Lausetasoisen verbikuntoutuksen vaikutus sujumattomaan puheeseen afasiassa : Monitapaustutkimus

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201603211302
Title: Lausetasoisen verbikuntoutuksen vaikutus sujumattomaan puheeseen afasiassa : Monitapaustutkimus
Author: Venäläinen, Sirje
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201603211302
http://hdl.handle.net/10138/160899
Thesis level: master's thesis
Abstract: Background and aims. The most common and persistent symptom of aphasia is word retrieval deficit, anomia. There is evidence of selective verb retrieval problems amongst non-fluent aphasic speakers. Training verbs in sentence context increases verb naming accuracy in naming tests and enhances verb usage and the use of well-formed syntactic structures in connected speech. Especially intensive interventions in which training takes place in communicative contexts may be beneficial. The aim of this study was to investigate whether a sentence-level verb intervention affects verb naming and the structures and vocabulary of the connected speech of Finnish non-fluent aphasic speakers. Methods. Two speakers with chronic Broca's aphasia participated in this study. Markku, a 35-year-old man, and Annikki, a 72-year-old woman, had both become aphasic due to a single stroke in the left hemisphere. The intervention programme lasted 6–7 weeks and consisted of 15 training sessions of 90 minutes (a total of 22,5 hours). In six different speech production tasks the participants were trained to place obligatory and optional sentence elements around a verb. The target was to promote verb usage in narratives. The effects of the intervention were evaluated by examining verb naming accuracy and speed in a naming test, by calculating the mean length of utterances and the proportion of empty speech in connected speech, and analysing the syntax and the vocabulary of narratives. Results. Markku's aphasia quotient (WAB) increased by 20 points after the intervention as his speech became more fluent and informative. There were no changes in Annikki's aphasia quotient. The intervention had no effect on verb naming in a verb naming test. Both participants produced longer narratives after the intervention, but at the same time the proportion of empty speech increased in Annikki's speech. The mean lengths of utterances didn't change after the intervention. The proportion of utterances including a finite verb increased slightly in Markku's narratives. Simultaneously, the proportion of clauses with an incomplete verb phrase or no verb phrase decreased slightly. The intervention had no effect on syntactic structures in Annikki's case. The number of different verbs increased in both participants' picture description narratives, although the change was much smaller in Annikki's case. There was some evidence in Markku's case that the intervention had a small effect on the vocabulary of personal narratives and descriptions of event sequences. Discussion. The results of this study provide preliminary support for the usefulness of sentence-level verb interventions in aphasia rehabilitation in Finland. The results indicate that this intervention can have a positive effect on the number of different verbs and the number of finite verbs used in non-fluent narratives. However, the response to the intervention seems to be highly individual. The next step would be to examine the efficacy of the intervention method in a larger scale study. The intervention could be modified by increasing the intensity of training and increasing the amount of training without picture support. The intervention method is applicable in the clinical world. In addition, an aphasic speaker and their significant other can train at home using the intervention tasks, so that possible intervention results could be better maintained after the intervention is withdrawn.Tavoitteet. Afasian yleisin ja pysyvin oire on nimeämisvaikeus eli anomia. Sujumattomaan afasiaan on esitetty liittyvän erityistä verbien löytämisen vaikeutta. Verbien kuntouttaminen lausekontekstissa parantaa verbien nimeämistarkkuutta ja verbien käyttöä ja lauserakenteita kerronnassa ja keskustelussa. Erityisesti aitoon vuorovaikutuksellisuuteen ja intensiivisyyteen perustuvilla verbiterapioilla on mahdollisesti positiivisia vaikutuksia sujumattomaan puheeseen afasiassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako lausetasoinen verbikuntoutus suomenkielisten afaattisten henkilöiden verbien nimeämiseen ja kerrontapuheen rakenteisiin ja sanastoon. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui kaksi aivoinfarktin seurauksena afasian saanutta sujumatonta puhujaa. Toinen oli työikäinen mies Markku ja toinen eläkeellä oleva nainen Annikki ja molempien afasia oli kroonisessa vaiheessa. Molemmat saivat kuntoutusta 15 x 90 min eli yhteensä 22,5 tuntia 6–7 viikon aikana. Interventio koostui kuudesta erilaisesta puheentuottotehtävästä, joissa harjoiteltiin lauseenjäsenten asettamista pakollisen elementin eli predikaatin ympärille. Intervention tavoitteena oli lisätä verbien käyttöä kerrontapuheessa. Kuntoutuksen vaikuttavuutta arvioitiin tarkastelemalla verbinimeämisen tarkkuutta ja nopeutta toimintojen nimeämisen testissä, kerrontapuheen lausumien keskipituutta ja syntaksia, ja kerrontapuheen informaatiosisältöä ja leksikkoa. Tulokset. Kuntoutuksen jälkeen Markun afasiaosamäärä WAB-testillä mitattuna nousi 20 pistettä puheen sujuvuuden ja informaatiosisällön lisääntyessä. Annikin afasiaosamäärässä ei tapahtunut muutoksia. Kuntoutus ei vaikuttanut verbien nimeämiseen nimeämistestissä. Kerrontapuheen määrä lisääntyi kuntoutusjakson jälkeen molemmilla tutkittavilla, mutta vain Markulla tyhjän puheen osuus tästä puheesta laski. Annikilla tyhjän puheen osuus jopa nousi sanamäärän kasvaessa. Kummankaan tutkittavan lausumien pituudessa ei havaittu muutosta. Markun kerrontapuheessa finiittimuotoisen verbin sisältävät lausumat lisääntyivät hieman, kun taas sellaisten lausumien määrä, joissa predikaatti oli vaillinainen tai puuttui kokonaan, väheni. Annikin kerrontapuheessa ei havaittu syntaksin muutoksia. Eri verbien määrä lisääntyi selvästi Markun kertoessa kuvista. Myös Annikin tapauksessa havaittiin joitakin uusia verbejä kuvasta kerronnan tehtävissä. Kuvatuettoman teemakerronnan sanastoon kuntoutuksen vaikutukset olivat vaatimattomat. Johtopäätökset ja pohdinta. Tämän tutkielman tulokset tarjoavat alustavaa näyttöä sen puolesta, että lausetasoinen verbikuntoutus voi vaikuttaa eri verbien monipuolisempaan käyttöön ja finiittimuotoisten verbien lisääntyneeseen käyttöön erityisesti kuvakerrontapuheessa sujumattomassa afasiassa. Vaste kuntoutukseen vaihtelee kuitenkin yksilöllisesti. Seuraavaksi tulisi interventiomenetelmän vaikuttavuutta tutkia laajemmassa koeasetelmassa. Interventiota voitaisiin muokata lisäämällä sen intensiteettiä ja sisällyttämällä siihen enemmän kuvatuettomia puheharjoituksia. Interventiomenetelmä soveltuu kliiniseen työhön, ja siihen sisältyviä harjoituksia voidaan ohjata afaattiselle ihmiselle ja hänen lähiympäristölleen kotona tehtäviksi, jotta kuntoutustuloksia voitaisiin ylläpitää intervention päätyttyä.
Subject: afasia
anomia
Brocan afasia
interventio
kuntoutus
sujumaton afasia
syntaksi
verbi
Discipline: Logopedics
Logopedia
Logopedi


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
GRADU.pdf 1.260Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record