Hoivapommin purkajat

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:ISBN: 978-952-495-368-9
Julkaisun nimi: Hoivapommin purkajat
Tekijä: Kuronen, Tanja
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos
yhteiskuntapolitiikan oppiaine
Julkaisija: Gaudeamus
Päiväys: 2015-11-14
Kieli: fi
URI: http://urn.fi/URN:ISBN: 978-952-495-368-9
http://hdl.handle.net/10138/157418
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: The unloaders of the carebom is a study about carework for the home-dwelling elderly, using a method I call institutional autoethnography. The viewpoint stems from my own experiences in voluntary-based, semi-formal care work. Such work is organized in the so-called old third sector , helping the elderly in their domestic everyday chores, wherein the elderly themselves specify the chores needed. Care-workers are mainly women, working skills based on non-professional, (assumed) everyday skills. They receive a small benefit for their work, directly from the customers. Semi-formal care-work can offer accessible, affordable and attractive domestic help. It can also offer people with caring skills a way to use them for meaningful work and receive some benefit for it. However, the work has no legitimate role in the Finnish welfare-mix, where current trends mark a diminishing public sector and the rise marketization and familialism. The old third sector can offer no status in the labour market for the caretaker, and the small benefits do not offer sufficient subsistence. The caretaker faces expectations and demands that exceed the fact that the work is voluntary-based. The work can be described as grey care and a cash-in-hand job. During the next 25 years, the number of Finnish people over age 75 will double. All care-needers do not have access to market-based or family care. Labour market, however, does not see care as work; rather, care duties prevent people from working. On the contrary, from a necessary labor point of view, care-work is biology-based work that maintains life and is therefore one of the few tasks that necessarily needs to be done: Care is work par excellence. This contradiction is seen in the concept of voluntary work, the oxymoron that offers an unsatisfactory community-based solution to care problems, leaving the care-needers depending on other peoples voluntariness, and the care-workers lacking status or subsistence. In an ageing society it is urgent that care-work for the elderly be organized in a new way. Civil society work paid with civil salary, other benefits and the right to a pension, would offer semi-formal care-work a legitimate status in the labour market. In this new work, everyday skills would be given a new value, taught and utilized to offer everyday care for the elderly and other people who need care.Hoivapommin purkajat tarkastelee vanhusten kotona tehtävää hoivatyötä. Tutkimuksen näkökulma pohjautuu omiin kokemuksiini vapaaehtoisuuteen perustuvassa puolivirallisessa hoivatyössä niin kutsutulla vanhalla kolmannella sektorilla. Arkisessa auttamistyössä työtehtävät perustuvat vanhusten määrittelemiin tarpeisiin, tekijän työtaidot maallikkotaitoihin. Tekijät ovat pääasiassa naisia, ja he saavat työstään pienen korvauksen, jonka maksavat vanhukset itse. Puolivirallisella hoivatyöllä voidaan tarjota aidosti asiakaslähtöistä arkista apua, johon monella vanhuksella on varaa. Hoivataitoisille tekijöille se tarjoaa tavan hyödyntää arkisia taitoja merkityksellisessä työssä, josta saa tuloja. Työllä ei kuitenkaan ole oikeutettua asemaa suomalaisessa hyvinvoinnin sekataloudessa, jossa julkinen sektori supistuu ja hoivavastuu siirtyy markkinoille ja perheille. Auttamistyö ei tarjoa puolivirallisen hoivatyön tekijälle työmarkkina-asemaa eikä kulukorvaus riitä toimeentuloksi. Työhön kohdistuu suuria odotuksia ja vaatimuksia vapaaehtoispohjaisuuteen nähden, ja työtä voidaan kutsua puoskaroinniksi, harmaaksi hoivaksi ja pimeäksi työksi. Seuraavan 25 vuoden aikana 75 vuotta täyttäneiden määrä kaksinkertaistuu. Kaupallinen hoiva ei ole kaikkien ulottuvilla, kuten ei perhehoivakaan. Työmarkkinoiden näkökulmasta hoiva ei ole työtä vaan nähdään ennemminkin esteenä työn tekemiselle. Sen sijaan välttämättömän työn näkökulmasta hoiva on ruumiillisiin tarpeisiin perustuvaa, elämää ylläpitävää työtä, ja töiden kentässä ainoaa työtä, jonka on välttämättä tultava tehdyksi. Taloudellisen työn ja välttämättömän työn välinen ristiriita näkyy sisäisesti ristiriitaisessa vapaaehtoistyön käsitteessä ja vapaaehtoisuuteen perustuvissa yhteisöllisissä hoivaratkaisuissa, jotka jättävät hoivantarpeiset ihmiset riippuvaisiksi toisten vapaaehtoisuudesta ja tekijät ilman työmarkkina-asemaa tai riittävää toimeentuloa. Ikääntyvän yhteiskunnan kasvavaan hoivantarpeeseen on vastattava tavalla, joka täyttää sekä hyvän hoivan että hyvän työn ehdot. Ehdotan ratkaisuksi kansalaispalkattua kansalaistyötä, joka oikeuttaisi oheisetuihin ja eläkkeeseen, tarjoaisi työlle oikeutetun aseman työmarkkinoilla, hoivan tarvitsijoille varman avun ja hoivan tekijöille tarvittavaa opetusta, tukea ja toimeentulon. Kansalaistyö nostaisi arkiset hoivatyöt ja -taidot uuden arvostuksen kohteeksi ja palkan arvoiseksi työksi.
Avainsanat: yhteiskuntapolitiikka
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot