Oma ruumis ja kerronnan kaari : Merkityksen muodostuminen Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologisen ja Paul Ricoeurin narratiivisen imaginaatiokäsityksen mukaan

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-9791-96-5
Title: Oma ruumis ja kerronnan kaari : Merkityksen muodostuminen Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologisen ja Paul Ricoeurin narratiivisen imaginaatiokäsityksen mukaan
Author: Törmä, Terhi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Publisher: STKS
Date: 2015-12-05
Belongs to series: Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja - URN:ISSN:0356-9349
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-9791-96-5
http://hdl.handle.net/10138/158237
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: One s own Body and the Arc of Narrating The process of meaning according to Maurice Merleau-Ponty s bodily and Paul Ricoeur s narrative conception of imagination. The focus of my research is on the question of imagination in Maurice Merleau-Ponty s (1908-1961) phenomenology of the body, and Paul Ricoeur s (1913-2005) hermeneutics of narrativity. I inquire into how bodily and narrative imagination affect the process through which I make sense of myself and of my being, of others, of the world and of the communication. Through this inquiry I aim to construct a conceptual framework of religious meaning, which in its nature is multidimensional. My hypothesis is that conceptions of imagination based on the phenomenology of the body and on narrativity are mutually dependent, especially in the area of religious meaning. On a more general level, both one s own bodily wisdom and the wisdom that comes from making stories are necessary to appreciate the fullness of the meaning. In my investigation of these aspects of productive imagination I examine in detail Merleau-Ponty s early phenomenological work Phénoménologie de la perception (Phenomenology of Perception, 1945) and Ricoeur s trilogy Temps et récit (Time and Narrative, 1983-1985). My method is philosophical analysis. My dissertation comprises two main parts. Chapters three and four explore Merleau-Ponty s bodily and phenomenological conception of imagination. Because he does not express a systematic view on imagination, it is necessary to construct one on the basis of his argumentation on other subjects. This is an interesting task given the important role of imagination in his phenomenology of the body. Many aspects of imagination that are usually related to his late ontological philosophy are already present in Phénoménologie de la perception. It is through an analysis of this early work in particular that one might fully appreciate the rootedness of imagination in the body an aspect that gives some originality to Merleau-Ponty s conception compared to many others. The second main part of my research brings in the hermeneutic perspective. Chapters five and six explore Ricoeur s conception of narrative imagination, as elaborated in Temps et récit. This trilogy highlights Ricoeur s thinking on semantic innovation, on the power of language to open up the possibilities of existence. In it he presents narrative imagination as a three-part process shaping the practical field of human existence. The narrative arc he constructs extends from the prefiguration of life to the configuration of narrative (made productive by the schematic capacity of imagination), the aim being to refigure practical life through the subject who appropriates the possibilities opened up in the narrative. The capacity of narrative imagination to bring disparate elements into one plot also facilitates consideration of personal identity. In telling the story of my life I bring all the heterogeneous episodes into a meaningful unity. Ricoeur helps us to see our identity as a narrative identity: even if we cannot be the authors of our life, we may be a co-author of its significance. The idea of narrative imagination, with its focus on imaginative variation and critical distanciation, could also be applied to the religious narratives through which we refigure our everyday life and our cultural identity. The connection to practical life is an essential element in Ricoeur s conception of imagination. I show in my research how narrative imagination is based on the idea of a bodily subject. It is on this bodily level that the subject can put the effects of the narrative into practice. The aim is to free one s own possibilities and capabilities. This brings Ricoeur to the theme of l homme capable, a theme that unites his latest philosophy with the philosophical anthropology with which he began his