Thukydideen ansa? : Neorealistinen valta-argumentaatio Kiinan nousun kontekstissa sekä osana teoriasuuntausten välistä keskustelua

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273413
Title: Thukydideen ansa? : Neorealistinen valta-argumentaatio Kiinan nousun kontekstissa sekä osana teoriasuuntausten välistä keskustelua
Author: Hirvelä, Johannes
Other contributor: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic Studies
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för politik och ekonomi
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273413
http://hdl.handle.net/10138/160667
Thesis level: master's thesis
Discipline: Political Science, World Politics
Yleinen valtio-oppi, maailmanpolitiikan tutkimus
Allmän statslära, forskning i världspolitik
Abstract: China’s rise and its potential ramifications have been a hotly debated issue in International Relations during the 2000s. The different ways to approach this phenomenon all depend on the essentially contested concept of power and the theoretical understanding of it. The aim of this study is to illustrate how neorealist arguments on power operate in the ongoing IR debate on China’s rise, to assess how well do they respond to some social constructivist critiques, and to reflect what does the rhetoric of neorealist power narratives actually reveal about the meta-theoretical debate in IR. Using snowball sampling and argumentation analysis, I examined five much referenced scientific articles of Sino-American origin (published during 2003-2011) that dealt with China’s rise from different angles. The method used was theory-oriented argumentation analysis that combined ‘New rhetorics’ and Pragma-dialectics. The basis for this methodological choice was the contention that the rhetorical conventions of neorealist power narratives used in the context of China’s rise could expose some fundamental flaws in the Neorealist theory of power as well as reveal who do these narratives communicate with and what kind of debate do they seek to engage in. One key observation of the study was that the power narratives in the articles studied were in essence loyal to the strand of Neorealism represented by Kenneth Waltz: Power was presumed to be a quantifiable collection of capabilities, controlled by rational state actors. This concept of aggregated national power and changes in its global distribution amongst states were considered to be rather a deterministic causal force in the international system. Thus, today’s neorealist conceptualisations of power have barely evolved from those of 1979, despite the spirited debate initiated thenceforth. The neorealist concept of power does not sufficiently take into account how statuses and positions in the global power hierarchy of states are based on how different resources are socially constructed and recognised as legitimate symbols of power. In terms of rhetoric and dialectic, the neorealist power argumentation in the articles studied hint that the different theoretical schools of IR are not engaging in common and active critical discussion when it comes to China’s rise and the concept of power in that context. Both implicit and explicit use of the capability concept of power for the empirical analysis of international system dynamics was seen as a neutral and fundamentally unproblematic step in the argumentation process, which implies that the studied articles sought to participate in the debate mainly inside the neorealist epistemic community, instead of trying to advance their arguments in the meta-theoretical discussion fora. This may indicate that being committed to its knowledge interests, Neorealism is in the process of secluding itself and forming into a more separate field of study – that of international security – where its own materialist narratives of power and states’ status hierarchies remain largely uncontested.Kiinan nousu ja sen vaikutukset ovat olleet kansainvälisten suhteiden polttava puheenaihe 2000-luvulla. Ilmiön tarkastelutavat ovat riippuvaisia olemuksellisesti kiistanalaisesta vallan käsitteestä ja sen teoretisoinnista. Tutkimuksen tavoitteina oli tutkia, miten neorealistinen valtapuhe toimii osana Kiinan nousua koskevaa argumentaatiota, arvioida sen kykyä reagoida konstruktivistisen valtateorian osoittamiin ongelmakohtiin sekä pohtia, mitä se paljastaa maailmanpolitiikan tutkimuksen eri teoriasuuntausten välisen keskustelun tilasta. Argumentaatioanalyysin kohteena oli viisi lumipallomenetelmällä valittua paljon viitattua yhdysvaltalaista ja kiinalaista tieteellistä artikkelia vuosilta 2003–2011, jotka käsittelivät Kiinan nousua eri näkökulmista. Tutkimusmenetelmä oli teoriaohjautuneesti rakennettu ns. uuden retoriikan sekä pragma-dialektisen argumentaatioteorian pohjalta. Tutkimuksen metodologian lähtökohtana toimi oletus, että tarkastelemalla neorealistisen valtapuheen retorisia konventioita Kiinan nousua käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa voidaan sekä osoittaa neorealistisen valtatiedon ongelmia että tehdä johtopäätöksiä siitä, millaiseen ja keiden kanssa käytävään teoriakeskusteluun se osallistuu. Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että Kiinan nousua koskeva valtapuhe oli aineistossa pohjimmiltaan uskollista Kenneth Waltzin neorealismille: valta oletettiin rationaalisen toimijan kontrolloimien kapasiteettien muodostamaksi ja laskettavissa olevaksi kokonaisuudeksi, yleisvallaksi, jonka jakaumassa tapahtuville muutoksille oletettiin varsin deterministisiä kausaaliominaisuuksia kansainvälisessä järjestelmässä. Tällä perusteella neorealistinen valtatieto ei ole juuri edistynyt 1970-luvun lopusta vilkkaasta debatista huolimatta. Neorealistisessa valtapuheessa ei ole riittävästi huomioitu, miten valtioiden statukset kansainvälisessä valtahierarkiassa ovat historiallisesti riippuvaisia eri valtaresurssien sosiaalisesti rakentuneista merkityksistä ja niiden tunnustamisesta vallan symboleiksi. Retoriikan ja dialektiikan näkökulmasta neorealistinen valta-argumentaatio paljastaa, että eri teoriasuuntaukset eivät käy Kiinan noususta ja siihen liittyvistä vallan käsitteellistämistavoista yhteistä kriittistä keskustelua: Vallan kapasiteettimääritelmän problematisoimaton soveltaminen kansainvälisen järjestelmän systeemidynamiikan empiiriseen analyysiin on neorealistisissa valtakertomuksissa retorisesti ja argumentatiivisesti neutraali operaatio, mikä tekee keskustelusta neorealistien puhetta neorealisteille sen sijaan, että tekstit pyrkisivät kommunikoimaan myös eri teoriasuuntausten välillä. Tämä viittaa siihen, että neorealismi on tiedonintressinsä mukaisesti erikoistumassa ja eristymässä omaksi kansainvälisen valtiojärjestelmän turvallisuussuhteiden tutkimusalaksi, jonka sisällä sen omat kertomukset vallasta, voimasuhteista ja valtioiden statushierarkiasta ovat auktoritatiivisia ja voimakkaan naturalisoituneita.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record