Yhteinen vihollinen, yhteinen etu : Sotavankien luovutukset ja vaihdot Suomen ja Saksan välillä jatkosodan aikana

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1831-8
Title: Yhteinen vihollinen, yhteinen etu : Sotavankien luovutukset ja vaihdot Suomen ja Saksan välillä jatkosodan aikana
Author: Suolahti, Ida
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study explores the handing-over and exchange of Soviet prisoners of war between Finland and Germany during the Continuation War (1941 – 1944) fought between Finland and the Soviet Union. The Finnish military authorities handed over 2,900 POWs to the German authorities and received around 2,800 prisoners of war. Co-belligerency in a common war against a common enemy resulted in co-operation in prisoner-of-war matters. There were several motives for handing over POWs. First, POWs were handed over to the German troops in Finland as a work force. Second, POWs captured in Finland were exchanged for Finnish prisoners of war captured on the German fronts. They were meant as settlers in occupied Eastern Karelia. Third, ethnic Germans and Baltic POWs were to be resettled in their ethnic areas. Fourth, POWs were handed over for intelligence and counterintelligence reasons. A POW s consent for being handed over was seldom requested, but there were occasions when some of them had the possibility to either apply for being handed over, or for refusing it. It was not automatically assumed that handing over POWs would deteriorate their status or existential conditions. The international treaties did not stipulate the handing over of POWs. According to the Hague Convention, the Finnish authorities were responsible for the prisoners of war captured by the Finns. However, the Finnish surveillance authorities knew that POWs handed over to the German Security Service were being treated like criminals, rather than POWs, according to the German orders. The surveillance unit of the Finnish Headquarters (Päämajan valvontaosasto) handed over several hundred POWs to the special task force (Einsatzkommando Finnland) of the German Security Service (Sicherheitsdienst und SD). Altogether there were 520 POWs handed over for ideological reasons, for which there was no compensation given in return. This fifth category of handing over was a part of the joint ideological war. Jews in this category were handed over as suspected communists. The surveillance unit of the Finnish Headquarters did not receive orders or authorization for the handing over from any higher authorities. This study shows that the main motive for handing over POWs was the expected profit for their exchange. The party on the giving end was keen to receive compensation, where POWs were seen as a resource. The receiving party was interested in contributing to the work force and collecting intelligence information. The Germans had their own criteria for the appraisal of the POWs. Thus, on the basis of motives for handing them over, it was not possible to foresee the fate of the POWs in German hands.Tutkin tässä työssä sotavankien luovutuksia ja vaihtoja Suomen ja Saksan välillä jatkosodan (1941 – 1944) aikana. Kaikkiaan suomalaiset sotilasviranomaiset luovuttivat saksalaisille viranomaisille noin 2 900 sotavankia ja vastaanottivat saksalaisilta noin 2 800 sotavankia. Sotavankiluovutusten taustalla oli Suomen ja Saksan liittolaisuussuhde, yhteinen sota yhteistä vihollista vastaan. Konkreettisia luovutussyitä oli useita. Yhtäältä kyse oli sotavankien luovuttamisesta työvoimaksi Suomessa olleille saksalaisille joukko-osastoille. Toisaalta Suomessa vangittuja neuvostosotavankeja vaihdettiin Saksassa vangittuihin suomensukuisiin neuvostosotavankeihin, joilla oli tarkoitus asuttaa valloitettu Itä-Karjala. Kolmanneksi tavoitteena oli etnisten saksalaisten ja baltialaisten sotavankien palauttaminen etnisille alkuperäalueilleen. Neljänneksi sotavankeja luovutettiin puolin ja toisin tiedustelu- ja vakoiluntorjuntasyistä. Näistä sotavankiluovutuksista suurin osa tapahtui sotavangin mielipidettä kysymättä. Yksittäisillä sotavangeilla oli kuitenkin mahdollisuus anoa luovutusta tai kieltäytyä siitä. Sotavankien luovuttamisen ei oletettu heikentävän luovutettavien asemaa. Sotavankien luovutuksesta ei ollut säädetty kansainvälisissä sopimuksissa, mutta Haagin sopimuksen nojalla suomalaisilla viranomaisilla oli vastuu sotavangeistaan. Saksan turvallisuusviranomaisille luovutettujen sotavankien tiedettiin kuitenkin olevan saksalaisten määräysten mukaan vailla lain suojaa. Päämajan valvontaosasto luovutti Saksan siviilitiedustelupalvelun erikoiskomennuskunnalle (Einsatzkommando Finnland) 520 poliittisesti epäluotettavaa sotavankia vastineetta. Tämä viides luovutussyy liittyy Suomen ja Saksan yhteiseen ideologiseen sotaan kommunismia vastaan. Juutalaisuus oli tekijä, joka vahvisti epäilyjä kommunistisuudesta. Päämajan valvontaosaston ei tiedetä saaneen luovutuksiin määräystä tai lupaa ylemmiltä tahoilta. Väitöskirjassani osoitan, että sotavankien luovutusten tärkein syy oli hyödyn tavoittelu. Luovuttajan näkökulmasta sotavangit olivat resurssi, jota ei mielellään luovutettu vastineetta. Vastaanottajatahon sotavankien käyttöön liittyvät varsinaiset hyödyt liittyvät työvoiman tarpeeseen ja tiedustelunäkökohtiin. Sotavankien vaiheita luovutusten jälkeen ei kuitenkaan ole mahdollista ennakoida luovutussyyn perusteella, sillä saksalaiset arvioivat heille luovutettujen sotavankien luotettavuuden ja hyödyllisyyden uudelleen omista lähtökohdistaan.
URI: URN:ISBN:978-951-51-1831-8
http://hdl.handle.net/10138/159331
Date: 2016-01-22
Subject: humanistinen
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
yhteinen.pdf 2.657Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record