Subject Case in the Latin of Tuscan Charters of the 8th and 9th Centuries

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1816-5
Title: Subject Case in the Latin of Tuscan Charters of the 8th and 9th Centuries
Alternative title: Subjektin sijamuoto 700- ja 800-luvun toscanalaisten asiakirjojen latinassa
Author: Korkiakangas, Timo
Other contributor: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, maailman kulttuurien laitos
Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för världens kulturer
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of World Cultures
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2016-01-15
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1816-5
http://hdl.handle.net/10138/158328
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The object of this study is the case marking of the subject in early medieval charter Latin. The work explores whether and how the nominative/accusative-type morphosyntactic alignment changed into a semantically motivated (active/inactive) alignment in Late Latin before the disappearance of the case system. It is known that the accusative originally the case of the direct object extended in Late Latin to the subject function in which Classical Latin allowed only the nominative. On this basis, it has been postulated that in Late Latin the nominative/accusative contrast was (re)semanticized so that the nominative came to encode all the Agent-like arguments and the accusative all the Patient-like arguments. The study examines which semantic and syntactic factors determine the selection of the subject case in each subject/finite verb combination in the Late Latin Charter Treebank (LLCT). The LLCT is an annotated corpus of Latin charter texts (c. 200,000 words) written in Tuscany between AD 714 and 869. The central result of the study is that the Latin of the LLCT shows a semantically based morphosyntactic alignment in those parts of nominal declension where the morphological contrast between nominative- and accusative-based forms is morphophonologically intact. The following picture of intransitivity split turns up: the low-animacy subjects of the LLCT occur more often in the accusative than do the agentive high-animacy subjects. Likewise, the accusative percentage of SO subject constructions is higher than that of A/SA subject constructions. The common denominator of the examined semantic variables is likely to be the control exercised by the subject over the verbal process. Syntactic factors seem to influence the case distribution pattern as well. For example, the immediate preverbal position of the subject implies a high retention of the nominative. The immediate preverbal position of SV(O) language is a canonical subject position where the syntactic complexity measured as dependency lengths is at its lowest and the cohesion of the verbal nucleus at its highest. Thus, a by then already marked nominative form results. The control of the subject over the verbal process (semantic variable) and the cohesion of the verbal nucleus (syntactic variable) may be partly conflated, i.e., both may affect the subject case selection in certain conditions.Klassisessa latinassa subjektin sijamuoto oli nominatiivi ja suoran objektin akkusatiivi. Myöhäislatinassa akkusatiivia alettiin käyttää myös subjektin sijana. Tämä tutkimus selvittää varhaiskeskiaikaisen asiakirjakorpuksen avulla, miten klassisen latinan nominatiivi akkusatiivi-perustainen sijamerkintäjärjestelmä muuttui vähitellen semanttisesti motivoituneeksi aktiivi inaktiivi-järjestelmäksi. Semanttisessa sijamerkinnässä nominatiivi erikoistuu merkitsemään kaikkia argumentteja, jotka ovat semanttiselta rooliltaan agentteja, ja akkusatiivi argumentteja, jotka ovat rooliltaan patientteja. Huolimatta järjestelmän semanttisuudesta myös syntaktisten tekijöiden oletetaan vaikuttavan sijamerkintään. Tutkin, mitkä semanttiset ja syntaktiset muuttujat näyttävät parhaiten selittävän subjektin sijamuodon kussakin Late Latin Charter Treebankin (LLCT) subjekti finiittiverbi-yhtymässä. LLCT on latinankielisten asiakirjatekstien annotoitu korpus (n. 200 000 sanaa), joka sisältää 519 asiakirjaa Toscanasta Italiasta vuosilta 714 869 jKr. Tutkimuksen perusteella LLCT:n latinassa vallitsi semanttisesti motivoitunut sijamerkintäjärjestelmä niissä taivutusluokissa, joissa oli säilynyt morfofonologinen ero nominatiivi- ja akkusatiivipohjaisten muotojen välillä: tarkoitteeltaan elottomat subjektit esiintyvät useammin akkusatiivissa kuin tarkoitteeltaan elolliset, agentiiviset subjektit. Vastaavasti epäakkusatiivisten rakenteiden SO-subjektit ovat useammin akkusatiivissa kuin epäergatiivisten ja transitiivisten rakenteiden A/SA-subjektit. Tutkittuja semanttisia muuttujia näyttää yhdistävän se, kuinka vahvasti subjekti kontrolloi predikaattiverbin ilmaisemaa tilaa tai toimintaa. Myös syntaktiset tekijät näyttävät vaikuttavan LLCT:n subjektien sijajakaumaan. Esimerkiksi välittömästi ennen predikaattiverbiä sijaitsevissa subjekteissa nominatiivi on erityisen yleinen. Predikaattiverbiä edeltävä asema on SV(O)-kielessä subjektin kanoninen asema, jossa dependenssietäisyytenä mitattu syntaktinen kompleksisuus on minimissään ja verbin ja sen argumenttien välinen koheesio vahvimmillaan. Tällainen ympäristö sallii oletettavasti tunnusmerkittömästä tunnusmerkkiseksi muuttuneen nominatiivin realisoitumisen. Subjektin verbaaliprosessiin kohdistama kontrolli (semanttinen muuttuja) ja verbin sekä sen argumenttien välinen koheesio (syntaktinen muuttuja) näyttävät sulautuneen osittain yhteen.
Subject: latinan kieli
Rooman kirjallisuus
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
subjectc.pdf 10.96Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record