The True Colors of Finnish Welfare Nationalism : Consolidation of Neo-Populist Advocacy as a Resonant Collective Identity through Mobilization of Exclusionary Narratives of Blue-and-White Solidarity

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8837-7
Title: The True Colors of Finnish Welfare Nationalism : Consolidation of Neo-Populist Advocacy as a Resonant Collective Identity through Mobilization of Exclusionary Narratives of Blue-and-White Solidarity
Author: Pyrhönen, Niko
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies
Swedish School of Social Science, Centre for Research on Ethnic Relations and Nationalism (CEREN)
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2015-10-16
Language: en
Belongs to series: URN:ISSN:2342-1312
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8837-7
http://hdl.handle.net/10138/156577
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: At the beginning of the millennium, a concern for the future of the welfare state in the globalized era was widely shared across the Finnish political spectrum. Further politicizing the question of immigration, neo-populist advocates mobilized a markedly heterogeneous constituency to support the right-wing populist Perussuomalaiset party, establishing the previously minor party among the three largest ones in the parliament. Employing a wide range of narratives, specifically tailored to different arenas of public debate, neo-populism soon acquired a chameleonic character that allowed front-line politicians and grassroots level advocates to secure support from constituencies in the blue-collared working-class, the middle classes and the dot.net generation. Instrumental in the expansion of the Perussuomalaiset voter base was the neo-populists ability to consistently facilitate exposure in the media for a welfare nationalist political agenda that framed their exclusionary immigration critique as part of a mundane socio-political debate aimed at saving our welfare state. In order to examine the consolidation of neo-populism into a resonant collective identity, the present study operationalizes theoretical contributions from critical nationalism studies a compound body of literature in sociology, political science and media studies into three analytical lenses. Triangulating between these lenses, the empirical analysis focuses on the narrative agency of neo-populist advocates, uncovering how the seedbed of favorable political opportunity structures was harnessed in their political mobilization. The collection of narrative data from a variety of arenas of public debate, and its subsequent analysis, is structured by a historical reconstruction of three critical turning points taking place before, during and right after the electoral victory of the Perussuomalaiset in 2011. The results of this doctoral study point to a conclusion that neo-populist mobilization was first advanced through narratives of exclusionary boundary-work, employed for the purpose of justifying a welfare nationalist focus on immigration politics as the panacea for the ailing welfare state. Constructing an idealized legacy of an empowering welfare state and harmoniously homogeneous civil society, neo-populists proliferated public stories that place the blame for the welfare state s globalized challenges on immigration. Moreover, through strategic social action in various online arenas of contested media space, the neo-populists sought to further personalize and emotionalize the debate on immigration. This served to consolidate a collective identity based on victimized self-understanding, whereby their political opponents and public critics were positioned into distinct enemy categories, such as the elite controlled media, irresponsible Green Khmers and detached ladies with flowery hats.Vuosituhannen alussa huoli hyvinvointivaltion tulevaisuudesta globalisoituvassa maailmassa nousi poliittisen keskustelun keskiöön. Politisoimalla maahanmuuttokysymystä entisestään, neopopulistit mobilisoivat poikkeuksellisen hajanaisen äänestäjäkunnan Perussuomalaisten taakse, jolloin entisestä pienpuolueesta tuli äkkiä yksi neljästä suuresta Eduskuntapuolueesta. Räätälöimällä monenlaisia tarinoita erilaisille julkisen keskustelun areenoille, ruohonjuuritason neopopulistit ja eturivin poliitikot onnistuivat hankkimaan huomattavan kannatuksen niin työväenluokan, keskiluokan kuin nuorempien äänestäjien parista. Keskeistä heidän kameleonttimaisessa kyvyssään vedota laajaan joukkoon erilaisia äänestäjiä oli valtavirtajulkisuudessa pysyminen maahanmuuttokriittisillä avauksilla, mutta poliittisen agendansa esittäminen osana arkipäiväistä, hyvinvointivaltion turvaamiseen tähtäävää sosiaalipoliittista keskustelua. Tämä tutkimus pyrkii tarkastelemaan maahanmuuttokriittisen neopopulismin vakiintumista elinvoimaiseksi kollektiiviseksi identiteetiksi käyttämällä teoreettisena viitekehyksenään kriittistä nationalismin tutkimusta. Tämä sosiologian, politiikantutkimuksen ja mediatutkimuksen kirjallisuudesta rakennettu viitekehys on operationalisoitu kolmeksi empiiristä analyysiä jäsentäväksi analyyttiseksi linssiksi. Linssien avulla voidaan pureutua erilaisiin narratiiveihin, joiden kautta neopopulistiset toimijat onnistuivat hyödyntämään poliittisesta järjestelmästä ja mediasta nousevat mahdollisuudet tehokkaaseen poliittiseen mobilisaatioon. Lukuisilta julkisen keskustelun areenoilta kerätyn tutkimusaineiston analyysiä jäsentää neopopulistisen mobilisaation historiallinen rekonstruktio kolmen kriittisen käännekohdan ympärille, jotka sijoittuvat Perussuomalaisten 2011 vaalivoiton ympärille. Väitöstutkimuksen tulokset tukevat johtopäätöstä, jonka mukaan neopopulistinen mobilisaatio rakentui kansallismielisille narratiiveille, joissa solidaarisuus ja sosiaaliturvan ansaitseminen ovat tarkasti rajattu priorisoimaan meidän suomalaisten enemmistö. Nämä ulossulkevat, hyvinvointinationalistiset rajavedot perustellaan esittämällä maahanmuuttopolitiikka suomalaisen hyvinvointivaltion kohtalonkysymyksenä. Neopopulistit pääsivät säännönmukaisesti osallistumaan julkiseen keskusteluun kertomalla idealisoitua historiaa kansalliseen yhtenäiskulttuuriin perustuvasta, vahvasta hyvinvointivaltiosta ja tarjoamalla maahanmuuttajavähemmistöä ja maahanmuuttopolitiikkaa hyvinvointivaltion globaalien haasteiden syntipukiksi. Neopopulistien julkisen keskustelun strategia kulminoitui maahanmuuttokeskustelun henkilökohtaistamiseen ja tunnepohjaiseen käsittelyyn. Tämä strategia tuotti uhriutuvaan itseymmärrykseen perustuvaa kollektiivista identiteettiä, jossa neopopulistien poliittiset vastustajat ja julkiset kriitikot positioitiin mielikuvituksellisiin viholliskategorioihin, kuten mediaa ja politiikkaa kontrolloiviin eliitteihin, vastuuttomiin Vihreisiin Khmereihin ja ihan ulalla oleviin kukkahattutäteihin.
Subject: sosiologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
truecolo.pdf 3.483Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record