Resilience and recovery from mild traumatic brain injury

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1697-0
Title: Resilience and recovery from mild traumatic brain injury
Author: Losoi, Heidi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Tampereen ylipistollinen sairaala, Neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualue
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2015-12-04
Belongs to series: Studies in Psychology - URN:ISSN:1798-842X
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1697-0
http://hdl.handle.net/10138/157758
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Despite extensive research, there is considerable diversity and debate concerning the expected recovery course and the etiology of persistent symptoms after mild traumatic brain injury (MTBI). In recent years, resilience, which is defined as an ability to recover from adversity, has emerged as one potential psychological construct associated with outcome from MTBI. The aim of this study was to investigate the psychometric properties of the Finnish version of the Resilience Scale (RS) and its short version (RS-14), their use in MTBI research, and to examine the association between resilience and outcome from MTBI. In addition, this study aimed to thoroughly and prospectively report the recovery from MTBI in previously healthy adults. The psychometric properties of the Finnish version of the RS were examined with a convenience sample of 243 participants. Working aged participants with MTBI (n=74) without pre-injury neurological or mental health problems and orthopedically injured trauma controls (n=40) were recruited from the Emergency Department of Tampere University Hospital. Participants filled out self-report questionnaires about demographic variables, resilience, post-concussion symptoms, fatigue, insomnia, pain, post-traumatic stress, depressive symptoms, and quality of life at 1, 6, and 12 months following injury. Neuropsychological examination was conducted for the patients with MTBI and for the controls at 1 month after injury and for the MTBI group at 6 months. Data regarding return to work of the MTBI group was also gathered. The Finnish version of the Resilience Scale (RS) and its short version (RS-14) have good psychometric properties and can be reliably used in MTBI research. Greater resilience was associated with fewer post-concussive symptoms and better quality of life, whereas lower resilience was associated with more symptoms and lower quality of life. Resilience was also a significant predictor of self-reported fatigue following MTBI even when controlling for factors known to be associated with fatigue (depression, sleep disorders, and pain). In this sample of previously healthy adults, MTBI had a good prognosis. By six months following injury, patients with MTBI did not differ as a group from non-head injury trauma controls on cognition, fatigue, or mental health, and by 12 months their level of post-concussion symptoms and quality of life was similar to that of controls. Almost all (96%) patients with MTBI returned to work/normal activities (RTW) within the follow-up of one year. Patients reporting ongoing mild post-concussion syndrome (PCS) at the 12-month follow-up did not have more severe brain or bodily injuries than those without PCS. A large percentage (62.5%) of those with persistent PCS had a modifiable psychological risk factor (i.e., depression, possible post-traumatic stress disorder, and/or low resilience) at the beginning of recovery.Aiemmat tutkimustulokset lievän aivovamman toipumisennusteesta ja pitkittyneiden oireiden syistä ovat olleet ristiriitaisia ja kiistanalaisia. Viime vuosina resilienssi on noussut esille psykologisena käsitteenä, joka on mahdollisesti yhteydessä lievästä aivovammasta toipumiseen. Resilienssillä (ei vakiintunutta suomennosta, mutta ilmiöstä voidaan käyttää esim. termejä psyykkinen kuormituskestävyys tai psyykkinen joustavuus) tarkoitetaan ihmisen kykyä selvitä vastoinkäymisistä. Väitöskirjan tavoitteena oli arvioida Resilience Scale-kyselyn (RS) suomenkielisen version sekä sen lyhytversion (RS-14) käytettävyyttä lievän aivovamman tutkimuksessa sekä selvittää resilienssin ja lievästä aivovammasta toipumisen välistä yhteyttä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli raportoida laajasti aiemmin terveiden aikuisten toipumista lievästä aivovammasta. Tutkimukseen osallistuneet lievän aivovamman saaneet potilaat ja nilkkavamman saaneet verrokkihenkilöt täyttivät itsearviointikyselyt demografisista tekijöistä, resilienssistä, lievän aivovamman oireista, väsyvyydestä, univaikeuksista, kivusta, posttraumaattisesta stressistä, masennusoireista ja elämänlaadusta 1, 6 ja 12 kuukauden kuluttua vammasta. Lisäksi kerättiin tiedot potilaiden työhön paluusta ja tehtiin molemmille tutkimusryhmille neuropsykologiset tutkimukset. Tutkimuksen perusteella suomenkielistä RS-kyselyä ja sen lyhytversiota (RS-14) voidaan luotettavasti käyttää lievän aivovamman tutkimuksessa. Korkeampi resilienssi oli tutkimuksessa yhteydessä vähäisempiin lievän aivovamman oireisiin ja parempaan elämänlaatuun, kun taas matalampi resilienssi oli yhteydessä runsaampiin oireisiin ja heikompaan elämänlaatuun. Resilienssi oli myös merkittävä väsyvyyden vähenemisen ennustaja lievän aivovamman jälkeen, vaikka muut väsymykseen liittyvät tekijät (masennus, univaikeudet ja kipu) otettiin huomioon. Tutkimukseen osallistuneilla, aiemmin terveillä henkilöillä lievän aivovamman ennuste oli hyvä. Kuuden kuukauden kuluttua vammasta lievän aivovamman saaneet potilaat eivät ryhmänä eronneet tiedonkäsittelytoimintojensa, väsyvyytensä tai psyykkisen hyvinvointinsa puolesta verrokkiryhmästä, ja 12 kuukauteen mennessä heidän lievän aivovamman oireidensa ja elämänlaatunsa taso vastasi verrokkeja. Lähes kaikki lievän aivovamman saaneet potilaat (96 %) palasivat töihin/normaaleihin toimintoihinsa vuoden kuluessa vammasta. Potilailla, jotka raportoivat pitkäkestoisia lieviä aivovamman oireita vielä vuoden päästä vammasta, ei todettu olleen vakavampia vammoja kuin niillä, joilla pitkäkestoisia oireita ei ollut. Suurella osalla pitkäkestoisia oireita kokeneista potilaista oli toipumisen alkuvaiheessa psykologisia riskitekijöitä (masennusta, mahdollista posttraumaattista stressiä ja/tai matala resilienssi), joihin voitaisiin vaikuttaa alkuvaiheen hoidolla. Väitöstutkimus korostaa täten psykologisten tekijöiden merkitystä oireista toipumisen kannalta. Psykologiset tekijät on tutkimuksen perusteella suositeltavaa huomioida lievien aivovammojen alkuvaiheen hoidossa ja pitkittyneiden oireiden jatkokuntoutuksessa.
Subject: psykologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
resilien.pdf 882.0Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record