Kasvatusasenteiden siirtyminen sukupolvelta toiselle : sosiaalisuus välittävänä tekijänä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508133494
Title: Kasvatusasenteiden siirtyminen sukupolvelta toiselle : sosiaalisuus välittävänä tekijänä
Author: Pakkanen, Anna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2015
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508133494
http://hdl.handle.net/10138/156185
Thesis level: master's thesis
Abstract: Objectives. Earlier studies have shown intergenerational continuity in child-rearing attitudes. The child-rearing attitudes reflect the atmosphere of childhood. There is only a few longitudinal studies of this topic and temperament has not been studied earlier in this context. The purpose of this study was to examine the intergenerational transmission of parental child-rearing attitudes (i.e. parent's perception of emotional significance and tolerance towards her offspring) using longitudinal data. Also, the role of sociability as a mediating factor for the child-rearing attitudes was examined. There were two hypothesis of the study: There is intergenerational continuity in child-rearing attitudes, and sociability mediates the relationship between child-rearing attitudes of the two generations. Methods. The participants of this study (N=1034) were derived from the ongoing prospective Cardiovascular Risk in Young Finns study. It was started in 1980, when the participants were 3-18 years old. The subsample of this study consisted of six age cohorts (63,2 % women) and their mothers. The self-rated child-rearing attitudes towards the offspring were measured in 1980 by the participants' mothers and 2007 by the participants. The sociability temperament trait was measured by the participants themselves in 1992 at the age from 15 to 30. Linear regression analysis was used to examine the relationships between sociability and child-rearing attitudes. Sobel test was also performed to examine the mediating role of sociability. Results and conclusions. In line with the hypothesis, the child-rearing attitudes were transferred from the older generation to the younger one. The intergenerational transmission was stronger with emotional significance and weaker with tolerance towards the offspring. Sociability did not act as a mediating factor in either one of the child-rearing attitudes. However, sociability was associated with parent's perception of emotional significance of the offspring. The more sociable the participant was at the age of 15-30, the more emotionally significant he/she perceived his/her own offspring in 2007, 15 years later. The interventions that support parenting have long-term effects for future generations because the child-rearing attitudes are intergenerationally transferred.Tutkimuksen tavoitteet: Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet että kasvatusasenteet, jotka kuvastavat lapsuuden ilmapiiriä, siirtyvät sukupolvelta toiselle. Aiheesta on kuitenkin tehty vain muutamia pitkittäistutkimuksia ja aiemmat tutkimukset eivät ole tarkastelleet temperamentin roolia tässä siirtymässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää pitkittäistutkimusaineiston avulla siirtyvätkö kasvatusasenteet sukupolvelta toiselle ja toimiiko temperamenttipiirre sosiaalisuus välittävänä tekijänä eli mediaattorina tässä siirtymässä. Tutkimuksen hypoteeseiksi asetettiin, että kasvatusasenteet siirtyvät sukupolvelta toiselle ja sosiaalisuus toimii välittävänä tekijänä kasvatusasenteiden siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Menetelmät: Tutkimuksen otos (N=1034) on prospektiivisesta väestöpohjaisesta Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI)-tutkimuksesta, joka on aloitettu vuonna 1980, jolloin tutkittavat olivat 3-18-vuotiaita. Otos koostui kuudesta kohortista tutkittavia (naisia 63,2 %) ja kunkin tutkittavan äidistä. Kasvatusasenteita eli vanhemman kokemusta lapsensa merkityksellisyydestä ja rasittavuudesta mitattiin itsearviointilomakkeella, jonka tutkittavien äidit täyttivät vuonna 1980 ja tutkittavat vuonna 2007. Temperamenttipiirre sosiaalisuutta tutkittavat arvioivat itse 15-30-vuoden ikäisenä vuonna 1992. Kasvatusasennesiirtymän ja sosiaalisuuden yhteyksiä tarkasteltiin lineaarisen regressioanalyysin avulla ja mediaatiota tutkittiin Sobelin testin avulla. Tulokset ja johtopäätökset: Hypoteesin mukaisesti kasvatusasenteet siirtyivät vanhemmalta sukupolvelta nuoremmalle sukupolvelle sekä emotionaalisen merkityksellisyyden että rasittavuuden kohdalla. Kasvatusasenteista jälkeläisen kokeminen merkityksellisenä siirtyi sukupolvelta toiselle vahvemmin kuin jälkeläisen kokeminen rasittavana. Sosiaalisuuden ei taas havaittu toimivan välittävänä tekijänä kasvatusasenteiden siirtymisessä kummankaan kasvatusasenteen kohdalla. Sosiaalisuuden havaittiin olevan yhteydessä jälkeläisen merkityksellisenä kokemiseen 15 vuotta myöhemmin eli mitä sosiaalisempi tutkittava oli 15-30-vuotiaana, sitä merkityksellisemmäksi hän koki oman jälkeläisensä tulevaisuudessa. Kasvatusasenteiden siirtyessä sukupolvelta toiselle vanhemmuuden tukemisen vaikutukset ulottuvat myös tuleville sukupolville.
Subject: kasvatusasenteet
sosiaalisuus
siirtyminen sukupolvelta toiselle
pitkittäistutkimus
Discipline: Psychology
Psykologi
Psykologia


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record