Erityisiä koulutuspolkuja? : Tutkimus erityisopetuksen käytännöistä peruskoulun jälkeen

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0316-1
Title: Erityisiä koulutuspolkuja? : Tutkimus erityisopetuksen käytännöistä peruskoulun jälkeen
Author: Niemi, Anna-Maija
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The study focuses on special needs education after basic education, particularly in the context of pre-vocational and vocational education and training. It analyses the positions of young people and the formation of their educational paths and choice-making. The starting point of the study is to consider the definitions given to the concepts of special and special educational needs . I ask, 1) how are special educational needs and students positions defined in pre-vocational and vocational education and training; 2) how are young people s educational paths, choices and subjectivities constructed in the practices of special needs education; and 3) how do different pedagogical practices restrict or enable participation in learning and studies of students regarded as having special educational needs? The study is positioned in the fields of sociology of education, disability studies, youth studies and gender studies. It includes five articles and a summary chapter. Methodologically, the study is multi-sited ethnographic research, contextualised in current education policy. The research data derives from two institutes of vocational education and training, while observing Metalwork and Machinery classes and Preparatory Training classes for disabled students over a six-month period. The data consist of interviews, field notes and education policy documents. In addition, the data also include life-historical interviews with 27 young adults as part of the Equality is Priority research project. My analytical approach is ethnographic and discursive. The practices of vocational education were found to be balanced between an inclusive education discourse and an individual, medical orientation that focuses on the identification of (special) needs. Visible both in the everyday life of vocational education and in education policy documents were, on the one hand, support for inclusive education, and on the other, a tendency to seek assurance from special needs statements and diagnoses. Many of the young people and professionals interviewed in the study interpreted the segregated arrangements of special needs education and the definition of special needs itself as stigmatizing. Combining the support needed by each student with general teaching was suggested as a pedagogic practice to combat stigmatization. Structural factors associated with the education system such as study field-specific entrance requirements, educational content, pedagogical practices and available support in each field influence how students regarded as having special educational needs are admitted and become attached to vocational education. For many young people applying and being accepted into upper secondary education seems to be complex and challenging. When addressing their own educational hopes and negotiating the options offered in study counselling, many did so in various roundabout ways. I propose that educational choices be seen as processes where young people shape their subjectivities and create spaces for their agency while negotiating the guidance offered by professional adults. The study suggests that in order to develop education in line with the objectives of an inclusive education policy, stereotypical definitions and meanings of special needs and disability should be constantly re-considered and questioned.Anna-Maija Niemi on tutkinut Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan peruskoulunjälkeistä erityisopetusta ja opiskelijoiden asemaa ammatillisessa ja valmentavassa koulutuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten koulutuspolkujen ja koulutusvalintojen rakentumista. Tutkimuksessa kysytään, miten erityisen tuen tarvetta ja opiskelijan asemaa määritellään koulutuksen käytännöissä sekä miten pedagogiset käytännöt mahdollistavat ja rajoittavat osallisuutta oppimiseen ja opiskeluun. Tutkimuksessa todettiin, että koulutuksen ammattilaiset puntaroivat erityisen tuen tarpeen määrityksestä seuraavia hyötyjä ja haittoja. Päätöksenteossa tasapainoiltiin opiskelijoiden yhdessä opiskelemisen ja erillisissä ryhmissä järjestettävän tuen välillä. Erityisen tuen päätöksen ja diagnoosien nähtiin yhtäältä mahdollistavan resursseja, toisaalta voivan leimata opiskelijaa. Useat ammattilaiset katsoivat tuen tarvetta tilanteittain vaihtelevana eikä nuorta kokonaisuutena määrittävänä ominaisuutena tai poikkeavuutena. Sekä tutkimuksessa haastatellut nuoret että ammattilaiset näkivät yleisestä opetuksesta erillään järjestetyn erityisopetuksen mahdollisesti opiskelijaa leimaavana, ja yleisen opetuksen yhteyteen tuotavan tuen osallisuutta edistävänä. Tutkimuksessa todetaan, että koulutusjärjestelmän rakenteelliset tekijät, kuten kunkin koulutusalan sisäänpääsyvaatimukset ja opiskelusisällöt sekä pedagogiset käytännöt ja tarjottu tuki vaikuttavat erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ammatilliseen koulutukseen pääsyyn ja sinne kiinnittymiseen. Erityisopetuksen yhteydessä toteutetussa opinto-ohjauksessa tasapainoillaan nuorten koulutustoiveiden ja ohjauksessa tarjottujen vaihtoehtojen välillä. Koulutukseen hakeutuminen ja pääsy oli usean kohdalla haastavaa ja valintaprosessit monimutkaisia. Nuorten omat toiveet ja näkemykset näyttivät monesti jääneen sivummalle ohjauksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityistä tukea tarvitsevien nuorten koulutusvalintojen kohdalla korostettiin varmoina ja turvallisina pidettyjä vaihtoehtoja. Tällöin alakohtaiset sisäänpääsyvaatimukset ja koulutussisällöt näyttivät nousevan esteeksi monen toivealalle hakemiselle. Useat nuoret pitivät kuitenkin kiinni haaveistaan ja suuntasivat kohti toivealaansa, mutta mutkikkaampaa kiertoreittiä pitkin. Tämä tarkoitti esimerkiksi erilaisissa valmentavissa koulutuksissa kiertämistä tai kahden ammatillisen tutkinnon suorittamista peräkkäin. Erityisen ja yleisen tuen raja ei tässä tutkimuksessa näyttäytynyt suoraviivaisena. Opiskelijat eivät asetu itsestään selvästi erityistä tukea tai yleistä tukea tarvitseviksi, vaan tuen tarve on kontekstisidonnaista ja tilanteittain liikkuvaa. Niemen tutkimus haastaakin näkemyksen, jossa erityistä tukea tarvitseville nuorille sopivina pidetään vain tiettyjä koulutusaloja, kun samalla osa aloista nähdään lähtökohtaisesti poissuljettuina. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ammatillisen koulutuksen kentällä ja koulutuksen nivelvaiheissa tarvitaan uudenlaisia käytäntöjä, joiden avulla alavaihtoehtoja voitaisiin monipuolistaa ja tarvittavaa tukea tuoda osaksi yleistä ammatillista opetusta. Niemi esittää, että koulutuksen kehittäminen inkluusiopolitiikan edellyttämään suuntaan vaatisi erityisen tuen tarpeeseen ja vammaisuuteen kiinnittyvien stereotyyppisten käsitysten uudelleen määrittelyä. Tällöin tuen tarvetta ajatellaan laajemmin ihmisyyteen kuuluvana asiana, jolloin myös tuen tarpeen saamat kielteiset ja leimaavat merkitykset tulevat kyseenalaistetuiksi. Tutkimusaineisto on tuotettu osana monipaikkaista etnografista tutkimusta vuosina 2008 2009. Niemi havainnoi ammatillisten oppilaitosten arkea, haastatteli opiskelijoita, opettajia ja muita koulutuksen ammattilaisia sekä analysoi koulutuspoliittisia dokumentteja. Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu erityisluokalla peruskoulussa opiskelleiden nuorten aikuisten elämänhistoriallinen haastatteluaineisto.
URI: URN:ISBN:978-951-51-0316-1
http://hdl.handle.net/10138/158436
Date: 2015-12-18
Subject: kasvatustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Erityisi.pdf 1.343Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record