Teatteri ja draama työn oppimismuotoina

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0312-3
Title: Teatteri ja draama työn oppimismuotoina
Author: Jansson, Satu-Mari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2015-11-13
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0312-3
http://hdl.handle.net/10138/157283
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Theatre and drama as forms of learning in organisations This dissertation concerns theatre and drama as a form of learning in organisational contexts. When developing human resources and activities in organisations, people are usually seen as rational human beings, which means overlooking their emotional side. The object of development is seen to be a rational professional who is filled with information as a commodity, which can then be shifted as such from one person to another. This view does not take into account the fact that people create new knowledge as they bring together their own understandings, motivations and emotions when solving mutual problems. This study suggests that when facing the challenges of working life, organisations need more comprehensive viewpoints and methods. In addition, the emotions and cognition are interconnected, which is why in organisational development people s emotions should be considered. Hence in the process of organisational development, the arts, and especially theatre and drama, can offer a full spectrum of methods for activating learning. Through theatre and drama, meaning is created by doing, as meaning is given form through physical movement and visuality, as well as kinetically. To examine this phenomenon, I have brought together activity theory, developmental work research and the arts. I construe theatre both as an object of intervention and as an intervention method. The dissertation consists of five articles and a summary. The summary answers the following two research questions: 1) How can theatre and drama be construed as forms of learning in work? 2) How can activity theory and the methodology of developmental work research enrich the analysis of theatre and drama? My empirical interventions for the research involved the Rovaniemi Theatre Lapland s Regional Theatre and the executive board of one of the units of University of Applied Sciences. The Rovaniemi Theatre offers an example of the changes that are occurring in the theatre field, the learning challenges that theatres are facing, and theatre as a form of learning for professionals in organisational development. In the case of the Rovaniemi Theatre, the logic of intervention research is applied for the first time in a professional theatre context. In 2008-2009 I worked for 15 months in a development project where I engaged all of the theatre s employees in order to analyse and understand their ongoing development. Their work practices were broadening, as some performances were being rehearsed without scripts, using group improvisation or devising instead. I gathered research data throughout the project: observations, interviews and video material. The second intervention concerned the development of change management in the context of University of Applied Sciences (during 2013). In this project I brought together cultural-historical activity theory, developmental work research and Forum Theatre. Forum Theatre was initially created by Augusto Boal to promote political change through a theatrical method and format. As part of the intervention we rehearsed a theatrical performance based on Forum Theatre. We wrote a script and rehearsed a performance consisting of three scenes. The methodology of developmental work research intertwined with the scriptwriting process, although we devised the performance originally without a script. The research data were gathered at the beginning of the project by interviewing the executive board, and the three-hour intervention was videotaped. After six months I interviewed several managers who had participated in the intervention, and a photo workshop was held where they photographed their learning experiences and the effects of the project. What combines the two interventions is that I applied the theoretical concept of developmental contradiction, which is widely used amongst researchers in developmental work research. Contradictions emerge in the change and development of work, and are felt in the work as disturbances, interruptions and problems (Engeström, 1985; 2004a; 2004b). These contradictions are experienced as conflicts, dilemmas and work-related new meaning makings (Engeström and Sannino, 2011). In view of this, to prevent the separation of emotions and cognition in organisational development we need new theoretical concepts. The concept of personal sense of work (Leontjev, 1977, 120) is one such solution. In organisational change, employees build a new relationship with their work, one in which the emotions are involved. Unless new connections can be made, emotional conflict may result. The idea that theatre and drama can be used to activate learning in the workplace and in human resource development, however, has yet to truly emerge. This dissertation is the first attempt to describe how theatre and drama can be analysed as forms of learning in organisations with the help of developmental work research and how the emotions play a key role in work development. The present dissertation provides insight into work development in the context of theatrical intervention and the emotions during the development process, as employees deal with their personal sense of work (Leontjev, 1977, 120). The study also shows how theatrical interventions, can be carried out for organisations, and how the processing of emotions engendered by work development can be focused on.Teatteri