Historian aikakäsityksen modernisoituminen : Konsensushistoriankirjoitus Yhdysvalloissa 1945–1960

Abstract

Tutkielma käsittelee konsensushistoriankirjoitusta Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Tutkimus on historiankirjoituksen historiaa. Konsensushistoriankirjoitus oli toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä muodostunut modernin historiantutkimuksen paradigma. Tutkielmassa tarkastellaan 1945 – 1960 Yhdysvalloissa vaikuttanutta konsensushistoriankirjoitusta osana yhteiskuntatieteissä käytyä modernisaatiokeskustelua. Tutkielma tarkastelee konsensushistoriasta modernin selitysmallien muotoutumista Yhdysvaltojen historiankirjoituksessa ja modernin ajan periodisoinnin rakentumista selitysmallien kautta. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty yhdeksää konsensushistorian historiantutkimusta vuosilta 1945 – 1960. Tutkimus on laadullista tutkimusta ja aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkimus lähtee liikkeelle konsensushistorioitsijoiden osallisuudesta modernin -käsitteen sisällöllisen ja ajallisen merkityksen muodostumisessa. Tutkimus tarkastelee konsensushistorioitsijoiden modernisaatiolle antamia selitysmalleja sekä historian ajallisten kategorioiden merkityksiä modernisaatioteorian muotoutumisessa. Historiantutkimuksen modernisoitumista tarkastellaan ajallisen perspektiivin teoreettisesta viitekehyksestä. Teoreettisena lähtökohtana modernin aikakäsityksen tutkimiseen on käytetty historiantutkimuksen aikaa koskevaa teoretisointia. Päätutkimuskysymys tarkastelee modernisaatiolle annettuja selitysmalleja Yhdysvaltojen historiassa sekä modernin rakentumista aineistossa. Moderni toimi myös historian periodisointina, jonka vuoksi tarkastelen konsensushistoriaa sen ajallisen jatkuvuuden käsityksen kautta. Kolmas tutkimuskysymykseni pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä millaista nykyhetkeä ja menneisyyttä konsensushistoria loi.

Tutkimustulokset osoittavat, että nykyisyys näytti modernin kehityksen päätepisteeltä ja menneisyys vähemmän kehittyneeltä versiolta nykyhetkestä, koska Yhdysvaltojen katsottiin syntyneen moderniksi demokratiaksi. Konsensus analyyttisenä viitekehyksenä menneisyyden tutkimiseen tuotti modernin Yhdysvaltojen historiaa kansallisen yhtenäisyyden näkökulmasta ja kuvasti amerikkalaista taloudellista individualismia korostavaa poliittista traditiota julkilausumattomana yhteiskuntasopimuksena. Amerikan 1900 – luvulle saakka jatkunutta kansallista kokemusta vapaan maan asuttamisesta ja uudisraivauksesta pidettiin todisteena kansallisesta yhdenmielisyydestä jaettuihin arvoihin yhteiskuntasopimuksena, jonka reunaehdoista poliittista teoriaa toteutettiin. Moderni rakentui Yhdysvaltojen historian uniikeista kokemuksista, jotka olivat muokanneet modernisoitumiselle otollisen ilmapiirin ja teollistumista tukevat kulttuuriset arvot.

Modernin määrittelyn peilikuvana rakentui käsitys traditionaalisesta. Konsensushistorian tuottaman talouskasvumallin kautta konsensushistorian ajan jatkuvuuden oletukseen sisältyvät dualismit siirtyivät universaaliin kehitysmalliin. Historian kehityksen mallintamisessa historian periodisointi jakautui kehitysvaiheiden mukaan traditionaaliseen ja moderniin. Vaiheteoriassa ajallisia ja normatiivisia merkityksiä kantavat traditionaalinen ja moderni kuvasivat historian periodisointina aikakäsityksen modernisoitumista. Ajallisten käsitteiden lähtöoletusten pohjalta länsimainen aika sai merkityksen modernina ja kehittyvien maiden aika traditionaalisena. Historian moderni aikakäsitys oli yhdistelmä perinteisen historiankirjoituksen tradition problematisoimatonta ajan teoretisointia ja yhteiskuntatieteistä omaksuttua luonnontieteellistä mallintamista.