, is a God-given desire that prepares the way for it. Lewis is not free from the occasional hyperbole or blind spot. For instance, his argument that romantic love is not eudaimonistic is shown to be somewhat convoluted, and his famous disagreement with Augustine is possibly based on a misunderstanding. A perennial feature in Lewis's understanding of love, reflected in all four essays, is the ambiguity of love. Love is not something pejorative, but neither is it an infallible moral compass. God is love, but love is not God.C. S. Lewis (1898-1963) oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia kristillisiä ajattelijoita. Tänäkin päivänä hän on ajankohtainen ja laajalti luettu kirjailija. Kasvavasta akateemisesta kiinnostuksesta huolimatta Lewis-tutkimuksella on vielä paljon kartoitettavaa. Tämä artikkeliväitöskirja valottaa Lewisin näkemyksiä rakkauden teologiasta. Tutkimus koostuu johdannosta sekä neljästä itsenäisestä, mutta toisiaan täydentävästä artikkelista. Kolme artikkeleista käsittelee Lewisin rakkauden teologiaa suhteessa Anders Nygrenin (1890-1978) näkemyksiin. Neljännessä artikkelissa Lewisin rakkauden teologiaa verrataan Augustinuksen ajatteluun. Väitöskirjan tutkimusmetodina on käytetty systemaattista analyysia. Metodin avulla Lewisin kirjallisesta tuotannosta on analysoitu aiheen kannalta keskeisiä käsitteitä, argumentteja ja ajattelun taustaoletuksia. Anders Nygren, ruotsalainen luterilainen teologi ja Lundin piispa, on hallinnut rakkautta käsittelevää modernia teologista keskustelua. Nygren asetti vastakkain epäitsekkään ja vastikkeettoman kristillisen rakkauden (agape) ja omaa etuaan etsivän ja puutteellisen pakanallisen rakkauden (eros). Tämä erottelu osoittautui 1900-luvun teologiassa hyvin vaikutusvaltaiseksi. Myös Lewisiin Nygrenin työ vaikutti välittömästi. Lewis käytti vuosikymmeniä oman vastineensa muotoiluun, ja hän käsittelee aihetta erityisesti teoksissaan Surprised by Joy (1955, suom. Ilon yllättämä) ja The Four Loves (1960, suom. Neljä rakkautta). Tämä väitöstutkimus osoittaa, että Lewis muotoili tietoisesti rakkauden teologiansa ja siihen sisältyvän hengellisen halun teologiansa vastustamaan Nygrenin näkemystä. Lewisin rakkauden teologia haastaa Nygrenin keskeisimmän väitteen. Lewisin mielestä eros-rakkautta ei ole syytä mustamaalata ja erottaa agape-rakkaudesta. Lewis laati aiheen käsittelylle oman sanaston ja vältti käyttämästä käsitteitä eros ja agape Nygrenin tarkoittamassa mielessä. Juuri koskaan Lewis ei kuitenkaan mainitse Nygreniä nimeltä. Tämä kaikki viittaa tarkoituksenmukaiseen apologeettiseen strategiaan. Yhtäältä Lewis pyrki kiertämään lukijoidensa mahdolliset ennakkoasenteet, toisaalta välttämään teologiansa määrittymisen Nygrenin kautta. Lewisin rakkaussanasto on rikasta. Hän puhuu esimerkiksi tarverakkaudesta ja lahjarakkaudesta. Vaikka Lewisin ja Nygrenin sanastot ovat yhteismitattomia, on Lewisin tarverakkaus/lahjarakkaus-luokittelu ja Nygrenin eros/agape-erottelu usein rinnastettu toisiinsa. Tämä sitkeä taipumus on syytä kyseenalaistaa. Tässä väitöskirjassa osoitetaan, että Nygren debatin kannalta Lewisin näkemys hengellisestä kaipauksesta on erityisen merkityksellinen. Lewis nimittää hengellistä kaipausta iloksi (Joy). Se on muunnelma Nygrenin eroksesta. Ilon keskeisyydestä huolimatta Lewisin käsitekirjosta on vaikea nostaa esille vain yhtä vastinetta erokselle. Lewisille nygreniläinen eros-rakkaus on lopultakin vain abstrakti, todellisesta elämästä eristetty karikatyyri. Toisin kuin Nygrenillä, Lewisin teologisessa visiossa hengellinen kaipaus ei ole epäilyttävä asia. Hengellinen kaipaus on Jumalan lahjoittama halu, eikä se siten hämärrä evankeliumia. Pikemminkin kaipaus valmistaa ihmistä ilosanoman vastaanottamiseen. Lewisin ajattelusta paljastuu myös kuolleita kulmia ja ajoittaista liioittelua. Esimerkiksi näkemys, jonka mukaan romanttinen rakkaus ei ole eudaimonistista, osoittautuu jokseenkin sekavaksi. On myös täysin mahdollista, että Lewisin kuuluisa erimielisyys Augustinuksen kanssa perustuu väärinymmärrykseen. Kaikki neljä artikkelia tuovat analyyttisen katseen alle Lewisin rakkaus-käsityksen keskeisen piirteen: rakkauden monimerkityksisyyden. Rakkautta ei tule halventaa, mutta se ei myöskään ole erehtymätön moraalikompassi. Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala.
Subject: teologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
E-thesis_Lepojärvi.pdf 740.3Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record