Ongelmanratkaisu ja vuorovaikutus leikkipedagogiikassa : Tapaustutkimus kaupunkileikistä ongelmanratkaisuympäristönä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508133537
Title: Ongelmanratkaisu ja vuorovaikutus leikkipedagogiikassa : Tapaustutkimus kaupunkileikistä ongelmanratkaisuympäristönä
Author: Kaleva, Annu Eveliina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2015
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508133537
http://hdl.handle.net/10138/156161
Thesis level: master's thesis
Abstract: Goal of the study. This is a qualitative case study of problem solving and interaction in a play pedagogical application called the "city game". Problem solving interaction is viewed through the concept of position. The research questions are: 1. What kind of problems emerge in the "city game"? 2. What kind of social positions do the participants have during problem solving activities? Many researchers of the learning sciences emphasize the importance of collaboration, peer-learning, agency, active participation, sense of belonging, and problem based learning methods in school pedagogy. The goal of the thesis is to understand how these pedagogical ideas appear in the "city game". By analyzing the problem solving situations and the positions of the participants, I examine the learning possibilities the "city game" might offer in school context. Method. The data of this study was collected in a play pedagogical school that is a result of a research project started by Pentti Hakkarainen, professor of pedagogics. The children in the class are 4–8 years old, and there are four adults working with the class. The studied game is called the "city game". It consists of the adults and the children together creating a city with five different service points, like a candy store, a bank, and a spa. Some of the participants participate in a role of customer service personnel, and the others (all of the adults and some of the children) wander around as customers and buy different services and goods. The data consists of a video recording of one play episode (1 ½ hours). From this video, I selected problem solving episodes and analyzed them in terms of quality of the problem. By the methods of interactions analysis I then determined the positions of the participants. Results and discussion. There were many different kinds of problems in the data. Some of them were well-structured (typical in school), and others more ill-structured or open ended (more typical in real life settings), and the solvers used many different kinds of strategies. Most of the problems emerged and were solved in collaboration by children. The children participated in the problem solving in various positions, and some of them were more active than the others. The adults scaffolded the problem solving, but withheld from actually solving the problem for the children. The play and its roles were obviously very motivating, as the children stuck to their roles very persistently, even in difficult problem solving situations. The play roles also affected the problem solving positions, for example, solving a problem was seen more as the responsibility of the service personnel, who were usually the most active solvers. In the light of the previous studies, the problems in the "city game" promote deep learning by understanding, and inner motivation. As a problem solving environment the "city game" promotes agency, active participation, sense of belonging, collaboration, and peer-learning, all of which have been confirmed to have very positive influence on children's learning and well-being. According to these results, the "city game" and other play pedagogical applications similar to it can be seen as a highly recommended learning environment in comprehensive school, as well as in preschool.Tavoitteet. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus erään leikkipedagogisen sovelluksen, kaupunkileikin, ongelmanratkaisutilanteista ja vuorovaikutuksesta. Vuorovaikutusta tarkasteltiin position käsitteen kautta. Tarkemmat tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia ongelmanratkaisutilanteita kaupunkileikissä ilmenee? ja 2. Millaisessa sosiaalisessa positiossa ongelmanratkaisuun osallistujat ovat suhteessa ongelmanratkaisuun? Monet oppimisen tutkijat puhuvat yhteistoiminnallisuuden, vertaisoppimisen, aktiivisen osallisuuden, toimijuuden sekä ongelmanratkaisuun perustuvien pedagogiikkojen puolesta. Analysoimalla kaupunkileikin ongelmanratkaisutilanteita ja niihin osallistuvien positioita tavoitteeni oli ymmärtää, miten nämä oppimista edistävät tekijät ja pedagogiikat ilmenevät kaupunkileikissä. Tutkielmassa pyrin avaamaan, millaisia oppimismahdollisuuksia leikkipedagogiikka tarjoaa ja mitä annettavaa sillä voisi olla kouluoppimiselle. Menetelmät. Tutkielman aineisto kerättiin eteläsuomalaisesta leikkipedagogisesta yhteisopetusryhmästä, joka on perustettu osana kasvatustieteen professori Pentti Hakkaraisen tutkimushanketta. Ryhmä koostuu 4–8 -vuotiaista lapsista ja neljästä aikuisesta. Tutkittu leikki oli kaupunkileikki, jossa sekä oppilaat että opettajat ostivat ja myivät palveluita itse suunnittelemissaan ja rakentamissaan pisteissä kuten kylpylässä, karkkikaupassa ja pankissa. Aineisto koostui videohavainnoinnista yhdeltä leikkikerralta (1 ½ h) ja siitä tunnistetuista ongelmanratkaisutilanteista. Luokittelin nämä ongelmanratkaisutilanteet niiden laadun ja ratkaisutavan mukaan. Tämän jälkeen analysoin ongelmanratkaisuun osallistujien positioita vuorovaikutusanalyyttisesti luokittelemalla heidän vuorovaikutuksensa siirtoja. Vertailin eri luokitteluja, osallistujien positioita ja teoreettisia lähtökohtia. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa ilmeni paljon erilaisia ongelmanratkaisutilanteita, sekä koulussa tyypillisiä strukturoituja että tosielämässä tyypillisiä avoimia ongelmia, ja hyvin erilaisia ratkaisutapoja. Suurin osa ongelmista ratkaistiin yhteistoiminnallisesti oppilaiden kesken. Osallistujien aktiivisuus vaihteli, mikä näkyi heidän saamissaan positioissa (esim. ratkaisija vai passiivinen edistäjä). Opettajat osallistuivat ongelmanratkaisuun tukemalla lasten toimintaa, mutta tarjoamatta valmiita vastauksia (scaffolding). Leikin sisäinen motivaatio selvästi vaikutti ongelmanratkaisutoimintaan, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että oppilaat pitäytyvät haastavissakin ongelmatilanteissa pitkälti rooleissaan ja leikin juonessa. Lisäksi leikkiroolit vaikuttivat ongelmanratkaisupositioihin. Esimerkiksi ongelman ratkaiseminen nähtiin aineiston perusteella enemmän asiakaspalvelijoiden vastuuna, minkä vuoksi he olivat tyypillisesti kaikkein aktiivisimmissa positioissa. Aikaisempien tutkimusten valossa kaupunkileikin ongelmatilanteet edistävät muun muassa syvää oppimista ja sisäistä motivaatiota. Ongelmanratkaisuympäristönä kaupunkileikki tukee oppilaiden aktiivista osallisuutta ja toimijuutta, sekä yhteistoiminnallisuutta ja vertaisoppimista. Näillä kaikilla piirteillä on aikaisemman tutkimuksen mukaan runsaasti oppimista ja hyvinvointia kehittäviä vaikutuksia. Tulosten perusteella kaupunkileikki ja sen kaltaiset leikkipedagogiset sovellukset voidaan nähdä hyvin perustelluiksi oppimisympäristöiksi paitsi esiopetuksessa, myös perusopetuksessa.
Subject: leikkipedagogiikka
ongelmanratkaisu
vuorovaikutus
positiointiteoria
moderni oppimiskäsitys
Discipline: Education
Kasvatustiede
Pedagogik


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
annu_kaleva_progradu_palautus.pdf 923.3Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record