Sosiaalipsykologian sydän : George H. Mead ja symbolinen interaktionismi sosiaalipsykologian tutkimustraditioissa ja toimijuuden teoriassa

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1036-7
Julkaisun nimi: Sosiaalipsykologian sydän : George H. Mead ja symbolinen interaktionismi sosiaalipsykologian tutkimustraditioissa ja toimijuuden teoriassa
Tekijä: Hankamäki, Jukka Sakari
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Kuuluu julkaisusarjaan: Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja - URN:ISSN:1798-9051
Tiivistelmä: In this study my aim is to clarify George H. Mead’s (1863–1931) impact history and his significance for the development of social psychology. Another task is to systematically analyse the problems and paradoxes faced by Mead in his theory of meaning and concept of the human being. The third target is to draw a holistic theory of human being for the needs of present social psychology and the theory of agency. My approach is philosophical and epistemological, and my method is hermeneutical, although the main focus is centered on the development of social psychology. I operate with a division of subject and object, which characterizes the so-called crisis discussion in social psychology. I interpret this division to have become problematic already as early as Mead’s theory of the Self, where the ego was divided into ‘I’ and ‘me’ . The study shows that Mead was required to presuppose a kind of substitute for the transcendental ego in order to explain the emergence of significant symbols and meanings. On the other hand, the study shows that the objectification of otherness, ‘the generalized other’, is important both for personal development and the construction of society. In this way, the concept of meaning will expand from the semantic level to the level of value containing meanings. I understand Mead’s ‘generalized other’ as a key concept in the history of social psychology. ‘The generalized other’ has formed a theoretical concept upon which it may be thought that social psychology need not be derived from individual psychology or sociology. Instead, ‘the generalized other’ offers an opportunity for social psychology to establish itself on the foundation of its own theoretical hypothesis. Mead’s thinking strongly emphasizes collectivism and objectivism. His ideological preconditions are very clear on those claims in which he states that an individual’s self can develop “only in so far as he takes the attitudes of the organized social group to which he belongs”. To my mind, Mead’s stress on anti-individualism is too great. On the other hand, Mead’s thinking remains genuinely illuminating and suitable for different applications in the social sciences as long as his concept of the generalized other is not understood metaphysically, but rather in accordance with relational social psychology. This anti-ontological and anti-essentialist way of thinking takes better into account the lesson of “the linguistic revolution” and “the crises discussion”. The downside of this weighting is that, while highlighting the anti-metaphysical character of social relations and neglecting ontological aspects in general, discursive analysts and relational social psychologists have not sufficiently recognized the ontological existence of individuals. However, ‘I’ and ‘Self’ (and their intentions) should be given a stronger position in creating a theory of moral agency, which cannot be formed without taking into consideration the individual’s freedom, free will, and voluntarism. For this reason human action cannot be reduced to “agency”. If, however, human beings are conceived more generally as moral subjects, rather than as agents or actors, this does nothing to threaten the firm role of symbolic interactionism at the heart of social psychology. Key words: George H. Mead, social psychology, symbolic interactionism, philosophy of science, theory of agency.Yhdysvaltalainen filosofian professori George Herbert Mead (1863–1931) tunnetaan sosiaalipsykologian klassikkona ja tieteenalan eräänä perustajana. Hänen ajatteluunsa tukeutuva symbolinen interaktionismi pyrkii vastaamaan mekanistisen ja mittaavan ihmistutkimuksen haasteisiin. Ärsykkeistä ja reaktioista muodostettujen selitysmallien korvaaminen vuorovaikutuksellisella ihmiskäsityksellä on luonut perustaa tietoiselle ja toimivalle ihmiselle. Meadin pragmatismin kautta avautuu näköala kielen alkuperän ja persoonan synnyn kysymyksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka Meadin ajattelu muotoutui symboliseksi interaktionismiksi ja välittyi osaksi sosiaalipsykologian teoriahistoriaa. Teoksessa analysoidaan Meadin aatteellisia juuria, jotka ulottuvat Hegelin filosofiaan, Diltheyn hermeneutiikkaan ja Wundtin psykologiseen laboratorioon. Samalla piirretään kuvaa Meadin omasta ajattelusta, sen edistyksellisyydestä, luovuudesta ja ongelmallisuudesta. Lopuksi pohditaan, kuinka uusmeadiläinen sosiaalipsykologia voisi tukea nykyistä toimijuuden teoriaa. Tarkastelun aiheina ovat: miten kartesiolaisten kuilujen yli voitaisiin kulkea Meadin virittelemiä siltoja myöten, kuinka yhteiskunnallisten rakenteiden positivistis-ontologisesta hypoteesista voisi vapautua representationistisen ja fenomenologisen ajattelun suuntaan ja mikä tai minkälainen sosiaalipsykologian kohde, ala tai tutkimusaihe on? Tältä pohjalta analysoidaan ihmiskuvan kriisejä, jolloin päähuomio keskitetään sosiaalipsykologian olemukseen tieteenalana. Tutkimuksessa osoitetaan, että Meadin luoma yleistyneen toisen (the generalized other) idea on ollut tärkeä sosiaalipsykologian synnylle ja tieteenalaidentiteetille. Samalla kun sosiaalisen konstruktionismin äärisuunnat ovat painottaneet ihmisen toiminnan riippuvuutta rakenteista ja viitekehyksistä, on kuitenkin laiminlyöty tahtovan ja itsemääräävän moraalisubjektin asemaa sosiaalipsykologiassa. Mikäli ihmistä ja toimintaa koskevia kysymyksiä tarkastellaan vain yhteisölliseltä kannalta, katoaa peruste, miksi yhteisiä asioita ylipäänsä on. Tässä tutkimuksessa uusmeadiläistä toimijuuden teoriaa tasapainotetaan Lauri Rauhalan holistisella ihmiskäsityksellä, jonka mukaan teot ja toiminta nojaavat yksilöiden ratkaisuihin ja valintoihin. Tarkastelen Meadin naturalismia kriittisesti ja vertailevasti, rakentaen ihmiskäsitystä, jossa on otettu huomioon ihmisen kehollinen, tajunnallinen ja situationaalinen olemus. Tuloksena on yhteiskuntateoria, joka puolustaa minuudesta maailmaan suuntautuvaa aktiivista ja toiminnallista ensimmäisen persoonan filosofiaa. Avainsanat: George H. Mead, sosiaalipsykologia, symbolinen interaktionismi, tieteenfilosofia, teoriahistoria, toimijuuden teoria.
URI: URN:ISBN:978-951-51-1036-7
http://hdl.handle.net/10138/159313
Päiväys: 2016-01-30
Avainsanat: sosiaalipsykologia
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
georgehm.pdf 3.145MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot