Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos fi
dc.contributor Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies, Arkeologia en
dc.contributor.author Vajanto, Krista
dc.date.accessioned 2015-12-21T06:42:51Z
dc.date.available 2016-01-06 fi
dc.date.available 2015-12-21T06:42:51Z
dc.date.issued 2016-01-16
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-1790-8 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/159210
dc.description.abstract This dissertation is about Late Iron Age (AD 800 – 1055/1300) woollen, visually colourful textile fragments. The aim is to identify the dyeing methods used in Finland during the Late Iron Age and to find the locally used dyestuffs. This dissertation focuses on the archaeological samples from inhumation burials and shipwrecks, which were analysed with visual analysis and microscopy observation. The reference material includes woollen yarns dyed with Finnish traditionally known dye sources. The archaeological samples and the dyed references were analysed chromatographically at the Cultural Heritage Agency of the Netherlands (RCE) and at the Royal Institute for Cultural Heritage (KIK-IRPA) in Belgium by HPLC (High performance liquid chromatography) and UHPLC (Ultra High performance liquid chromatography). Mordants were analysed at the Nanomicroscopy Center of Aalto University in Finland by SEM-EDX (Scanning electron microscopy with energy-dispersive X-ray spectroscopy). Experimental archaeology was used to reconstruct the actual dyeing methods of red tannins, lichen orchil and plant mordants as well as to test the sustainability of these dyes and the effect of dyeing methods on wool yarns. The results suggest that three different dyeing methods were used in Late Iron Age Finland: vat dyeing, mordant dyeing and fermentation of tannins. Red tannins were obtained from tree barks such as alder buckthorn (Rhamnus frangula) and roots of common tormentil (Potentilla erecta). Red anthraquinones were obtained from local bedstraws (Galium boreale, Galium album and Galium verum). Mordants for dyes were prepared by fermenting clubmosses (Lycopodium species) and horsetails (Equisetum silvaticum and Equisetum arvense). Eagles fern (Pteridium aquilinum), common chickweed (Stellaria media) and red sorrel (Rumex acetosella) were also used in mordanting. Woad (Isatis tinctoria) was used for blue dyeing. Purple was obtained from orchil producing lichens such as rock tripe (Lasallia pustulata). Dyer s madder (Rubia tinctorum) and the yellow flavonoid dyes such as weld (Reseda luteola) were interpreted to indicate textile import. The Middle Ages offered new meanings for life and textile making, new handicraft methods and new dyestuffs, which ended the local prehistoric dyeing tradition. As a result of new cultural influences, red tannins were no longer used to strengthen yarns for warp-weighted loom nor were the blackish-blue and purple textiles dyed in vats in the Late Iron Age manner. The medieval culture provided a faster textile making process and offered horizontal looms and spinning wheels, the boiling method, alum and new dyestuffs. en
dc.description.abstract Väitöskirja käsittelee villaisia ja visuaalisesti värillisiä rautakauden lopulle (800 – 1055/1300 jKr.) ajoittuvia tekstiilifragmentteja. Tavoitteena on tunnistaa väriaineet ja värjäysmenetelmät, joita käytettiin Suomessa rautakauden lopulla. Tarkastelun kohteena on arkeologisia tekstiilijäänteitä ruumishaudoista ja laivojen hylyistä. Löytöjen rakenne analysoitiin visuaalisesti ja mikroskopian avulla. Referenssiaineisto koostuu villalangoista, jotka värjättiin perinteisillä Suomessa tunnetuilla väriaineilla. Arkeologiset näytteet ja värjätyt referenssilangat analysoitiin kromatografisesti Hollannissa Cultural Heritage Agencyssä (RCE) ja Belgiassa Royal Institute for Cultural Heritagessa (KIK-IRPA), käytteän HPLC:tä (Korkean suorituskyvyn nestekromatografia) ja UHPLC:tä (Erittäin korkean suorituskyvyn nestekromatografia). Puretusaineet analysoitiin Suomessa Aalto-yliopiston Nanomikroskopiakeskuksessa käyttäen SEM-EDX:ää (Pyyhkäisyelektronimikroskopia varustettuna energiahajonnan röntgenspektroskopialla). Kokeellisen arkeologian avulla rekonstruoitiin värjäysreseptejä punaisille tanniineille ja jäkäläorseljille sekä testattiin kasvipuretteita, värien kestävyyttä ja värjäysmenetelmien vaikutusta villalangoille. Tulokset viittaavat siihen, että rautakauden lopun Suomessa oli käytössä kolme eri värjäysmenetelmää. Nämä olivat kyyppivärjäys, puretevärjäys ja värjääminen fermentoiduilla tanniineilla. Punaiset tanniinit saatiin puiden kuorista, kuten paatsamasta (Rhamnus frangula) ja rätvänän juurista (Potentilla erecta). Punaiset antrakinonivärit saatiin paikallisista matarakasveista (Galium boreale, Galium album and Galium verum). Puretteet valmistettiin fermentoimalla liekoja (Lycopodium species) ja kortteita (Equisetum silvaticum and Equisetum arvense). Lisäksi sananjalkaa (Pteridium aquilinum), vesiheinää (Stellaria media) ja suolaheinää (Rumex acetosella) käytettiin puretuksessa. Sininen värjättiin morsingolla (Isatis tinctoria). Orseljia sisältävillä jäkälillä, kuten kuhmunapajakälällä (Lasallia pustulata), värjättiin purppuran väristä. Värimataran eli krapin (Rubia tinctorum) ja keltaisten flavonoidivärien, joita on esimerkiksi resedassa (Reseda luteola), tulkittiin osoittavan tekstiilien tuontia ulkomailta. Keskiaika toi mukanaan uusia merkityksiä elämälle ja tekstiilien valmistamiselle sekä lisäksi uusia käsityötekniikoita. Yhdessä nämä päättivät rautakautisen värjäysperinteen. Uusien kulttuurivaikutteiden tuloksena punaisia tanniineita ei enää käytetty vahvistamaan loimilankoja pystykangaspuissa eikä mustansinisiä ja purppuraisia tekstiilejä värjätty rautakautiseen tapaan. Keskiaikaiset kulttuurivaikutteet nopeuttivat tekstiilituotantoa tarjoamalla käsityöläisten käyttöön vaakatasokangaspuut ja rukin sekä keittovärjäysmenetelmän, alunan ja uudet väriaineet. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-1789-2 fi
dc.relation.isformatof Kopio Niini Oy: 2015 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject arkeologia fi
dc.title Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland en
dc.title.alternative Värit ja värjäysmenetelmät Suomessa rautakauden lopulla fi
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Lavento, Mika
dc.ths Räisänen, Riikka
dc.opn Hofmann-de Keijzer, Regina
dc.opn Ringgaard, Maj
dc.type.dcmitype Text

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
dyesandd.pdf 11.54Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record