Variation and Change in the Rhotics of Brazilian Portuguese

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-51-1689-5
Julkaisun nimi: Variation and Change in the Rhotics of Brazilian Portuguese
Tekijä: Rennicke, Iiris
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, nykykielten laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: The main objective of this dissertation is to describe the current state and classhood of rhotics in the Minas Gerais variety of Brazilian Portuguese (BP), explore the factors behind sound change, and discuss the direction of change. The hypothesis is that changes in various subsystems of the language contribute to a general sound change trajectory, which takes place mostly through articulatory reduction and retiming in frequently used words and constructions (as predicted by Exemplar Models). Language is seen as a Complex Adaptive System that consists of several subsystems, all of which undergo change and can contribute simultaneously to gradual changes in the overall system. Semi-structured interviews and a sentence completion task with 14 speakers from southwestern Minas Gerais yielded a total of 7,765 contexts for rhotics. The rhotics of BP were found to include trills, taps, fricatives, approximants and aspirated approximants in alveolar, palatal, retroflex/bunched, uvular, and glottal places of articulation. Deletions also form a considerable part of the data. BP rhotics have followed two diverging lenition trajectories: one anterior (alveo-palatal) and one posterior (uvular and glottal). Both trajectories can ultimately lead to deletion. Factors that promote lenition include post-tonic position, adjacency to the voiceless fricative [s] and/or the high vowels [i u], and coda position which involves more lenited r-variants and deletion than any other context. Once sound change begins to generalize in these attractors, it can also spread to other r-contexts. BP rhotics are best modelled as a network of language-specific family relationships, in which chains of articulatory reductions and retimings establish diachronic connections between synchronically distant variants. As a class, rhotics are featurally, articulatorily, and phonetically unspecified, and phonetic overlap between contexts makes the contrast between r-variants incomplete. For this reason, the phonological representation of rhotics consists of fuzzy positional categories that encompass a variety of phonetic forms and that are constantly updated through language use.Tämä väitöskirja käsittelee r-äänteitä yhdessä brasilianportugalin (BP) murteessa. Tutkimuksen keskiössä on r-äänteiden artikulaation ja akustiikan kuvailu, äänteenmuutoksen suunnan ja siihen johtavien tekijöiden selvittäminen ja r-äänteiden yhteenkuuluvuuden määritteleminen fonologisena luokkana. Hypoteesi on, että äänteenmuutoksen taustalla on kielen ja muiden ääntöelinten liikkeiden vähittäinen heikkeneminen ja limittyminen. R-äänteet muodostavat alajärjestelmän, jossa tapahtuvat muutokset ovat vuorovaikutuksessa muiden kielen järjestelmien kanssa. Complex Adaptive System -teorian mukaan kieli on jatkuvassa muutoksessa sen alajärjestelmissä tapahtuvan muutoksen ansiosta. Aineisto koostuu haastatteluista ja lauseentäydennystehtävistä, jotka tuottivat yhteensä 7 765 kontekstia, joissa jonkinlainen r-äänne voi esiintyä. Tutkimukseen osallistui 14 puhujaa Minas Gerais -osavaltion lounaisesta osasta. Äänitteistä löytyi yhteensä 21 erilaista tapaa tuottaa r-äänteitä: ne voivat olla tremulantteja, napausäänteitä, frikatiiveja, approksimantteja tai aspiroituja approksimantteja, niitä voidaan tuottaa sekä etisissä että takaisissa ääntöpaikoissa, ja ne voivat olla soinnillisia tai soinnittomia. R-äänteet myös katoavat usein etenkin sanan lopussa verbimuodoissa. Historiallisesta näkökulmasta BP:n r-äänteet ovat lähteneet muuttumaan ja heikentymään (suomessakin esiintyvästä) alveolaaritremulantista [r] kahta eri reittiä: etistä (hammasvalli ja kitalaki) ja takaista reittiä (kitapurje ja äänirako). Kummatkin reitit voivat johtaa katoon, ja tavun lopussa ne voivat yhdistyä aspiroiduiksi approksimanteiksi. R-äänteiden heikkenemistä edistävät monet tekijät, kuten sijainti sanapainon jälkeen, soinnittoman [s]:n ja vokaalien [i u] vieressä ja tavun lopussa. Nämä kontekstit vetävät artikulaation heikkenemistä puoleensa, ja kun äänteenmuutos yleistyy niissä, se voi levitä myös muihin konteksteihin. R-äänteet voidaan käsittää kielikohtaisena verkostona, jonka toisistaan joskus hyvinkin kaukaisia jäseniä yhdistää heikkenemisestä johtuvien äänteenmuutosten ketju. BP:n r-äänteissä on niin paljon vaihtelua, ettei niille voida määrittää yhtä yhdistävää piirrettä. Siksi niiden fonologinen representaatio koostuu puhujakohtaisista kontekstisidonnaisista kategorioista, jotka päivittyvät jatkuvasti sitä mukaa kun kieltä käytetään.
URI: URN:ISBN: 978-951-51-1689-5
http://hdl.handle.net/10138/157593
Päiväys: 2015-11-18
Avainsanat: kielitiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
variatio.pdf 10.56MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot