Viimeisimmän poliisin voimankäyttöä koskevan lainmuutoksen kriittinen tarkastelu

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201510133670
Julkaisun nimi: Viimeisimmän poliisin voimankäyttöä koskevan lainmuutoksen kriittinen tarkastelu
Tekijä: Kajanne, Mona
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
Julkaisija: Helsingfors universitet
Päiväys: 2015
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201510133670
http://hdl.handle.net/10138/157508
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Rikosoikeus
Criminal law
Straffrätt
Tiivistelmä: 1.1.2014 voimaan tulleella lainmuutoksella poliisilain 2 luvun 17 §:ään lisättiin poliisille oikeus virantoimituksessa hätävarjeluun siten kuin rikoslaissa säädetään ja että tällaisessa hätävarjelussa poliisi toimii virkavastuulla. Jokaisen lainsäädäntöhankkeen yhteydessä on saatava pääsääntöisesti kielteinen vastaus siihen, onko lakiehdotus ristiriidassa perustuslain kanssa. Ja kun eduskunta kannattaa hallituksen antamaa esitystä, tulisi sen luonnollisesti olla perustuslain mukainen. Ennen tehtyä lainmuutosta oli rajanveto poliisin voimakeinojen käytön ja hätävarjeluoikeuden välillä epäselvä. Koko hätävarjeluoikeuden hyväksyminen osaksi poliisitoimintaa, siihen liitetty virkavastuu samoin kuin rikoslain hätävarjelusäännöksen ja poliisilain voimakeinojen käyttösäännöksen välisen soveltamisongelman ratkaisemattomuus ovat merkittäviä, koska säännösten keskinäisellä soveltuvuudella on yleisesti erilaiset vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen osalta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää ensinnäkin, onko poliisin voimankäyttöä koskeva nykyinen sääntely tosiasiassa perustuslainmukainen nimenomaan poliisin voimakeinojen käyttösäännökseen liitetyn, nykyisin aina virkavastuulla tapahtuvan hätävarjeluoikeuden osalta? Tutkimuskysymyksen tarkastelu johtaa myös siihen, että tutkielmassa otetaan kantaa myös perinteiseen kysymykseen siitä, tulisiko poliisilla ylipäänsä olla hätävarjeluoikeus. Keskeiset perustelut poliisin hätävarjeluoikeuden olemassaolon puolesta löytyvät nimenomaan perus- ja ihmisoikeuksien asettamista vaatimuksista. Tutkielmassa otetaan kantaa myös, oliko viimeisin lainmuutos ylipäätään tarpeellinen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta arvioiden. Tutkielmassa käydään aluksi läpi poliisin voimankäyttöä koskeva sääntely. Lisäksi esitetään näkemyksiä säännösten keskinäisestä soveltamisesta. Tutkielman kannalta keskeinen havainto on, että valtaosa poliisin voimankäyttötilanteista olisi ratkaistavissa vain voimakeinojen käyttösäännöstä soveltamalla. Tutkielmassa esitetty vaihtoehtoinen tulkintatapa koskien voimakeinojen käyttösäännöksen laajempaa soveltamista, on merkityksellinen nimenomaan tehdyn lainmuutoksen tarpeellisuusarvioinnin osalta. Lain esitöiden mukaan lainmuutoksella pyrittiin huomioimaan ja korostamaan perus- ja ihmisoikeuksia aiempaa tehokkaammin. Tutkielmassa käydään läpi, millä tavoin perus- ja ihmisoikeudet asettavat vaatimuksia poliisitoimintaan ja arvioidaan niiden vaikutuksia poliisin virkavastuulla tapahtuvaan hätävarjeluoikeuteen yhteiskunnallisesta, poliisin toiminnan kohteen näkökulmasta ja poliisimiehen näkökulmasta. Tutkielmassa havaitaan poliisin toiminnan kohteena olevan ja poliisimiesten oikeuksien välinen kollisio. Keskeisin havainto on, että tehty lainmuutos ei ensinnäkään korjannut sen soveltamiseen liittyvän tulkintaepäselvyyden aiheuttamia oikeusturvaongelmia vaan tehty lainmuutos loi uusia ongelmia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta tai vahvisti jo olemassa olevia ongelmia. Perusoikeuksien väliset kollisiotilanteet ratkaistaan pääsääntöisesti punninnalla, jolloin tulee pyrkiä ratkaisuun, joka mahdollisimman hyvin turvaa kaikkien kilpailevien perusoikeuksien samanaikaisen toteutumisen. Tavoitteena olisikin niin lakeja säädettäessä kuin niitä sovellettaessa mahdollisimman hyvä tasapaino yhteen sovitettavien perusoikeusintressien välillä. Tutkielmassa havaitaan, että sekä poliisimiesten, että poliisin toiminnan kohteena olevien perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat parhaimmalla mahdollisella tavalla, ja olisivat parhaimmassa tasapainossa toisiinsa nähden, jos poliisilla olisi hätävarjeluoikeus ainoastaan silloin, kun poliisi joutuu hätävarjelutilanteeseen vapaa-ajallaan erityisen toimimisvelvollisuutensa perusteella. Tutkielman teema sijoittuu perinteisten oikeudenalojen rajavyöhykkeelle. Sillä on liittymäkohtansa rikosoikeuteen osana rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta, kriminalisointiperiaatteita ja oikeuttamis- ja anteeksiantoperusteita, hallinto-oikeudelliseen toimivaltaproblematiikkaan kuten myös valtiosääntöoikeudelliseen perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä koskeviin oppeihin. Tutkimusongelmaa lähestytään pääosin kotimaisen oikeuskirjallisuuden, lain esitöiden ja oikeustapausten kautta.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot