"Lensinkö minä hienosti?" "Lensit aivan upeasti!" : Innostamisen tutkimus päiväkodin esiopetusryhmässä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201601281086
Title: "Lensinkö minä hienosti?" "Lensit aivan upeasti!" : Innostamisen tutkimus päiväkodin esiopetusryhmässä
Author: Keisanen, Tiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2015
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201601281086
http://hdl.handle.net/10138/159885
Thesis level: master's thesis
Abstract: In a recent pedagogical debate the animation is seen as a result of a child-oriented education. It includes terms communality, agency and participant, which were studied at VKK-metro's participation- and Billding bridges -projects. In a social pedagogy and a free education is known sosio-cultural animation, that has come to Finland by Leena Kurki (2000). In this study a connection to Kurki's sociocultural animation is searched from todays's child-oriented thoughts and from Vygotsky's sociocultural theory. This study applies and experiments sociocultural animation by the means of drama, and examines in which ways animation appears as communality, agency and participation in a kindergarten preschool group. Methods: This study was made in spring 2012 in a day-carecenter near Helsinki and it took six days. The target group of the educational experiment was 24 children. This study applies qualitative research methods and there are forms of action research, where the researcher is a facilitator and participating observer.The data collection method was observation, notebook and video- and research diary. In the analysis of the data is utilized content analysis. Results and conclusions: Communality was seen at the Zone of proximal development as peer learning for example in drawnings. At the emotional Zone of proximal development animation created animation. This was shown as cheering of others, appreciation of drama performances and as enthusiasm in ones own activity. Negotiations where often non-verbal and handled through operation. Agency was shown as expression and realization or non-realization of ideas. If necessary, help was sought from a more capable individual and an adult was sought for attention and acknowledgement. Participation was shown as mutual ideation, doing, evaluation, decision making and diverse creation of culture between adults and children. Hence animation increased the culture of communality where children can learn, open up and encourage themselves to act proactively and creatively to achieve a mutual goal, a drama performance.Tavoitteet: Nykyisessä kasvatuskeskustelussa innostaminen nähdään 2000-luvun lapsilähtöisen ajattelun ja toiminnan tuloksena. Näihin liittyvät osallisuus ja toimijuus ja yhteisölähtöisyys, joita on tutkittu mm. Vkk-Metron osallisuushankkeessa päiväkodeille (2010) ja Koulu Kaikkialla –hankkeen Oppimisen Silloissa (2012). Sosiaalipedagogiassa ja vapaassa sivistystyössä on tunnettu Leena Kurjen (2000) sosiokulttuurisen innostamisen teoria, jossa on piirteitä eri teorioista ja käytännöistä. Tekemässäni tutkimuksessa haetaan yhteyttä Kurjen sosiokulttuuriseen innostamiseen nykyisistä lapsilähtöisistä ajatuksista ja Vygotskyn sosiokulttuurisesta teoriasta. Tutkimuksessa sovelletaan ja kokeillaan sosiokulttuurista innostamista draaman keinoin sekä selvitetään, millä tavoin innostaminen näkyy yhteisöllisyytenä, toimijuutena ja osallisuutena päiväkodin esiopetusryhmässä. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin päiväkodissa pääkaupunkiseudulla keväällä 2012. Kohderyhmä oli 24 lapsen esiopetusryhmä. Tutkimus soveltaa kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja siinä oli piirteitä toimintatutkimuksesta, jossa tutkija itse oli toiminnan vetäjä, innostaja ja osallistuva havainnoitsija. Havainnoinnin aste oli täydellinen osallistuminen. Interventiona oli draama, jonka lähtökohta oli ryhmän pitkäaikainen eläinteema ja Korkeasaari-retki. Toiminnan toteutumista suunniteltiin ja arvioitiin päivittäin Kurjen teorian pohjalta sovelletun innostamisen kehikon avulla. Aineiston keruumenetelmä oli havainnointi, muistiinpanot sekä video- ja tutkimuspäiväkirja. Analyysissa hyödynnettiin sisällön analyysia. Tulokset ja johtopäätökset: Yhteisöllisyys näkyi lähikehityksen vyöhykkeellä vertaisoppimisena esimerkiksi piirtämisessä. Emotionaalisella lähikehityksen vyöhykkeellä innostaminen loi innostamista. Tämä näkyi toisten kannustamisena ja draamaesitysten arvostamisena sekä oman toiminnan intona. Neuvottelut käytiin usein sanattomasti, toiminnan kautta. Toimijuus ilmeni ideoiden esittämisenä ja toteuttamisensa, tai toteuttamatta jättämisenä. Tarvittaessa toimintaan haettiin apua osaavammalta ja aikuiselta voitiin pyytää huomiota tai kiitosta. Osallisuus näkyi aikuisten ja lasten yhteisenä ideointina, tekemisenä, arviointina ja päättämisenä sekä moninaisena kulttuurin luomisena. Näin ollen innostaminen lisäsi yhteisöllisyyden kulttuuria, jossa lapset oppivat uutta ja rohkaistuivat toimimaan aloitteellisesti, aktiivisesti ja luovasti saavuttaakseen yhteisen tavoitteen, draamanesityksen. Näin lapsista tuli itse itsensä innostajia.
Subject: yhteisöllisyys
toimijuus
osallisuus
sosiokulttuurinen innostaminen
draama
esiopetus
Discipline: Education
Kasvatustiede
Pedagogik


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record