Care as a Site of Political Struggle

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1020-6
Title: Care as a Site of Political Struggle
Author: Hoppania, Hanna-Kaisa
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Economic and Political Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation investigates the politics of care. Providing care, particularly for the elderly, is becoming a major problem in many European countries. Dependency ratios are weakening while resources for the welfare state appear to be limited in the prevailing economic conditions. In this research I analyze how this situation was acknowledged and addressed in Finland through the Act on Care Services for Older People (Act on Supporting the Functional Capacity of the Older Population and on Social and Health Care Services for Older Persons [980/2012]) which came into force in 2013. The research explores the subtext and roots of the issue, and examines why the law turned out the way it did by analyzing the processes whereby the Act was initiated, drafted and finally passed. It considers how care and the problems around it were represented in the political process following media scandals which highlighted serious problems regarding the quality of elder care. This case study is situated in its wider historical context, and the nature of the subject matter itself care is investigated to illuminate what is at stake in the reforms of elder care service provision. I argue that this reform project, and the situation it stemmed from, presented a moment of political openness to debate, and an opportunity to transform the societal commitments regarding elder care. This potential however was lost. A problem which was largely about resource scarcity became one of regulation, thus limiting the issues on the political agenda and the scope of the legislation passed. A seemingly apolitical governance of care is becoming the key site in which power over care relations is exercised, effectively undermining democratic control of care policy. Theoretically and methodologically the research links Nancy Fraser s framework of recognition, redistribution and representation and Michel Foucault s concept of governmentality with a post-structuralist discourse approach. It also draws from multidisciplinary feminist care research. Through the deployment of this multidimensional perspective in the analysis of elder care politics in Finland, a discussion of care is brought into the discipline of politics where to date it has not received much attention. The complex character of care is moved from the somewhat abstract ethics of care literature into the specific question of how care is understood and managed in the political process. This research explains how an issue which appeared to have widespread societal support bypassed the central question of redistribution, preventing the Act from leading to any transformative changes in elder care. The nodal points of dwindling resources and the bureaucratic division of labour functioned to limit the scope of the law. The imprecise content of various floating signifiers, such as quality of care, meant that these were understood differently by the various actors involved in the process. Through the functioning of a logic of difference, alternative or challenging framings of the issue at hand were sidelined and contained during the process and within the Act. When finalized, the Act only led to an affirmation of existing levels of care provision albeit with new regulatory procedures. Symbolic recognition, procedural clarifications and preventative measures were emphasized at the expense of securing better resourcing. Despite a rhetorical commitment to welfare state principles across the political spectrum, in the background neoliberal policies were pushed ahead as the solution to the challenges of care. These programmes and schemes, however, rely on the maintenance and reproduction of unequal, gendered care relations.Väitöskirja tutki hoivaa poliittisena kysymyksenä, keskittyen erityisesti vanhusten hoitoon ja niin kutsutun vanhuspalvelulain säätämiseen Suomessa. Väestön huoltosuhteen heikentymisen ja talouden taantuman vuoksi palveluiden vaatimista resursseista on tullut ongelma. Samaan aikaan vanhuspalveluiden puutteita on nostettu esiin ja hyvän hoidon turvaamista lailla on vaadittu laajasti. Vuonna 2013 voimaan astunut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) pyrki vastaamaan tähän tilanteeseen. Tutkimus nostaa esiin vanhustenhoidon yhteiskunnallisten kysymysten taustalla vaikuttavia tekijöitä ja analysoi lain alkuunpanon, valmistelun ja säätämisen prosessia, sekä sitä miten vanhusten hoiva ja siihen liittyvät ongelmat tässä yhteydessä ymmärrettiin. Tutkimus pohtii miksi laista tuli sellainen kuin tuli, ja sijoittaa tarkastelemansa tapauksen laajempaan historialliseen kontekstiinsa. Tutkimus esittää että kyseinen lakiprojekti avasi mahdollisuuden keskustelulle, johon pohjautuen vanhustenhoivan yhteiskunnallisista sitoumuksista ja vastuista voitaisiin päättää demokraattisesti. Tämä potentiaali kuitenkin menetettiin. Hoivan taloudellisten resurssien ja vastuunjaon kysymykset sivuutettiin ja lakiprosessin myötä nämä muotoiltiin ongelmiksi, jotka voidaan ratkaista paremmalla säätelyllä. Käytännössä vanhustenhoitoa koskeva vallankäyttö siirtyi epäpoliittisena näyttäytyvälle asiantuntijatiedon ja hallinnan alueelle. Lainsäädäntöprosessiin osallistujat liittivät hyvin erilaisia merkityksiä ja toiveita sekä itse lakiin että esimerkiksi kotona asumisen ideaaliin ja hyvään tai laadukkaaseen hoivaan. Lopulta kuitenkin vallitsevaa politiikkaa ja käytäntöjä haastavat käsitykset, erityisesti vaade paremmista resursseista ja sitovista säädöksistä sivuutettiin tai sisällytettiin näennäisesti lakiin. Vanhuspalvelulain mahdollisuuksia rajoitettiin erityisesti nojaamalla väitteisiin hupenevista resursseista ja julkishallinnon työnjaosta. Laki päätyi pitkälti vain tukemaan olemassa olevaa palvelutasoa, joskin uusin sääntelyin ja menettelytavoin. Tutkimus selittää kuinka prosessi, jolla vanhustenhoiva pyrittiin turvaamaan lailla, ohitti hoivan politiikan keskeiset kysymykset, ja näin esti laajemmat muutokset vanhusten hoidossa. Symbolinen tunnustus, menettelytapojen selkeyttäminen ja ennaltaehkäisevät toimet korostuivat resurssien turvaamisen kustannuksella. Retorisesti hyvinvointivaltion periaatteita kannatettiin läpi puoluepoliittisen kentän, mutta käytännössä mediahuomiota saavien skandaalien ja puoluepoliittisen kiistelyn taustalla pantiin toimeen uusliberaaleja uudistuksia. Nämä uudistukset taas nojaavat epätasa-arvoisten, sukupuolitettujen hoivasuhteiden uusintamiseen.
URI: URN:ISBN:978-951-51-1020-6
http://hdl.handle.net/10138/157561
Date: 2015-11-20
Subject: yleinen valtio-oppi
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
careasas.pdf 1.688Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record