philosophical career. Both the bodily and the narrative conceptions of imagination offer fruitful insights into religious meaning such as constituted in the everyday practices of the Evangelical Lutheran Church. For example, Merleau-Ponty s conception of one s own bodily wisdom includes the idea that understanding something is more about I can and not so much about I think, that In many instances of religious life, such as the Sunday service, it is on this level of bodily wisdom in particular that the meanings are appropriated. Kneeling with others, sensing their presence nearby, touching the bread and tasting the wine communicate the meaning of the communion on the very basic level of human existence, on the level of the body. This experience cannot become a reflected part of my life without my being able to narrate it, however. Hence, the linguistic and narrative aspects are essential in allowing my religious experiences somehow to refigure my everyday life.Oma ruumis ja kerronnan kaari. Merkityksen muodostuminen Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologisen ja Paul Ricoeurin narratiivisen imaginaatiokäsityksen mukaan. Kerronnallisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyy luovaa voimaa. Oman ruumiin viisaus ja kertomisen elämää hahmottava voima ovat mukanamme, kun muodostamme merkityksiä ympärillä olevasta maailmasta, toisista ihmisistä ja itsestämme. Usein emme edes kiinnitä huomiota siihen, että meissä on kerronnallista ja ruumiillista kykyä kuvitella. Nämä kaksi näkökulmaa merkitykseen täydentävät ja edellyttävät toisiaan. Erityisesti näin on uskonnollisen merkityksen alueella, missä ruumiin tasolla koettu ja kerronnan kaaressa välitetty lomittuvat yhteen. Tutkimukseni etsii käsitteellisiä välineitä näiden kahden ulottuvuuden ymmärtämiseen ranskalaisen fenomenologian ja hermeneuttisen lähestymistavan avulla. Filosofisen analyysin ohessa väläytän pieniä esimerkkejä siitä, mitä käsitteet voivat tarkoittaa arkisen elämän keskellä. Maurice Merleau-Pontyn (1908-1961) ruumiinfenomenologinen filosofia johdattaa tarkastelemaan omaa olemistamme ja merkityksellisiä suhteitamme ajattelua alkuperäisemmällä tasolla. Ruumiillisella tasolla toteutuva suuntautuminen merkityksiä kohti kätkee sisäänsä myös kyvyn kuvitella ja löytää merkityksiä myös siellä, minne sanat eivät yllä. Oma tutkimukseni osoittaa, että kuvittelulla on merkittävä asema jo hänen varhaisessa Phénoménologie de la perception -teoksessa eikä vasta myöhäisfilosofiassa, johon imaginaatio useimmiten hänen ajattelussaan liitetään. Tällainen ruumiillisuuteen ankkuroituva kuvittelukyky auttaa meitä ymmärtämään erilaisia tiloja ja tunnelmia, liikekieltä ja toisen ihmisen sanallista ilmaisua. Kokemuksen tasolla avautunut merkitys kaipaa kuitenkin myös kerrotuksi tulemista, jotta siitä voi tulla osa ihmisen itseymmärrystä ja jotta se voi tulla jaetuksi toisten kanssa. Paul Ricoeurin (1913-2005) hermeneuttinen fenomenologia sisältää ajatuksen elämän halusta tulla kerrotuksi. Kerronnan myötä elämästä tulee merkityksellistä ja omaa. Ricoeurin mukaan kerronta toteutuu kaarena, joka alkaa keskeltä elämää ja löytää hahmon kertomuksena. Yhtä lailla fiktiiviset kuin todellisuuteen perustuvat kertomukset ovat tärkeitä elämän hahmottajia. Olennaista on se, ettei kertomus jää vain tekstiin, vaan kohtaa lukijan ja tämän oman maailman. Lukutapahtumassa nimittäin lukija kulkee tekstin maailman läpi sillä seurauksella, että kokemus muuttaa jollain tavalla hänen omaa olemistaan. Parhaimmillaan kertomus haastaa ihmisen kuvitteellisiin muunnelmiin omasta elämästään, toiminnastaan ja asenteistaan. Kertomisen liittyminen toiminnan maailmaan edellyttää kuitenkin ruumiillisuuden lähtökohtaa. Tutkimuksessani osoitankin Ricoeurin narratiiviteorian perustumisen ruumiinfenomenologiselle lähtökohdalle. Kerronta siis edellyttää ruumiillisuutta vastaavasti kuin ruumiillisuus kerronnallisuutta. Kerrontaan sisältyvä kyky tuottaa merkityksellinen hahmo elämälle perustuu siihen, että juoni yhdistää erilaiset hajanaisetkin asiat yhden kokonaisuuden sisään. Siksi kertominen auttaa hahmottamaan myös omaa elämää. Kertomalla elämäntarinaani tulen samalla tietoiseksi siitä, kuka minä, niin monien elämänvaiheiden muokkaama ihminen, oikein olen. Ricoeurin ajatus narratiivisesta identiteetistä sulkee lopulta sisäänsä myös ruumiinfenomenologisen ulottuvuuden lopulta oma elämäntarina on mukana myös oman ruumiin viisaudessa tai oman ruumiin viisaus on mukana myös omassa elämäntarinassa. Nämä kaksi näkökulmaa luovuuteen ja merkitykseen täydentävät toisiaan.
Subject: uskonnonfilosofia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record