Oikea tahto ja perusteltu luottamus : Oppi edellytyksestä sopimusoikeuden järjestelmässä

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508073412
Julkaisun nimi: Oikea tahto ja perusteltu luottamus : Oppi edellytyksestä sopimusoikeuden järjestelmässä
Tekijä: Tuomi, Timo Kalevi
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Law
Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten
Julkaisija: Helsingfors universitet
Päiväys: 2015
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508073412
http://hdl.handle.net/10138/156843
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Obligation law
Velvoiteoikeus
Obligationsrätt
Tiivistelmä: Erehtyminen olevasta tai tulevasta on niin inhimillisen elämän kuin sopimusoikeudenkin ikuinen ongelma. Sopimus on yhä lähtökohtaisesti piste, joka ei ota huomioon sopimuksen ulkopuolista maailmaa. Sopimustoiminta tapahtuu kuiten-kin tosiseikkojen muotoamassa maailmassa, jolloin havaitsemme jännitteen sopimuksen sisäisen maailman ja ulkopuo-lisen todellisuuden välillä. Lausuttua ongelmaa varten länsimaisissa oikeusjärjestyksissä on kehitetty erilaisia oppeja edellytyksistä, oikeustoimen perusteista ja implisiittisistä ehdoista, joilla pistemäiseen sopimuskäsitykseen on voitu luoda dynamiikkaa. Vaikka Pohjoismaissa on pitkään käyty keskustelua edellytysopista, sen olemassaolon muodosta ja opin oikeutuksesta, on sopimukseen liittyvien edellytysten ja edellytysopin tutkimus jäänyt Suomessa pintapuoliseksi. Runsaasta pohjoismaisesta tutkimuksesta huolimatta saksalaista alkuperää olevaa oppia on pidetty mystisenä ja vaikea-selkoisena. Mainittujen syiden perusteella tämän tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa ja systematisoida edelly-tysoppia dogmikonstruktiona, joka nykyiseen sopimuskäsityksen pohjautuen ratkaisee sopimuksen implisiittisen ulot-tuvuuden tulkintaongelmaa. Tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto on laaja-alaista ja etenkin pohjoismainen ja saksalai-nen kirjallisuus sekä tapausoikeus saavat tulkinnassa ja systematisoinnissa merkittävän sijan. Tutkimuksen yleisenä tehtävänä on selvittää, miten edellytyksiä tulee sopimusoikeudellisesti arvioida. Asetetun tutkimus-tehtävän vuoksi edellytysvirheiden aiheuttamaa ongelmaa lähestytään tutkimalla, miten sopimusoikeuden historiallinen kehitys on niveltynyt opin kehittymiseen. Tämän jälkeen tarkastellaan nykytilannetta, eli kysytään mitä edellytykset oike-astaan ovat, miten ne syntyvät ja miten ne suhtautuvat muihin relevantteihin oikeusinstituutioihin. Lisäksi selvitetään, onko edellytysoppi voimassa olevaa oikeutta, mistä sen oikeutus kumpuaa ja mitä opin kehityssuuntausta lainkäyttäjän olisi sovellettava. Lopuksi perehdytään siihen, miten nykyisen sopimuskäsityksen perusteella edellytysopin mukaista harkintaa on suoritettava. Yleisenä rajauksena tutkimuksessa on keskittyminen ennen kaikkea edellytysten esiintymi-seen sopimusoikeudessa ja esimerkiksi pätemättömyys- tai suoritusvirheoppia ei tarkastella kuin välttämättömin osin. Tutkimuksessa todetaan, että edellytykset ja edellytysoppi ovat voimassa olevaa oikeutta Suomen sopimusoikeuden järjestelmässä, mikä on tullut nimenomaisesti ilmi oikeustapauksen KKO 2012:1 myötä. Nykyisin sovellettavassa edelly-tysopissa on vahvoja vaikutteita Ussingin, Lehrbergin ja Oertmannin analysoimista opeista. Edellytysoppi on ensisijai-sesti oppikonstruktio, joka vaikuttaa eräänlaisena taustaoppina oikeudelliseen harkintaan vakiintuneempien oikeusinsti-tuutioiden välityksellä. Edellytysopin funktio itsenäisenä pätemättömyysperusteena vastaa lähinnä subjektiivista Ge-schäftsgrundlage -oppia. Useimmiten väärät ja rauenneet edellytykset saavatkin merkitystä oikeustoimilain pätemättö-myysperusteiden, suoritusvirheopin ja oikeustoimen sovittelun kautta. Näin edellytysopin merkitys itsenäisenä päte-mättömyysperusteena on rajoittunut, se toimii lähinnä sopimusoikeuden varaventtiilinä lain aukkotilanteissa. Vaikka edellytyksen negatiivinen relevanssi, eli tehottomuusvaikutus, saa eniten palstatilaa oikeustieteen julkaisuissa, on huo-mattava, että edellytyksillä on kaksi keskeistä käyttöaluetta, sopimuksen täydentäminen ja tulkinta. Suomessa edelly-tysoppia on käytetty muissa Pohjoismaissa ja Saksassa kehittyneitä suuntalinjoja noudattaen siten, että edellytysten avulla on tulkittu sopimuksen kirjallisen muodon ulkopuolista ainesta osaksi osapuolten yhteisymmärrystä. Näin edelly-tyksen positiivinen relevanssi, eli edellytysargumentaation avulla tehtävä täydentävä tulkinta, on saanut korostunutta merkitystä. Edellytysargumentointia hyödyntävä täydentävä tulkinta on havaittu myös perustellummaksi vaihtoehdoksi esimerkiksi pitkäkestoisten suhdesopimusten osalta, koska menettelyllä voidaan paremmin suojata osapuolten sopimussuhteeseen panostamia investointeja. Tutkimuksessa on tarkasteltu myös edellytysopin merkittävintä ongelmaa, eli rajaa täydentä-vän tulkinnan ja edellytysopin negatiivisen relevanssin välillä. Tuloksena tutkimuksessa on, että tuo raja on korostu-neen tilannekohtainen. Edellytysvirhe johtaa sopimuksen pätemättömyyteen tai tehottomuuteen, jollei edellytysvirheen aiheuttamaa epäoikeudenmukaisuutta ja kohtuuttomuutta voida tulkinnalla korjata. Edellytysoppi suojaa vastavuoroisuuden ideaalia sopimusoikeuden järjestelmässä. Näin siksi, että sen juuret ovat oi-keuden väärinkäytön kiellossa. Kun edellytyskontrahentti on erehtynyt vilpittömästi olevasta tai tulevasta, ja tuota ereh-dystä pyritään käyttämään moitittavalla tavalla hyväksi, toimivat edellytykset ja edellytysoppi siviilioikeuden syvintä sisintä suojaavana oikeusinstituutiona, joka vapauttaa edellytyskontrahentin lupauksella luodusta vastuusta.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot