Journalismin objektiivisuus : Pragmaattinen tietokäsitys ja relativismin haaste moniarvoisessa maailmassa

Abstract

Journalistic knowledge and its epistemological key concepts such as objectivity, truth and truthfulness have been widely criticized during the last decades. The main challenges posed to journalism as an epistemic practice and to journalism studies as an academic discipline have come from schools of thought emphasizing the post linguistic turn constructionism and the consequent relativism of all knowledge. In a pluralistic world of different conceptual schemes and conflicting values, the temptation to succumb to relativism has lead to some strong arguments supporting constructionism at the expense of the key concepts. Conceptual clarification of them is needed.

Journalism has been particularly vulnerable to these philosophical and practical critiques due to its focus on topical events, actions and phenomena, and to its lack of epistemic methodology and ethically justifiable norms. This trend threatens journalism s epistemological and ethical autonomy as well as its identity in competition with several disinformative and downright propagandist media practicies also dealing with current affairs.

However, the renunciation or replacement of the epistemological concepts in favour of alternative more constructionism-friendly concepts can lead to radical epistemological and ethical relativism that compromises the very idea of communication and mutual understanding of basic facts and values in pluralistic communities. It is equivocal how liberal democracies could function without a reference to a tribe-independent reality, social or material.

Concurrently, the Finnish audiences (citizens) wish journalism to provide critical, analytical and thoughtful knowledge, according to recent surveys. Epistemic credibility and trustworthiness as the social cornerstones of journalism, hence, seem to require an anti-relativist account of journalistic knowledge that recognizes the undeniable constructionist features of all epistemic activity while argumentatively denouncing their socially untenable relativistic consequences that also menace academic journalism studies.

In this dissertation, the challeges of relativism to journalism are addressed by developing a new comprehensive account of journalistic objectivity as a practical and norm-governed processual method of knowledge acquisition and representation. The concept of pragmatic objectivity offered includes the guiding norms, and sets truthfulness as its measurable aim in the context of liberal democracy. This project is based on philosophical pragmatism.

The research questions critically examined and pragmatically answered in the dissertation are 1) how can journalism as an epistemic practice remain epistemically and ethically autonomous in relation to its relativistic rivals in pluralistic liberal democracies, 2) how to improve and strengthen the professional self-understanding and epistemic action of journalists in an anti-relativist vein, and 3) how to overcome the articifial demarcation between journalism and its academic study that predisposes both to relativism.

Pragmatic objectivity and aspiration to measurable truthfulness will provide solutions.

Journalismin totuus ja objektiivisuus voivat pahoin käsitteinä ja käytännössä.

Maailman tapahtumia ja ilmiöitä voi valita aiheiksi, kehystää, selittää, tulkita, arvottaa ja esittää monin eri tavoin laatujournalismissakin. Perinteiset tiedolliset ohjenuorat objektiivisuudesta totuudenmukaisuuteen on haastettu filosofian tietoteorioissa, viestinnän tutkimuksessa ja journalismissa.

Konstruktionistiset ja relativistiset kritiikit pitävät ydinkäsitteitä tieto-opillisesti kestämättöminä ja käytännössä saavuttamattomina ideaaleina. Journalistista työtä ohjaavat vaihtoehtoiset tietokäsitykset voivat kuitenkin johtaa disinformaation ja propagandan sallivaan kaikki käy -relativismiin.

Journalismin kriisi onkin ehkä ensisijaisesti tiedollinen. Tutkimusten mukaan yleisöt yhä odottavat laatujournalismilta analyyttisyyttä, kriittisyyttä ja syvällisyyttä. Ne saattaisivat tukea journalismin elinehtoja: media-alustasta riippumatonta ajankohtaistiedon luotettavuutta ja uskottavuutta.

Toisaalta journalisteja velvoittavat totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen Journalistin ohjeet, joihin toimittajat ovat edelleen vahvasti sitoutuneet uuden empiirisen tutkimuksen perusteella. Journalismin toivotaan paljastavan ja selittävän tapahtumia, tekoja ja epäkohtia sekä tarjoavan ratkaisuehdotuksia yhteisöllisiin ja yksilöllisiin ongelmiin moniarvoisessa demokratiassa.

Väitöstutkimuksessa vastataan journalismin tiedolliseen kriisiin eli vahvimpiin konstruktionistisiin ja relativistisiin kritiikkeihin pragmatistisen tietokäsityksen pohjalta. Pragmaattisessa filosofiassa on hahmoteltu lupaavaa objektiivisuuskäsitystä relativismia vastaan. Se ei kuitenkaan vielä ole huomioinut journalismin demokraattisen erityisroolin vaatimuksia tai journalismin tutkimuksen käsitteellisiä tarpeita. Esitetty hahmotelma kärsii myös tieto-opillisista heikkouksista, joita tässä väitöstutkimuksessa korjataan vastaamalla kritiikkeihin journalismin ja sen tutkimuksen filosofialla.

Pragmaattinen objektiivisuus on kokonaisvaltainen tietokäsitys, jonka avulla selkeytetään 1) journalismin tiedollista autonomiaa suhteessa kilpaileviin ajankohtaisinformaation tuottajiin pluralistisessa libelaarissa demokratiassa, 2) journalistien ammatillista itseymmärrystä ja tiedollista toimintaa ei-relativistisessa käsitteelliskäytännöllisessä viitekehyksessä sekä 3) journalismin ja sen tutkimuksen keinotekoista erottelua, jonka ylittäminen pragmaattisella tietokäsityksella sekä sen soveltamisella journalismin tutkimuksessa ja käytännössä auttaa vastaamaan relativismin asettamiin tiedollisiin, eettisiin ja yhteiskunnallisiin houkutuksiin ja haasteisiin.

Pragmaattinen objektiivisuus keskittyy tiedonhankinnan menetelmään ja sitä ohjaaviin normeihin totuudenmukaisen tiedon tavoittelussa. Se tarjoaa käsitteelliskäytännöllisen ratkaisumallin journalismin ja sen tutkimuksen vaikeuksiin. Kehiteltävä malli pyrkii yhtäältä huomioimaan journalismin nykytilanteen ja toisaalta parantamaan tutkimuksellisia välineitä osana pitkäjänteisempää ja monialaista journalismin ja demokratian akateemista tutkimusprosessia, johon kiinteästi liittyvät myös läheisten humanististen ja yhteiskuntatieteellisten suuntausten perustavat kysymyksenasettelut.

Avainsanat: journalismi, objektiivisuus, totuus, totuudenmukaisuus, konstruktionismi, relativismi, maailmankuvat, demokratia, representaatio