ja draama työn oppimismuotoina Tutkin väitöskirjassani teatteria ja draamaa työn oppimismuotoina organisaatiokonteksteissa. Usein organisaatioiden toiminnan ja henkilöstön kehittämisessä ihmisen psyyke ja tunne-elämä pidetään erillään toisistaan. Psyykkeen ja tunne-elämän erillisyys on johtanut siihen, että toiminnan muutoksessa pyritään jakamaan tietoa kuin hyödykettä, jonka ajatellaan siirtyvän sellaisenaan ihmiseltä toiselle. Tässä vallitsevassa tavassa kehittää toimintaa ei oteta huomioon sitä, että ihmiset rakentavat keskenään uutta tietoa tuodessaan henkilökohtaiset tietonsa , motiivinsa ja tunteensa osaksi yhteistä ongelmanratkaisua. Tässä väitöskirjassa väitetään, että työelämän kehittämisen haasteiden edessä organisaatiot tarvitsevat laaja-alaisempia menetelmiä voidakseen vastata haasteisiin, joita työnteon muuttuminen tuo mukanaan. Ihmisten tunteet ja ajattelu ovat jakamattomassa yhteydessä keskenään, ja siksi toiminnan muutoksessa myös ihmisten motiivit ja tunteet tulisi yhtä lailla huomioida. Tässä työssä esitän, että työelämän uudistumisen haasteiden ratkomisessa taiteella ja erityisesti teatterilla ja draamalla on mahdollista tuoda yhteen tieto, tunteet ja motiivit sekä kyky virittää koko persoonallisuuden käsittävää oppimista. Teatterissa ja draamassa nimittäin luodaan merkityksiä tekemällä ja käsiteltävälle aiheelle annetaan muoto joko fyysisesti, visuaalisesti tai kinesteettisesti. Ilmiön tutkimista varten olen soveltanut toiminnan teoriaa, kehittävää työntutkimusta ja taidetta keskenään. Jäsennän teatteria intervention kohteena ja toisaalta myös teatteria interventiona. Väitöskirjatutkimus muodostuu viidestä artikkelista ja yhteenvedosta. Väitöskirjan yhteenvedossa vastaan seuraavaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Miten teatteria ja draamaa voidaan jäsentää työn oppimismuotoina? 2) Miten toiminnan teorialla ja kehittävän työntutkimuksen metodologialla voidaan rikastaa teatterin ja draaman tarkastelua? Tutkimuksen empiirisinä kohteina toimivat Rovaniemen Teatteri Lapin alueteatteri ja ammattikorkeakoulun yhden tulosyksikön johtoryhmä. Rovaniemen Teatteri Lapin Alueteatteri toimii tässä väitöskirjatutkimuksessa esimerkkinä teatterialan murroksesta, oppimisen haasteista ja teatterista teatterilaisten oppimismuotona. Rovaniemen Teatterin kehittämisprojekti on myös esimerkki siitä, miten interventiotutkimuksen lähestymistapaa on viety ensimmäistä kertaa teatterimaailmaan. Toteutin teatterissa yhden vuoden ja kolmen kuukauden mittaisen kehittämishankkeen (vuosina 2008 2009), jonka aikana koko talon henkilökunta otettiin mukaan kehittämään ja monipuolistamaan esityksen tekotapoja. Tutkimusaineistoa, etnografista aineistoa, haastattelu- ja videoaineistoa kertyi koko projektin ajalta. Väitöskirjan toisessa interventiossa kehitettiin ammattikorkeakoulun muutosjohtajuutta (vuosina 2012 2013). Siinä sovelsin kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian, kehittävän työntutkimuksen ja forum-teatterin ideoita. Forum-teatteri on Augusto Boalin kehittämä poliittinen teatterin formaatti ja metodi. Esityksen muoto perustui forum-teatterin lainalaisuuksiin. Interventiossa käsikirjoitimme ja harjoittelimme kolmen kohtauksen sarjasta muodostuvan esityksen. Kehittävän työntutkimuksen metodologia punoutui osaksi tarinan rakennetta ja käsikirjoitusta. Esitys valmisteltiin ryhmäkeskeisesti ilman etukäteiskäsikirjoitusta. Esityksen hahmo ja dramaturgia muotoutuivat aineistonkeruun, analyysin ja harjoitusprosessin vuoropuhelussa. Haastatteluaineistoa keräsin haastattelemalla johtoryhmän jäseniä ja dokumentoimalla intervention videolle. Lisäksi aineistona on käytetty projektissa tuotettua käsikirjoitusta sekä kuusi kuukautta intervention jälkeen toteutettuja jälkikäteishaastatteluja valokuvatyöpajoineen. Molempia interventioprojekteja yhdistää toiminnan teoriasta ja kehittävästä työntutkimuksesta johtamani kehitysristiriidan tulkinta. Kehitysristiriitoja ilmenee työtoimintojen ollessa muutoksessa. Kehitysristiriidat havaitaan arjen työssä häiriöinä, katkoksina ja ongelmina. Henkilökohtaisella tasolla kehitysristiriidat koetaan konflikteina, dilemmoina ja työhön liittyvinä uudenlaisena merkityksenantoina. Muutostilanteiden käsittelemiseksi tarvitaan rationaalisuuden ja tunteen erottelun ylittäviä uusia teoreettisia käsitteitä. Kehittävän työntutkimuksen tutkijoiden parissa käytetty teoreettinen käsite toiminnan henkilökohtainen mieli on yksi keino ratkaista älyn ja tunteen välinen ristiriita. Työn muutoksessa ihmiset rakentavat suhdettaan työhön uudella tavalla, ja tunteet ja henkilökohtaiset motiivit ovat tämän prosessin yksi tärkeä osatekijä. Ellei työn kohteeseen synny uutta kytköstä, voi aiheutua tunneperäisiä konflikteja (ks. kriittinen konflikti: Sannino, 2008; Vasilyuk, 1988), kun työn tekemisestä puuttuu mieli. Henkilöstön ja työn kehittämisessä ei vielä ole keksitty hyödyntää laajasti teatteriin ja draamaan perustuvia interventioita osana työn edellyttämää oppimista. Tämä väitöskirjatutkimus sisältää ensi vaiheen kuvauksen ja analyysin siitä, miten teatteria ja draamaa voidaan tarkastella työn oppimismuotoina kehittävän työntutkimuksen avulla ja miten tunteet nivoutuvat osaksi toiminnan muutosta. Tutkimukseni auttaa ymmärtämään työyhteisöjen kehittämistyötä teatteri-interventioiden näkökulmasta ja tunteita osana toiminnan kehittämistä, kun työstön kohteena on henkilökohtainen mieli. Lisäksi tutkimus auttaa osoittamaan, millä tavoin työyhteisöille voidaan suunnitella teatteriin perustuvia interventioita, joilla tuetaan tunteiden käsittelyä toiminnan kehittämisessä ihmisen koko persoonallisuus huomioon ottaen.
Subject: käyttäytymistieteet
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
teatteri.pdf 1.390Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record