Peritonsillar Abscess - Aetiology, Diagnostics and Treatment

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1963-6
Title: Peritonsillar Abscess - Aetiology, Diagnostics and Treatment
Author: Wikstén, Eeva Johanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, HYKS Korvaklinikka
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2016-03-18
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1963-6
http://hdl.handle.net/10138/160252
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Peritonsillar abscess (PTA) is the most common otorhinolaryngological infection that requires special health care management. Its treatment varies greatly due to a lack of common clinical guidelines. Tonsillectomy (TE) is performed on a portion of PTA patients, yet it remains controversial as to which PTA patients would benefit from TE. Traditional bacterial culture is ineffective at defining the causative bacteria for PTA. Rapid microarray methods have been tested, for example on serum and joint fluid samples, but not yet on pus. Most of the bacteria found in PTA are susceptible to penicillin, but, to avoid complications, antibiotics, with unnecessary broad spectrum, are frequently used instead. The aim of the first study in this thesis was to explore the microbiology of adults with PTA using a modern identification method and to find cofactors among patients with different pathogens. Using a modern DNA-based microarray method, we examined the microbial findings in the pus aspirated from 180 PTA patients. Fusobacterium necrophorum proved to be the most prevalent bacteria, occurring more frequently in younger patients; group A Streptococcus was the second most common. The microarray method seemed to work well for identifying bacteria directly from pus. In the second study, the aim was to compare the treatment modalities for PTA in countries closely related to Finland. We sent an electronic questionnaire regarding PTA treatment to all central and university hospitals in Finland, Sweden, Norway and Denmark. The study revealed diversity among treatment modalities between the four countries. To identify factors predicting a doctor ́s decision for TE among PTA patients, in the third study, we retrieved data on 819 PTA patients from a national database, which included information on whether a TE was performed within five years after a PTA diagnosis and why. The study showed that young age and previous tonsillar infections increased the probability of having a TE performed. In the fourth study, the aim was to investigate whether combining metronidazole with penicillin enhances the recovery from PTA and whether metronidazole helps prevent PTA recurrences. A total of 200 prospectively collected patients were randomised to receive either penicillin and placebo or penicillin and metronidazole. The patients filled in an electronic diary daily for the first two weeks and then weekly for the following six weeks. Most patients (90 in each group) healed well without recurrence of PTA. Thus, metronidazole neither enhanced the recovery nor prevented recurrences; furthermore, it caused unwanted adverse effects (diarrhoea and nausea). These four explorations into PTA provided valuable insight. These results make a difference not just for one patient, but for the whole health care system; the treatment is evidence-based and can be offered to those whom it serves best.Kurkkupaise on tavallisin korva-, nenä- ja kurkkutautien sairaalahoitoa vaativa infektio. Sen hoitokäytännöt vaihtelevat huomattavasti. Osalta kurkkupaisepotilaista nielurisat poistetaan joko tulehtuneessa vaiheessa tai myöhemmin infektion rauhoituttua. Ei tiedetä, ketkä kurkkupaisepotilaista hyötyvät nielurisaleikkauksesta. Etenkin anaerobisten bakteerien osalta perinteinen bakteeriviljely on liian hidas, eikä sitä käytetä kurkkupaiseen hoitopäätöksen tekoon. Suurin osa kurkkupaiseen aiheuttajabakteereista on penisilliinille herkkiä, mutta vakavien komplikaatioiden estämiseksi valitaan kuitenkin usein laajakirjoinen antibioottiyhdistelmä. Tässä väitöskirjassa tutkittiin kurkkupaiseen tämänhetkistä aiheuttajakirjoa, sen nykyisiä hoitokäytäntöjä, ja selvitettiin miten eri hoitokäytännöt vaikuttavat potilaan paranemiseen ja ennusteeseen. Osatyössä yksi, kurkkupaiseen mikrobietiologiaa aikuisilla selvitettiin nykyaikaisella bakteerintunnistusmenetelmällä, ja etsittiin yhdistäviä tekijöitä eri aiheuttajien väliltä. Tutkimuksessa selvitettiin modernin DNA-pohjaisen mikrosirumenetelmän avulla 180:n kurkkupaisepotilaan paiseista aspiroidun märän mikrobietiologiaa ja verrattiin etiologisia tekijöitä eri aiheuttajien välillä. Fusobacterium necrophorum osoittautui yleisimmäksi aiheuttajaksi ja Streptococcus pyogenes toiseksi yleisimmäksi. Fusobacterium necrophorum oli yleisempi nuorilla potilailla. Menetelmä vaikuttaisi soveltuvan bakteerintunnistukseen suoraan märästä. Toisessa osatyössä selvitettiin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kurkkupaiseen hoitokäytäntöjä. Kyseisten maiden yliopisto- ja keskussairaalatasoisten korvayksiköiden ylilääkäreille lähetettiin sähköinen kysely. Tutkimuksesta selvisi, että kurkkupaiseen hoitokäytännöt vaihtelevat huomattavasti eri Pohjoismaissa.
 Kolmannessa osatyössä selvitettiin, kuinka monelle HYS Korvaklinikan päivystykseen vuonna 2000 kurkkupaiseen vuoksi tulleelle potilaalle (n=819) tehtiin viiden seuraavan vuoden kuluessa nielurisaleikkaus ja miksi. Tutkimuksesta selvisi, että nuori ikä (alle 30) ja aiemmat nielurisatulehdukset lisäävät todennäköisyyttä päätyä myöhemmin nielurisaleikkaukseen. Nämä tekijät puoltavat leikkausta, mutta muiden potilaiden kohdalla tilannetta kannattaa seurata. Neljännessä osatyössä tutkittiin nopeuttaako metronidatsoli penisilliiniin yhdistettynä kurkkupaiseen paranemista aikuisella ja estääkö se kurkkupaiseen uusimista. Yhteensä 200 kurkkupaisepotilasta satunnaistettiin saamaan joko penisilliiniä ja metronidatsolia, tai penisilliiniä ja lumetta. Potilaiden paranemista seurattiin sähköisen oirepäiväkirjan avulla päivittäin kahden viikon ajan, jonka jälkeen viikoittain kahden kuukauden ajan. Sekä metronidatsoli- että plasebo-ryhmässä 10 % potilaista palasi uusineiden oireiden vuoksi. Metronidatsoli ei nopeuttanut paiseen paranemista, eikä estänyt sen uusimista seuraavien kahden kuukauden aikana, mutta lisäsi haittavaikutuksia, eli ripulia ja pahoinvointia. Tutkimustuloksilla on merkitystä paitsi yksittäiselle potilaalle myös koko terveydenhuoltojärjestelmälle. Kurkkupaisepotilas saa tutkittuun tietoon perustuvan hoidon ja hoito voidaan suunnata niille, jotka siitä hyötyvät.
Subject: lääketiede, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
peritons.pdf 861.0Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record