Animal-vehicle collisions - from knowledge to mitigation

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-651-516-1
Title: Animal-vehicle collisions - from knowledge to mitigation
Author: Niemi, Milla
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Belongs to series: Dissertationes Forestales - URN:ISSN:1795-7389
Abstract: Road networks and traffic cause worldwide environmental and ecological problems, and collisions with large animals are an increasing traffic safety issue. There is thus a continuous need to improve our understanding of the factors affecting the controversial relationship between nature, traffic, and human welfare, and to develop efficient mitigation measures. In this thesis, I found that population size is the most important factor explaining the yearly variation in the number of moose-vehicle collisions (MVCs) in Finland. The monthly number of MVCs peaked in autumn with a secondary peak in early summer. This pattern differed from Sweden and Norway where the peak occurred in winter. In contrast, the relative risk of personal injuries was highest during summer in each country. Spring weather was found to affect the detailed timing of spring MVCs in Finland: collisions occurred earlier during warm springs. In addition, as the beginning of the growing season has moved to an earlier date in the last two decades, so has the spring MVC peak. In addition to MVCs, several thousand collisions involving deer species other than moose annually occur on Finnish roads. White-tailed deer was found to suffer highest traffic mortality rates in relation to population size, followed by moose, roe deer, and fallow deer. Among the studied species, moose has the largest and roe deer the smallest probability of surviving a collision. The adverse impacts of traffic on animals could be mitigated for example by constructing wildlife passages. Dry paths under road bridges proved to be an effective mitigation measure for reducing the traffic mortality of small and medium-sized terrestrial animals. The results of this thesis underline that different mitigation measures from population management and driver education to structural solutions are needed when trying to reduce the number and consequences of animal-vehicle collisions.Laajeneva tieverkko ja kasvavat liikennemäärät aiheuttavat monenlaisia ekologisia ongelmia, joista yksi näkyvimmistä on eläinten liikennekuolleisuus. Samalla liikenneonnettomuudet suurikokoisten nisäkkäiden, erityisesti hirvieläinten, kanssa muodostavat uhkan liikenneturvallisuudelle. Liikenteen ympäristövaikutusten, eläinten tarpeiden ja ihmisen hyvinvoinnin yhteensovittamiseen tarvitaan siksi jatkuvasti uusia ja entistä tehokkaampia ratkaisuja. Tämän väitöskirjatyön ensisijaisena tavoitteena oli lisätä ymmärrystä hirvieläinkolareista ja niiden tapahtumiseen vaikuttavista tekijöistä Suomessa. Lisäksi työssä tarkasteltiin eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisykeinoja. Työn ensimmäisen osatutkimuksen tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että hirvikannan koko on vuositasolla merkittävin kolarimääriin vaikuttava tekijä. Hirvikolareiden kuukausittainen jakauma vastasi niin ikään ennakkokäsityksiä: pelti rytisee Suomen maanteillä erityisesti syys-lokakuussa ja tätä matalampi onnettomuushuippu ajoittuu alkukesän kuukausille. Kiinnostavasti henkilövahinkoihin johtaneita hirvikolareita tapahtuu suhteellisesti eniten kesän kuukausina. Kevään ja alkukesän hirvikolaripiikki on meillä jokavuotinen ilmiö. Toisessa osatutkimuksessa kolareiden tarkemman ajoituksen havaittiin kuitenkin vaihtelevan kevään lämpötilojen mukaan; hirvikolarit tapahtuvat aikaisemmin lämpiminä keväinä. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana kasvukauden alku on aikaistunut, joten samalla kevätkesän kolaripiikki on siirtynyt aikaisemmaksi. Hirvionnettomuuksien lisäksi Suomen teillä tapahtuu joka vuosi tuhansia törmäyksiä pienten hirvieläinten kanssa. Kolmannessa osatutkimuksessa verrattiin samalla alueella elävien hirvieläinlajien liikennekuolleisuutta suhteessa eläinkantojen kokoon. Valkohäntäkauriin (valkohäntäpeura) todettiin kärsivän suhteellisesti suurimmasta liikennekuolleisuudesta. Toiseksi eniten kolaroitiin hirvien kanssa. Metsäkauriin ja täpläkauriin (kuusipeura) kanssa onnettomuuksia tapahtui populaatiokokoon suhteutettuna vähiten. Eläinkolareiden ennaltaehkäisyyn on kehitetty monia erilaisia keinoja. Yhtenä lupaavimmista ratkaisuista pidetään eläinten käyttöön suunniteltuja yli- tai alikulkuja, joilla eläinten tienylitykset ohjataan eri tasoon liikenteen kanssa. Väitöskirjan neljännessä osatutkimuksessa selvisi, että vesistösiltojen yhteyteen jätetyt kuivan maan kaistaleet elin niin sanotut kuivapolut vähentävät tehokkaasti pienten ja keskikokoisten eläinten liikennekuolleisuutta. Väitöskirjatyön tulokset alleviivaavat tarvetta kehittää erilaisia eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisykeinoja. Kehitystyön tueksi tarvitaan paitsi lajikohtaista, myös alueellista tietoa eläinonnettomuuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi toteutettujen toimenpiteiden tehon selvittämiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
URI: URN:ISBN:978-951-651-516-1
http://hdl.handle.net/10138/160439
Date: 2016-04-01
Subject: metsätieteet
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
animalve.pdf 234.7Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record