Possibilities, Silences : The Publishing and Reception of Queer Topics in Finland during the Interwar Years (and Beyond)

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1730-4
Title: Possibilities, Silences : The Publishing and Reception of Queer Topics in Finland during the Interwar Years (and Beyond)
Author: Stang, Alexandra
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies, yleinen kirjallisuustiede
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2015-11-27
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1730-4
http://hdl.handle.net/10138/157585
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This doctoral thesis analyses both the proceedings that have produced apparent silences within Finnish publishing in terms of queer topics that focus on female non-heterosexuality, and the possibilities for these topics within the domain of published literature. By surveying the power relations within the Finnish and Finland-Swedish literary fields, this study examines ruling social discourses (e.g. nationalist and heteronormative) in Finland from the beginning of the 20th century to the mid-1930s (with an excursion to the 1950s), and the influence of these discourses on the eventual rejection of works with queer topics. Yet, through a queer reading – i.e. one that focuses on the heteronormativities that a text communicates, as well as on a text’s ability to question and undermine them – the study also highlights literary methods that still enabled a positive attitude towards queer topics within published literature. The material analysed consists of 13 literary works by ten different authors writing in Finnish, Swedish, English or French. The literary works analysed are: Ain’Elisabet Pennanen’s Voimaihmisiä (“Strong People”, 1906) and Ja se laiva lähti kuitenkin (“And the Ship Left Nonetheless”, 1919), Elsa Soini’s Jumalten ja ihmisten suosikit (“The Favourites of the Gods and Men”, 1926) and Uni (“Uni”/ “Dream”, 1930), Mika Waltari’s Suuri illusioni (“The Great Illusion”, 1928) and Yksinäisen miehen juna (“A Lonely Man’s Train”, 1929), Rosamond Lehmann’s Dusty answer (1927/ Elämänhurman häipyessä, 1928), Alma Söderhjelm’s Kärlekens väninna (“Love’s Girlfriend”, 1922), Hagar Olsson’s På Kanaanexpressen (“On The Express Train to Canaan”, 1929), Helvi Hämäläinen’s Kaunis sielu (“Beautiful Soul”, 1928/ 2001), Margareta Suber’s Charlie (1932), Radclyffe Hall’s The Well of Loneliness (1928, Swedish 1932, Finnish 2010), and Émile Zola’s Nana (1880/ 1930/ 1952). The methods used are based on (literary-sociological) discourse analysis and queer theory, especially works by Michel Foucault, Pierre Bourdieu and Judith Butler. Archival research also plays an essential role. While many so-called queer classics were either not published in Finnish (e.g. Margareta Suber’s Charlie) or were published only much later (e.g. Helvi Hämäläinen’s Kaunis sielu) or in a censored version (e.g. Émile Zola’s Nana), the queer reading of published works (e.g. works by Ain’Elisabet Pennanen, Elsa Soini or Rosamond Lehmann) demonstrates that queerness was not absent from Finnish literature; rather, it had to be introduced in a subtle way, for instance through the use of irony. There were also voices with a clear deprecatory attitude towards queer topics, as demonstrated both by literary works (e.g. by Mika Waltari) and reviews. Within the Finland-Swedish literary field, published works by Alma Söderhjelm or Hagar Olsson demonstrate a rather tolerant attitude towards openly queer topics, although the attitude of Finland-Swedish reviews was not necessarily positive, either. This thesis thus also examines the differences between the Finnish and the Finland-Swedish literary fields, especially with regard to publication practice. Since the distribution of power between the different parties – authors, translators, publishers, and reviewers – struggling over the monopoly of legitimacy (i.e. about what was published and what deemed acceptable, since it is always the pursuit of power that dominates actions) was never equal, introducing queerness between the lines remained the most effective way to undermine heteronormative values.Väitöskirjan aiheena on ei-heteroseksuaalisia naishahmoja käsitteleviä teoksia Suomen kirjallisuudessa 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliväliin. Tutkimus analysoi miksi tällaiset teokset näyttävät miltei kokonaan puuttuvan, mutta myös sitä, miten jotkut tekstit löysivät tiensä lukijoiden pariin. Valtasuhteisiin pureutumalla tutkimus tarkastelee Suomessa vallitsevia yhteiskunnallisia diskursseja suomalaisen ja suomenruotsalaisen kirjallisuuden kentällä, sekä näiden (mm. nationalistisen ja heteronormatiivisen) diskurssien mahdollista vaikutusta epätervetulleiden teemojen hylkäämiseen tai hyväksymiseen. Tutkimuksessa on käytetty nk. queer-luentaa eli lukutapaa, joka fokusoituu tekstin välittämään heteronormatiivisyyteen sekä sen kyseenalaistamiseen. Näin tulevat esiin myös ne kirjallisuuden menetelmät, jotka mahdollistivat myönteisen suhtautumisen queer-tematiikkaan julkaistussa kirjallisuudessa. Analysoitu aineisto koostuu 13 kirjallisesta teoksesta kymmeneltä eri kirjoittajalta. Teokset oli kirjoitettu joko suomeksi, ruotsiksi (osan kirjailijoista ollessa suomenruotsalaisia), englanniksi tai ranskaksi. Analysoidut teokset ovat: Ain'Elisabet Pennasen Voimaihmisiä (1906) ja Ja se laiva lähti kuitenkin (1919), Elsa Soinin Jumalten ja ihmisten suosikit (1926) ja Uni (1930), Mika Waltarin Suuri illusioni (1928) ja Yksinäisen miehen juna (1929), Rosamond Lehmannin Dusty answer (1927/ Elämänhurman häipyessä, 1928), Alma Söderhjelmin Kärlekens väninna (1922), Hagar Olssonin På Kanaanexpressen (1929), Helvi Hämäläisen Kaunis sielu (1928/ 2001), Margareta Suberin Charlie (1932), Radclyffe Hallin The Well of Loneliness (1928, ruotsiksi 1932, suomeksi 2010), ja Émile Zolan Nana (alkuperäisteos 1880/ suomeksi 1930 ja 1952). Tutkimusmenetelmät perustuvat (kirjallisuus-sosiologiseen) diskurssi-analyysiin ja queer-teoriaan, erityisesti Michel Foucault'n, Pierre Bourdieu'n ja Judith Butlerin teoksiin. Myös arkistotutkimuksella on ollut merkittävä rooli. Monia nk. queer-klassikoita ei ole julkaistu suomeksi (esim. Margareta Suberin Charlie) tai ne julkaistiin joko vasta paljon myöhemmin (esim. Helvi Hämäläisen Kaunis sielu) tai sensuroituina laitoksina (esim. Émile Zolan Nana). Julkaistujen teosten (esim. Ain'Elisabet Pennasen, Elsa Soinin tai Rosamond Lehmannin teokset) queer-luenta kuitenkin osoittaa, ettei queer-tematiikka suinkaan ollut tuntematon Suomen kirjallisuudessa; se vain piti tuoda esiin hienovaraisesti, esimerkiksi ironiaa käyttäen. Myös selvää halveksuntaa queer-aiheita kohtaan ilmeni, mikä käy esiin niin kaunokirjallisista (esim. Mika Waltarin) teoksista kuin arvosteluista. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden piirissä Alma Söderhjelmin tai Hagar Olssonin julkaistut teokset osoittavat melko suvaitsevaa suhtautumista queer-aiheiden avoimeen käsittelyyn, vaikkei suomenruotsalaisten kriitikoidenkaan arvostelujen asenne ollut välttämättä positiivinen. Tämä väitöskirja tarkastelee siten myös suomenkielisen ja suomenruotsalaisen kirjallisuuskentän välisiä eroja, etenkin julkaisukäytäntöjä koskien. Valta ei koskaan jakautunut tasan eri osapuolten kirjoittajien, kääntäjien, kustantajien ja arvostelijoiden kesken. He pyrkivät kaikki vaikuttamaan, mitä julkaistaan ja mikä on hyväksyttävää, sillä vallanhalu on aina ollut toiminnan käyttövoimana. Tehokkain tapa kyseenalaistaa heteronormatiivisia arvoja oli queer-tematiikan käsittely rivien välissä.
Subject: yleinen kirjallisuustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
possibil.pdf 2.130Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record